Jos joku viitsisi tämän kovinkin pitkän viestin lukea ja kertoa sitten asiallisen ja mielellään asiantuntevan ja omaan kokemukseen pohjaavan mielipiteensä niin olisin kovin kiitollinen..
Olen tässä pari kk sitten alkanut tapailla Marokkolaista miestä. Minulle moku-suhde on ensimmäinen, tai en tiedä voiko tätä vielä kutsua suhteeksi kun muutamilla (8) treffeillä ollaan käyty.
Vastoinkäymisiä on ollut ihan kotitarpeiksi - kulttuurit kolahtavat välillä hassusti ja ärsyttävästi yhteen, mutta mitään riidan aihetta tms ei ole tullut. Tein heti tapailun alkumetreillä selväksi etten tingi omista menoistani tai tavoistani, eli maassa maan tavalla, jos aikoo herra tapailla mua niin saa myös "sietää" sen että menen baariin kun huvittaa enkä kysele häneltä lupia viettää aikaa kavereideni kanssa, oli heidän sukupuolensa tai seksuaalinen suuntautumisensa sitten mikä tahansa. Näillä eväin ollaan keskenämme pärjätty, ja mies on joustanut kiitettävästi, ainakin siihen verraten mitä olen muslimimiehistä kuullut.
Nyt kuitenkin on iskenyt ongelma, jota en osannut odottaa - kaverien vastustus. Kaveripiirissä muutamat ovat yrittäneet mokusuhdetta, huonoin seurauksin. Ovat saaneet sitten turpiinsa pariin kertaan ja suhteet ovat päättyneet, joko välittömästi tai pitkällisen on/off-roikkumisen päätteeksi. Tapailemani mies ei ole vaikuttanut kuitenkaan lainkaan aggressiiviselta tai päällepäsmäriltä; toisaalta eiväthän näiden kaverienkaan miehet ole vaikuttaneet :(
(Itse puolustelen jotenkin suhdettamme sillä että mies on asunut suomessa yli vuoden kun muiden miehet eivät olleet edes asuneet länsimaissa, hän on opetellut suomen tavoille ja on vielä suht nuori, 20v..Muiden miehet lähemmäs 30. Lisäksi miehen suvussa on ennestään jo 2 suomalaista ja suomessa asuva suku on hyvin länsimaista - ikäiseni parikymppiset tytöt pukeutuvat farkkuihin ja korkkareihin ja muutenkin ihan muodikkaasti, ja kukaan sukulaisista ei käytä huivia, ei ulkona eikä sisällä).
Kaikkein pahin kommentti tuli kuitenkin eräältä turkkilaisen kanssa seurustelevalta ystävältä: "älä ota pahalla, mutta se tapailee sua vaan koska luulee sun ulkonäön perusteella että sä olet rikas".
Kaiken muun olisin voinut ohittaakin, mutta tuo jäi kaihertamaan.. Olen kyllä ylipainoinen, mutta ihmiset ovat kehuneet sieväksi. Olen tämänkokoisenakin ollut suhteessa ties minkämoisen miehen kanssa, onpa joukossa ollut suomalaisia miesmallejakin, joten en kovin vastenmielinen voi olla. Toisaalta olen realistinen sen asian kanssa että jos valittavana mukava ja normaalipainoinen/hoikka tyttö vs. mukava ja ylipainoinen tyttö niin...
Mies on kehunut että olen kaunis, nyt kuitenkin ainoa mikä pyörii mielessä on tuo raha vai rakkaus. Kokemuksesta Turkissa matkailleena tiedän että ainakin siellä lomakohteissa miehet voivat lirkuttaa IHAN MITÄ TAHANSA vaikka tosiasiassa ajattelisivat toisin. Siellä juuri tämä lihavuus=rikkaus-juttu tullut ilmi, itseasiassa ihan paikalliset ovat kertoneet tästä.. Mietin että miten paljon mahtaa pitää paikaansa muualla tuolla etelänmaalla.
Nyt kun mietin, mies on asunut Suomessa yli vuoden ja opiskellut kieltä puoli vuotta - mistä voin todella tietää hänen vaikuttimensa? Luulisi että tuon vuoden aikana olisi jo löytynyt tusinan verran hoikkia kauniita mimmejä jotka ovat kiinnostuneita komeista ulkomaalaisista miehistä (ja toisinpäin)? Mies kun on ulkonäöltään enemmän espanjalaisen näköinen eli viehättää varmasti suomineitoja ja puhuu hyvin suomea.. Ei tuollaista asiaa voi oikein edes kysyä suoraan. Tunteet tällä hetkellä tosi ristiriitaiset..
