Kun nyt olemme taas saaneet kokea copypastesi armon, voinetko vastata muutamaan kysymykseen;
- Miksi et tee jotakin työvoimapulan korjaamiseksi? Täällähän työttömälle useimmiten siteerattu 'ratkaisu' työttömyyteen on tyyliä "tee jotain". Miksi et tee mitään?
- Miksi et myönnä, että sinä porvari olet se suurin työvoimapulan aiheuttaja? Itsekkyys, ahneus ja uusliberalismi ovat keskeisimmät "työvoimapulan" osatekijät.
- Paljonko *sinä* henkilökohtaisesti ja yritystesi kautta ulosmittasit yhteiskunnan ylläpitoon tarkoitettuja verovaroja tässä kuussa, tänä vuonna ja viime vuosina keskimäärin?
Ihan noin vain uteliaisuudesta kyselen.
- Miksi et tee jotakin työvoimapulan korjaamiseksi? Täällähän työttömälle useimmiten siteerattu 'ratkaisu' työttömyyteen on tyyliä "tee jotain". Miksi et tee mitään?
- Miksi et myönnä, että sinä porvari olet se suurin työvoimapulan aiheuttaja? Itsekkyys, ahneus ja uusliberalismi ovat keskeisimmät "työvoimapulan" osatekijät.
- Paljonko *sinä* henkilökohtaisesti ja yritystesi kautta ulosmittasit yhteiskunnan ylläpitoon tarkoitettuja verovaroja tässä kuussa, tänä vuonna ja viime vuosina keskimäärin?
Ihan noin vain uteliaisuudesta kyselen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uusliberaalin (tai peräti ihan klassisen kansantaloustieteen) käsityksen mukaan työ- niinkuin muillakin markkinoilla kysyntä ja tarjonta asettuvat automaattisesti tasapainotilaan. Jos yksittäinen porvari on laiska työllistämään mutta markkinoilla olisi kuitenkin kysyntää jollekin toiminnalle, joku toinen kyllä täyttää markkina-aukon ja työllistää siinä samalla väkeä. Toisaalta työllistäminen on taloudellisesti järjetöntä, jos työpanosta ei voida käyttää tuottavalla tavalla hyödyksi. Työllistäminen jatkuu niin kauan, kun jokaisesta uudesta työpaikasta saatava hyöty on vähintään työllistämisestä aiheutuvien kustannusten suuruinen.
Markkinat elävät omaa kiertokulkuaan lamasta nousukauteen ja jälleen seuraavaan lamaan. Tässä kiertokulussa yhteiskunnallinen päätäntäkoneisto voi muuttaa niitä reunaehtoja, jotka viime kädessä määrittelevät työllistämisen kustannukset ja siten sen, kannattaako joku työllistää vai ei. Esimerkiksi työnantajamaksujen tai verojen alentaminen vaikuttaa työllisyyteen edullisesti, maksujen tai verojen nostaminen taas työttömyyttä lisäävästi. Nämä tietysti vain esimerkkinä, sillä päätäntäkoneiston vaikutusmahdollisuuksien piirissä on lukemattomasti eri vaihtoehtoja bensan hinnasta eläkeiän määrittelemiseen.
En ymmärrä, mitä tarkoitat yhteiskunnan ylläpitämiseen tarkoitettujen verovarojen ulosmittaamisella. Joka tapauksessa: jos yrittäjä nostaa yritystoiminnasta varoja itselleen, ne tulevat ennemmin tai myöhemmin takaisin yhteiskunnan taloudelliseen kiertokulkuun. Joko yrittäjä ostaa niillä jotain tai (pankin kautta) lainaa ne tarvitsevalle, jolloin rahan kierto jatkuu. Yhteiskunnassamme vallitsevan periaatteen mukaisesti veroja tunnutaan kantavan lähes joka yhteydessä, kun raha vaihtaa omistajaa.
Hyvä "Se Aito Työtön". Suosittelen lämpimästi, että käyt kirjastossa lainaamassa vapaavalintaisen kansantaloustieteen perusteiden kirjan ja luet sen. Kansantaloustieteeseenkin pätee sama totuus kuin moneen muuhun tieteenalaan: asiat eivät välttämättä ole niin kuin ensi vaikutelmalta voisi luulla.
>Uusliberaalin (tai peräti ihan klassisen kansantaloustieteen) käsityksen mukaan työ- niinkuin muillakin markkinoilla kysyntä ja tarjonta asettuvat automaattisesti tasapainotilaan.
Asettautuisivathan ne, jos työmarkkinat ja Rovaniemen markkinat olisivat lähtökohdiltaan samanlaiset.
Siinä missä Pakarinen kumppaneineen pystyi täysin vapaaehtoisesti päättämään, ostaako Helppo-Heikiltä kamman vai ei, työmarkkinat ovat kokoelma erilaisia Vaikea-Villejä, pakkoja, sääntelyitä ja pykäliä.
Koska ihmisten elämä on pitkälti tehty riippuvaiseksi palkkatyöstä, jonka tekeminen taas on monin keinoin säänneltyä, luonnollinen balanssi ei pääse syntymään. Se edellyttäisi tasavahvoja sopimusosapuolia ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa vaihdantataloutta.
Nykyinen maailma sekoittaa pakkaa vielä entisestään. Työpanoksen osto/myyntisektori ei ole enää edes kahden kauppaa. Työpanoksen myyjälle on tullut vahva kilpailija, joka dumppaa markkinahintoja: teknologis-globaali vallankumouksellinen. Yhdistyneenä työmarkkinoiden sääntelytalouteen tämä kaikki luo vahvat ostajan markkinat – ja vieläpä alalla, jossa ”ota-tai-jätä” -tarjouksen jälkimmäinen vaihtoehto aiheuttaa usein merkittävää inhimillistä kärsimystä.
