..sotkeko lapsia parisuhteen hajoamiseen.
Tällä palstalla monessa kohdassa kirjoitetaan, miten pettäjä aiheuttaa lapsilleen tuskaa, lapset vihaavat, lapset kärsivät.
Pettäjä ei petä lapsiaan, vaan puolisoaan. Sitä ei voi puolustella. Mutta lapsille tämä pettäjä on silti vanhempi.
Pettynyt aiheuttaa sen tuskan lapsille hakemalla heistä liittolaisia ja purkamalla pahaa oloaan heille.
Kokemuksesta kerron, että omat vanhempani erosivat uskottomuuden vuoksi. Äitini ei ollut tarpeeksi aikuinen, vaan käänsi meidät isäämme vastaan. Halusimmehan me lohduttaa ja näyttää tukemme "vihaamalla" isäämme. Nyt vuosien päästä, olemme isämme kanssa taas tekemisissä. Hän on ikävöinyt meitä kovin ja niin myös me häntä. Kaikki on hyvin. Vain äitimme kiehuu katkeruuksissaan ja se taas aiheuttaa sen, että yhteydenotot häneen alkavat harventua...
Tällä palstalla monessa kohdassa kirjoitetaan, miten pettäjä aiheuttaa lapsilleen tuskaa, lapset vihaavat, lapset kärsivät.
Pettäjä ei petä lapsiaan, vaan puolisoaan. Sitä ei voi puolustella. Mutta lapsille tämä pettäjä on silti vanhempi.
Pettynyt aiheuttaa sen tuskan lapsille hakemalla heistä liittolaisia ja purkamalla pahaa oloaan heille.
Kokemuksesta kerron, että omat vanhempani erosivat uskottomuuden vuoksi. Äitini ei ollut tarpeeksi aikuinen, vaan käänsi meidät isäämme vastaan. Halusimmehan me lohduttaa ja näyttää tukemme "vihaamalla" isäämme. Nyt vuosien päästä, olemme isämme kanssa taas tekemisissä. Hän on ikävöinyt meitä kovin ja niin myös me häntä. Kaikki on hyvin. Vain äitimme kiehuu katkeruuksissaan ja se taas aiheuttaa sen, että yhteydenotot häneen alkavat harventua...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muistaako kukaan männävuosilta tapapettäjä Timo.T.A. Mikkosen vaimon Tuiren haastattelua, jossa kertoi mm. timpan vannoneen käsi raamatulla hänelle sekä lapsille, ettei ikää ennee petä.
Liekö ollut Tuiren keksintö, mutta siinä kyllä vedettiin niin pettäjän, petetyn, kuin lastenkin arvokkuus vessasta alas.
lapsille puhunut koskaan mitään pahaa isästään enkä edes siitä naisesta, jonka kanssa mieheni petti minua. Päinvastoin, olen kertonut, että isä välittää ja rakastaa heitä.
Mutta sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö pettäminen vaikuttaisi lapsiin. Jos äiti on onneton, niin lapset ovat myös. Jos perhe hajoaa pettämisen takia, tottakai lapset kärsivät. Ei se ole sen petetyn syy. Minulla on teini-ikäiset lapset ja he osaavat itse päätellä mikä on oikein ja mikä väärin. Myös sen he tajuavat, että äitiä on kohdeltu kaltoin ei heitä.
kätkeä tunteitaan eikä tarvitse, mutta se ei oikeuta mustamaalaamaan ketään, sekin totta.
Valitettavasti pettäjät odottavat usein, että heidän tekonsa ei näkyisi seurauksina. Ei sille voi voi mitään jos tuntee itsensä loukatuksi jne. Lähes jokainen joku on joutunut valehtelun, pettämisen, salailun ym.kohteeksi, pahoittaa ainakin mielensä jos ei muuta.
Mitä kätkee lapsilta, minkä he vaistoavat, mistä heidän kanssaan tulisi keskustella ja miten???? Mitä isommat lapset sen paremmin vaistoavat että jotakin heiltä peitellään!!!
kanssa kertoneet lapsille tilanteen ja sen, että käsittelemme asiaa keskenämme ja että käymme pariterapiassa. Tämä koskee meitä, mutta lasten on hyvä tietää, että asiaa ollaan hoitamassa. Lapset tietävät, että he voivat puhua meille, jos tulee jotain puhuttavaa tai kysyttävää. Lasten on hyvä nähdä, että vanhemmat pystyvät keskustelemaan keskenään. Meillä he näkevät myös sen, että välitämme vielä toisistamme.
terapiat. Kun eroaa niin siinä on terapiaa kerrassaan.
että syy on aina syissä, näin uskottomuudessakin ja ennenkaikkea siinä, seuraako siitä ero vai ei.
