lapseni pistää

ainakin olen saanut levätä, ja rakas pikku pyörremyrskyni on pistänyt hoitsujen hihat heilumaan ja päät pyörälle!Kaikki on hyrskynmyrskyn tai ainakin heikunkeikun!

lastenkotiäippä kirjoitti:

ainakin olen saanut levätä, ja rakas pikku pyörremyrskyni on pistänyt hoitsujen hihat heilumaan ja päät pyörälle!Kaikki on hyrskynmyrskyn tai ainakin heikunkeikun!

aina muistaa miksi tätä työtä tekee, kun kuulee kaltaistesi vanhempien ko. juttuja. Lapsen kotoa pois ottaminen ollut tässä tapauksessa varmasti oikea ratkaisu. Itse kypsymätön vanhempi tuskin pystyisi kasvattamaan tästä "pyörremyrskystä" vastuullista nuorta aikuista. Ammattilaisilla onkuitenkin käytössään ammatillisia keinoja tämän "myrskyn" tyynnyttämiseksi. Tosi on myös se, että kaikkia ei voi koskaan pelastaa- tuskin toivot oman lapsesi olevan yksi näistä, joten sinuna nyt alkaisin miettimään vastuunkantoa lapsestasi. Ja tiedoksesi- oma lapsesi tuskin "lajissaan" ainoa- meillä päin näitä "pyörremyrskyjä" on ainakin ihan joka sormelle...ja tuon kaltainen käytös on todennäköisesti oire huonosta olosta.

marika76 kirjoitti:

aina muistaa miksi tätä työtä tekee, kun kuulee kaltaistesi vanhempien ko. juttuja. Lapsen kotoa pois ottaminen ollut tässä tapauksessa varmasti oikea ratkaisu. Itse kypsymätön vanhempi tuskin pystyisi kasvattamaan tästä "pyörremyrskystä" vastuullista nuorta aikuista. Ammattilaisilla onkuitenkin käytössään ammatillisia keinoja tämän "myrskyn" tyynnyttämiseksi. Tosi on myös se, että kaikkia ei voi koskaan pelastaa- tuskin toivot oman lapsesi olevan yksi näistä, joten sinuna nyt alkaisin miettimään vastuunkantoa lapsestasi. Ja tiedoksesi- oma lapsesi tuskin "lajissaan" ainoa- meillä päin näitä "pyörremyrskyjä" on ainakin ihan joka sormelle...ja tuon kaltainen käytös on todennäköisesti oire huonosta olosta.

Lue lisää

kasvattajien jotka toimii lastensuojelussa mukaan sellainen vanhempi joka nuolee persettä ja antaa epäoikeuden mennä läpisormien ja antaa lasten edun mennä kankkulan kaivoon eli vanhempi joka ei oikasti välitä omasta lapsestaan on kylmä kapakala, motoorisesti lapsista suoriutuva naishenkilö...nainen jolle lapset ovat ilmaa on teille soskuille hyvä vanhempi.

Kyllä täällä yleisellä tasolla me muut äidit tiedetään ettei lasten huostaanottaminen (varsinkin väärin perustein)ei ole ollenkaan inhimillistä toimintaa ja kaikki me äidit jotka rakastetaan oikeasti lapsia menee vähintään tällaisessa rumbassa sekasin jo pelkästään tuntemalla lapsiensa suuren tuskan eroahdistuksen(pienet lapset)....joten tunteva tunteellinen äitikö nyky yhteiskunnassa Suomessa on kykenemätön kasvattaja.

Kyllähän minulla ainakin arveluttais sellainen äiti ja kasvattaja joka suhtautuis huostaanottoon niin kuin sohvakaluston ulos mittaukseen, ei siis reakois mitenkään...kiittelis vaan lastensa viemistä pois!

nimimerkki kirjoitti:

kasvattajien jotka toimii lastensuojelussa mukaan sellainen vanhempi joka nuolee persettä ja antaa epäoikeuden mennä läpisormien ja antaa lasten edun mennä kankkulan kaivoon eli vanhempi joka ei oikasti välitä omasta lapsestaan on kylmä kapakala, motoorisesti lapsista suoriutuva naishenkilö...nainen jolle lapset ovat ilmaa on teille soskuille hyvä vanhempi.

Kyllä täällä yleisellä tasolla me muut äidit tiedetään ettei lasten huostaanottaminen (varsinkin väärin perustein)ei ole ollenkaan inhimillistä toimintaa ja kaikki me äidit jotka rakastetaan oikeasti lapsia menee vähintään tällaisessa rumbassa sekasin jo pelkästään tuntemalla lapsiensa suuren tuskan eroahdistuksen(pienet lapset)....joten tunteva tunteellinen äitikö nyky yhteiskunnassa Suomessa on kykenemätön kasvattaja.

Kyllähän minulla ainakin arveluttais sellainen äiti ja kasvattaja joka suhtautuis huostaanottoon niin kuin sohvakaluston ulos mittaukseen, ei siis reakois mitenkään...kiittelis vaan lastensa viemistä pois!

Lue lisää

kyseisen avauksen kirjoittaja...?

kuten kirjoitti:

kyseisen avauksen kirjoittaja...?

no, siis, tuli selväksi että olen ylpeä lapsestani ja siitä että hän pärjää. joka muuta miettii saa mennä vaikka pytylle miettimään ihan rauhassas. sossu on määrännyt lapsen "lastenkotiin" ja mulla ei muuta mahdollisuutta ole ollut kuin alistua ja hyväksyä tilanne. Lastani en voi pakottaa olemaan tyytyväinen sossun ratkaisuun , hänellä on oltava oikeus osoittaa mieltään!

äippä kirjoitti:

no, siis, tuli selväksi että olen ylpeä lapsestani ja siitä että hän pärjää. joka muuta miettii saa mennä vaikka pytylle miettimään ihan rauhassas. sossu on määrännyt lapsen "lastenkotiin" ja mulla ei muuta mahdollisuutta ole ollut kuin alistua ja hyväksyä tilanne. Lastani en voi pakottaa olemaan tyytyväinen sossun ratkaisuun , hänellä on oltava oikeus osoittaa mieltään!

