Jos sinulla vielä olisi tunteita naista kohtaan, ja suhde olisi lopetettu järkisyistä. Tiedän, että tämä nainen vielä välittää, mutta hän on pyytänyt, etten ottaisi yhteyttä, koska pelkää että ajaudumme taas ennemmin tai myöhemmin suhteeseen. Nyt jälkeenpäin ajatellen vasta tajuan, minkä ihmisen menetin tässä naisessa. En vain rakastettuani, vaan myös äärettömän hyvän frendin. Kaipaan häntä, mutten tiedä uskallanko vielä lähestyä häntä. Muut miehet, kokemuksia?
Ottaisitko yhteyttä enää?
-jos-
175428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 77 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olisin järkevä ja noudattaisin pyyntöä. Ja kärvistelisin iltaisin, että olisiko sittenkin pitänyt...
Aikansa jos on yrittänyt mut suhdetta ei ala muodostuun ja peli on vihelletty poikki niin en kyllä yhteyttä ota. Ainakaan sillä ajatuksella et olisko jatko mahdollista. Kaverina kylläkin saatan pitää kontaktia mut muuten en.
Turha siinä toisen perässä on venkoilla jos kerran asiat on kertaalleen tehty jo selväksi. Ei ku etiäpäin vaan ja alkaa katseleen uusia.
yhteydenottoa, jos toinen on sanonut niin! Kunnioita toisen pyyntöä.
Älä ota yhteyttä jos nainen kerran on pyytänyt niin.
Kannattaa kunnioittaa toisen tahtoa. Joskus naiselle jättäminen on todella iso paikka ja kun hän "onnistuu" siinä, niin hän saa elämänsä taas raiteilleen. EX:lläni meni vuosi jättäjän roolissa ja eron käsittelyssä.
Oliko teistä jommalla kummalla suhteenne aikaan toinenkin suhde käynnissä?
Syy, miksi nainen lähti. Sanoi, että jos joskus tilanteeni muuttuu, voisin palata asiaan. Muttei kuulemma halunnut sotkea minun ja avovaimoni välejä.
Tuskaa tässä lisää se, että meillä on ns. pakollisia yhteydenottoja töiden kautta. On masentavaa saada s-postia, joissa on tyynen asiallista virkatekstiä. Ja joka kerta tekisi mieli vastata jotain ihan muuta. Ja kerran soitin, työasioissa, nainen vastasi iloisena, nauroi puhelimessa ja kuulosti kaikin puolin onnelliselta. Tämä entisestään lisää omaa paniikkiani, että olen tyhmyyttäni menettänyt elämäni arvokkaimman ihmisen. En tiedä miten voin elää tämän asian kanssa. Ikääkin on jo pitkälti yli 30, ja tuntuu, että elämääni ei voi tulla ketään muuta, joka ottaisi hänen paikkansa. Eikö toista mahdollisuutta ole?
Jos kerran sinusta tuolta tuntuu ni et sinä mitään menetä vaikka yhteyttä ottaisitkin. Asioihin tulisi ainakin selvyyttä eikä tarvitsisi enää jahkailla ja miettiä et mitähän olis tapahtunut jos olisin yhteyttä ottanut.
Ei muuta kun puhelin kauniiseen käteen ja ehdota treffejä ! Kuitenkin pidä jalat tukevasti maassa etkä elättele mitään etukäteis toiveita asian suhteen. Jos hän sanoo et ei ni homma on selvä ja ei tarvitse enää ihmetellä.
Olen läpi elämäni ollut varsin taitava sotkemaan ihmissuhteitani ja tekemään vääriä valintoja.Ikinä en ole kuitenkaan yhtään parisuhdetta/perhettä hajoittanut.Enkä näin tule tekemään.Jonkun kerran tuossa periaatteessa pysyminen on tietänyt kipeiden ratkaisujen tekemistä ja yksin jäämistä,mutta kuin mies olen kuitenkin kohtaloni kärsinyt.
Itse olisin iloinen,jos joku sydämen valittu(siis täyspäinen) menneisyydestä ottaisi yhteyttä.Tapaisin,lähtisin syomään ja vaihtasimme kuulumisia.Ehkä puhuisimme tunteista,ehkä emme.Mielestäni se on noin yksinkertaista,älä tee siitä sen vaikeampaa!
Tsemppiä!
minä olen se nainen, joka otti etäisyyttä. Kuitenkin oikeastaan toivon että mies soittaa tai ottaa muuten yhteyttä. Olemme olleetkin yhteydessä, mutta olin kuin en olisi välittänytkään. Aikaa on mennyt, tunteita minulla on edelleen ja olisin valmis joskus aloittamaan alusta.
