Tuntuu olevan erittäin tavallista ex-vaimojen heidän ystävättäriensä puolelta vähätellä miehen uutta suhdetta. Eron itse halunnut nainen puhuu miehensä "laastarisuhteesta" tai "lohduttajan löytymisestä".
Näillä puheilla nainen ikäänkuin yhdistää miehen uuden suhteen vanhaan liittoon; ero oli niin vaikea, että haava tarvitsee laastarin ja miehen mieli erosta niin synkkä, että mies tarvitsee lohduttajan.
Monestihan tilanne on se, että eron jälkeen molempien mielestä on jännää kulkea ulkona ja tavata uusia ihmisiä. Ihmisten tapaaminen on myöskin tehty hyvin helpoksi. On nettipaltoja, ravintoloita, harrastuksia jne, ja tapoihin kuuluu, että treffeille voi pyytää ja pyynnöistä voi kieltäytyä.
Luonto vaan on järjestänyt niin, että näistä satunnaisista tapaamisista neljäkymppiselle miehelle on helpompi aloittaa vakava uusi suhde nuoremman kumppanin kanssa, kuin saman ikäiselle naiselle. Keski-ikäinen mies on potentiaalimpi uusien lasten vanhempi kuin samanikäinen nainen. Siksi juuri miehen on helpompi niiden monien satunnaisten suhteiden joukosta löytää joku, jo nka kanssa vakiintua.
Uutta suhdetta mies ei tarvitse laastaroimaan eikä lohduttamaan. Suhde toimii ihan itsellään ja usein paremmin kuin vanha. Jos mies on fiksu hän on erosta jotain oppinutkin ja muuttanut käytöstään. Uutta nuorta vaimoa pidetään kuin kukkaa kämmenellä, eikä kaapinpaikasta taistelu ole päälimmäisenä mielessä. Nuorikko saa sellaiset kaapit ja astiat kuin haluaa. Tietenkin kokeneena mies osaa myös valita paremmin kumppaninsa, kuin nuorena.
Kski-ikäiset naiset ovat hyvin viehättäviä ja usein itsestään mainiosti huolta pitäneitä. Heillä ei ole turhia estoja sänkyyn suostumisessa eikä lakanoissa pyörimisessä. Siksi nelikymppinen kaunis nainen on erittäin haluttua seuraa. Ehdotuksia satelee ja niihin saa vastata myöntävästi ilman pelkoa maineen menetyksestä. Potentiaalinen "tulevien lasteni äiti" vanhentuva nainen ei kuitenkaan ole. Nainen tietää sen itsekin.
Miehen uudelle suhteelle on turha olla katkera, Sitä ei kannata vähätellä. Eron ottanut nainen voi keskittyä lyhyihin suhteisiins ja vapaasti nauttia elämästään. Mies keskittyy omaan elämäänsä, ja tyytyväisenä uudessa suhteessaan nuoren kumppaninsa kanssa, kiusaa ex-vaimoaan varmasti vähemmän, kuin yksin olleessaan.
Näillä puheilla nainen ikäänkuin yhdistää miehen uuden suhteen vanhaan liittoon; ero oli niin vaikea, että haava tarvitsee laastarin ja miehen mieli erosta niin synkkä, että mies tarvitsee lohduttajan.
Monestihan tilanne on se, että eron jälkeen molempien mielestä on jännää kulkea ulkona ja tavata uusia ihmisiä. Ihmisten tapaaminen on myöskin tehty hyvin helpoksi. On nettipaltoja, ravintoloita, harrastuksia jne, ja tapoihin kuuluu, että treffeille voi pyytää ja pyynnöistä voi kieltäytyä.
Luonto vaan on järjestänyt niin, että näistä satunnaisista tapaamisista neljäkymppiselle miehelle on helpompi aloittaa vakava uusi suhde nuoremman kumppanin kanssa, kuin saman ikäiselle naiselle. Keski-ikäinen mies on potentiaalimpi uusien lasten vanhempi kuin samanikäinen nainen. Siksi juuri miehen on helpompi niiden monien satunnaisten suhteiden joukosta löytää joku, jo nka kanssa vakiintua.
Uutta suhdetta mies ei tarvitse laastaroimaan eikä lohduttamaan. Suhde toimii ihan itsellään ja usein paremmin kuin vanha. Jos mies on fiksu hän on erosta jotain oppinutkin ja muuttanut käytöstään. Uutta nuorta vaimoa pidetään kuin kukkaa kämmenellä, eikä kaapinpaikasta taistelu ole päälimmäisenä mielessä. Nuorikko saa sellaiset kaapit ja astiat kuin haluaa. Tietenkin kokeneena mies osaa myös valita paremmin kumppaninsa, kuin nuorena.