Lue lisää

mahdollisuudet vaikuttaa siihen, kuinka hyvin hän sopeutuu ja kokee tilanteen. Vaikka tilanne on itselle vaikea, tulisi vanhemman kuitenkin yrittää tukea lasta. Tilanne on varmasti vielä vaikeampi lapselle! Olemalla positiivinen ja rohkaiseva helpotat lapsen oloa -epävarmuutta, pelkoa ym. Osoittamalla lapselle negatiivisuutesi tai tukemalla hänen "huonoa" käytöstään hän hämmentyy vain entisestään.

on kaikki kirjoitti:

mahdollisuudet vaikuttaa siihen, kuinka hyvin hän sopeutuu ja kokee tilanteen. Vaikka tilanne on itselle vaikea, tulisi vanhemman kuitenkin yrittää tukea lasta. Tilanne on varmasti vielä vaikeampi lapselle! Olemalla positiivinen ja rohkaiseva helpotat lapsen oloa -epävarmuutta, pelkoa ym. Osoittamalla lapselle negatiivisuutesi tai tukemalla hänen "huonoa" käytöstään hän hämmentyy vain entisestään.

Lue lisää

Mutta jos lapsi on jo niin iso, että ymmärtää viranomaisten epäoikeudenmukaisuuden, on vielä pahempaa hallaa äiti-lapsi -suhteelle, jos äiti alkaa vääristelemään lapsen näkemät tosiasiat toisiksi.

Pitäisikö hyssytellä, että 'joo, väärin tehtiin, mutta ole iloinen vain, että saat olla täällä, vaikka kuinka kärsisit'. Jos lapsi on jo teini-ikäinen, on oikeastaan aika sama, mitä vanhempi sanoo tuossa tilanteessa. Murkku uhmaa muutenkin helposti kaikkea, saatika itseensä kohdistunutta epäoikeudenmukaisuutta.

Jos vanhempi tuossa tilanteessa näyttää viranomaisille suuttumuksensa, niin kyllä täällä noita rääpijöitä riittää, että 'kun vanhemman on vaikea myöntää omat virheensä'. Kun edes kerran näkisi viranomaisten myöntävän omat virheensä ja mikä tärkeintä:

TEKEMÄÄN JOTAIN NIIDEN KORJAAMISEKSI.

Ei noissa tilanteissa lapsen tunteista ja hänen edustaan ole todellisuudessa huolissaan kukaan muu kuin hänen oma vanhempansa.

käytöstä tukisi. kirjoitti:

Mutta jos lapsi on jo niin iso, että ymmärtää viranomaisten epäoikeudenmukaisuuden, on vielä pahempaa hallaa äiti-lapsi -suhteelle, jos äiti alkaa vääristelemään lapsen näkemät tosiasiat toisiksi.

Pitäisikö hyssytellä, että 'joo, väärin tehtiin, mutta ole iloinen vain, että saat olla täällä, vaikka kuinka kärsisit'. Jos lapsi on jo teini-ikäinen, on oikeastaan aika sama, mitä vanhempi sanoo tuossa tilanteessa. Murkku uhmaa muutenkin helposti kaikkea, saatika itseensä kohdistunutta epäoikeudenmukaisuutta.

Jos vanhempi tuossa tilanteessa näyttää viranomaisille suuttumuksensa, niin kyllä täällä noita rääpijöitä riittää, että 'kun vanhemman on vaikea myöntää omat virheensä'. Kun edes kerran näkisi viranomaisten myöntävän omat virheensä ja mikä tärkeintä:

TEKEMÄÄN JOTAIN NIIDEN KORJAAMISEKSI.

Ei noissa tilanteissa lapsen tunteista ja hänen edustaan ole todellisuudessa huolissaan kukaan muu kuin hänen oma vanhempansa.

Lue lisää

mutta onneksi nimimerkki "käytöstä tukisi" jaksoi taas kerran järkevästi oikaista. Ei noiden lastensuojelijoiden ( =pirujen) ymmärrys miksikään muutu, vaikka kuinka takoisi, mutta lukija vetää itsensä takaisin elävien kirjoihin. Lastensuojelijoiden ajatuksen kulku on sairas ja siitä todella ahdistuu. En yhtään ihmettele sitä, että sijoitetuista nuorista osa päätyy päättämään päivänsä, ellei kohdalle osu järkevää ihmistä joka sanoo heille, että heissä ei ole mitään vikaa ja että heillä oli oikeus odottaa korrektia käytöstä sossuloilta ja sijaishoitajilta näiden puhuessa vanhemmista.
Näin oman lapseni kasvojen kirkastuvan ja ryhdin suorenevan, kun sanoin hänelle tiukasti, etteikö hän jo usko, että hän joutui mielisairaan sosiaalityöntekijän kohteeksi ja että sosiaalilautakunta joutui joukkohysterian valtaan. Tyhmyys tiivistyi sekä seassa epäkurantteja yksilöitä.
Lapseni on vapaa, sosiaalilautakunta tarpoo kurassaan, eivätkä ikinä nouse kun ajatusmaailma on mikä on.

tämä ketju kirjoitti:

mutta onneksi nimimerkki "käytöstä tukisi" jaksoi taas kerran järkevästi oikaista. Ei noiden lastensuojelijoiden ( =pirujen) ymmärrys miksikään muutu, vaikka kuinka takoisi, mutta lukija vetää itsensä takaisin elävien kirjoihin. Lastensuojelijoiden ajatuksen kulku on sairas ja siitä todella ahdistuu. En yhtään ihmettele sitä, että sijoitetuista nuorista osa päätyy päättämään päivänsä, ellei kohdalle osu järkevää ihmistä joka sanoo heille, että heissä ei ole mitään vikaa ja että heillä oli oikeus odottaa korrektia käytöstä sossuloilta ja sijaishoitajilta näiden puhuessa vanhemmista.
Näin oman lapseni kasvojen kirkastuvan ja ryhdin suorenevan, kun sanoin hänelle tiukasti, etteikö hän jo usko, että hän joutui mielisairaan sosiaalityöntekijän kohteeksi ja että sosiaalilautakunta joutui joukkohysterian valtaan. Tyhmyys tiivistyi sekä seassa epäkurantteja yksilöitä.
Lapseni on vapaa, sosiaalilautakunta tarpoo kurassaan, eivätkä ikinä nouse kun ajatusmaailma on mikä on.