Meidän kohdalla kumpikin oli vapaa tavatessamme, mutta miehellä oli ollut jokin juttu ja minusta tuntui ettei hän ollut vielä päässyt siitä irti.
En usko että sinä olet menettänyt tuon naisen. Uskon että hän odottaa sinun yhteydenottoasi jossain vaiheessa. Tämä kuitenkin näin naisen näkemyksenä.
Ei ollut tarkoitus viestillä provosoida ketään. Tiedän kyllä itse tehneeni virheen. Suhteeni tähän naiseen kesti pitkään, lähes pari vuotta. Kyllä, sinä aikana petin ja olin valheellinen omalle puolisolleni. Yhteistä historiaa yli 10 vuotta tämän kanssa. Valitettavasti en ollut se selkärankainen MIES, joka olisi pystynyt hyppäämään tuntemattomaan. Valitettavasti/ tai onneksi, miltä kantilta katsoo, myös tunteet tätä naista kohtaan syvenivät niin, että kun hän ensimmäisen kerran ilmoitti, että suhteemme on ohi en antanut hänen lähteä. En kuitenkaan päässyt edelleenkään irti vanhasta suhteestani, vaikka sitä jo kertaalleen yritin. Nyt kun olen selvittänyt asiat ja tunteet itselleni, haluaisin vielä sen viimeisen rohkaisun, että uskaltaisin lähestyä häntä. Häntä rakastan, hänet haluan, en mitään muuta enää toivo.
En ole koskaan tavannut ketään hänen kaltaistaan, niin hyväsydämistä ja lämminhenkistä ihmistä. Koskaan hän ei asettanut minua seinää vasten, tai vaatinut valitsemaan. Päinvastoin, yritti tukea minua omassa solmussani, ja sanoi, etten saisi jättää avovaimoani hänen takiaan. Että HÄN ei pystyisi elämään siten.
Kunpa olisin ollut yhtä varma aiemmin.
eräs mies ottaisi minuunkin yhteyttä. Nielisin ylpeyteni.
Eli siis sulla oli toinen. No joo sattuuhan sitä paremmissaki piireissä ja siitä lööpit repii kaiken irti.
Mut jos nyt ei ole ketään niin koetappa kepillä jäätä ja ota yhteyttä, jos sulla on vielä tämä avopuolisokuvioissa niin anna vaan olla.
Nainen on kyllä sanonu selvän ein, mut se sanoo sen suojellakseen vain itseään ja parisuhdettasi, jos se parisuhde on nyt poistunu niin ota yhteyttä, jos ei niin älä ota.
Mikä ihmeen Aretousa-palsta tämä on ?!
No kummiskin sinulle ap kirjoittaja haluan kertoa että olen ollut itse tuollaisessa tilanteessa. Tapasin miehen, jolla suhde meneillään mutta ei mitenkään vielä vakavaa. Mies ei kertonut minulle alkuun tuosta toisesta suhteesta. Ihastuin todella häneen ja hän kertoi tuntevansa samoin. Tapailimme n kuukauden ajan, kunnes hän kertoi miettineensä kovasti mitä tekisi. Loukkaannuin hirveästi ja kielsin häntä enää ottamasta minuun yhteyttä. Olin todella surullinen, ikävöin häntä, mutta päätin jatkaa elämääni kuten ennenkin, töihin keskitin kaiken energian. Mies otti jossain vaiheessa yhteyttä ja juttelimme pitkään, kyseli voiko soittaa vielä...minä kielsin ja sanoin että minulla toinen juttu meneillään, vaikkei mitään ollutkaan.
Nyt on mennyt vuosi ja yllättäen sain häneltä tekstiviestin, jossa totesi lyhyesti: "Toivon että sinulla on kaikki hyvin". Kaikki tunteet velloivat ylitseni ja vastasin viestiin että kaikki hyvin, mutta ikävöin häneen ääntään. Hän soitti heti viestin saatuaan. Tapasimme viikonloppuna, viihdyimme yhdessä. Molemmat olemme vapaita, sovittiin että tapaamme taas. Mietittiin yhdessä mihinkö tämä johtaa. Se aika näyttää.
Ota ihmeessä yhteyttä tuohon naiseen ja avaudu, tavatkaa, kerro kaikki...aivan varmasti kannattaa ottaa yhteyttä.
*DUMP THAT BITCH!*
kiven teidän luolan eteen.....
Tulee pimeää.