onko se hyvä vai huono asia tai mitä mieltä yleensä tästä olette,
kun mieheni ja minä olemme seurustelleet nyt 2 vuotta. Alussa mieheni into lopahti minuun muutaman kuukauden kuluttua, ja hän sanoi sitten keskusteltuamme, että en ole hänen ihannenaisensa, se minkä hän on PÄÄSSÄÄN rakentanut. Hänen mielikuvansa ihannenaisesta oli tumma, tummempi ihoinen, ei riitele, todella kaunis, ja ties mitä.
Minä taasen olen: vaalea, vaaea ihoinen, tempperamenttinen ja tulinen, näytän tunteeni avoimesti ja sanon suoraan mikä on. (En huuda kuitenkaan suunapäänä enkä mesoa)
Sittemmin poikaystäväni on kasvanut henkistä pituutta, ja sanoo että ei hän enää noin ajattele. Nyt hän on yli puoli vuotta sanonut, että minä olen hänen ihannenaisensa ja kaunis. (en oleta että olen KAUNEIN, mutta kyllä haluan kehuja häneltä itsekin)
Mitä te ootte miekkoset tai naikkoset tästä asiasta nyt mieltä? Kun minä en oikein saa päästäni pois sitä, että en ole hänen ihannenainen. Ajattelen tummien naisten tullessa vastaan, että oliskohan tuossa enemmän hänen makuunsa oleva nainen, ja lähteeköhän hän jonkun mukaan jos tilaisuus tulee, koska jo hän SISIMMÄSSÄÄN tuntee etten ole se oikea, mutta ei kuitenkaan halua minusta erota tai jotain..
Hei kamoon, jotain mielipiteitä kaivataan!
kun mieheni ja minä olemme seurustelleet nyt 2 vuotta. Alussa mieheni into lopahti minuun muutaman kuukauden kuluttua, ja hän sanoi sitten keskusteltuamme, että en ole hänen ihannenaisensa, se minkä hän on PÄÄSSÄÄN rakentanut. Hänen mielikuvansa ihannenaisesta oli tumma, tummempi ihoinen, ei riitele, todella kaunis, ja ties mitä.
Minä taasen olen: vaalea, vaaea ihoinen, tempperamenttinen ja tulinen, näytän tunteeni avoimesti ja sanon suoraan mikä on. (En huuda kuitenkaan suunapäänä enkä mesoa)
Sittemmin poikaystäväni on kasvanut henkistä pituutta, ja sanoo että ei hän enää noin ajattele. Nyt hän on yli puoli vuotta sanonut, että minä olen hänen ihannenaisensa ja kaunis. (en oleta että olen KAUNEIN, mutta kyllä haluan kehuja häneltä itsekin)
Mitä te ootte miekkoset tai naikkoset tästä asiasta nyt mieltä? Kun minä en oikein saa päästäni pois sitä, että en ole hänen ihannenainen. Ajattelen tummien naisten tullessa vastaan, että oliskohan tuossa enemmän hänen makuunsa oleva nainen, ja lähteeköhän hän jonkun mukaan jos tilaisuus tulee, koska jo hän SISIMMÄSSÄÄN tuntee etten ole se oikea, mutta ei kuitenkaan halua minusta erota tai jotain..
Hei kamoon, jotain mielipiteitä kaivataan!
Vastaukset 13
Vanhimmat
tämä juttu alkaa sitten naisillekkin viimein aukeamaan...olen yllättynyt. aina tulee paremman näköisiä vastaan. kaikkihan me joudutaan kompromissejä tekemään, kun rahkeet ei siihen täydelliseen naiseen ikinä riitä. jopa sinä olet varmasti hinannut rimaa alas.
Enpäs usko että kellään on samanlaista kumppania kuin se mistä on haaveillut. Aika pinnallista sanoa se ääneen, varsinkaan naiselle (ymmärtääkseni varsinkin ulkonäköasioissa naiset ovat herkempiä loukkaantumaan kuin miehet).
Sitäpaitsi miehesi logiikalla ei pitkään parisuhteeseen pysty: jos vaikka ihanne on 22v brunette blaa blaa blaa ja hän sellaisen löytäisi niin vuoden päästähän pitäisi vaihtaa kun ei ihanne olekaan enää ihanne =P
Naisihanne muuttuu monta kertaa elämän aikana. Tuskin teillä naisillakaan on 4-kymppisinä enää samanlainen miesmaku kuim 2-kymppisinä. Sitäpaitsi naisihanteella on loppujen lopuksi aika vähän väliä parinvalinnassa. "Joku juttu" naisessa sitten vaan kolahtaa. Spesiaali-rakkaassa on just se joku juttu, joka vetää puoleensa vuodesta toiseen.
Miehesi on oppinut, että ihannenainen ei vastaa todellista. Se on pelkkä eloton mielikuva, kun sinä taas avoin ja energinen tosinainen. Jos tummat naiset miellyttävät miehesi silmää, niin mitä siitä? Pelkkiä kuvia - sinä olet todellinen!