Mainitsemiesi maksujen vähentäminen saattaisi vaikuttaa työllisyyteen edullisesti, jos ihmistyötä tarvittaisiin. Palkkojen osuus BKT:stä on kuitenkin laskenut lyhyessä ajassa noin 70:stä noin 44:ään prosenttiin – tämä siitä huolimatta, että yrityksille on dumpattu erilaisia huojennuksia, tukia ja veronalennuksia jonossa asti. Esimeriksi yritysverotusta Suomessa laskettiin 29:stä 26:een prosenttiin (EU:n keskiarvo 33%), mutta tehdyn työn keskimäärä ei niukahtanutkaan.
Yrittäjän henkilökohtainen kulutus on toki hänen oma asiansa – viittaan tällä mainitsemiisi yrityksistä nostettuihin varoihin. Jos se jää kotimaahan ja sillä ostetaan vieläpä aidosti kotimaisia palveluja ja tuotteita, hyvä niin.
Sensijaan yrityksille siirretyt ja työllistämiseen pohjimmiltaan tarkoitetut, paljon massiivisemmat varat on käytetty johonkin aivan muuhun: niillä on korvattu ihmistyövoimaa teknologialla, ostettu kilpailijoita pois eli keskitetty, ostettu jopa omia osakkeita jotta voitaisiin kuitata muhkeammat osingot.
Kun täällä jaellaan lukemissuosituksia, suosittelen minä osaltani luettavaksi KHT-tilintarkastaja Ritva Pitkäsen ”Mihin Katosi Kultamuna” -tutkimusta tai Ari Ojapellon kirjoja. Uusin ilmestyikin juuri parahultaisesti.
Kyllä työmarkkinat asettuvat tasapainotilaan säännellyilläkin markkinoilla. Ei lähtökohtien tarvitse olla samanlaiset kuin Rovaniemen markkinoilla.
Tasapainotila on tässä tilanteessa kuitenkin erilainen kuin täysin sääntelemättömillä markkinoilla. Työttömyyskorvaukset ynnä muut työmarkkinoihin vaikuttavat säännökset vain muuttavat niin työvoiman kysyntä- kuin tarjontakäyrän muotoa ja sijaintia. Tästä voi olla seurauksena niin korkeampi kuin matalampikin työllisyysaste verrattuna sääntelemättömiin markkinoihin. Poliittista kädenvääntöä käydäänkin sitten siitä, miten voimassaolevaa säännöstelyä pitäisi muuttaa ja siitä, miten ehdotetut muutokset vaikuttaisivat tuohon tasapainotilan sijaintiin.
Itse ällöän sitä, että kesken hyvän keskustelun joku tulee saivartelemaan käytetyistä ilmaisuista. Tällöin diskatsiuuni tuppaa usein eksymään sivuraiteille.
Toivottavasti en syyllisty tähän kysyessäni, mikä on työmarkkinoiden tasapainotila? Käsittääkseni sellainen on aniharvoin - jos koskaan - saavutettu. Liekö moinen edes mahdollinen.
Olivat sääntelymekanismit sitten olemattomat tahi millaiset hyvänsä, aina on ollut pulaa jostain - yleensä kyllä (ainakin inhimillisestä) palkkatyöstä, ylenpalttisen harvoin työvoimasta. Jos uskomme nyt vallitsevaa uutisointia, olemme sikäli ihmeellisessä tilanteessa että nämä molemmat pulat ovatkin nyt pulpahtaneet riemuksemme yhtä aikaa.
Tämä on sikäli jossain määrin jopa mahdollista, että se sama teknologia joka korvaa vanhakantaisempaa ihmistyötä vaatii käyttäjiltään taas enemmän. Kuten Homer Simpson totesi alkoholista, voidaan korkean teknologian ajatella olevan syy ja seuraus kaikkiin ongelmiin.
Työmarkkinoiden tasapainolla ymmärrettäneen yleisimmin tilaa, jossa kaikilla työvoimaan kuuluvilla on töitä ja työnantajilla tekijöitä. Kuten varmaan itsekin tiedät, tätä ei pidetä elinkeinoelämän kannalta ihanneratkaisuna, koska tietty kitkatyöttömyys toimii sen puolesta: tekijöitä on varastossa, voidaan toteuttaa ainakin jonkinsortin palkkamalttia ja kulut lankeavat yleensä yhteiskunnan kontolle.
Työmarkkinoiden tasapainotila saattaa merkitä myös sitä, että työnantajilla on tarvitsemansa henkilökunta, ja loput kansasta voivat keskittyä nykyisenkaltaisen työelämän ulkopuolella muuhun puuhaan. Emme kai kumpikaan tahdo monopolisoida arvokkaan työn käsitettä vain sellaiseksi työksi, josta maksetaan markkinapalkkaa?
Hankalaa tämä on, sen myönnän. Työmarkkinoilla pelataan mitä hassuimman vaihdantakappaleen kanssa, irrationaalisen, laiskan, ahkeran, ahneen, jalon, kitsaan ja anteliaan ihmisen. Siksi myös työllisyyspolitiikan tulisi olla ihmislähtöinen, sillä työn pitäisi palvella juuri ihmistä, ei markkinataloutta.
Nykyinen toiminta muistuttaa minusta enemmän klappikaupantekoa kuin työvoimapolitiikkaa.