Ei vi**u tätä...Olipas tarjolla treffikaverina mr. LiianHyväOllakseenTotta: ikä n. 30, tyytyväisen elämäänsä, tasapainoinen luonne, elämänkokemusta tarvittavasti, VAPAAKIN vielä. Eli vautsi, sopii enemmän kuin hyvin.
No, mut hei ikisinkkuhan se siinä. "Voisi vaihteeksi kokeilla, millaista elämä olisi jos olisi jos olisi kumppani"-kausi menossa. Halusi olla yksin. Haahuili jossain välitilassa, jossa olisin jopa voinut olla kiinnostavaa kumppaniainesta. EHKÄ. Missä lienee mielenhäiriössä mies ollut, kun päätti alkaa yrittämään jotain mun kanssa.
Voi jeesus. Kello kaulaan kaikille sinkkuelämän valinneille! Että tiedetään kiertää kaukaa. Pois vaittomia parisuhteenetsijöitä kiusaamasta.
"Kiva" tietää, ettei mulla alunpitäenkään ollut mahdollisuuksia. Siis TODELLISIA mahdollisuuksia.
Tiedänpä vastaisuudessa. Ei tässä muuten mitään, mutta miksi sen pitää olla niin, että se onneton toinen puolisko joutuu maksamaan sen hinnan tuttavuudesta. Se ketuttaa eniten nyt jälkeenpäin.
No, mut hei ikisinkkuhan se siinä. "Voisi vaihteeksi kokeilla, millaista elämä olisi jos olisi jos olisi kumppani"-kausi menossa. Halusi olla yksin. Haahuili jossain välitilassa, jossa olisin jopa voinut olla kiinnostavaa kumppaniainesta. EHKÄ. Missä lienee mielenhäiriössä mies ollut, kun päätti alkaa yrittämään jotain mun kanssa.
Voi jeesus. Kello kaulaan kaikille sinkkuelämän valinneille! Että tiedetään kiertää kaukaa. Pois vaittomia parisuhteenetsijöitä kiusaamasta.
"Kiva" tietää, ettei mulla alunpitäenkään ollut mahdollisuuksia. Siis TODELLISIA mahdollisuuksia.
Tiedänpä vastaisuudessa. Ei tässä muuten mitään, mutta miksi sen pitää olla niin, että se onneton toinen puolisko joutuu maksamaan sen hinnan tuttavuudesta. Se ketuttaa eniten nyt jälkeenpäin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Et vain sittenkään ollut hänen tyyppiä, ei kemiat pelanneet? Mutta toki olen samaa mieltä, että olisi ollut reilua tuolta mieheltä heti ilmoittaa, ettei kiinnosta.
Ei kannata kummiskaan yleistää.
Ei sais yleistää, ei. Tilanne on kuitenkin miehellä nyt useamman vuoden ajan ollut se, ettei hän ole "yllättäen" löytänyt vakituista kumppania tähänkään mennessä, vaikka naisia sillä näyttää joskus aina olevan kierroksessa. Ja muutenki se, ettei oo seurustellu vakavasti kolmeenkymppiin mennessä, kertoo aika paljon elintavoista. En ole niin naivi kuitenkaan, että ajattelisin olevani se ainoa&oikea, joka yllättäen ihmeen kaupalla valloittaa juuri hänen sydämensä. Siksi katselin juttuamme aika kauan, koska tiedän, että pitkään sinkkuna olleen tyypin on vaikeampaa alkaa olemaan jonkun kanssa yhdessä.
Heh, ja jotkut vielä ylpeilevät sillä, että ikää on 35-v, lapsia ei ole, ei sen puoleen naistakaan....viimeiseen 15 vuoteen, ja talous kunnossa.
Ainut, mikä noista oikeesti on hyvä asia, on se että talous on kunnossa.
Ei me ikisinkut mitään pahoja ihmisiä olla, turha katkeroitua. Ollaan vaan ehkä hiukan mukavuudenhaluisia ja itsekkäitä.
Ei se pitäis keltään olla pois, ettei meillä ole pakonomaista tarvetta pariutua ja olla läheisriippuvainen.