Minäkin etsin koko nuoruuteni kuuromykkää lättäpäätä kääpiötä kunnes tapasin vaimoni. Olen lakannut haikailemasta entisen täydellisen naiskuvani perään...
Okei,siis teillä oli pari vuotta sitten joku kriisi ihan seurustelun alkuvaiheessa ja tyyppi tuli sanoneeksi, ettet vastaa hänen haavenaistaan. Musta tuo ei kuullosta kovin vakavalta.
Kuten joku sanoikin, ei hänkään varmaan vastaa täysin sinun ihannemiestäsi, mutta ei se välttämättä sinua niin haittaa.
Jos teillä menee muuten hyvin, eikä sinulla ole tuon vanhan kommentin lisäksi muita syitä epäillä hänen tyytyväisyyttään, voit mielestäni olla huoletta. Et kai sinäkään noin vain lähtisi kävelemään, vaikka tapaisi miehen,joka pintapuolisesti vaikuttaisi siltä mistä joskus haaveilit?
Kiitos.. Aivan ihania vastauksia olen saanut teiltä hyvät miehet. Mikään ei ole tervehdyttävämpää kuin empatia. Hyvä mieli tuli, kiitos teille :))
haluaa, niin tukkaväriä peliin, naisilla tuo hiusten väri tuntuu muutenkin vaihtuvan tämän tästä.
On sitä varmaan jälkeenpäin vituttanut oma möläytyksensä, älä ota paineita.
Alkaessamme aikanaan seurustelun, mieheni möläytti minulle, että "mä olin kyllä ajatellut että mun seuraava muijani ois ehdottomasti blondi, mut ei kai sen niin välii..." Hänen entinen avokkinsa oli siis tumma kuten minäkin. No, 8 vuotta me oltiin kimpassa ja aina sen jätkän pää kääntyi hemaisevien blondien perään, hyvä ettei niska katkennut. Jätin sen tyypin lopulta ihan muista syistä, nyt hänellä on kauan haaveilemansa blondi kainalossa...
Niin, harvalla meistä on juuri sellainen Oma Kulta, jonka ulkoisista ominaisuuksista olemme haaveilleet. Silloin kun kemiat kohtaa, niin hiusten värillä tai rintojen koolla ei enää olekaan kovin oleellista merkitystä. Mielestäni jos suhde on kunnossa, niin mies / nais ihanteista voi puhua ihan siinä kuin näkkileivän hinnastakin. Mitäs siinä sitten? Ne on vaan ihanteita, ihan samalla tavalla kuin suurimmalla osalla parisuhteessakin elävistä ihmisistä on eroottisia fantasioita joita ei kuitenkaan koskaan toteuteta. Tietenkin jos toinen on herkkä tuollaisille jutuille niin sitten ei pidä puhua. Mutta siinä tapauksessa pitääkin varmaan kysyä, että miksi se toinen ei kestä kuulla moista, onko itsetunto kenties saanut kolhuja joskus aikoinaan tms.
Oma ihannenaiseni oli aikoinaan Paula Abdul, se tumma laulajatar. Noh, mun rakkaani on kuitenkin tosi vaalea blondi ja silti olen häneen varsin tyytyväinen (ulkoisesti ja henkisesti ;-) enkä ikimaailmassa häntä vaihtaisi pois!
Ei tuota kovin vakavasti kannata ottaa. Jos teillä menee
hyvin, kehität vain ongelmia aivan turhasta.
Tuskin kukaan seurustelee sen unelmakumppaninsa kaltaisen
kanssa. Se unelmakumppanin mielikuvahan on yleensä sellainen,
jossa on yhdessä paketissa tuhoton määrä hyviä ominaisuuksia,
mutta ei yhtään huonoja. Eihän sellaisia ole edes olemassa.
Ihmisessä on aina hyviä ja huonoja puolia, ei kukaan
ole täydellinen unelmakumppani.
Kyllä sinullakin on varmasti ollut jonkinlainen mielikuva
siitä unelmien miehestä, enkä usko että nykyiseltä kumppaniltasi
kaikkia niitä ominaisuuksia löytyy? Se ei kuitenkaan tarkoita
sitä, ettei olisi onnellinen kumppanin kanssa, tai haaveilisi
siitä unelmanaisesta.
Onhan se romanttista vakuuttaa toiselle että hän on
täydellinen ja oikea unelmien nainen/mies, mutta totuus
on yleensä se, ettei kukaan täytä kaikkia "kriteereitä".
Aika sen näyttää. Kyllä sä sen sitten näet, jos se sattuu ihastumaan siihen ihannenaiseensa jossain. Kyllä sä sitten tulet petetyksi ja jätetyksi. Kyllä se niitä edelleen ihailee tuolla ulkona ja katselee netissä kuvia.
Millä todennäköisyydellä juuri SINÄ olet miehesi ihannepuoliso?
0.00000000001% on lähellä totuutta.
Elä sen kanssa ja that´s it. NEXT!
Tossa laskelmassa on kyllä jo kauan kuolleena olleetkin mukana ;D