Lue lisää

se, että hoitaja kohteli häntä todella huonosti ja on lainvastaista lyödä lasta. Ja samoin sen, että tulen tekemään kaikkeni, että saan hänet mahdollisimman pian pois sieltä. Kai hän olisi OIKEASTI menettänyt järkensä, jos olisin vain hyssytellyt viranomaisten päätöksiä ja käytöstä oikeaksi.

Mutta lapsi on ollut turvassa jo viime keväästä asti ja kaikki on hyvin.

on kaikki kirjoitti:

mahdollisuudet vaikuttaa siihen, kuinka hyvin hän sopeutuu ja kokee tilanteen. Vaikka tilanne on itselle vaikea, tulisi vanhemman kuitenkin yrittää tukea lasta. Tilanne on varmasti vielä vaikeampi lapselle! Olemalla positiivinen ja rohkaiseva helpotat lapsen oloa -epävarmuutta, pelkoa ym. Osoittamalla lapselle negatiivisuutesi tai tukemalla hänen "huonoa" käytöstään hän hämmentyy vain entisestään.

Lue lisää

..huono muisti omasta lapsuudesta kun ette muista tuntemuksianne äitienne eri reaktioissa.

Minä ainakin ajattelin ,et äitini ei välittänyt minusta pätkääkään, kun vei minut hoitoon töiden takia ja ero tilanteessa oli niin rauhallinen ja kannustava....jos olisin nähnyt äitini itkuisena ja hän olisi sanonut minulle ero tilanteessa, jotta hänen on ihan pakko leivän saamiseksi, sinut laittaa nyt hoitoon ja se ei äitistäkään ole kivaa ja se sattuu ,niin olisin ollut paljon onnellisempi siinä tilanteessa.

Esimerkiksi kun kävin lapsiani katsomassa lasten kodissa ja kun lähdin olisin halunnut näyttää lapselle surun ja sanoa ,et äiti haluaa sinut kotiin mut "PAHAT"-TÄTIT ei virastossa niin halua.Mut sitähän ei saa tehdä,muuten loppuu tapaamiset siihen.Tunsin sen musertavan tunteen lapsieni rinnassa kun hymyä vääntämällä vilkuttaen itkuisille lapsille kerroin sanattomasti et ompa kiva lähtee teidän luota pois......siis aivan sairasta...et äitien pitäis näytellä lapsilleen tunteetonta kapa-kalaa...vai onko se just tää pointti lasten sijoituksessa pitämiseksi eli tää et äitiä kiristetään tapaamis asialla tukemaan sijoitusta tulevaisuudessa loputtomiin....aivopesemällä lapset niin ,että äiti ei välitä.

Muutenkin lapsuudesta muistaa reaktioita äidistä ja mummoista yms.läheisistä ja kaikkein rakkaimmaksi henkilöksi minulle osoittautui mummo joka aina näytti tunteensa olivat sitten mitä tahansa ja kunnioitin häntä juuri siksi.

Aikuiselle on annettava myös Suomen kulttuurissa lupa näyttää lapsille omat tunteet niin kuin esim.Italiassa ja Ranskassa ..yms.maissa.

Ei ole ihme et ulkomaalaiset pitävät meitä suomalaisia jurrikoina.
Eikä ole ihme et Suomessa on paljon sydäntauteja(tukahdetut tunteet pakkaa oireileen sydämmessä).

käytöstä tukisi. kirjoitti:

Mutta jos lapsi on jo niin iso, että ymmärtää viranomaisten epäoikeudenmukaisuuden, on vielä pahempaa hallaa äiti-lapsi -suhteelle, jos äiti alkaa vääristelemään lapsen näkemät tosiasiat toisiksi.

Pitäisikö hyssytellä, että 'joo, väärin tehtiin, mutta ole iloinen vain, että saat olla täällä, vaikka kuinka kärsisit'. Jos lapsi on jo teini-ikäinen, on oikeastaan aika sama, mitä vanhempi sanoo tuossa tilanteessa. Murkku uhmaa muutenkin helposti kaikkea, saatika itseensä kohdistunutta epäoikeudenmukaisuutta.

Jos vanhempi tuossa tilanteessa näyttää viranomaisille suuttumuksensa, niin kyllä täällä noita rääpijöitä riittää, että 'kun vanhemman on vaikea myöntää omat virheensä'. Kun edes kerran näkisi viranomaisten myöntävän omat virheensä ja mikä tärkeintä:

TEKEMÄÄN JOTAIN NIIDEN KORJAAMISEKSI.

Ei noissa tilanteissa lapsen tunteista ja hänen edustaan ole todellisuudessa huolissaan kukaan muu kuin hänen oma vanhempansa.

Lue lisää

..ihanaa etten yksin ole näiden asioiden kanssa...en siis iloitse et teilläkin menee huonosti.
Tuntui vain siltä kun kävi sossulassa palavereissa ja kuuntelin heidän vähättelyä ja kyykytystä.Olen kuulemma pöljä kun noita mietin ettei noi oo normaalia...
No,kyl te ymmärrätte mitä tarkotan.

kujan juoksu kirjoitti:

..huono muisti omasta lapsuudesta kun ette muista tuntemuksianne äitienne eri reaktioissa.

Minä ainakin ajattelin ,et äitini ei välittänyt minusta pätkääkään, kun vei minut hoitoon töiden takia ja ero tilanteessa oli niin rauhallinen ja kannustava....jos olisin nähnyt äitini itkuisena ja hän olisi sanonut minulle ero tilanteessa, jotta hänen on ihan pakko leivän saamiseksi, sinut laittaa nyt hoitoon ja se ei äitistäkään ole kivaa ja se sattuu ,niin olisin ollut paljon onnellisempi siinä tilanteessa.

