Sitä tuli ero minullekin pettämisen takia vajaa vuosi sitten. Olimme yhdessä yli seitsemän vuotta. Mies löysi uuden, nuoremman ja paremman. Etenivät nopeasti suhteessa ja ostivat kämpän johon muuttivat pari kuukautta sitten. Sisälläni velloi tuolloin suuret määrät kostonhimoisia tunteita...
Niin, pari viikkoa sitten ex otti yhteyttä ja sanoi katuvansa tekojaan, että kaikki menee päin p****ttä nykyään. Samalla kostonhimoiset tunteeni katosivat. Sanoin, voi voi, nyt on parempi vaan maata niin kuin on pedannut! Ja sain tavallaan eron jälkeen toivomani hyvityksen! Nyt on hyvä elää! Ei ollut siitä kakkosesta kuitenkaan ykköseksi. Ja minä tavallaan edelleen se ykkönen!
Kjiäh, kjiäh, kjiäh!
Niin, pari viikkoa sitten ex otti yhteyttä ja sanoi katuvansa tekojaan, että kaikki menee päin p****ttä nykyään. Samalla kostonhimoiset tunteeni katosivat. Sanoin, voi voi, nyt on parempi vaan maata niin kuin on pedannut! Ja sain tavallaan eron jälkeen toivomani hyvityksen! Nyt on hyvä elää! Ei ollut siitä kakkosesta kuitenkaan ykköseksi. Ja minä tavallaan edelleen se ykkönen!
Kjiäh, kjiäh, kjiäh!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onnea voittajalle!!!
*huokaus*
ilonaiheet aika vähissä...
pitäiskö sun hankkia elämä?
Taidat olla hiukka paljon lapsellinen ja kehittymätön? (Ja ikää oli?) Oletko todella mielestäsi voittaja, kun olet menettänyt hyvän suhteen ja hyvän kumppanin? Et tainnut huomata, että ex:n yhteenotto oli sinulle mahdollisuus rakentaa suhde uudelleen paljon paremmaksi kuin se koskaan ehkä on ollutkaan?! Anteeksiannolla olisit voinut päästä paljon pidemmälle.
Mutta mikäs siinä jos itse koet olevasi ykkönen ja voittaja?! Eipä sulla paljoa rakkautta tainnut tätä kumppania kohtaan ollut, kun hänen "vahingostaan" noin nautit.
Mutta, niin makaa kuin petaa.
No mielestäni olen oikeutettu vahingoniloisiin tunteisiini! Kyllähän minäkin olin henkisesti rikki silloin, kun selkäni takana vehdattiin ja minulle päin naamaa valehdeltiin! Ainakin minä erosin puhtaat jauhot pussissa...
En ole julkisesti vahingoniloinen, en käyttäydy niin exää kohtaan. Itse asiassa kannustin häntä jatkamaan nykyistä suhdettaan! En halua kääntää puukkoa samoin hänen haavassaan kuin hän aiemmin minun.
Ehkä olen tyhmä, jos halusin jotain hyvitystä siitä paskasta kohtelusta, jota osakseni ennen eroa sain... Olen vain ihminen.
No eipä siitä pitkäksi aikaa hupia saanut, siitä vahingonilosta. Seuraavaksi alkoi lähinnä sääliä sitä exää, mutta takaisin en ota, vaikka aikoinaan mielettömästi rakastinkin. Luottamus on totaalisesti tuhoutunut eikä sen uudelleenrakentaminen voi mitenkään onnistua. Enkä myöskään voi antaa kaikkea sitä valehtelun määrää anteeksi. Tämän tiedän itsestäni.
Kyseinen peretty on aiheestakin hieman mieli pois pohjamudista. Ja ihmekös tuo? Jos joku tekee väärin ja satuttaa niin tottakai jokainen odottaa että tämä väärintekijä KATUISI tekojaan.
On vaikeaa, lähes mahdotonta, antaa anteeksi ja lopulta joskus unohtaa mikäli kivun aiheuttaja ei pyydä anteeksi tai edes kadu.
Nyt tilanne on tavallaan nollaantunut.. Petetty huomaa olevansakin "hyvä-tyyppi" vaikka jo hetken sisimmässään kuvitteli olevansa huonokin ihminen kun "ansaitsi" kaiken paskan niskaansa.
Teille haukkujille: Kyse ei ole suinkaan pettäjän mollaamisesta ja mustamaalaamisesta vaan petetyn omanarvontunteen palautumisesta.
Ei muutakuin onnea "voittanut ykkönen" sinulle uuteen elämään!! (= Olen itse kokenut "saman" tilanteen, nyt eks-miehellä on uusi nainen tämän "kakkosen" jälkeen ja ihan onnellisiahan nuo lievät. Kuin myös minä tahollani..