olemaan sellaisessa suhteessa, jossa toista ei nää kun haluaa ja jossa toinen ei edes vastaa
puhelimeen kun soittaa.
Olen tätä ihmetellyt kun mieheni jäi kiinni
uskottomuudesta ja toistamiseen saman naisen kanssa.
Mieheni kuitenkin viettää oikeastaan kaiken aikansa minun kanssani ja aikaa tavata tuota toista naista on ollut ehkä pari kertaa kuussa
ja silloinkin tunnin verran kerrallaan, siis
pikapanon verran.
Meillä on välit kunnossa, pettämisasia käyty läpi, erittäin vilkas seksielämä ja ollut koko ajan.Annamme läheisyyttä toisillemme ja joka ilta päättyy siihen ,että mieheni pitää minua kainalossaan. Mikä sitten sai miehen pettämään, hän sanoi ,että jäi sellainen elämäntapa edelleisestä liitosta ja on todella vaikeaa päästä siitä eroon. Toisaalta taas miestä hivelee
kun joku on niin rakastunut ja ihastunut häneen,
että on roikkunut pitkään miehessä kiinni.
Pidin miehelle saarnan myös siitä, että ei voi kohdella ketään niin kuin hän tuota naista,että
nainen roikkuu unelmissaan kiinni ja hänen elämänsä on pysähtynyt paikoilleen ja valuu
hukkaan turhaan odottaessa.Miehen kylmä vastaus,
että ei voi mitään jos on niin tyhmä niin se on
tuon toisen naisen ongelma ei hänen.
Ihan uusi puoli miehessäni, miten hän voi olla niin kylmä toista kohtaan, vai onko tuo miehinen
ajatuskanta niin erilainen kuin meidän naisten?
No me jatkamme yhteiselämää mieheni kanssa, monestakin syystä, tärkein on kuitenkin välisemme
yhteenkuuluvaisuuden tunne ja rakkaus , joka on ehkä sokeakin toisen virheille.
Ensimmäisen kerran kun mies jäi kiinni, tunsin sääliä tuota toista, hyväksikäytettyä ihmista kohtaan, toisen kerran aloin tuntea vihaa, kun
silloin tuo toinen tiesi minusta ja silti halusi jatkaa, tietäen olevansa toinen nainen.
Nyt ihmettelen sitä, mikä saa ihmisen niin epätoivoiseksi, että rakkauden kaipuussaan on valmis tyytymään muilta jääneisiin murusiin ja pitämään lasit silmillä todellisuudelta.
Onhan se hienoa saada tunteikas tekstiviesti mieheltä ja tuntea itsensä rakastetuksi.
Miten hyvin tuollaiset hivelevät viestit uppoavat
ihmiseen, että on valmis pariin pikapanoon kuussa
ja tyytyy vaan siihen.
Itse , ollessani parisuhteessa, haluan olla joka päivä mieheni kanssa, nähdä hänet viimeiseksi illalla ja herätä hänet ensimmäiseksi nähden.
Nukahtaa kainaloon hyvän seksin jälkeen ja herätä hänen kutsuvaan kutitteluunsa.Sellaista
pitäisi "kakkosenkin" elämä olla, ei murusia.
puhelimeen kun soittaa.
Olen tätä ihmetellyt kun mieheni jäi kiinni
uskottomuudesta ja toistamiseen saman naisen kanssa.
Mieheni kuitenkin viettää oikeastaan kaiken aikansa minun kanssani ja aikaa tavata tuota toista naista on ollut ehkä pari kertaa kuussa
ja silloinkin tunnin verran kerrallaan, siis
pikapanon verran.
Meillä on välit kunnossa, pettämisasia käyty läpi, erittäin vilkas seksielämä ja ollut koko ajan.Annamme läheisyyttä toisillemme ja joka ilta päättyy siihen ,että mieheni pitää minua kainalossaan. Mikä sitten sai miehen pettämään, hän sanoi ,että jäi sellainen elämäntapa edelleisestä liitosta ja on todella vaikeaa päästä siitä eroon. Toisaalta taas miestä hivelee
kun joku on niin rakastunut ja ihastunut häneen,
että on roikkunut pitkään miehessä kiinni.
Pidin miehelle saarnan myös siitä, että ei voi kohdella ketään niin kuin hän tuota naista,että
nainen roikkuu unelmissaan kiinni ja hänen elämänsä on pysähtynyt paikoilleen ja valuu
hukkaan turhaan odottaessa.Miehen kylmä vastaus,
että ei voi mitään jos on niin tyhmä niin se on
tuon toisen naisen ongelma ei hänen.