Niin, ja tällaista elämäntyyliä voi koettaa kuka haluaa. Se, että suurimmalla osalla ihmisistä on pakottava tarve elää jonkun lajikumppaninsa kanssa , ei ole meidän ikisinkkujen syy. Se kenellä tuollainen heikkous on, joutuu sen kanssa vaan elämään, turha alkaa muita syytellä.
olisi seurani kelvannut, yritystä oli herralla riittävästi ja vähän liiankin kanssa. No mutta livistipä tuo tiehensä, kun oli saamassa sitä mitä tilasi.
Ei oo mun ongelma, jos joku ikisinkku tulee leikkimään parisuhdetta, vaikkei siitä sit ookkaan siihen. Pitäis sen ikisinkunkin tietää, että vastakkaisen sukupuolen tapailemisella läheiseen suhteeseen johtavalla tavalla, liittyy se riski että toinen voi pettyä, jos homma ei toimikkaan, tai että toinen voi olla kovemmin kiinnostunut kuin toinen. Ja että ero tapailemisvaiheessa kirpaisee meilkein siinä missä (lyhyehköstä) parisuhteesta eroaminen..menettää tärkeän ihmisen.
Niin ja pointtinihan olikin juuri se, ettei kannata lähteä pelaamaan jos kerta pelkää.
Tai ainakaan odottaa, että jätetty puolisko ajattelisi kovinkaan lämmöllä kyseistä tuuliviiriä/mikälienee:tä.
No, onneksi osasin tyypin tavatessani olla vähän varpaillani ja kattella aluksi että onko se lintu vai kala.
Naisena et taida ymmärtää, että osa miehistä on täysin kokemattomia 3-kymppisinä ja jopa koko elämänsä. Syitä on monia miksi miehet elää (tai joutuu elämään) yksin. Omassa kaveripiirissä (kaikki on tosin vielä vajaa 30v) suurin osa on täysin kokemattomia. Kyse ei ole mistään muutaman friikin ryhmästä, vaan oman veikkaukseni mukaan n. 10% heteromiehistä elää koko elämänsä yksin ja huomattavasti suurempi joukko ei koskaan pysty luomaan kuin pari suhteen tapaista viritelmää. Onhan aiheesta toki tehty tutkimuksiakin ja samantapaisiin lukuihin niissä on päästy.
Naisen on helppo puhua pitkistä parisuhteista yms, mutta monelle miehelle on mahdottomuus saada mitään kontaktia naisiin. Fakta on, että suurin osa n. 15-30v naisista tappelee niistä alfamiehistä ja tavismiehet katselee sitä touhua sivusta. Omassa tuttavapiirissä _kaikki_ miehet joilla on kivat/kauniit tyttöystävät, on alfauroksia. On päivänselvää, että normaalilla nuorella miehellä ei ole mitään asiaa nykyajan vaativille sinkkumarkkinoilla.
Itseä asia ei kuitenkaan haittaa, koska en ole kiinnostunut luomaan mitään kontakteja naisiin. En vihaa naisia, mutta pidän niitä turhina olioina joilla ei ole mitään sijaa mun elämässä. Sivusta seuranneena tiedän kuitenkin, että monille miehille kokemattomuus ja ikisinkkuus on varsin kova taakka kannettavaksi.
Niin siis, että miksi pidät mua idioottina?
Siksikö, etten "ymmärrä" sinkkumiehiä? No jukupliut, on se sinkkumies yhtä paljon vastuussa virittämästään tuttavuudesta kuin se enemmän kokemusta omaava nainen.
Oonko mä joku virallinen ikisinkkumiesten kokeilukappale sit vai, jonka kanssa voi koittaa olla, vaikka ikisinkku omassa mielessään tietää, että sinkkuelämä viehättää?