Kski-ikäiset naiset ovat hyvin viehättäviä ja usein itsestään mainiosti huolta pitäneitä. Heillä ei ole turhia estoja sänkyyn suostumisessa eikä lakanoissa pyörimisessä. Siksi nelikymppinen kaunis nainen on erittäin haluttua seuraa. Ehdotuksia satelee ja niihin saa vastata myöntävästi ilman pelkoa maineen menetyksestä. Potentiaalinen "tulevien lasteni äiti" vanhentuva nainen ei kuitenkaan ole. Nainen tietää sen itsekin.
Miehen uudelle suhteelle on turha olla katkera, Sitä ei kannata vähätellä. Eron ottanut nainen voi keskittyä lyhyihin suhteisiins ja vapaasti nauttia elämästään. Mies keskittyy omaan elämäänsä, ja tyytyväisenä uudessa suhteessaan nuoren kumppaninsa kanssa, kiusaa ex-vaimoaan varmasti vähemmän, kuin yksin olleessaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulin viisi vuotta eron jälkeen äidiltäni miten ex vaimo oli minua nimitellyt ja väheksynyt kun vuosi erosta tapasin uuden vaimoni, tämän nykyisen siis. Ex oli puhunut juuri mainitsemaasi tyyliin, vähätellyt. Äiti ihmetteli kun en ollut tiennyt. Luulen etten ole tiennyt, koska en ole välittänyt muiden mielipiteistä. On mahdollista ettei kukaan minun kuulteni olisi suhdettani vähätellyt, tai ehkä onkin, mutta ainakaan en ole rekisteröinyt sellaista.
Eräs työkaverini on juuri eroamassa ja hän puhuu paljon siitä mitä muut ajattelevat, kuten sukulaiset, naapurit, työkaverit. Se on hänelle kai tärkeää. Olen jonkin verran yrittänyt selittää ettei ulkopuolisten mielipiteillä ole merkitystä, sillä eivät he elä hänen elämäänsä. Joskus se tuntuu auttavan, toisinaan ei. Mutta kyllä kaveri siitä vielä toipuu kun aikaa kuluu. Jokainen suhtautuu asioihin niin eri tavoin. Itsetunto on toisilla heikompi ja toisilla vahvempi.
pelkästään ex-vaimojen synti. Kyllä ne ex-miehetkin osaavat vähätellä entisten vaimojensa uutta onnea, joskus heittäytyvät jopa synkän mustasukkaisiksi existään.
Mielestäni on hieno asia, että mies löytää uuden onnen avioeronsa jälkeen ja osa keski-ikäisistä miehistä haluaa varmaan myös lapsia nuoren vaimonsa kanssa - vai kumpi niitä todella haluaa. Sitten on joukko 40 - 50 -vuotiaita eronneita miehiä, jotka jo yhden katraan kasvatettuaan eivät enää halua aloittaa kaikkea alusta yövalvomisineen ja vaipanvaihtoineen. Tietävät ja muistavat mitä se arkitodellisuus on. Haluavat nauttia loppuelämästään vapaina, itsenäisinä ja mahdollisesti oman ikäisensä aikuisen itsenäisen naisen rakastettuna ja elämänkumppanina.
Elämä on onneksi monimuotoista ja siksi niin ihanaa :)
Kun huomasin et sillä oli joku eukko, niin kysyin suoraan, et sä oot sitte löytäny uuden naisen, niin mies sano, et tää on helpompi kestä kun on joku jonka kanssa jutella! Eli hälle oli sama millanen naisen oli kunhan nyt jonkun oli mukaansa napannu. Et kyllä toi on minusta jo laastarisuhde jos mikä.
Nyt on naisia ollu enemmänkin, eikä oikein kukaan nappaa. Ilmeisesti yrittää paikata mun poissaoloa kenellä vaan, kunhan joku siinä vieressä tallustaa. Sääli vaan naista joka siihen ansaa lankee. Kun selvii et pelkkä korvike ja laastari, niin luulis naisten itesetunnon romahtavan ja pahasti.
Etkö sinä nyt juuri vähätellyt omilla tulkinnoillasi miehen uutta naista? Jos mies sanoi sulle et nainen on keskustelukaveri, niin ethän sä tiedä vaikka asia olis juuri niin. Jos ne sen lisäks puuhailee muutakin niin mitä sitten. Et tiedä vaikka nainen ajattelisi miehestä just samoin.
Tietysti toivot että niiden naisten itsetunto romahtaa. Ei kannata kuvitella että kaikki naiset on niin ääliöitä ettei osaa tulkita millasesta suhteesta on kyse. Etkä sä tiedä vaikka mies sanois niille suoraan ettei aio mihinkään vakavampaan ryhtyä.