Ihan uusi puoli miehessäni, miten hän voi olla niin kylmä toista kohtaan, vai onko tuo miehinen
ajatuskanta niin erilainen kuin meidän naisten?
No me jatkamme yhteiselämää mieheni kanssa, monestakin syystä, tärkein on kuitenkin välisemme
yhteenkuuluvaisuuden tunne ja rakkaus , joka on ehkä sokeakin toisen virheille.
Ensimmäisen kerran kun mies jäi kiinni, tunsin sääliä tuota toista, hyväksikäytettyä ihmista kohtaan, toisen kerran aloin tuntea vihaa, kun
silloin tuo toinen tiesi minusta ja silti halusi jatkaa, tietäen olevansa toinen nainen.
Nyt ihmettelen sitä, mikä saa ihmisen niin epätoivoiseksi, että rakkauden kaipuussaan on valmis tyytymään muilta jääneisiin murusiin ja pitämään lasit silmillä todellisuudelta.
Onhan se hienoa saada tunteikas tekstiviesti mieheltä ja tuntea itsensä rakastetuksi.
Miten hyvin tuollaiset hivelevät viestit uppoavat
ihmiseen, että on valmis pariin pikapanoon kuussa
ja tyytyy vaan siihen.
Itse , ollessani parisuhteessa, haluan olla joka päivä mieheni kanssa, nähdä hänet viimeiseksi illalla ja herätä hänet ensimmäiseksi nähden.
Nukahtaa kainaloon hyvän seksin jälkeen ja herätä hänen kutsuvaan kutitteluunsa.Sellaista
pitäisi "kakkosenkin" elämä olla, ei murusia.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Eikö sinua yhtään häiritse, että miehesi käy panemassa toista naista. Etkö yhtään mieti miksi sinä pelkästään et riitä hänelle.
Pahoista tavoista pääsee eroon ja luulisi jos sinä olet hänelle rakas, hän haluaisi pahasta tavasta eroon.
Ihmettelet miksi kakkonen pitää lasit nenällään ja tyytyy murusiin, olisiko sinun ykkösen myös syytä katsoa peiliin.
kysymykseeni, vaan tavallista pöpinää siitä,
että ykkösen (jos nyt kukaan on ykkönen) pitää
katsoa peiliin.
Siis mieheni kävi panemassa toista ja asiasta on
käyty kovat keskustelut ja päädytty jatkamaan
kuitenkin yhdessä,
Ei maailma ole aina mustavalkoinen,jos petät niin jätän.
Olemme yli nelikymppisiä paljon nähneitä ja kokeneita ja elämän arvoista ei tärkein ole
kuitenkaan kuka pani ketä ja milloin vaan se
millaisen loppuelämän haluamme viettää.
Molemmilla on epäonnistunut parisuhde takana ja
johtoajatuksena on se, että meidän parisuhde
on kuitenkin, kaikesta huolimatta, elämisen
arvoinen.
Toistemme seurasta olemme löytäneet rauhan ja
syvän rakkauden, sitä ei halua menettää.
Lasit ovat pudonneet silmiltäni jo kauan sitten, ex-miehen aikaan. Nyt tuntuu siltä ,että olen löytänyt itselleni sellaiset lasit, joilla näen
kirkkaasti kaiken sekä hyvän että pahan.
Elämä on valintoja, minä valitsin tämän parisuhteen ja monesta minulle tärkeästä syystä,
ja tähän lopputulokseen päädyimme yhdessä mieheni
kanssa keskustellen avoimesti kaikesta, ilman
laseja.
ihana kirjoitus! Mahtavaa. Tärkeintä on juuri pohtia miten matkata eteenpäin, millaisen loppuelämän haluaa kuin pyöritellä menneitä ja etsiä syyllistä. Aivan varmasti löydätte tien, jossa molemmilla on hyvä kulkea. Tuosta kirjoituksestasi ei voi muuta päätellä :).
rakkaus..olet epähyvä sängyssä ja siksi et riitä miehellesi ,siksi se sua pettää, kato peiliin!
jos rakastaa EI PETÄ!!
Tässä malliesimerkki epäasiallisesta ja typerästä vastauksesta. Kannattaa jättää omaan arvoonsa.
"Rakkautesi" näyttää olevan sokeaa. Sinulla se vaaleanpunaiset silmälasit näyttävät silmillä olevan, kun uskot miehen juttuja ja hyväksyt uskottomuuden. Se ei tule loppumaa, ei varsinkaan kun sinä sinisilmäisesti uskot ja hyväksyt jutun.