Pitäisi mun alkaa säälittelemään ikisinkkukumppania? Ai että pitäiskö sinkkumiestä sääliä ja päästää se parisuhdevastuustaan suhteessa. Koska se on jotenkin "raukka" tai "eihän se tiedä näistä kuvioista". Ei se suhteessa ihan noin mene. Vaan suhteeseen osallistuu 2 tasavertaista ihmistä omina itsenään, ja yhdessä suhdetta rakennetaan, ja viedään eteenpäin. Ei siitä tule mitään, ainakaan tasavertaisuutta, ettei toinen tee osaansa suhteessa...ja juuri tämän sinkkujen pitäisi oppia. Ja sitä ei opi, jos ei ole kokemusta. Hetken aikaa katselen ja kuulostelen, millanen ikisinkkumies on luonteeltaan ja jos on mieleinen niin tottakai mies on voitava hyväksyä karvoineen kaikkineen (se kuuluu niinku rakkauteen, jos ette tienny). Se syö suhteen toimimista, jos toisella ei ole parisuhdetaitoja. Ja jos puuttuu, niin siitäkin pitäisi voida kertoa/jutella kumppanille, ettei kumppani ole ihan tuuliajolla siitä, että missä mennään. Helposti nääs siinä käy niin suhteessa, että jos homma ei toimi, niin kumpikin alkaa ajatella, että onko minussa jotain vikaa. Eli itsetunto alkaa laskea...esim. jos mies ei osaa ottaa naistaan huomioon kunnolla (vaikka kuuntelemalla, juttelemalla, jakamalla ajatuksiaan ja tuntemuksiaan arkipäivästä) niin nainen alkaa ajatella "Olenko mä jollain tapaa huono tai onko mussa joku vika, kun se ei voi jutella mulle asioistaan?". Että tolleen on hyvä, jos ikisinkkumies rakentais sitä suhdetta kertomalla, että "Mulla ei ole kovasti kokemusta seukkailusta, mutta olen kiinnostunut sinusta." Tai jos tapahtuu jotain, joka johtuu sinkkuuteen tottuneisuudesta niin voisi sen sanoa sit eli "Sori, olen elänyt niin kauan yksin, etten hoksannut tota juttua"....tai se ihan inhimillinen "Tarvin aika paljon tilaa ympärilleni, koska olen tottunut omaan tilaan yksin ollessani".
Vähän rupes naurattamaan tuo sun kirjoitus. Miksi sinä valitat? Get over it! Jos ikisinkkumies on niin hirvee, niin iske toki joku pelimies, jolla on joka sormella nainen menossa kuvioissa, tämmöinen "iki-iskijä" mies :D
että se nimenomaan oli sinulle ongelma, että kyseinen sitoutumaton kaveri päätti välillä koettaa leikkiä parisuhdetta, vaikkei sitä tosissaan olisi halunnutkaan.
Otan osaa, mutta meillä ikisinkuillakin on tarpeita, ehkä enemmänkin fyysiseen puoleen liittyviä kuin niitä sitoutumistarpeita. Tästä johtuen jotkut meistä joutuvat välillä pelailemaan kaikenlaisia pelejä, sitä toosaa saadakseen. Reilu pelihän tietysti olisi molemmille, jos heti kärkeen tunnustettaisiin minkä vuoksi sitä parempaa tuttavuutta halutaan hieroa. Naiset ovat kuitenkin siitä eriskummallisia olentoja, että tällaisen kolmekymppisen ikisinkkumiehen saanti vähenisi huomattavasti, jos noin rehellisesti toimisimme. Eli tyyli lyylin mukaan.
Ja tuossa pointissasi olet tosiaan oikeassa. Turha alkaa pelailla ollenkaan, jos kerran pelkää. Toiset vaan pelkää vakavampaa sitoutumista, toiset taas sitä, ettei vakavampaa sitoutumista synnykään vaan ainoastaan hetken hurmaa.
Äläkä huoli, ei tällaiset meidän tyyppiset kaverit odotakaan mitään lämmöllä muisteluja, sitten kun se hetken hurma on mennyttä.
Jos petyit noinkin raskaasti, niin otan osaa. Mutta muista meitä on paljon muitakin, jotka vaan pelaa, eikä muuta aiokaan. Jätä siis pelaamatta, jos liikaa pelkäät.
Tavismieshän voisi kehittää luonnettaan ja muutamalla jutulla jo saa ulkoiseenkin särmää. Vaikka on ujo, onnistuu kumppanin haku jollain sitkeydellä kaiketi ja uskolla itseen. Jos luovuttaa lopullisesti, niin voisiko mielummin luovuttaa vaan kausittain??
Luonteesta on paljon kanssa kiinni, pelkkä alfa ei taida olla aina se taikasana... Alfaluonne kuulostaa jo paremmalta. :D
Mikäli nyt vedotaan pelkkään ulonäköön, vedotkaa vaan, ulkonäkökin lähtee osittain sisältä.
