pettäjät sitä ihmettelee
ja
petetyt yrittää selittää.
Eipä taida ymmärrystä löytyä...onkohan yksikään pettäjä sitä todella miettinyt ja pystyykö petetty näkemään selkeästi mikä ahistaa...
ja
petetyt yrittää selittää.
Eipä taida ymmärrystä löytyä...onkohan yksikään pettäjä sitä todella miettinyt ja pystyykö petetty näkemään selkeästi mikä ahistaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ainakin se, että itse luotin lähes 13 vuotta enemmän kuin keneenkään koskaan aikaisemmin - Luottamus meni.
Vaimo valehteli mulle koko kesän, mm sanomalla rakastavansa vaikka ajatteli tuota toista panoaan.
Oma itsetunto meni.
Oma itseluottamus meni.
Kaikki tulevaisuuden haaveet ja suunnitelmat meni.
Periaatteessa kaikki meni, velat jäi. Henki vielä jotenkin pihisee, tiedä sitten miten kauan.
3kk jo mennyt "kärystä", ja edelleen ihan palasina.
Tämä edellinen jo vei sanat suustani. Luottamus on se tärkein asia, joka meni. Yhdessäolo jatkuu toistaiseksi, mutta enää en voi mieheen luottaa. Valehtelut sattuivat ja kun ei vieläkään olla täysin puhtaalla pöydällä, niin päivä kerrallaan tässä mennään ja katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan.
Se oli pahinta, kun epäilys heräsi ja jotain sai selville, mutta ei mitään satavarmaa koskaan. Tätä valehtelua jatkui kuukausia ja sitten mies tuli huolimattomaksi ja jätti todisteita jälkeensä. Ne oli helppo poimia koriin odottamaan sitä H-hetkeä, jolloin korillinen paskaa kaadettiin sen miehen niskaan. Enää eivät valehtelut auttaneet yhtään, vaikka vieläkin yritti valehdella.
Itseäni tässä prosessissa olen kait eniten pettänyt. Olisi vaan pitänyt pistää kova kovaa vastaan niillä hatarilla todisteilla. Eipä meillä kovin juhlittu isänpäivää. Juhlatuulta ei tainnut olla kellään perheessä. Mitä tästä eteenpäin, en tiedä ... Lasten takia...
kai se niin on, että avarakatseisesta yhteiskunnastamme huolimatta me ihmiset liitämme seksin rakkauteen ja parisuhteeseen. harvat vain panevat - seksityöläiset vain sen osaavat. ja kun toinen pettää, niin se tarkoittaa meille alitajuisesti sitä ,että meidät on hylätty.
ja onko se kuitenkin niin, että parisuhteet perimmiltään muodostuvat juuri seksuaalisten tarpeiden vuoksi? siis pohjimmiltaan. emmehän me muuten reagoisi uskottomuuteen siten kuin reagoimme. tosin joissain yhteiskunnissa on monogamia luonnollista, mutta muutenkin ne yhteisöt elävät sitten toisin.
meillä parisuhde on se "kantava voima" ja petetty ja jätetty todella jää yksin. ei ole niitä sosiaalisia tukiverkostoja niin olemassa monilla.
ja ehkä olemme kehittymättömiä. eikö aikuisuus ja henkinen kasvu tarkoita sitä, että kykenemme älyllämme hillitsemään animaalisia halujamme ja toiveitamme. ei kaikkien halujen perässä tarvitse kulkea eikä kaikkea tyydyttää välittömästi. sitä vaativat vain pienet vauvat tarpeineen. aikuinen osaa odottaa ja miettiä myös tekonsa seurauksia sekä itsensä että toisten kannalta.
eli lopputulemanan olen sitä mieltä, että aikuinen, henkisesti kehittynyt ihminen EI PETÄ. vain lapsenomaiset ja kovin viettiensä kuljettamana elävät ihmiset pettävät. lisäksi heidän eettinen tietoisuutensa ei ole kovin korkealla.
voi sille mitään, että alkoi naurattaa...anteeksi. Alku jutussasi hyvä ja milenkiintoinen näkökulma. Loppu varsin naiivi. Viimeisen kappaleen luettuani repesin nauruun.
Hyvä tavaton ihminen, umpiossako olet kasvanut???
