Onko kellään muulla sellaista tilannetta, että on jollekin kakkonen ja samalla se kakkonen on myös itselle kakkonen?
Itselläni on tällainen kuvio ollut jo puolitoistavuotta. Nyt sitten minä ja kakkonen mietitään, että pitäisikö pistää hynttyyt yhteen ja jättää avopuolisot. Jotenkin päätös on vaan kovin vaikea. Ja pelottaa, että tämä suhde pysyy hyvänä vain, jos se pysyy tällä tasolla. En tiedä yhtään mitä tehdä. Avomiehen kanssa on hyvä olla, mutta kakkosta on koko ajan ikävä. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?
Itselläni on tällainen kuvio ollut jo puolitoistavuotta. Nyt sitten minä ja kakkonen mietitään, että pitäisikö pistää hynttyyt yhteen ja jättää avopuolisot. Jotenkin päätös on vaan kovin vaikea. Ja pelottaa, että tämä suhde pysyy hyvänä vain, jos se pysyy tällä tasolla. En tiedä yhtään mitä tehdä. Avomiehen kanssa on hyvä olla, mutta kakkosta on koko ajan ikävä. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
vain kokeilemalla selviää, että sovitteko kakkosen kanssa yhteen. Mutta uskallatko ottaa riskin? Siinä onkin sitten pohtimista.
Onkohan niin, että sinua viehättää nykyisessä tilanteessa vain tietty salaisuuden jännitys tms. Jos lyöt hynttyyt yhteen kakkosen kanssa, jännitys katoaa ja huomaat eläväsi parisuhteen arkipäivää iloineen ja huolineen. Ja sitten pitäisi saada taas vähän jännitystä....
Ei kuulosta oikein aikuisen ja vastuuntuntoisen ihmisen toiminnalta.
Sitäkin olen miettinyt, että viehättääkö vain jännitys. Tämä suhde kakkoseen on jo kestänyt sen verran "pitkään," että ei tässä enää oikein ole edes mtn jännityksen viehätystä. Alkaa mennä kaikki jo rutiinilla..
Tuntuu siltä, että rakastan miestä, jota en koskaan voi, monista eri syistä, saada täysin itselleni. Se tuntuu turhauttavalle ja epäreilulle. Patti tilanne. En tiedä, miten jatkossa.. Olisi kai reiluinta jättää molemmat miehet..
Totta. Siinä sinä tekisit oikein "naisen työn" ja samalla hyvän työn itsellesi, jos todella lopetaisit molemmat suhteet. Rakentaisit itsellesi oman elämän ja kasvaisit samalla aikuiseksi.
Nykyinen tilanteesihan on kovin pikkutyttömäinen. Siellä on "isä" kotona odottelemassa ja monenlaista turvallisuutta takaamassa sillä aikaa, kun isin pikkutyttö liihottelee ja touhuilee ihan mitä sattuu välittämättä olemassaolevasta "suhteesta". No, eihän se tasavertainen suhde olekaan, kun ainakin toinen teistä (sinä) on vielä aikuistumaton.
Ja sama tilanne taitaa sitten olla tällä kakkosellasi. Että pikkupoika liihottelee turvallisen äidin huomasta käsin.. Eli sikäli te saattaisistte hyvinkin sopia yhteen. Herää vain kysymys, että kuka sitten on se aikuinen ja vastuullinen osapuoli suhteessa? Kuka pysyy vahvana, kun tulee tiukka paikka? Ei ole sitä "isä/äiti-syliä", johon juosta turvaan?
Minä olen kohta 3-kymppinen ja mies 40. Ehkä emme aikuistu koskaan, jos olet tuota mieltää.
Aivan. Se kronologinen ikä kun ei ole yhtenevä psyykkisen ja tunne-elämäiän kanssa... Taidat tuntea vähän psykologiaa ;)kun myönnät, että ette aikuistu kumpikaan...
että tällainen kuvio: 4kymppinen ukkomies nuoren naisen perässä. ja vaimo ja lapset kotona. on siinä mulle "aikuinen".
Eipä ole kummallakaan yhden yhtä lasta.
Minusta tuntuu siltä, että olette toisenne ansainneet. Toisaalta, teidän kumppaninne eivät ole ansainneet teidänlaisia. Suosittelen kummallekin eroa.
Päätös on toki vaikea, kun olette päästäneet tähän asti itsenne niin helpolla. Luulisi kuitenkin olevan helpompaa, kun uusi kumppani on jo valmiiksi katseltuna.
ottakaa vastuu älkääkä käyttäkö hyväksenne toisen hyvää uskoa. Mutta varautukaa, että tekonne loukkaa ja aiheuttaa yllättäviäkin reaktioita.
Itse tuskin ymmärrätte sitä, koska noin teette, mutta teoilla on seurauksensa ja niitö ei voi aina itse valita.
Voimia toivon ennekaikkea noille petetyille puolisoille