Oikean tuleminen vastaan onkin sitten taas oma juttunsa.
yhtälö: sitoutumiskammoiselle sitoutumiskammoinen KUN TAAS sitoutujalle sitoutuja.
Väestön keskiarvo lienee kuitenkin se, että miehet ja naiset keskimäärin haluavat parisuhteen (kenties lapsia jne). Tälläinen keskivertokansalainen siis yleensä haluaa parisuhteen, eli te ikisinkkujen marginaaliryhmä voitte lähteä seuranhaussanne liikkeelle olettamuksesta, että suurin osa väestöstä hakee parisuhdetta. No, kestätte varmaan ne lukuisat pakit tai mönkäänmenneet tuttavuudet, jos haette seuraa muusta kuin omasta "kategoriastanne". Ai niin, mutta ikisinkuthan haluavat olla yksin...joten jätetään ne yksin perimmäisten halujensa mukaisesti (niin ja tämä toteamus ei liity aloituspuheenvuorooni vaan tämä tulee näin aloitusviestin jälkeen mieleen).
Maailmassa on siis vain ikisinkkuja tai pelimiehiä, mielenkiintoinen mielipide sulla ;)
Otan siitä puolivälistä.
siinä yksinolon lomassa sattuu aina välillä niitä onnistumisia sen hetken hurman hankkimisessa.
Harvemmin vain sattuu kohdalle niitä, jotka ajattelevat ihmissuhteista yhtä raadollisesta kuin itse. Tällaisen naispuoleisen ihmisen kanssa on saanut joskus kulumaan vuodenkin, noin niinkuin vallattomien pikkutuhmien pikatapaamisten merkeissä.
Muissa tapauksissa käy yleensä juuri niin, että toinen osapuoli pettyy toisen tarkoitusperiin ja pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Mutta eipä siinä mitään. Kyllä nämäkin kestetään ja joskus jopa saadaan kellistettyä. Ainakin hetkeksi.
hyvän esimerkin siitä, miksi ei kannata ottaa ikisinkkumateriaalia olevaa miestä.
olet sitten oikea henkilö määrittelemään ikisinkun elintavat forever.
Aikamoinen jumalatar olet.
Aikansa kutakin. Sinä et ollut oikea henkilö oikeaan aikaan. Ikisinkku oli valmis katsomaan juttua kanssasi, mutta se jokin jäi ilmeisesti puuttumaan.
Ikänsä yksineläneet harvoin pariutuneet. Ja tätä en tarkoita provosoimismielessä, vaan uhratkaa vaikka viis minuuttia ja miettikää miten elämä on mennyt pääpiirteissään tuntemillanne henkilöillä, jotka eivät ole seurustelleet/pariutuneet koskaan. Esim. niitä, keillä ei kouluaikoina ollut tyttö- tai poikakavereita koskaan, tai jotain sukulaisianne jos ajattelette, jotka ovat eläneet yksin. Musta tuntuu, että harva niistä on pariutunut myöhemmin. Yksi serkku on 40v sinkkunainen, ja suku muistelee että hänellä on ollut ehkä 2 mieskaveria (lyhyempi aikaisia, hän ei ole asunut kenenkään kanssa koskaan). Nyttemmin miesseuraa ei ole ollut. Serkku vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä näin, ja luulen hänen tehneen jonkinlaisen päätöksen siitä että hän haluaa elellä yksin mielummin kuin yhdessä jonkun kanssa. Suvussa se on vakio, että sillä serkulla ei ole kumppania ja läheiset suhtautuu asiaan luonnollisesti (häneltä ei kysellä "Onkos löytynyt joku erityinen mies?" tai että "Miksi sinä olet yksin?". Se olisi pikemminkin kumma asia, jos hänellä olisi avokki yhtäkkiä kun tietää hänen ajatusmaailmansa ja elintapansa. Ja kukin elää tavallaan. Serkkuni olisi luultavasti onnellisempi sisimmässään, jos hän elää yksin kuin silloin, jos hän olisi suhteessa. Näin olen hänet käsittänyt. Tärkeintä on onnellisuus. Niin sinkkuna pysytteleville kuin parisuhteilijoille. Ymmärrätte varmaan, että jokainen etsii "samantyylistä" eläjää kuin itse on. Ja siksi, täytyy myöntää, että tuo sinkkudestaan mielellään kiinnipitävä mies oli pettymys, koska jako ei ollut mielestäni kovin tasapuolinen aloitustilanteessa (sinkkuutta arvostava mies parisuhdetta arvostava nainen). Tietysti asia on niinkin, että sinkkuina pysyttelevät miehet taas puolestaan pettyvät naisiin, jotka haluavat naimisiin tms. sitoumuksia sinkun kanssa. Valtaosa kuitenkin ehkä etsii treffejen/tutustumisen kautta ihmistä, josta toivoisi löytävänsä kumppanin yhteisen elämän jakamiseen. Musta siis tuota pidetään/voidaan pitää jonkinlaisena yhteiskunnassamme aika yleisenä oletusarvona treffaillessa. Tai siis niin, että ihmiset ehkä lähtevät aika usein sillä mielellä liikenteeseen.