Mä olin oman eron jälkeen tosi pettynyt naisiin. Se johtui ex-vaimosta jonka kanssa erottiin. Päätin etten halua ainakaan pitkään aikaan mitään suhdetta ja se tuli ihan sydämestä. Ei kiinnostanut sitoutua kehenkään kun kehenkään ei voi kuitenkaan luottaa. Eikä voi luottaa että suhde pysyy. Mutta yksin ei tarvitse olla vaikkei naimisiin mene. On aivan normaalia viettää sosiaalista elämää muuten. Tavata ihmisiä, myös naisia. Käydä syömässä, harrastaa jotain, jutella. Seksillä tai ilman. Jokainen nainen on omanlainen tapaus ja suhde sen mukainen. Jos joku niistä olis napannut enemmän niin tottakai oltaisi kai syvempään suhteeseen ajauduttu. Kyllä ne naiset on tienneet mistä on kyse. Yksi katkaisi suhteen silleen että laittoi tekstiviestin jossa sanoi että hän on alkanut välittää minusta liikaa kun en kuitenkaan halua sitoutua.
Mut ex-vaimon poissaoloa ei ole millään tavoin tarkoitus paikata. Olen onnellinen kun pääsin hänestä. Nautin siitä että kotona saa olla rauhassa, ei ole ketään näkyttämässä joka asiasta. Jos haluat omaa itsetuntoasi pönkittää sillä ajatuksella että ex-miehes yrittää paikata naisilla sun poissaoloa niin sitä ei kukaan estä. Miehelläsi voi olla eriävä mielipide. Ainakin mun ex-vaimo on väittänyt etten pärjää ilman häntä. Asia on juuri päinvastoin. En pärjännyt hänen kanssaan.
Sinun itsetunto kaipaisi hieman kohennusta, koska näyt toivovan pahaa muille ja nimittelet muita. Toivottavasti joskus selviät erostas.
niin vakavasti näitä seurustelusuhteita.joskus tarvitsee vain ystävää ,joskus ehkä puuhastelua makkarissa y.m.s. on se kumma kun oletetaan ,että ihmis suhteiden pitäisi aina kestää loppuelämän tai aina päätyä avioliittoon, huh,huh. ei siinä kenenkään itse tunnot romahda,jos on normaalisti ajatteleva ihminen.kaikki suhteet on oikeita just siihen elämänvaiheeseen missä kulloinkin on.
hieman avarakatseisuutta elämään....please!!!
miehen funtsivan. Siihen astisen aikuisiän kestänyt liitto on iso osa ihmisen elämää ja sen kaatuminen pettymyksineen kova koettelemus. On hyvä vetää henkeä ja kelata asioita kaikessa rauhassa. Ja jos nyt maata järisyttävä ihmissuhde osuu kohdalle niin siitä sitten, mutta väkisin ei kannata uuteen suhteeseen rynnätä.
Itse keski-ikäisenä naisena olen kokenut eron ja ex-miehellä alkoi uusi suhde heti erilleenmuuton aikoihin. Ehkä oli jopa aikaisemminkin, muttei virallisesti. Exän uusi nainen on kymmenisen vuotta nuorempi ja ala-asteikäisen yh. Omat lapsemme ovat jo täysi-ikäisiä. Eromme sujui suht sopuisasti eikä isompia mielenmyrkytyksiä koettu. Olen oikein miettinyt, että miltä minusta tuntuu tämä exän uusi suhde ja voin kertoa pystyväni elämään asian kanssa. Olen exällekin sanonut, ettei minua tarvitse arastella, mutta lastensa kanssa kannattaa olla hiukan kuulolla ja varovainen - varsinkin tyttären.
Omassa uudessa elämässäni tykkään mennä nyt rauhassa ja edetä verkkaiseen tahtiin. Mitään vimmaa ei uuteen vakisuhteeseen ole. Olen ottanut senkin huomioon, ettei sitä oikeaa ehkä enää löydykään. Ei tämä silti tarkoita sitä, että nunnaksi ryhtyisin. Pidän aikuisten tervepäisten miesten seurasta ilman sitoutumisen pakkoa.
Jos ex-puoliso on käyttäytynyt tökerösti ja avioliitto oli yhtä helvettiä, niin pakostakin siitä haavat jää ja voi olla vaikea luottaa enää naisiin/miehiin. Mutta se ei välttämättä tarkoita, että sitä exää kaivattaisiin. Jos vaikka ex tehnyt jotain todella pahaa, niin turha siinä on toivoa, että tätä enää takaisin tahdotaan.
...siis tieto siitä et naisena alkaa menopaussi noin 35-50v.Tietysti mies ottaa jos voi itselleen jossakin vaiheessa nuoremman naisen se ei ole yllätys nykypäivänä kellekkään.
Itsekkin nuorena puntaroin tätä seikkaa kun aloin katsastamaan tuleville lapsilleni isä ehdokasta,jotta ottaisinko jo käytetyn vanhan miehen vai oma-ikäisen vai itseäni nuoremman?