Esimerkiksi kun kävin lapsiani katsomassa lasten kodissa ja kun lähdin olisin halunnut näyttää lapselle surun ja sanoa ,et äiti haluaa sinut kotiin mut "PAHAT"-TÄTIT ei virastossa niin halua.Mut sitähän ei saa tehdä,muuten loppuu tapaamiset siihen.Tunsin sen musertavan tunteen lapsieni rinnassa kun hymyä vääntämällä vilkuttaen itkuisille lapsille kerroin sanattomasti et ompa kiva lähtee teidän luota pois......siis aivan sairasta...et äitien pitäis näytellä lapsilleen tunteetonta kapa-kalaa...vai onko se just tää pointti lasten sijoituksessa pitämiseksi eli tää et äitiä kiristetään tapaamis asialla tukemaan sijoitusta tulevaisuudessa loputtomiin....aivopesemällä lapset niin ,että äiti ei välitä.

Muutenkin lapsuudesta muistaa reaktioita äidistä ja mummoista yms.läheisistä ja kaikkein rakkaimmaksi henkilöksi minulle osoittautui mummo joka aina näytti tunteensa olivat sitten mitä tahansa ja kunnioitin häntä juuri siksi.

Aikuiselle on annettava myös Suomen kulttuurissa lupa näyttää lapsille omat tunteet niin kuin esim.Italiassa ja Ranskassa ..yms.maissa.

Ei ole ihme et ulkomaalaiset pitävät meitä suomalaisia jurrikoina.
Eikä ole ihme et Suomessa on paljon sydäntauteja(tukahdetut tunteet pakkaa oireileen sydämmessä).

Lue lisää

kerroin lapselle uskovani lääkäreiden ja sossujen LUULLEEN, että se paikka oli hyvä, ei kukaan ilkeyttään häntä sinne lähettänyt. Mutta että sellainen hoitosopimus oli tehty, että en voi ottaa häntä ihan noin vain sieltä pois, vaikka kuinka näkisin, että asiat ovat päin mäntyä ja hänen oli tosi turvaton ja paha olla siellä. Nimenomaan noita sanoja hän itse käytti, kun itki 'älä äiti vie minua sinne enää, olen niin turvaton ja yksin siellä'. Sanoin, että sydän rinnassa tuntuu särkyvän kun jätän hänet sinne, mutta muuta en voi siinä tilanteessa.

Häntä on näyttänyt jälkeenkin päin lohduttavan kun kerroin, miten ahdistunut olin hänen pahasta olostaan lastenkodissa, en saanut nukutuksi, vaan ahdistuneena kiersin kehää kotona miettien, mitä vielä voisin tehdä asioiden hyväksi. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus tunteisiinsa, niin lapsella kuin aikuisellakin, eivät niitä voi kieltää viranomaiset, eivät sossut, eikä hallinto-oikeus. Ja jos niissä ei voi olla lapselle rehellinen, vie viimeisen pohjan luottamukselliselta suhteelta.

Lastenkodin henkilökunta yritti meidän tapauksessamme asettua sossunkin yläpuolelle. Mutta olin päättänyt, että mikään heidän törkeytensä ei estä minua pitämästä yhteyttä lapseeni. Hyvin asiallisesti käyttäydyin, mutta päättäväisesti kerroin mielipiteeni aina kun siihen aihetta oli. Heidän asenteensa olivat kuitenkin kuin muuri, ei sitä pystynyt sossukaan murtamaan, vaikka kuinka monesti yrittivät.

Henkilökunnan taholta tulleiden loukkausten keskellä ajattelin, että minä kestän aikuisena, koska lapsenkin on sitä kestettävä. Ajattelin, että sen kaiken keskellä olisi lapselle ollut pahinta, jos voimani olisivat loppuneet, enkä olisi enää jaksanut sinne painajaiseen mennä. Sen takia nielin enemmän kuin kuvittelin koskaan pystyväni tekemään ja aina ja aina menin, joka tapaamiseen ja joka samperin jonnin joutavaan palaveriin. Vaikka maailma ympäriltä kaatuisi, omalle lapselle pystyy kyllä välittämisensä näyttämään, jos ei muuten niin sillä, että on sovittuun aikaan siellä, missä pitääkin. Ei siinä paljon enempää siinä vaiheessa voi kun lapsi on sijaishuoltopaikassa.

marika76 kirjoitti:

aina muistaa miksi tätä työtä tekee, kun kuulee kaltaistesi vanhempien ko. juttuja. Lapsen kotoa pois ottaminen ollut tässä tapauksessa varmasti oikea ratkaisu. Itse kypsymätön vanhempi tuskin pystyisi kasvattamaan tästä "pyörremyrskystä" vastuullista nuorta aikuista. Ammattilaisilla onkuitenkin käytössään ammatillisia keinoja tämän "myrskyn" tyynnyttämiseksi. Tosi on myös se, että kaikkia ei voi koskaan pelastaa- tuskin toivot oman lapsesi olevan yksi näistä, joten sinuna nyt alkaisin miettimään vastuunkantoa lapsestasi. Ja tiedoksesi- oma lapsesi tuskin "lajissaan" ainoa- meillä päin näitä "pyörremyrskyjä" on ainakin ihan joka sormelle...ja tuon kaltainen käytös on todennäköisesti oire huonosta olosta.

Lue lisää

jokaisella lapsella täytyy edelleen olla oikeus elää omana yksilönään ja ilmaista edelleen omat yksilölliset tunteensa ja ajatuksensa.

Pienet lapset eivät osaa pukea edes omaa pahaa mieltään
(ikävää vanhempiinsa, ystäviinsä, turhautumistaan jne) sanoiksi vaan heidän liikkumisensa, liikkeensä, jopa pyörremyrskyriehumisensa
on lapselle omanlaisensa ilmaisutapa osoittaa mitä lapsi tuntee ja kokee!