-ei pettänyt-ei petetty-
kerkee sanoo; milenkiintoinen=mielenkiintoinen
Sua rupes loppua kohden naurattamaan varmaan siksi, että "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" ;-)
olen itse ollut ensimmäisessä avoliitossa se petetty osapuoli. Nykyisessä liitossani molemmilla ollut likipiti tilanteita muttei ole petetty.
Jotenkin huvitti tuo mustavalkoisuus ja sitä tuntuu olevan ihmisillä enemmän ja vähemmän. Lueppa se viimeinen kappale muutamaan kertaan uudelleen, eikö se nyt ole hieman naiivi. :) Ei millään pahalla. Eikä ole oikeasti naurun paikka kun kohdalle sattuu, ei pettäjän eikä petetyn osa.
Sullekkin ;)
Se, että luottamus toiseen on mennyt sattuu sieluun asti. Miksi petturimiehet ovat sellaisia, että luulevat vaimoistaan kaikenlaista, sillä aikaa, kun herrat hurvittelevat työmatkoillaan ? Meidänkin mies aina sanoi, että ei sitten ketään miehiä kämppään hänen poissaollessaan !! No ei olisi tullut mieleenikään nämä toiset miehet saatikka, että olisin niitä kotiimme tuonut. Itse väitti aina, että minä en petä sinua ja en tarvitse muita naisia. Siinähän se nähtiin. Mitä enemmän vakuuttelee, sitä paremmin pettää.
Mies sanoi, että häntä ei kiinnostaisi yhtään, jos minulla olisi ollut joku mies !! Haloo !! Tässä oli vastaus siihen, että mites olisi suu pantu, jos vaimo olisi kärynyt. En tiedä, että pitäisikö sitä hankkia vielä se toinen mies ja sitten kysyä, että miltäs se nyt herrasta tuntuu tämä tämmöinen vai tuntuuko missään ?
Pois se minusta. Lopetan tämän suhteen ensin, jos siinä jo loppu välillä häämöttääkin ja rupean sen jälkeen vasta miettimään noita kaksilahkeisia. Eipä silti etteikö sitä tällä kropalla vielä miestä saisi, mutta luottamus on nyt mennyt koko miessukupuoleen. Jos tästä ero tulee, niin ketään miestä en enää ota saman katon alle asumaan. Rupean nauttimaan elämästä lasten kanssa ilman valehteluja.
se kun toinen valehtelee sinisin silmin jatkuvasti. Eipä enää tiedä, mihin luottaa. Kun näitä valehteluja alkaa olla kuukausien ajalta vino pino ja sama yhä jatkuu, niin eipä taida itse valehtelija enää tajuta, miltä se tuntuu toisesta. Se raukka on sopassa kaulaansa myöden ja lisää sitä vaan hämmentää.
Onko tässä enää kyse toisen rakastamisesta ? Kuuluuko rakkauteen kohdella toista näin keljulla tavalla ? Eihän rakastamaansa ihmistä pidä loukata. Mitä pahaa on toinen tehnyt, että ansaitsee tälläisen kohtelun ?
Osaisi edes pyytää anteeksi toiselta ja hävetä tekojaan, mutta elelee ja olelee, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se tuntuu pahalta. Se, että kuinka kauan toinen tälläistä jaksaa katsella on taas toinen asia. Joskus tulee se hetki eteen, jolloin peli on vihellettävä kylmästi poikki.
on tämä pettämiseen liittyvä valehtelu
Pettäjälle se voi olla kevyt tuuletus ja vaihtelu rutiiniin. Eli mitätön juttu, ei suurta numeroa.
Petetylle se taas voi olla kuin elämän loppu. Suunnaton henkilökohtainen loukkaus josta ei ulospääsyä tunnu olevan. Kolaus itsetunnolle.
Olen olut molempina osapuolina ja sanoisin, että jos pettäminen oli ns. vahinko, se koskee enemmän pettäjään kuin petettyyn.
Jos siihen ajautui sen takia että parisuhde oli epäonnistunut ja raastava, siitä on vain tyytyväinen ja aivan sama miltä toisesta tuntuu, itse oli siihen osasyyllinen. Pääasia on tietysti oma helpotuksentunne ja mahdollisuus irtautua entisestä.
Meitä on moneksi ja jokaisella omant tunteensa miten asiat ottaa ja miten niistä selviää.