Niin sen takia ikisinkkumiestä treffaillessa ajattelinkin, että "mitä ihmettä", mitä se tekee treffeillä, jos se ei kerta haen kumppania. Tai no ehkä se "jotain" halusi, mutta siihen asiaan no comments.. Täytyykän ikisinkkumiehellä olla tiedossa, miten kova kolaus se saattaa olla sille toiselle, kun saa tietää sen, ettei tuttavuudesta haluttu sen kummempaa. Ja tavallaan se on se kovin paikka, että vastassa on niinkin järeä este tai hidaste yhdessäololle kuin toisen elämäntapa tai se, että toinen on tottunut elämään yksin. Tavallaan se on sellainen asia, johon on itsensä vaikea vaikuttaa mitenkään. Tai että haluaisi tai että kokisi edes oikeudekseen, muuttaa toisen haluamaa elämäntapaa. Tavallaan toinen osapuoli tuntee itsensä aika aseettomaksi. Niin ja kyllä se oli niin, että en ollut sellainen nainen, jonka mies olisi halunnut itselleen. Ja että tilanne olisi ehkä toinen, jos olisin ollut sellainen, jonka mies olisi halunnut itselleen. Mutta jollain tapaa se (ei tässä minun tapauksessani, vaan parisuhteissa yleisesti), että toisen elämäntapa jossa suositaan yksinelämistä, tuntuu vähän epäreilulta perusteelta (sitä toista kohtaan), lähdettäessä hieromaan tuttavuutta. Tavallaan toiselle tulee helposti olo että "annoit tikkarin, mutta veit sen pois". Tai että toinen halusi, mutta ei sitten halunnutkaan.
Minusta nykyaikana alkaa ehkä olla se tilanne pikkuhiljaa, että mies voi sanoa naiselle etsivänsä yhdessäoloa ilman alkamista vakavaan suhteeseen. Uskon nimittäin, että meissä naisissakin on sellaisia, jotka eivät perusta yhdessäasumisesta tai muusta kimpassa elämisestä. Heh, no varmaan kannattaa olla hienovarainen esittäessään tuollaista asiaa jollekkin tuttavalleen, mutta se on hyvä jos voi puhua toiselle sisimmistä tunteistaan luottamuksella ja tietäen että toinen kunnioittaa ajatuksiasi.
Tietty jotku ikisinkut haluavat elääkkin yksin, mutta omalla kohdallani ei ole näin ollenkaan. Eläisin suhteessa joku kivan tytön kanssa tosi mielellään ja haku onkin kokoajan päällä. Syy miksi ei pitkiä suhteita ole minulla takana on yksinkertaisesti oma luonteeni, eli vähän varautuva ja ujohko olen tuntemattomille ihmisille. Naisenkin olisin saanut ihan milloin vaan jos olisin avoimempi, ulkonäössäni ei ole vikaa. Baareissa taas yleensä kun siellä käyn, olen liian juovuksissa ja ei sitäkään kautta tule tutustutta kuin tosi harvoin naisiin.
Edellinen pienempi suhde yhden naisen kanssa oli vajaa vuosi sitten. Olisin mielelläni alkanut pidempäänkin suhteeseen hänen kanssaa, jos tuo nainen ei olisi osoittautunut kevytkenkäiseksi "huoraksi", noh, ehkä juuri siksi se baarista matkaan eksyikin. Seksisuhde hänelle olisi kelvannut, muttei minulle.
Kyllä jos elämä olis niin auvoista, että naiset tekis aloitteita, minut olisi napattu jo 12 vuotta sitten.