Hyi kamala mitä tekstiä,
jos vaan marika olet jossakin laitoksessa
"tasapäistämässä" ja katkaisemassa lapselta siivet,
robotoimassa, lobotoimassa
muiden vanhempien lapsia,
kun he ilmaisevat ikäväänsä, tunteitaan
omasta elämästään ja tilanteestaan.

Suvaitsemattomuus on tämän ajan yhteiskunnan kaikkein julmin piirre
ja kun lastensuojeluviranomaiset omine
"hyi kamalineen" ovat aina vaan enemmän tätä suvaitsemattomuutta lapsia kohtaan kasvattamassa ja siitä hyväsyttyä toimintamallia tekemässä, niin hyi kamala!

hyi, todellakin,
hyi kamala, marika sinulle,
mutta myös kaikille muillekin
viranomaisille ja yhteiskunnan eri alojen toimijoille,
jotka haluavat tehdä lapsesta kiltin, hyväksytyn, tasapäisen, tunteettoman, massaa jne.

kyllä lapsella kirjoitti:

jokaisella lapsella täytyy edelleen olla oikeus elää omana yksilönään ja ilmaista edelleen omat yksilölliset tunteensa ja ajatuksensa.

Pienet lapset eivät osaa pukea edes omaa pahaa mieltään
(ikävää vanhempiinsa, ystäviinsä, turhautumistaan jne) sanoiksi vaan heidän liikkumisensa, liikkeensä, jopa pyörremyrskyriehumisensa
on lapselle omanlaisensa ilmaisutapa osoittaa mitä lapsi tuntee ja kokee!


Hyi kamala mitä tekstiä,
jos vaan marika olet jossakin laitoksessa
"tasapäistämässä" ja katkaisemassa lapselta siivet,
robotoimassa, lobotoimassa
muiden vanhempien lapsia,
kun he ilmaisevat ikäväänsä, tunteitaan
omasta elämästään ja tilanteestaan.

Suvaitsemattomuus on tämän ajan yhteiskunnan kaikkein julmin piirre
ja kun lastensuojeluviranomaiset omine
"hyi kamalineen" ovat aina vaan enemmän tätä suvaitsemattomuutta lapsia kohtaan kasvattamassa ja siitä hyväsyttyä toimintamallia tekemässä, niin hyi kamala!

hyi, todellakin,
hyi kamala, marika sinulle,
mutta myös kaikille muillekin
viranomaisille ja yhteiskunnan eri alojen toimijoille,
jotka haluavat tehdä lapsesta kiltin, hyväksytyn, tasapäisen, tunteettoman, massaa jne.

Lue lisää

johtaja aiheetta käyttäytyi nokkavasti, ylimielisesti, tavalla tai toisella vähätellen ja loukkaavasti, ei hänen pastomaan pystynyt sekoittamaan millään niin tehokkaasti kuin olemalla huomioimatta koko hänen moukkamaista käytöstään.

Kun vastaa asiallisen ystävällisesti mihin tahansa asiattomuuteen, toimii ikään kuin toisella tasolla vastapuolen kanssa ja vie pohjan pois hänen odotuksiltaan suuttumisesta ja hermostumisesta. Hänen ylemmyytensä kärsii kun toinen on asiallinen, eikä alennu hänen tasolleen. Vähemmästäkin siinä törpön pasmat sekoaa ja itse saa tuntea toimineensa oikein :). Kiusa se on pienikin kiusa, tilanteessa kuin tilanteessa. Aina on henkisesti vahvempi se, joka ei sorru asiattomuuksiin, vaikka kuinka siihen haastettaisiin.

lastenkodin osaston- kirjoitti:

johtaja aiheetta käyttäytyi nokkavasti, ylimielisesti, tavalla tai toisella vähätellen ja loukkaavasti, ei hänen pastomaan pystynyt sekoittamaan millään niin tehokkaasti kuin olemalla huomioimatta koko hänen moukkamaista käytöstään.

Kun vastaa asiallisen ystävällisesti mihin tahansa asiattomuuteen, toimii ikään kuin toisella tasolla vastapuolen kanssa ja vie pohjan pois hänen odotuksiltaan suuttumisesta ja hermostumisesta. Hänen ylemmyytensä kärsii kun toinen on asiallinen, eikä alennu hänen tasolleen. Vähemmästäkin siinä törpön pasmat sekoaa ja itse saa tuntea toimineensa oikein :). Kiusa se on pienikin kiusa, tilanteessa kuin tilanteessa. Aina on henkisesti vahvempi se, joka ei sorru asiattomuuksiin, vaikka kuinka siihen haastettaisiin.

Lue lisää

millä saadaan toinen tuntemaan itsensä huonommaksi ja perusteetta.
Kun aikuinen puhuu toiselle aikuiselle kuin lapselle
niin sillä tyylillä saa kyllä aikaan sellaisen "kiehauksen"
että saa hammasta todella purra ja lujaa
ettei lähde itse mukaan siihen leikkiin.

Mutta huostaanotettujen vanhempien osa on jo muutenkin "alle" minkään yhteiskunnan "mittarin".
Ei sitä osaa ja asemaa tarvitsisi ainaakaan enää vanhempien kanssa työtään tekevien viranomaisten ja lastensuojelun ammattilaisten taholta millään tavalla enempää
eikä varsinkaan yhdenkään viranomaisen omalla käytöksellään korostaa.


Itsehillintä on taiteen laji,
varsinkin väsyneenä, nääntyneenä, huolestuneena, peloissaan, kauhuissaan, epätoivoissaan,
kun on kyse omien lastensa asioiden hoidosta.

marika76 kirjoitti:

aina muistaa miksi tätä työtä tekee, kun kuulee kaltaistesi vanhempien ko. juttuja. Lapsen kotoa pois ottaminen ollut tässä tapauksessa varmasti oikea ratkaisu. Itse kypsymätön vanhempi tuskin pystyisi kasvattamaan tästä "pyörremyrskystä" vastuullista nuorta aikuista. Ammattilaisilla onkuitenkin käytössään ammatillisia keinoja tämän "myrskyn" tyynnyttämiseksi. Tosi on myös se, että kaikkia ei voi koskaan pelastaa- tuskin toivot oman lapsesi olevan yksi näistä, joten sinuna nyt alkaisin miettimään vastuunkantoa lapsestasi. Ja tiedoksesi- oma lapsesi tuskin "lajissaan" ainoa- meillä päin näitä "pyörremyrskyjä" on ainakin ihan joka sormelle...ja tuon kaltainen käytös on todennäköisesti oire huonosta olosta.