Mutta jos se on sunsta ok, että joudut jakamaan miehen, niin mikäs siinä! Onnea vaan jatkossa!
Vaikka edelliset kommentit viittaisivat siihen ettet näe maailmaa realistisena, niin voivat olla jopa väärässä. Huolimatta miehesi syrjähypyistä olette päättäneet jatkaa yhdessä, ja käsittääkseni tiedät todellakin missä mennään ja että uskottomuus voi toistua koska vaan.
Eipä maailma ole niin mustavalkoinen, nuorempana tuli ajateltua että jos kumppani pettää, niin se on kerrasta poikki. Hyvä parisuhde ei välttämättä kaadu pettämiseen, ja toki monenlaista on annettu anteeksi ja tullaan antamaan anteeksi, suhteesta riippuen.
Miksi kakkonen sitten roikkuu varatussa miehessä ja tyytyy niihin murusiin... Minulla on vahva käsitys että usealle näistä kakkosista mies kertoo että ero on tulossa ja oma suhde on käytännössä ohi. Jos kakkonen on rakastunut, hän voi odottaa vaikka vuosiakin tämän lupaukse lunastamista, miehen eroa, ja sitä että voisi aloittaa oikean yhteiselämän. Kakkosen käsitys on että mies lopulta valitsee/haluaa hänet. Tässä harhassa on aika helppokin elää.
Toiset kakkoset ovat ilmeisesti selkeän tietoisia siitä että mies ei aio koskaan erota, ja tyytyvät omaan rooliinsa, voivat jopa elää ihan tasapainoista elämää siinä.
En tiedä, ehkä joku osaa kertoa paremmin...
Ehkäpä se mies osaa olla niin vakuuttavan hyvä molemmille (kaikille) naisilleen, että kakkonenkin jaksaa jakaa vain ne murut. Ehkäpä kakkonenkin on tunteidensa vanki, rakastaa sitä miestä koko sydämellään. Puhun reilun kuuden vuoden kokemuksesta. Elän yhä pienemmillä ja pienemmillä muruilla, mutta sekin on enemmän kuin ei mitään. Mies tietää, että voi toimia ihan miten huvittaa, vaimo uskoo kaiken ja minä vain odotan, että pieni hetki aikaa jää minullekin. Tiedän senkin, että tämänkin sadun on määrä päättyä, mutta mitään en kadu, enkä yhtään sekuntiakaan vaihtaisi pois, niistä hetkistä joita olen saanut.Olen ajatellut usein vaimoa, joka jumaloi miestään, pitää tätä maailman uskollisimpana miehenä, ei osaa aavistaakkaan mitään. Kerran löysi miehen työasunnolta jotain, joka pani hänet epäilemään miestään, mutta mies tottuneena pettäjänä vesitti kaikki epäilyt ja onni kukoistaa jälleen. Mutta kaikesta huolimatta tahdon mieluummin olla se kakkonen kuin ykkönen. En tahdo mitään kulissiavioliittoa, jossa teeskennellään, että meillä on kaikki hyvin, vaikka mies ravaa vieraissa sen minkä ehtii. Ja nyt tiedän, että ykköset alkavat sättimään, mutta siitä vaan, sillä tyhmiä on joskus ykkösetkin. Kuunnelkaa joskus niitä ukkojanne ihan kunnolla, niin saatatte yllättyä.
Kommentoin vain, että ehkäpä teini-ikäisenä ja alun kakskymppisenä hyvä periaate onkin "se on kerrasta poikki", kun on vielä koko elämä edessä. Sen sijaan nelikymppisenä pitkän parisuhteen jälkeen se on ihan eri juttu. Tai nelikymppisenä lyhyenkin parisuhteen aikana, jos takana on yksi tai useampia eroja.
Tulee mieleen, että monelle murutkin on paljon enemmän kuin ei mitään.
...vähän itseinhoiselta ja itsensä väheksymiseltä. "En voisi saada enempää, joten tähän on tyydyttävä." Voiko sitä ikinä saada enempää, jos ei vaadi? Jos ei varattu riitä - niin miksi riutua siinä tilanteessa? Eikö itsesuojeluvaisto käske suojelemaan moiselta? (Ja tähän ei nyt käy perusteluksi se, etteikö muita tilaisuuksia tulisi. Ei niitä tule, jollei anna tulla.)