Tarkistappas vaikka tilannetta vähän:
-Baarissa vedät kännit överiksi (miltä mahd. tyttöystävästäsi tuntuisi olla baarissa sun kanssa?)
- Toi ujous voi tietty olla ongelma jonkin verran :(
- Haku päällä koko ajan (et kai ole liiallisen tyrkky, tai että hallinta olisi karannut käsistä niin että muijat vaihtuu tiheään ettei enää tiedä miksi sitä on kunkin ihmisen kanssa)
- Tunnet vetoa hmm. vähän huonoon seuraan (exä oli kevytkenkäinen tyyppi)
- Siirrät vastuun "menekistäsi" naisille (JOS NAISET tekisivät alotteita, sulla olisi jo nainen).
Kyllä se tuppaa näin ei-ikisinkuilla olemaan vaan, ettei "näin enemmän menekkiä omaavallakaan" satu ku keskimäärin n. 3 uutta tuttavuutta vuoteen....Ja tapaamistani miehistä noin 10 % kanssa juttu jatkuu pitempään (yhtä tapaamista pitempään n. 50 % kanssa). Että ei se mies-vauhti ei-ikisinkku puolella tuon hekumallisempi oo.
Oon kuullu, että jotku ikisinkut (ne piilo-ikisinkut juuri) saattavat käydä treffeillä joka kuukausi. Baarituttujen tai vielä useammin nettituttujen kanssa. Käydään katsomassa löytyisikö joku kiva tyyppi, tai ihannenainen ihmisten joukosta. Mun silmissä se on tosi usein, ehkä epäilyttävän useinkin. (Esim. sydänsuruista toipumiseen esim. 2kk suhteen jälkeen voi mennä 6kk, jos haluaa kunnolla himassa eka selvittää päänsä ennen ku alkaa miesjuttuihin taas. Toki miesjuttuja tekis mieli alkaa jo aikaisemminkin ehkä, mut sen huomaa kyl "ei pysty"-olosta uuden tuttavuuden kanssa).
Noh, käyn harvoin baareissa, viimeksi 3 kuukautta sitten. Ehkäpä jos minulla olis nainen, ei tarviis vettää överiksi baarissa, kun ei tarvi iskeä naisia.
Tokihan minulla on haku päällä kun olen sinkku, eli melkein vuoden ollut nyt. Noh, tällähetkellä tämä haku tarkoittaa käytännössä että netistä löytyy profiili, muulloin en töideni lomassa paljon naisia kerkee edes näkemään.
Enkä siis todellakaan ole tyrkky, voi kumpa olisinkin enemmän tyrkky. Keskimäärin pääsen naisen kanssa tekemisiin, oli tämä sitten yhdenyön suhde tai vakavampi, noin kahden vuoden välein.
En tunne vetoa huonompaan seuraan, edellinen nainen oli ulkoisesti ihan ok ja huomasin vain aamulla, että hän oli vieressäni kun heräsin, en varmaan edes iskenyt häntä.
Kyllä, jos naiset tekisivät aloitteita, olisin jo varattu, sillä miltein kaikkien ihastusten kanssa olisin halunut jotain vakavampaakin (noh toiveissa ainaskin) jos vain ujouttani olisin uskaltanut lähestyä heitä.
....... t.ö.k.k.i.i.....
Musta ikisinkut ei edes oo kovin paha ryhmä... Pahempia on nämä "oon eroamassa"ihmiset jotka etsii seuraa baareissa. Kokemuksesta voin sanoa että siinä kohtaa kannattaa aina juosta, halusi ite mitä hyvänsä...
miehiä oikein vaivaa, vingutte että olis kiva olla jonkun kanssa mutta ette kysy kuitenkaan oisko joku kiinnostunu musta vaan odottelet että naiset kysyis.....
juu oottekste ollenkaan ajatellu että naiset ajattelee samoin eli toisilleen sopivat, samoin ajattelevat eivät tapaa koska odottavat että joku kysyy heitä.
Tiedän kyllä jos nainen on kiinnostunut, kyse onkin ehkä enemmän rimakauhusta ja siitä että sanat häviää ja sitä muuttuu ihan idiootiksi naisen edessä ja viimeisetkin miehenrippeet valuu maahan. On tosi vaikeaa lähestyä naista vaikka tämä olisikin kiinnostunut.