Lue lisää

täytyy, mitä työtä hän tuolla olemattomalla tietomäärällä ja asenteellisuudellaan oikein tekee?!

ADHD-lapsethat ovat kaikkein suurimpia pyörremyrskyjä ja sinusta on varmaan aivan käsittämättömän uskomatonta se, että täysin rajattomalta vaikuttava käytös ei todellakaan ole vanhempien huonon kasvatustyön tulosta. Ja tavallinen lapsi reagoi riehumalla pahaan oloonsa, koti-ikävään ym. ihan jo pelkästään vanhemmista erottamisen takia.

Pitäisi kirjoituksesi oikein printata todisteeksi päättäjille, miten kypsymättömiä työntekijöitä saattaa olla sijoitettujen lasten hoidosta vastuussa. Ihan varmasti tuollainen käytös on oire lapsen pahasta olosta, mutta mikä sen on aiheuttanut, onkin jo ihan asia erikseen, johon jokaisen pitäisi saada ohjausta ja opetusta, ennen kuin lasketaan työkseen lasten parissa työtä tekemään.

kyllä ihmetellä kirjoitti:

täytyy, mitä työtä hän tuolla olemattomalla tietomäärällä ja asenteellisuudellaan oikein tekee?!

ADHD-lapsethat ovat kaikkein suurimpia pyörremyrskyjä ja sinusta on varmaan aivan käsittämättömän uskomatonta se, että täysin rajattomalta vaikuttava käytös ei todellakaan ole vanhempien huonon kasvatustyön tulosta. Ja tavallinen lapsi reagoi riehumalla pahaan oloonsa, koti-ikävään ym. ihan jo pelkästään vanhemmista erottamisen takia.

Pitäisi kirjoituksesi oikein printata todisteeksi päättäjille, miten kypsymättömiä työntekijöitä saattaa olla sijoitettujen lasten hoidosta vastuussa. Ihan varmasti tuollainen käytös on oire lapsen pahasta olosta, mutta mikä sen on aiheuttanut, onkin jo ihan asia erikseen, johon jokaisen pitäisi saada ohjausta ja opetusta, ennen kuin lasketaan työkseen lasten parissa työtä tekemään.

Lue lisää

...sensijaan se on luultavasti itselläni! (olen aina ollut ylivilkas, äiti sanoi että mulla aivovaurio!)lapsellani vaikea laaja.-alainen kehityshäiriö,mikä tarkoittaa esim sitä että hän vaikuttaa ihan normaalilta suurimman osan ajasta, mutta kepposet on aina mielessä! olen se alkuperäinen

adhd-ta kirjoitti:

...sensijaan se on luultavasti itselläni! (olen aina ollut ylivilkas, äiti sanoi että mulla aivovaurio!)lapsellani vaikea laaja.-alainen kehityshäiriö,mikä tarkoittaa esim sitä että hän vaikuttaa ihan normaalilta suurimman osan ajasta, mutta kepposet on aina mielessä! olen se alkuperäinen

Lue lisää

Tiedän tapauksia, jossa synnytyksen aikainen hapen puute voi aiheuttaa lapsen myöhempään käyttäytymiseen vaikuttavan muutoksen aivoissa. Sanotaan sitä nyt sitten vaikka lieväksi aivovammaksi.

Toinen tapaus oli, että vauva sai alle 1-vuotiaana onnettomuuden seurauksena kallonmurtuman, josta lääkärit heti sanoivat, että se saattaa aiheuttaa ylivilkkautta ja muita käytöshäiriöitä myöhemmällä iällä.

Noissa tapauksissa ei ole kyse neurologiselta pohjalta johtuvista käytöshäiriöistä, koska niissä taas aivosolujen tietty välittäjäaine ei erity tavanomaisella tavalla. Niin on ADHD:ssä ja Aspergerin-oireyhtymässä.

epäilyn aivovauriosta. kirjoitti:

Tiedän tapauksia, jossa synnytyksen aikainen hapen puute voi aiheuttaa lapsen myöhempään käyttäytymiseen vaikuttavan muutoksen aivoissa. Sanotaan sitä nyt sitten vaikka lieväksi aivovammaksi.

Toinen tapaus oli, että vauva sai alle 1-vuotiaana onnettomuuden seurauksena kallonmurtuman, josta lääkärit heti sanoivat, että se saattaa aiheuttaa ylivilkkautta ja muita käytöshäiriöitä myöhemmällä iällä.

Noissa tapauksissa ei ole kyse neurologiselta pohjalta johtuvista käytöshäiriöistä, koska niissä taas aivosolujen tietty välittäjäaine ei erity tavanomaisella tavalla. Niin on ADHD:ssä ja Aspergerin-oireyhtymässä.

Lue lisää

...kun olin niin kauhea!

itsemurhan kirjoitti:

...kun olin niin kauhea!

vai uskooko joku todella noin?

Onko tää provo kirjoitti:

vai uskooko joku todella noin?

huonommista, kuten vanhempien erosta, riidoista jne. Sen sijaan kaikki läheiset tuntevat helposti syyllisyyttä itsemurhatapauksissa. Helposti tulee mieleen, että enkö osannut auttaa ja tukea tarpeeksi, olinko välinpitämätön, ilkeä jne. Näin siis aikuistenkin kohdalla, saati sitten lapsen.

Mutta todellisuudessa ei koskaan toinen ihminen, ei aikuinen eikä varsinkaan lapsi, ole vastuussa toisen itsemurhasta! Kyllä sen syyt ovat tekijänsä sisimmässä paljon syvemmällä kuin lähi-ihmisten käyttäytymisessä.

varsinkin niistä kirjoitti:

huonommista, kuten vanhempien erosta, riidoista jne. Sen sijaan kaikki läheiset tuntevat helposti syyllisyyttä itsemurhatapauksissa. Helposti tulee mieleen, että enkö osannut auttaa ja tukea tarpeeksi, olinko välinpitämätön, ilkeä jne. Näin siis aikuistenkin kohdalla, saati sitten lapsen.

