Moikka.
Minä ajattelin kysellä vähän teiltä muilta mielipidettä sellaiseen, kun minusta tuntuu etten tykkää itsestäni yhtään.
En tykkää siitä miltä näytän, enkä miten elän. Kaikki on jotenkin niin vaikeaa kun vertaan itteeni kaupungilla kokoajan muihin tyttöihin, katon miten ne pukeutuu ja millaset hiukset niillä on, ja miten ne kävelee ja mitä puhuu. Kadehdin nauravaisia ja sosiaalisia tyttöjä, joilla on elämää, koulua ja parisuhdetta ja ehkä yhteinen asunto ja kaikkee.. Ne jaksaa puhua asioista, mitä tapahtuu, kuten opiskelusta ja kaikesta hölöpätihööstä.
Minä en jaksa puhua mistään. Minä en jaksa edes tavata ystäviäni kuin harvoin.
oon nyt kaks vuotta seukannu miehen kanssa, nyt menee hyvin mutta alussa oli vuosi niin, että se jätti mut muutaman kerran koska ei tuntenu rakkautta, ja halusi muita ja oli nititen kanssa. Silti se kuitenki aina palasi mun luo. Sillä ei ollu aiemmin ollu yhtäkään suhdetta joten siks kestin se, koska näen ja tunnen että se on hyvä mies, mutta sillon oli keskenkasvuinen.
Nyt sitte ite oon alkanu vertaa itteeni muihin. Katon jos tytöillä on tummat hiukset ja tummempi iho, niin heti ihailen heitä valtavasti. Mun mies sanoi mulle kerran että koska oon niin vaalea, niin en ole niin kiihoittava.
Nyt hän on todistellu mulle yli puoli vuotta että olen kaunis ja riitän tällaisena.
Olen tosiaan kaunis tyttö, miesten mieleen, kiltti ja hullutteleva ja hassu ja vähän sellanen oma persoona.. Mutta minä ite inhoon itteeni tosi paljon.
Lisäksi pelkään ihan sikana että mun mies yhtäkkiä kääntää taas kelkan ja jättää mut, ollakseen muitten kanssa. Mä en tiedä kestänkö eroa enää.
Oon aina ollu hyvien suhteitten perään, että uskollinen pitää olla, ja toiselle antaa paljon aikaa ja hellyyttä.. silti mun miehet on aina valehtelevia ja petollisia. Mä en tajua mikä mussa on vikana kun mä ajaudun aina suhteisiin missä miehet on ihan kilttejä ja hyviä, mutta minua kohtaan jotenkin valehtelevia jne. Näen niitten naamasta heti kun ne valehtelee.. se on ollu ihan kamalaa. tuntuu että henki salpautuu kun saan jotain selville.
Ja sit seksi.. oon tosi seksuaalinen ite, hyvin kokeilunhaluinen ja rivokas.. alussa seksiä tulee harrastettua aina kun puput, mutta sitten seksi lopahtaa vuoden jälkeen mieheltä täysin. siitäkin syytän itteeni.. mietin aina että mussa täytyy olla jotain vikaa, kun mies ei jaksa enää mua kuin kerran viikossa.. mutta kyllä se kattoo sitte pornoa välillä..
mä en tiedä mitä enää tekisin. mulla on neljäs suhde menossa, pisin on ollu 6 vuotta ja lyhyin vuoden, muut siltä väliltä.. mä niin haluaisin vaan toimivan parisuhteen jossa toista ei jätetä.. mutta mä en riitä vaikka mä olen kivan näköinen, ihana luoteinen ja maisteriksi itteni lukenut. Minä en petä enkä ahdista miestä etenemään koskaan, vaan annan ajan viedä. mä annan paljon anteeksi, enkä ole pomottava.
mut miks ne miehet, joita mä rakastan, ei jaksa mua.
mä en jaksa enää itteäni itekkään.
Minä ajattelin kysellä vähän teiltä muilta mielipidettä sellaiseen, kun minusta tuntuu etten tykkää itsestäni yhtään.
En tykkää siitä miltä näytän, enkä miten elän. Kaikki on jotenkin niin vaikeaa kun vertaan itteeni kaupungilla kokoajan muihin tyttöihin, katon miten ne pukeutuu ja millaset hiukset niillä on, ja miten ne kävelee ja mitä puhuu. Kadehdin nauravaisia ja sosiaalisia tyttöjä, joilla on elämää, koulua ja parisuhdetta ja ehkä yhteinen asunto ja kaikkee.. Ne jaksaa puhua asioista, mitä tapahtuu, kuten opiskelusta ja kaikesta hölöpätihööstä.