No, en tuomitse, kyllä jotenkin ymmärrän tuon tilanteen. Mutta itse se on oma paikka otettava, ei sitä kannata toisten antaa määritellä. Tietäähän miten siinä käy, jos sen antaa tehtäväksi jollekin itsekkäälle ihmiselle...
Kakkonenkaan ei ansaitse olla kenenkään kynnysmattona.
Jos ihmisen eettiset käsitykset noinkin ratkaisevasti muuttuvat myöhemmällä iällä, kannattaisi miettiä, että mikä ne muutti ja muuttuivatko ne oikeampaan suuntaan. Kokemuksieni mukaan tuo ei liity lainkaan ikään, vaan on seurausta joistakin tapahtumista.
...käsitys että suhten ydin on päätös olla rakastelematta muiden kanssa?
Ei ole kyse etiikasta, on kyse siitä mitä pitää olennaisena.
Tätä palstaa lukiessa vaikuttaa välillä siltä että monien kirjoittajien mielestä uskollisuus on maailman tärkein asia, ei pelkästään parisuhteessa vaan globaalisestikin.
En ole samaa mieltä. Olennaista parisuhteessa ei ole ettei nussita muiden kanssa vaan että yhdessä on hyvä olla.
Pettäminen ei ole pahinta mitä voi toiselle tehdä. Pahinta on henkinen ja fyysinen väkivalta. SELLAISEN jälkeen voi panna kerrasta poikki.
Satunnaisen pettämisen voi antaa anteeksi, jos suhde on muuten kunnoossa ja jos yhdessä on hyvä olla, kuten alkup. kirjoittajan tapauksessa ilmiselvästi on.
en nyt ihan tarkoittanut pikkiriikkisiä murusia. Asia nyt vain on niin, että suhteita on erilaisia, myös rinnakkaissuhteita. Joku todellakin alistuu kynnysmatoksi, mistä lienee johtuu, hamuaa tukea ja turvaa, mutta joutuu hyväksikäytetyksi?
Yleensä kakkossuhteet toimivat kuin mikä tahansa muukin ihmissuhde; aikaa vietetään yhdessä silloin kun molemmille sopii...
Kuka sanoi, että se on ydin? Jos uskollisuus olisi ydin, niin eikö tieto pettämisestä johtaisi aina ja automaattisesti eroon? Nyt se johtaa eroon vain noin viidenneksessä paljastumisista.
Olennaista parisuhteessa tuskin on se, ettei nussita toisten kanssa, vaan se, miten paljon siinä suhteessa haluaa olla ja rakastaa. Ja tuo sanomasi "että yhdessä on hyvä olla". Mitä pettäminen niistä kertoisi? Mistä se salailu ja valehtelu kertoisi? Eikö uskottomuus loukkaa ketään? Eikö suhteessa ole olennaista kyetä luottamaan toiseen tai olla sen luottamuksen arvoinen?
Pettäminen ei ole pahinta, mitä voi toiselle tehdä, muttei kyllä mukavintakaan. Pitäisi myös ymmärtää niitä, joille uskollisuus on tärkeintä. Toisille on hyvä olo, toisille luottamus. Näethän kai sen, että pettäminen on ennen kaikkea luottamusrikos?
En kyllä ymmärrä tuota yhtä väitettäsi. Miten se pettäminen eroaa muusta henkisestä väkivallasta, jos se satuttaa, jos siihen liittyy valehtelu ja salailu ja sopimusten ja luottamuksen rikkominen, tai jos pettäjä syyttää petettyä siitä?
Hmmm... Jos satunnaisen pettämisen voi antaa anteeksi, niin miksei sitten ihan pitkääkin seksisuhdetta? Eihän parisuhteen ydin ole olla rakastelematta muiden kanssa...
p.s. Parisuhteen ydin ei ole mielestäni rakastelu kenenkään kanssa.
No sinun tapauksessa näin ei varmaan ole, koska sen varmaan tietäisit...
Kakkonen voi olla usein myös se kaikkein alhaisin, likaisin ja kamalin osapuoli samaan aikaan - eli pettäjä. Silloin on se toinen petetty, jonka kanssa aikaa vietetään ja silloin tällöin sen kakkosen, joka voisi siis tuossa tapauksessa olla sinun miehesi.