Mutta todellisuudessa ei koskaan toinen ihminen, ei aikuinen eikä varsinkaan lapsi, ole vastuussa toisen itsemurhasta! Kyllä sen syyt ovat tekijänsä sisimmässä paljon syvemmällä kuin lähi-ihmisten käyttäytymisessä.

Lue lisää

ja mietin miksi en auttanut. miksi olin niin paha ja ilkeä äidille... olin kuitenkin jo aikuinen. ajatelkaa miltä tuntuu lapsesta jolta äiti viedään, omakin lapseni kysyy onko hän paha, miksi äiti ajetaan pois... ajattelee varmaan että häntä rangaistaan nyt tuhmuudestaa, kyselee onko vankilassa- josta mulle syytteet että olen puhunut lapselle "sopimattomia"!) lapset tuntevat äitien kanns yhteisiä tunteita tätä ei voi ymmärtää sossu jolla ei ole omia lapsia

itseäni syyllistän kirjoitti:

ja mietin miksi en auttanut. miksi olin niin paha ja ilkeä äidille... olin kuitenkin jo aikuinen. ajatelkaa miltä tuntuu lapsesta jolta äiti viedään, omakin lapseni kysyy onko hän paha, miksi äiti ajetaan pois... ajattelee varmaan että häntä rangaistaan nyt tuhmuudestaa, kyselee onko vankilassa- josta mulle syytteet että olen puhunut lapselle "sopimattomia"!) lapset tuntevat äitien kanns yhteisiä tunteita tätä ei voi ymmärtää sossu jolla ei ole omia lapsia

Lue lisää

Ei minullakaan niin järin häävi äiti-suhde ole ollut, vaikka sitä aikuisena olen yrittänyt korjatakin. Mutta pakko on ollut myöntää, että olemme äitini kanssa kuin eri planeetoilta, jossain suhteessa on vaikea ymmärtää toisiaan, eikä sille mitään voi, jos kemiat eivät toimi, vaikka niin lähisukulaisesta kyse onkin.

Itselläni on kaksi tytärtä, toinen jo aikuinen ja nuorempi ala-asteikäinen. Vanhemman kohdalla pystyin sukupolvien ketjun katkaisemaan siten, että olemme hyvin läheisiä vieläkin, vaikka hän on jo vuosia asunut muualla. Mutta tämä nuorempi on erilaisista käytöshäiriöistä kärsivä erityislapsi, joka osaa ottaa kärsivällisyydestä ja osaamisestani kaiken irti, eikä sekään aina riitä!

Näitköhän täällä muutama päivä sitten olleen kirjoitukset, joissa puhuttiin just tuosta, miten lapselle kertoa asioista. Joku äiti oli pelännyt näyttää lapselle omaa pahaa oloaan kun lähti lastenkodista, koska pelkäsi henkilökunnan kääntävän sen huonoksi asenteeksi, joka ei auta lasta sopeutumaan sijoituspaikkaansa. Itse uskon aina rehellisyyteen lasta kohtaan, koska pienikin vaistoaa helposti epärehellisyyden ja kokee sen takia olonsa vielä turvattomammaksi kuin muuten.

Omaa lastani lohdutti vastaavassa tilanteessa kun kuuli, miten häntä ikävöin ja mitä tuskaa tunsin siitä, että häntä kohdeltiin huonosti sijoituspaikassa. Hän pyysi, että ajattelisin häntä keskittyneesti aina noin yhdeksän aikaan illalla, siitä puolisen tuntia eteenpäin ja tein sen ilomielin. Tyttö väitti 'tuntevansa' ajatukseni ja nukahtavansa sen takia helpommin iltaisin. Nyt hän on kotona ja joskus väsyneenä ja suuttuneena saatan sanoa jotain, mitä kadun jälkeen päin. Mutta ne aina puhutaan, pyydän anteeksi ja kerron, mille minusta tuntui kun pelkäsin loukanneeni häntä, käydään läpi myös se, miksi suutuin. Lapsi ymmärtää vielä niin vähän aikuisten maailmasta, että pahinta mitä voi tehdä, on olla tunteissaan epärehellinen lapselle.

Minua auttoi aikanaan kirja nimeltä Äidit ja tyttäret, tekijää en muista, joku ulkomaalainen, löytyy varmaan kirjastosta kirjan nimihaulla. Siinä kuvattiin hyvin, miten äidit ja tyttäret ovat vuosikymmenten yli ulottuva, sukupolvia yhdistävä ketju, jonka vaikutusta on vaikea täysin katkaista. Ja tämä koskee aivan kaikkia, ei vain näkyvästi ongelmaisia perheitä. Ketjun voi osittain katkaista, mutta jollain tavalla sen vaikutus on olemassa meissä, kuten on ollut myös äidissämme, äidin äidissä, hänen äidissään jne. Merkittävin vaikutus oli se, että sain kykyä antaa anteeksi omalle äidilleni - ja itselleni.

Oma lapseni epäili myös alussa, että hän oli niin kamala, että rangaistukseksi annoin hänet lastenkotiin. Käytiin pitkät keskustelut, että hän uskoi jopa sossujen luulleen, että hänelle saataisiin sieltä apua, mutta paikka oli täysin sopimaton hänen auttamisekseen. Lapsi sanoi paikkaa lasten kidutuslaitokseksi ja vankilaksi, liimasi huoneensa seinälle piirtämänsä kuvan, suuri harmaa linna, jonka ikkunoista näkyi kaltereiden välistä itkeviä kasvoja. Kerroin hänelle sydämeni murtuvan joka kerran kun saatoin hänet sinne ja lupasin tehdä kaikkeni, että saisimme olla taas yhdessä - vaikka ei ole helppoa aina sekään hänen ongelmiensa takia.