Minä en jaksa puhua mistään. Minä en jaksa edes tavata ystäviäni kuin harvoin.
oon nyt kaks vuotta seukannu miehen kanssa, nyt menee hyvin mutta alussa oli vuosi niin, että se jätti mut muutaman kerran koska ei tuntenu rakkautta, ja halusi muita ja oli nititen kanssa. Silti se kuitenki aina palasi mun luo. Sillä ei ollu aiemmin ollu yhtäkään suhdetta joten siks kestin se, koska näen ja tunnen että se on hyvä mies, mutta sillon oli keskenkasvuinen.
Nyt sitte ite oon alkanu vertaa itteeni muihin. Katon jos tytöillä on tummat hiukset ja tummempi iho, niin heti ihailen heitä valtavasti. Mun mies sanoi mulle kerran että koska oon niin vaalea, niin en ole niin kiihoittava.
Nyt hän on todistellu mulle yli puoli vuotta että olen kaunis ja riitän tällaisena.
Olen tosiaan kaunis tyttö, miesten mieleen, kiltti ja hullutteleva ja hassu ja vähän sellanen oma persoona.. Mutta minä ite inhoon itteeni tosi paljon.
Lisäksi pelkään ihan sikana että mun mies yhtäkkiä kääntää taas kelkan ja jättää mut, ollakseen muitten kanssa. Mä en tiedä kestänkö eroa enää.
Oon aina ollu hyvien suhteitten perään, että uskollinen pitää olla, ja toiselle antaa paljon aikaa ja hellyyttä.. silti mun miehet on aina valehtelevia ja petollisia. Mä en tajua mikä mussa on vikana kun mä ajaudun aina suhteisiin missä miehet on ihan kilttejä ja hyviä, mutta minua kohtaan jotenkin valehtelevia jne. Näen niitten naamasta heti kun ne valehtelee.. se on ollu ihan kamalaa. tuntuu että henki salpautuu kun saan jotain selville.
Ja sit seksi.. oon tosi seksuaalinen ite, hyvin kokeilunhaluinen ja rivokas.. alussa seksiä tulee harrastettua aina kun puput, mutta sitten seksi lopahtaa vuoden jälkeen mieheltä täysin. siitäkin syytän itteeni.. mietin aina että mussa täytyy olla jotain vikaa, kun mies ei jaksa enää mua kuin kerran viikossa.. mutta kyllä se kattoo sitte pornoa välillä..
mä en tiedä mitä enää tekisin. mulla on neljäs suhde menossa, pisin on ollu 6 vuotta ja lyhyin vuoden, muut siltä väliltä.. mä niin haluaisin vaan toimivan parisuhteen jossa toista ei jätetä.. mutta mä en riitä vaikka mä olen kivan näköinen, ihana luoteinen ja maisteriksi itteni lukenut. Minä en petä enkä ahdista miestä etenemään koskaan, vaan annan ajan viedä. mä annan paljon anteeksi, enkä ole pomottava.
mut miks ne miehet, joita mä rakastan, ei jaksa mua.
mä en jaksa enää itteäni itekkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkäpä sä olet vaan niin epäsosiaalinen, lapsellinen ja tylsä. Ehkäpä sä kuvittelet vaan että ne miehet valehtelee sulle ja on petollisia? Suurimmassa osassa suhteita seksikin vähenee kun se arki koittaa. Eikä me miehet olla mitään koneita. Kun yks mies jättää, niin toinen jo ottaa. Et sä ainakaan yksin joudu olemaan, kuten monet muut. Älä anna äijien kohdella sua kaltoin ja anna anteeksi kaikenmaailman pettämisiä.
on helvetin huono itsetunto eikä mikään muu.
olen huomannut että oli kyseessä mies tai nainen niin tarkertuminen saa toisen perääntymään. musta vähän tuntuu että takerrut. siks kehottaisinkin sua vain ottamaan rennosti ja keskittymään itseesi. tee itsesi kanssa diili ettet ajattele sitä kaveriasi liikoja vaan koitat funtsia asioita mistä itse pidät ja teet niitä. ota rennosti. jatka tätä rataa jonkin aikaa ja huomaat että kaverisi alkaakin "roikkua" sinussa. tää on tietty kauheeta psykologista "sodan käyntiä" mut anyway, sama asia kuin fysiikan laki, se vain menee niin.