Tyydyn näihin ns."murusiin" koska olen ollut itse aviossa yli 20 vuotta, nyt siis eronnut, en halua missään tapauksessa vakikumppania enkä sellaista yhden tunneköyhän ja huonon avioliiton jälkeen kaipaakaan,en millään tavalla. Olen itse osani valinnut ja hyväksyn tämän, saan sitä mitä kaipaan,ja niin saa myös miesystäväni,se ukkomies. Eli nautimme ihanasta seksistä, niin ihanasta mitä ei meistä kumpikaan ole aiemmin kokenut. Olemme seksissä tosi ennakkoluulottomia ja kokeilunhaluisia. Mitään lupauksia tai siihen edes viittaavaa en tältä mieheltä vaadi. En myöskään odota viestejä enkä soittoja kun hän on kotonaan. Hän elää siellä omaa elämäänsä ja minä omaani. Tämä järjestely sopii oikein hyvin meille kummallekin, emme kaipaa mitään muuta. Tässä ehkä sulle vähän valottava vastaus. Eli meidän suhteemme on pelkästään seksisuhde ja ihana sellainen!
Seksisuhde on elämäntilanteessani hyvä vaihtoehto.Ei yhden yön juttuja vaan vakimies,kiltti hellä ja hyvä rakastaja.
Yhdyn täysin edelliseen kirjoittajaan,ihan kuin omalta näppikseltäni tuo kirjoitus.
Joo-o. olen ihan samaa mieltä mitä tässä edellä `yks kakkonen`kirjoittaa. homma nimittäin toimii molempien osapuolten tyydytykseksi silloin, kun kakkonen on realisti ja tietää missä mennään eikä ala sen enempää vaatimaan tai edes odota enempää.
mutta kun monet kakkoset vaan vuosi tolkulla ihan oikeasti odottavat, että mies eroaa joku päivä ja rakentavat elämäänsä sen varaan. Näitä kanssasisaria minä säälin.
Olen ollut avioliitossa, jossa minua EI petetty, eron syyt muualla.
Olen ollut parisuhteessa, jossa minua petettiin.
On ollut myös yhden yön juttuja ukkomiesten kanssa.
On ollut ukkomies "vakipanona".
Nykyään uskollisessa parisuhteessa elän.
että monenlaista on koettu ja nähty.
olla minullakin noin, jos ei olisi kumppania.
Ei elämää halua viettää ilman seksiä ja jos ei
sopivaa miestä tule vastaan , niin pelkkä seksisuhde on yksi ratkaisu.
Elämä ei myöskään tosiaankaan kulje niin,että
ihminen ei hairahtuisi tai erehtyisi koskaan.
Jos ajatellaan vaikka paria joka on parikymppisestä hautaan asti yhdessä, niin
ollaankohan siinä oikeasti uskollisia jopa
60 vuotta tai enemmänkin, ettei matkan varrella
tapahdu ihastumisia ja rakastumisia muihin.
Epäilen suuresti , kaikki pettämiset eivät vaan
tule ilmi ja ihastumisetkaan eivät aina johda sänkyyn asti, mutta tunnetasolla voi liikkua vaikka mitä.
Itse ajattelin myös nuorena kerrasta poikki, mutta ikä tuo perspektiiviä elämään ja ikä myös
opettaa näkemään muitakin näkökantoja kuin omansa.
En ihaile tai hyväksy pettämistä, mutta pettymysten ja ongelmienkin jälkeen tulee aina se
kaunis päivä.
Vaikutat fiksulta ja herkältä, ajattelevalta ihmiseltä.
Oikeassa olet sen suhteen, että miehesi ei kohtele toista naistaan kauniisti.
Hänen mielestään on siis ihan OK käyttää toista seksuaalisesti hyväkseen ja antaa tämän luulla että kyse on jostain enemmästä, jos toinen on niin "tyhmä" että sallii sen tapahtua.
Se, että miehesi mielestä on tyhmyyden merkki, jos nainen uskoo hänen sanojaan, tarkoittaa käytännössä sitä että hänellä on mielestään oikeus valehdella niin paljon kuin sielu sietää,ja on kuulijan vastuulla arvuutella milloin hänen puheensa ovat totta ja milloin eivät; on siis kuulijan oma vika jos hän arvaa väärin ja pitää valhetta totuutena.
Mutta voi olla että mies on oikeassa: se nainen on ihan oikeasti todella tyhmä.
No, ensinnäkin ihmettelen, mitä kukaan mies voi nähdä tyhmässä naisessa - paitsi jos on itsekin tyhmä eikä siis huomaa toisen tyhmyyttä.
Toiseksi, ei kai ole oikein hyötyä toisen tyhmyydestä? On mahdollista että tämä nainen on todella tyhmä, mutta minkä hän sille mahtaa? Kukaan ei itse päätä älykkyysosamääräänsä!