Tiedän, että on vaikeaa olla lapsia sotkematta tilanteeseen mikäli osapuolet asuvat samassa talossa ja varsinkin jos petetty välittää pettäjästä, että kärsii tämän tekosista. Onhan toki selvää, että tällainen pettäminen ei satu puolisoon, jos puoliso vähät välittää tästä.
Mikäli petetty välittää todella puolisostaan, joka on pettänyt, niin hän on varmasti alakuloinen ja itkuinen, mikä varmasti näkyy siinä jokapäiväisessa elämässä myös lapsille. Siltä ei voi mitenkään välttyä.
Kuitenkin tässä tilanteessa, kun petetty on vähän saanut takaisin mieltään, hän voi keskustella lastensa kanssa ja kuten minä olen tehnyt, niin sanonut, että kumpikin vanhempi on aina lapsille yhtä rakas ja tärkeä, vaikka vanhemmilla onkin erimielisyyksiä.
Eri asia sitten taas on se, että varsin myrkytetään lapset toista osapuolta kohtaan. Tämä ei ole oikein.
Siinä se onkin, etteivät lapset "vihaa" luonnostaan uskotonta vaan yrittävät epätoivoisesti tukea heikompaa osapuolta, sitä petettyä. Joidenkin lasten ei tätä tarvitse tehdä, sillä vanhempien keksinäinen kommunikaatio saattaa olla keskivertoa parempi...
Minua ei sen kummemmin käytetty aseena, eivätkä vanhempani meille lapsille mustamaalanneet toisiaan. Ongelmia kyllä silti oli. Isäni aiheutti uskottomuudellaan meille lapsille suurta tuskaa.
Kyllä minä petyin häneen, vaikka sanot, ettei pettäjä petä lapsiaan. En voinut luottaa enää häneen, ja tavallaan isän roolimalli meni siinä rikki, kun sain kuulla, miten hän on pettänyt äidin luottamuksen. (Kysyn vain, kuka voi luottaa ihmiseen, joka on osoittautunut tekojensa perusteella epäluotettavaksi? En minä, vaikka olen sentään hänen lapsensa.) Äitiäni tilanne tottakai satutti ja kyllä me lapset sen näimme. Olisiko hänen pitänyt ne tunteet salata? Itkeä yksin piilossa? Ei mielestäni. Toivoin, että äiti jättäisi hänet, niin koti olisi rauhallisempi ja turvallisempi paikka, mutta ei hän jättänyt.
Isäni uskottomuus vaikutti koulunkäyntiinikin. Kakkosen lapsi sattui olemaan koulutoverini. Jotenkin se aiheutti sen tilanteen, että tuo YH:n lapsi käyttäytyi hyvin ylimielisesti minua kohtaan ja kiusasi. Kai hän oli tavallaan mielissään, kun sai nyt uuden "isän". En oikein ymmärrä. Mutta vihasin mennä kouluun, vihasin sitä ilkkuvaa hymynkaretta ja ilkeää tuijotusta, selän takana supattelua.
Koin myös näin jälkeen päin, että isäni kakkosentäyteinen vapaa-aika oli meiltä lapsilta pois. Töitä ja asioilla-muka-käyntiä, kotona poissaoleva, ei koskaan aikaa lapsille. Kärsin ja vihasin - ilman, että vanhempani olisivat minun suhtautumiseeni koittaneet vaikuttaa. Siihen riitti ihan vain isäni käytös. Ja se kaikki muu, mikä tuli ulkopuolelta (koulukiusaus).
En ole saanut korjattua suhdettani isääni, koska ei sitä alun alkaenkaan tainnut oikein olla. Sama koskee sisariani, vaikka nuorimman kanssa on tosi iso ikäero. Kellään meistä ei ole isää muuten kuin biologisesti. Tuo mies, jota isäksi kutsun, ei oikein tainnut koskaan olla sopiva perhettä perustamaan.
Mutta nyt ihan siis yleisesti. Miten ihmeessä lapset voisi sulkea ulos perheen sisällä tapahtuvista asioista, jos he ovat osa perhettä? Itse olisin tuntenut itseni hyvin pettyneeksi kumpaakin vanhempaa kohtaan, jos olisin saanut kuulla isäni pettämisestä esimerkiksi tuolta luokkatoveriltani. Ei siis salailemattakaan voisi olla, muttei lapsia saisi siihen sotkea? Kertominenkin sotkee.
Paras keino voisi olla sitten pettämättä?
lukekaa entisen lapsen kirjoitus!Varsinkin ne jonka pettää,miehet sekä naiset.Aika paljon asiaa.Miettikää ennen kuin menette lakanoiden välillä jonkun toisen kannssa.