Päädyin siihen etten voinut elää iäkkään noin 10-20v.vanhemman miehen kanssa se pisti oksettamaan....anteeksi mutta en voinut sille mitään.
Otimpa sitten tusinan nuoria kokelaita....mut kävivät vain hauskan pitoon.
Sitten testasin omaikäisiä ja heti natsas.
Nykyään oottelen,milloin tuo älyää lähteä sen nuoremman ja hehkeemmän luo....jotta voi nauttia taas elämästä, ilman huonoa omaatuntoa;))))
Näkemyksesi miehen 'valinnasta' poikkeaa monin tavoin omastani. Sillä minä en ole koskaan miestä hakenut, mutta kaksi pitkäaikaista suhdetta on kohdalle osunut.
Ensimmäinen oli nuoruudenystäväni. Molemminpuolista ihastusta kai. Minua viehätti kun hän oli niin söpö ja kiva. Reilu 10 vuotta yhteiselämää kertyi ja erosimme ystävinä. Lapsista jäimme paitsi.
Kuvittelin sitten viettäväni loppuelämäni yksin. Vanhemmat miehet eivät viehättäneet millään tavoin. Kuten sinua, kuvotti ajatuskin jostain 10 vuotta vanhemmasta äijästä, joka rupsahtaa ennen minua. Sitä paitsi niillä on jo takana jokin pitkä suhde ja ehkä lapsiakin, eikä toisten kakarat kiinnostaneet sitäkään vähää kun en omiakaan halunnut. Nuorempiin sekaantuminen ei ollut luontevaa. Suunnilleen ikäisteni seuraa kyllä riitti - seuralaisia, yhdenillan juttuja tai lyhyitä seksisuhteita. Minusta se oli hyvä niin. En olisi koskaan voinut sitoutua heihin sen kummemmin.
Kävi vain niin, että elämä yllätti. Toi kohdalleni 14 vuotta itseäni vanhemman miehen - iältään vanhemman. Ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen oli selvää että kuulumme yhteen. Sillä tiellä ollaan oltu viisi vuotta. Mies oli kaikkea mitä en ikinä halunnut: 14 vuotta vanhempi, kahden lapsen isä, juuri eronnut. Ikäeromme ei tunnu missään, se näkyy vain numeroissa. Rakastan miestä jokaista yksityiskohtaa myöten. Olen ajatellut että hänen kanssaan on hyvä vanheta. Hänen kanssaan olen oma itseni ja hän rakastaa minua tällaisena. Miehen murrosikäisten lasten tapaaminen pelotti, mutta he suhtautuivat minuun aivan luontevasti. Myös vanhempani tulevat toimeen miehen kanssa loistavasti. En olisi koskaan kuvitellut näin käyvän. Tietysti meilläkin on ongelmia. Niiden selvittely on helpompaa kun kummallakin on hieman perspektiiviä elämään.
Emme kumpikaan halunneet lapsia. Silloin aluksi. Minulle kävi kuitenkin köpelösti ja ilmeisesti koska elän hyvässä suhteessa, olen kypsynyt henkisesti ja kasvanut aikuiseksi (näin oletan), olen myös alkanut haluta omaa lasta. Miehen työ ja omat isoiksi kasvaneet lapset taas eivät houkuta häntä hankkimaan enää pientä vauvaa. Siksi olemmekin nyt ristiriitaisessa tilanteessa. En tiedä haluanko enemmän lapsen jolloin joudun luopumaan miehestä, vai haluanko mielummin elää tämän miehen kanssa mutta lapsettomana. Mies ymmärtää minua ja ymmärtää jos valitsen lapsen. Minä taas ymmärrän täysin miksi mies ei haluaisi enää lasta. Siksi tässä eroakin mietin, ja elämänarvoja. Toisaalta mies kyllä vakavissaan miettii olisiko hänestä sittenkin isäksi. Hän ihan oikeasti ottaa asian usein puheeksi, sillä ei hänkään haluaisi meidän eroavan. Ehkä valitsemme eron, ehkä jatkamme yhdessä.
Kyse oli kuitenkin 'miehen valinnasta'. Itse olen ollut tyytyväinen kuitenkin kun en pitänyt kiinni asettamistani periaatteista ja annoin tämän miehen tulla elämääni. Niin paljon hyvää se on tuonut, rakkautta, jota ei voi sanoin kuvailla.
...on ollut niin huono tuuri ,et liiaksikin on noita "ukkeleita" tunkemassa mun luo ja tietty niitä jotka on enemmän äiti hahmoa vailla kun puolisoa...kiitos ei,yksinkin on ihanaa.
Onhan noita toisia naisia(sukulaiset ja työkaverit) jotka painostaa suhteeseen.
Antaa vaan painostaa mut teen niinkuin itselleni on hyväksi.