Herää kysymys, minkä verran miehesi siis ylipäänsä arvostaa naisia sukupuolena,jos hän pystyy kohtelemaan naista noin. Onko hänellä tämä perinteinen huora-madonna- jako naisiin? Sinä olet hänelle madonna, tuo toinen nainen on huora. Madonna olet tietysti vain siihen asti kunnes teet jotain mistä miehesi ei pidä, sen jälkeen muutut huoraksi. Sen jälkeen olet arvoton ja sinulle saa valehdella, sinua saa vetää nenästä, sinua saa loukata. Ethän huoraksi muututtuasi ole minkään arvoinen.
Tuollainen naisten jaottelu on halventavaa, luokkaavaa ja vailla todellisuuspohjaa. Jokaisessa naisessa on sekä huora että madonna,sekä lisäksi äiti, sisko, ystävä jne. Eri roolit vain panottuvat eri tavoin eri naisilla ja eri tilanteissa.
Miehesi ilmeisesti kohtelee sinua todella kauniisti ja hellästi ja teillä on yhdessä ihanaa. En epäile yhtään.
Mutta se ei sulje pois sitä tosiasiaa että hänessä on toinenkin puoli, joka ei sinun seurassasi tule esiin. Hänessä on myös kylmäsydäminen hyötyajattelija, toisen ihmisen tunteita ja oikeuksia halveksiva kyynikko.
Ymmärrän ettet voi ajatella tuota toista naista lämpimin tuntein - sellaista sinulta ei todellakaan voi vaatia. Mutta vaikka tunteesi puhuvat muuta, niin JÄRJELLÄ ajatellen tuo toinen nainen ei ole tehnyt SINULLE mitään. Hän on uhri ( koska tuli hyväksikäytetyksi) kuten sinäkin ( koska tulit petetyksi ), ja sinun miehesi se pahantekijä.
Todennäköisesti miehesi on valehdellut tuolle naiselle ja antanut ymmärtää että kyse on jostain enemmästä kuin pelkästä tilapäisseksistä, ja tuo nainen on taas niitä tyhmiä jotka uskovat. "Tyhmä", ts. toisen kertoessa jotain EI automaattisesti ajattele että "se varmaan valehtelee".
Koska miehellesi tuo toinen nainen ei ole ihminen vaan pelkkä hyväksikäytettävä kohde, josta otetaan kaikki hyöty irti ja sitten heitetään menemään, niin todennäköisesti hän ei ole yhtään epäröinyt valehdella tuolle naiselle suut ja silmät täyteen. Eihän ole väärin valehdella ja huiputtaa sellaista joka on pelkkä "huora".
SINÄ, joka olet hänelle madonna, olet tietenkin eri asia. SINULLE ei sovi valehdella, SINUA on kohdeltava kauniisti.
Mitäs jos kertoisit miehellesi, että 1. Ihmiset ovat samanarvoisia 2. Valehteleminen ja huiputtaminen on rumaa 3. On erityisen rumaa rakastella ihmisen kanssa ja nauraa hänelle takanapäin; sinä halveksit sellaista etkä halua maata miehen kanssa joka tekee niin kenellekään naiselle niin, koska sinulle tulee epäilys että hän nauraa sinullekin 4. Kenenkään naisen arvo naisena ja ihmisenä ei HIUKKAAKAAN riipu siitä mitä mieltä miehesi on hänestä 5. Kohdellessaan naisia huonosti hän alentaa ennen kaikkea itseään. 6. Kunnon mies ottaa vastuu teoistaan, kunnioittaa toisia ihmisiä, ei jaottele naisia huoriin ja madonniin, ei kuvittele olevansa oikeutettu hyötymään toisen tyhmyydestä, tietämättömyydestä, pakkotilanteesta tms. vaan kohtelee muita ihmisiä kuten soisi näiden kohtelevan itseään.
Jos toisen puheiden uskominen on merkki tyhmyydestä, niin silloinhan toisen puheiden epäileminen on älykkyyden merkki, eikö vain? Entä jos sinä alkaisit epäillä hänen jokaista sanaansa, olisiko se hänestä vain todiste älykkyydestäsi?
Kuvitelllaanpa että hänen kertoessaan sinulle jotain, sinä aina automaattisesti kiljaisisit: " En usko,sinä valehtelet! " Olisiko hän aivan innoissaaan siitä että hänellä on noin ÄLYKÄS vaimo?
