Onko täällä mahdollisesti ketään, jolla olisi ollut sitä ongelmaa, että kaksi ihmistä parisuhteessa ei ymmärrä toisiaan ja toistensa kantoja asioihin? Miten oppia puhumaan samalla aaltopituudella...olo alkaa olla jo suoraan sanoen kyllästynyt, kyllähän minä tiedän miten tästä pääsee pois, mutta kaipaisin vastausta siihen, miten jatkaa ja niin että yhteisymmärrys löytyy?
Ei kai suhteen tarkoitus ole, että yksi sanelee säännöt ja toinen nielee kaiken valittamatta?
Ei kai suhteen tarkoitus ole, että yksi sanelee säännöt ja toinen nielee kaiken valittamatta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Puhuminen on monesti hyvin vaikeaa tyttö/poika ystävän kanssa syvällisistä asioista. Varsinkin jos ihmiset on hyvin erillaisia. Kun on pitkään seurustellut, suhde arkipäivästyy ja puhuminen ehkä saattaa vähentyä entisestään. Suhteen alussa sitä puhuu paljon ja kaikesta, tekee yhdessä asioita ja kaikki tuntuu olevan oikein ja ollaan asioista samaan mieltä. Suhteen alussa kun on niin rakastanu ni sitä ajattelee vain tätä toista ihmistä, jossain vaiheessa myöhemmin sitä ajattelee sitten itseäänkin.
Minä erosin vast ikään tyttöystävästäni, hän jätti minut osaksi juuri puhumisen vähyydeen ja erillaisuuden takia. Kyllähän sitä sitten puhui ja ymmärti toista kun oli liian myöhäistä.
Kannattaa ehdottomasti yrittää puhua asioista. Hankkikaa yhteisiä harrastuksia, näin odes jotain yhteistä puhumista ja tekemistä.
Hih, kysyit, että onko täällä mahdollisesti ketään, jotka eivät ymmärrä toisiaan. Pitäisi varmaan paremminkin kysyä, että onko täällä ketään, jotka ymmärtäisivät toisiaan useinmiten.
Tiedän tunteen kun aina ymmärretään väärin - se on todella turhauttavaa. Olen kuitenkin huomannut, että vuosien saatossa parit oppivat ymmärtämään toisiaan paremmin - ihan vain oppimalla jos ei muuten.
Jos nyt ihmiset puhuu samaa kieltä ja toistensa kanssa sekä osaa perustella kantansa, niin silloin kyllä molempien pitäis ymmärtää, mistä on kysymys. Kyse lienee enemmänkin siitä, että kuunteleeko oikeesti mitä toinen sanoo ja onko valmis antamaan periksi omissa näkökannoissaan.
Jotkuhan ovat myös niin periaatteen ihmisiä, että elävät elämänsä alusta loppuun omia arvojaan noudattaen ja mikään maailman mahti, ei saa heidän mielipidettään toiseksi muuttumaan. He ajattelevat, että mulla on oikeus ajatella/toimia näin ja muuttukoot muut jos tykkää. He ovat siis aika mustavalkoisia ihmisiä. Monesti kyllä tuo mustavalkoisuus häviää pikkuhiljaa iän karttuessa, kun tulee vähän elämänkokemusta.
Parisuhteessa ei todellakaan ole tarkoitus toisen sanella ja toisen alistua. On hyvin tärkeää, että molemmat saavat vaikuttaa yhteisiin asioihin ja vielä niin, että toinen kunnioittaa toisen mielipiteitä. Joustaa pitää molempien, muuten joudutaan törmäyskurssille.