Nyt hänelle on varmistumassa perinnöllinen neurologinen diagnoosi, ensi viikolla on tutkimusten päättöpalaveri. Toivon saavani myös itse ohjausta hänen ongelmiensa auttamisessa ja vahvuuksiensa tukemisessa. Oikeaa apua ja tukea toivon myös teille, olette sen varmasti ansainneet! Tunteista, ikävästä ja kaipauksesta, ja paremman tulevaisuuden toivosta puhuminen ei voi koskaan olla sopimatonta, mutta sopimatonta on kieltää toiselta rehellisyys ja tunteet.
Kaikkea hyvää teille jatkossa!

joutunut tekemisiin! kirjoitti:

Ei minullakaan niin järin häävi äiti-suhde ole ollut, vaikka sitä aikuisena olen yrittänyt korjatakin. Mutta pakko on ollut myöntää, että olemme äitini kanssa kuin eri planeetoilta, jossain suhteessa on vaikea ymmärtää toisiaan, eikä sille mitään voi, jos kemiat eivät toimi, vaikka niin lähisukulaisesta kyse onkin.

Itselläni on kaksi tytärtä, toinen jo aikuinen ja nuorempi ala-asteikäinen. Vanhemman kohdalla pystyin sukupolvien ketjun katkaisemaan siten, että olemme hyvin läheisiä vieläkin, vaikka hän on jo vuosia asunut muualla. Mutta tämä nuorempi on erilaisista käytöshäiriöistä kärsivä erityislapsi, joka osaa ottaa kärsivällisyydestä ja osaamisestani kaiken irti, eikä sekään aina riitä!

Näitköhän täällä muutama päivä sitten olleen kirjoitukset, joissa puhuttiin just tuosta, miten lapselle kertoa asioista. Joku äiti oli pelännyt näyttää lapselle omaa pahaa oloaan kun lähti lastenkodista, koska pelkäsi henkilökunnan kääntävän sen huonoksi asenteeksi, joka ei auta lasta sopeutumaan sijoituspaikkaansa. Itse uskon aina rehellisyyteen lasta kohtaan, koska pienikin vaistoaa helposti epärehellisyyden ja kokee sen takia olonsa vielä turvattomammaksi kuin muuten.

Omaa lastani lohdutti vastaavassa tilanteessa kun kuuli, miten häntä ikävöin ja mitä tuskaa tunsin siitä, että häntä kohdeltiin huonosti sijoituspaikassa. Hän pyysi, että ajattelisin häntä keskittyneesti aina noin yhdeksän aikaan illalla, siitä puolisen tuntia eteenpäin ja tein sen ilomielin. Tyttö väitti 'tuntevansa' ajatukseni ja nukahtavansa sen takia helpommin iltaisin. Nyt hän on kotona ja joskus väsyneenä ja suuttuneena saatan sanoa jotain, mitä kadun jälkeen päin. Mutta ne aina puhutaan, pyydän anteeksi ja kerron, mille minusta tuntui kun pelkäsin loukanneeni häntä, käydään läpi myös se, miksi suutuin. Lapsi ymmärtää vielä niin vähän aikuisten maailmasta, että pahinta mitä voi tehdä, on olla tunteissaan epärehellinen lapselle.

Minua auttoi aikanaan kirja nimeltä Äidit ja tyttäret, tekijää en muista, joku ulkomaalainen, löytyy varmaan kirjastosta kirjan nimihaulla. Siinä kuvattiin hyvin, miten äidit ja tyttäret ovat vuosikymmenten yli ulottuva, sukupolvia yhdistävä ketju, jonka vaikutusta on vaikea täysin katkaista. Ja tämä koskee aivan kaikkia, ei vain näkyvästi ongelmaisia perheitä. Ketjun voi osittain katkaista, mutta jollain tavalla sen vaikutus on olemassa meissä, kuten on ollut myös äidissämme, äidin äidissä, hänen äidissään jne. Merkittävin vaikutus oli se, että sain kykyä antaa anteeksi omalle äidilleni - ja itselleni.

Oma lapseni epäili myös alussa, että hän oli niin kamala, että rangaistukseksi annoin hänet lastenkotiin. Käytiin pitkät keskustelut, että hän uskoi jopa sossujen luulleen, että hänelle saataisiin sieltä apua, mutta paikka oli täysin sopimaton hänen auttamisekseen. Lapsi sanoi paikkaa lasten kidutuslaitokseksi ja vankilaksi, liimasi huoneensa seinälle piirtämänsä kuvan, suuri harmaa linna, jonka ikkunoista näkyi kaltereiden välistä itkeviä kasvoja. Kerroin hänelle sydämeni murtuvan joka kerran kun saatoin hänet sinne ja lupasin tehdä kaikkeni, että saisimme olla taas yhdessä - vaikka ei ole helppoa aina sekään hänen ongelmiensa takia.

Nyt hänelle on varmistumassa perinnöllinen neurologinen diagnoosi, ensi viikolla on tutkimusten päättöpalaveri. Toivon saavani myös itse ohjausta hänen ongelmiensa auttamisessa ja vahvuuksiensa tukemisessa. Oikeaa apua ja tukea toivon myös teille, olette sen varmasti ansainneet! Tunteista, ikävästä ja kaipauksesta, ja paremman tulevaisuuden toivosta puhuminen ei voi koskaan olla sopimatonta, mutta sopimatonta on kieltää toiselta rehellisyys ja tunteet.
Kaikkea hyvää teille jatkossa!

Lue lisää

diakonissalaitoksesta(sekö oli kyseessä) että saadaan muutos heidän toimintatapoihin? kiitos kun kerroit että uskalsit olla rehellinen itsekin olen pyrkinyt siihen, ajattelemaan ensisijaisesti lapseni etua vaikka se on tarkoitttanut sitä että kirjautuu"huonot tapaamiset" kun en ole käynyt "höykyttänmään"lasta kuten laitos olisi toivonut, tiedän että jotkut ovat tehneet niin mutta lapseni on herkkä eikä ole tottunut kotona tuollaiseen ilkeyteen!