Todella hyvä pohdiskelu, ihan samoja asioita tuli mieleen, mutta en olisi osannut noin hyvin kiteyttää niitä. Tosiaankin olisi ap kirjoittajan hyvä miettiä, millainen ihminen hänen miehensä on ja miten hän ihmisiä kohtelee. Minua pelottaisi olla tuollaisen miehen kanssa, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin joutuu itse hänen maailmassaan alempaan kastiin.
jos ajattelee noin naisen ajatusmaailmalla.
Mutta.Miehet eivät ajattele niin kuin naiset,
täällä on pääasiassa vain naisten kirjoituksia ja
miesten puuttuu, johtunee juuri tuosta ajatusmaailmaerosta.
Itse olen tehnyt töitä miesten parissa jo 20 v.
siis miehet työkavereina.Miespuolisia työkavereita on yli 30 ja nyt on 2 nuorempaa
naista tullut alalle lähiaikoina.
Miesten maailma on siis tuttu.
Madonna/huora-asettelu on ehkä liian mustavalkoinen, vaimoaines/panoaines voisi olla
lähempänä totuutta.Itse en tiedä mikä sen eron saa aikaan, enkä ehkä haluakaan tietää.
Firmalla on omat pikkujoulukiertopalkinnot ja sitten ne joita jostain syystä kunnioiteetaan
naisina ja äiteinä ja joille ei ehdotellakaan.
Aika moni pettää, mutta ei jää kiinni on kylmä
totuus, jota ei haluta nähdä.Ja naiset ovat
"miehistyneet" ja pettävät nykyään myös helpommin,josta seuraa, että pettäminen on
kaikille helpompaa,kun ainesta tarjolla.
Moni tänne kirjoittanut "heitä se roisto pihalle" neuvoineen , ei tajua miten läheltä
omaa elämää kirjoitukset liippaa, eivät
vaan itse tiedä totuutta.
Tieto lisää tuskaa.
Silti on hienoa, että on olemassa kahta
sukupuolta, olisi se elämä muuten tylsää.
Kysyit, että mikä saa ihmisen olemaan suhteessa jossa toista ei näe kun haluaa tai toinen ei vastaa puhelimeen. Vastaan, että ihastuminen/rakastuminen/yksinäisuus/annetut lupaukset, syitä riittää ja varmasti jokaisella on omat syynsä. Kerronpa sinulle oman tarinani, joka tapahtui tosin jo yli kymmenen vuotta sitten ja on ollut jo monta vuotta historiaa.
Olin sellainen parikymppinen, kiltti tyttö ja hieman ujo. Erään harrastuksen kautta tutustuin itseäni 20 v. vanhempaan mieheen, 2 lapsen isään, joka sitten alkoi piirittämään minua. Kyllähän tuollaisen charmantin maailmanmiehen huomio tehosi vähitellen, kun se tuntui niin erilaiselta ja houkuttelevalta verrattuna samanikäisten pojankoltiaisten touhuihin. Suhdehan siitä sitten alkoi ja rakastuin syvästi tähän mieheen. Ikävä kyllä tuon ikäisenä ei hirveästi osannut tuntea syyllisyyttä miehen vaimon ja lapsien takia, sitä vaan oli onnellinen kun mies järjesti aikaa ollaakseen minun kanssani. Hän kyllä viettikin paljon aikaa kanssani tuossa harrastuksessa ja muuten ja puheluihin hän vastasi. Uskon, että hän myös rakasti minua, jollain omalla tavallaan. Sain kuulla kaikki klassiset syyt miksi ei voi vielä erota: laina pitää maksaa ensin, täytyy ensiksi odottaa, että lapset kasvaa isommiksi jne. Silti jaksoin uskoa, luottaa ja rakastaa muutaman vuoden ajan. En tosiaankaan osannut kuvitella, että mies loppujen lopuksi pettäisi minut ja jättäisi kylmästi. Näin kuitenkin tapahtui, jälkikäteen nähtynä onneksi tapahtui. Niin, olihan se lapsellista kuvitella, että minulle hän lupauksensa pitäisi, vaikka oli perheensä pettänyt. Joku varmaankin haukkuu tyhmäksi, mutta itse sanoisin tätä kokemattomuudeksi.En tietenkään voi kaikkea pistää nuoren ikäni syyksi, kyllä minulla oli vastuuni myös tapahtuneesta. Jälkikäteen on helppo olla viisas ja miettiä, että olisi pitänyt tehdä niin ja niin, mutta kun ei tehnyt. Silloin ei vaan ymmärtänyt. Tuttavapiirissä on nyt samantapainen tapaus, nuori tyttö ja varattu vanhempi mies. Olen varoittanut tätä tyttöä ja kertonut tarinani, mutta kun ei usko niin ei usko. Tuntuu tosi pahalta, näiden molempien naisten puolesta, siis tämän tytön ja petetyn vaimon.
Ehkä sinun, Yx-ykkönen, miehesi toinen nainen on myös hyvin nuori ja mies on saanut hänet pauloihinsa puheillaan. Minulle mies puhui toisinaan pahaa vaimostaan ja uskon, että jos olisimme jääneet kiinni, niin hän olisi haukkunut minut vaimolleen. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että sellainen ihminen joka puhuu ilkeästi jostain toisesta ihmisestä, niin hänellä on jotain ongelmia ja takuuvarmasti puhuu pahaa kaikkiin suuntiin. Ikävä kyllä uskon, että sinua on haukuttu tälle toiselle naiselle, sillä se on hyvä keino saada toinen sitoutumaan jälleen kerran. Samoin on varmaan sinulle puhuttu kaikenlaista palturia. Totuutta ei taida kukaan tietää, ei varmaan tuo pelurimies itsekään. Onko sinulla rohkeutta sanoa miehellesi, että et pidä hänen arvoistaan ja puheistaan, edes silloin kun ne koskevat tätä toista naista?
Kerrankin hieman rakentavampaa kommenttia tässä viestiketjussa... hyvä välillä näinkin!
Oma tarinani on ilmeisen tyypillinen.
Rakastuessani varattuun en kyllä ollut 2-kymppinen vaan lähemmäs 3-kymppinen.
Pitkä avoliittoni oli hiukan aikaa sitten hajonnut, ja elin ns. "ihmissuhdetyhjiössä". Hain itseäni ja paikkaani uudestaan elämässä.
Tämän huomasi myös miespuolinen työkaverini. Hän kertoi minulle (luottamuksella) omista avio-ongelmistaan ja totesi että ero on puolen vuoden sisällä tulossa. Keskustelut johtivat kiinnostukseen myös muilla elämän osa-alueilla, joten ennen pitkää huomasin ihastuvani ja aloin suhteeseen miehen ehdotuksesta.
En ajatellut edes tekeväni mitään väärää, sillä miehen puheiden perusteella olivat vaimonsa kanssa sopineet että molemmat elävät jo omaa elämäänsä, muutto- ja erojärjestelyistä oli sovittu muutaman kuukauden päähän. Tähän uskoin, en tyhmyyttäni vaan siksi että pidän suurinta osaa ihmisistä rehellisinä.
Ihastus vaihtui rakastumiseen. Edelleenkin uskoin miehen kertomuksiin elämäntilanteestaan, enkä osannut epäillä mitään. Hänen "sopimus" vaimonsa kanssa oikeutti mielestäni siihen mitä tein.
Ja lopuksihan kävi miten arvata saattaa. Kiertoteitä sain selville että tuon määrätyn "eropäivämäärän" jälkeenkin vaimo asui edelleen samassa osoitteessa. Mies selitteli vain asioiden viivästyneen.
Lopetin suhteen tähän. Eikä eroa koskaan heidän välillään tullut. Vielä puoli vuotta suhteemme loppumisen jälkeen mies soitteli minulle ja valehteli asioista, siinä vaiheessa älysin hankkia jo paremmat tietolähteet, joten tiesin oikeasti missä mennään.
En siis halunnut olla "kakkonen", mutta menin vanhaan lankaan ja uskoin miehen puheet.
Omalla kohdallani kyse oli kuitenkin yksinäisyydestä, ihastumisesta, harkintakyvyn pettämisestä ja luottamisesta väärään henkilöön. En siis millään usko että "kakkoset" olisivat tyhmiä. Hyväuskoisia saattavat olla, itse tunnustan tämän.
Loppujen lopuksi "herättyäni" olisin halunnut kuulla vaimolta koko totuuden ja heidän elämäntilanteensa, en vain kokenut tehtäväkseni puuttua enää asiaan.
Nyt kun aikaa on kulunut, huomaan että olen saanut yhden elämänkokemuksen lisää, tosin olisin halunnut jäädä sitä ilman, enkä kovin ylpeäkään ole.
Tuota miestä en arvosta enää millään elämän osa-alueella, eikä minun tarvitse olla hänen kanssaan enää tekemisissä (olen myös löytänyt uuden työpaikan). Harmittaa vain kovasti hänen vaimonsa puolesta...