Olen tässä pari kk sitten alkanut tapailla Marokkolaista miestä. Minulle moku-suhde on ensimmäinen, tai en tiedä voiko tätä vielä kutsua suhteeksi kun muutamilla (8) treffeillä ollaan käyty.
Vastoinkäymisiä on ollut ihan kotitarpeiksi - kulttuurit kolahtavat välillä hassusti ja ärsyttävästi yhteen, mutta mitään riidan aihetta tms ei ole tullut. Tein heti tapailun alkumetreillä selväksi etten tingi omista menoistani tai tavoistani, eli maassa maan tavalla, jos aikoo herra tapailla mua niin saa myös "sietää" sen että menen baariin kun huvittaa enkä kysele häneltä lupia viettää aikaa kavereideni kanssa, oli heidän sukupuolensa tai seksuaalinen suuntautumisensa sitten mikä tahansa. Näillä eväin ollaan keskenämme pärjätty, ja mies on joustanut kiitettävästi, ainakin siihen verraten mitä olen muslimimiehistä kuullut.
Nyt kuitenkin on iskenyt ongelma, jota en osannut odottaa - kaverien vastustus. Kaveripiirissä muutamat ovat yrittäneet mokusuhdetta, huonoin seurauksin. Ovat saaneet sitten turpiinsa pariin kertaan ja suhteet ovat päättyneet, joko välittömästi tai pitkällisen on/off-roikkumisen päätteeksi. Tapailemani mies ei ole vaikuttanut kuitenkaan lainkaan aggressiiviselta tai päällepäsmäriltä; toisaalta eiväthän näiden kaverienkaan miehet ole vaikuttaneet :(
(Itse puolustelen jotenkin suhdettamme sillä että mies on asunut suomessa yli vuoden kun muiden miehet eivät olleet edes asuneet länsimaissa, hän on opetellut suomen tavoille ja on vielä suht nuori, 20v..Muiden miehet lähemmäs 30. Lisäksi miehen suvussa on ennestään jo 2 suomalaista ja suomessa asuva suku on hyvin länsimaista - ikäiseni parikymppiset tytöt pukeutuvat farkkuihin ja korkkareihin ja muutenkin ihan muodikkaasti, ja kukaan sukulaisista ei käytä huivia, ei ulkona eikä sisällä).
Kaikkein pahin kommentti tuli kuitenkin eräältä turkkilaisen kanssa seurustelevalta ystävältä: "älä ota pahalla, mutta se tapailee sua vaan koska luulee sun ulkonäön perusteella että sä olet rikas".
Kaiken muun olisin voinut ohittaakin, mutta tuo jäi kaihertamaan.. Olen kyllä ylipainoinen, mutta ihmiset ovat kehuneet sieväksi. Olen tämänkokoisenakin ollut suhteessa ties minkämoisen miehen kanssa, onpa joukossa ollut suomalaisia miesmallejakin, joten en kovin vastenmielinen voi olla. Toisaalta olen realistinen sen asian kanssa että jos valittavana mukava ja normaalipainoinen/hoikka tyttö vs. mukava ja ylipainoinen tyttö niin...
Mies on kehunut että olen kaunis, nyt kuitenkin ainoa mikä pyörii mielessä on tuo raha vai rakkaus. Kokemuksesta Turkissa matkailleena tiedän että ainakin siellä lomakohteissa miehet voivat lirkuttaa IHAN MITÄ TAHANSA vaikka tosiasiassa ajattelisivat toisin. Siellä juuri tämä lihavuus=rikkaus-juttu tullut ilmi, itseasiassa ihan paikalliset ovat kertoneet tästä.. Mietin että miten paljon mahtaa pitää paikaansa muualla tuolla etelänmaalla.
Nyt kun mietin, mies on asunut Suomessa yli vuoden ja opiskellut kieltä puoli vuotta - mistä voin todella tietää hänen vaikuttimensa? Luulisi että tuon vuoden aikana olisi jo löytynyt tusinan verran hoikkia kauniita mimmejä jotka ovat kiinnostuneita komeista ulkomaalaisista miehistä (ja toisinpäin)? Mies kun on ulkonäöltään enemmän espanjalaisen näköinen eli viehättää varmasti suomineitoja ja puhuu hyvin suomea.. Ei tuollaista asiaa voi oikein edes kysyä suoraan. Tunteet tällä hetkellä tosi ristiriitaiset..
Vastaukset 12
Vanhimmat
ihmiset etenkin naiset osaavat olla ilkeitä nähdessään toisen olevan onnellinen. Osa jutuista on tietenkin ihan hyvää varoittelua, että pidä kuitenkin jalat maassa.
itsekin kun olen hieman pyöreä sain nuorempana kuulla kommentteja ns. kavereilta kun baarissa suomalainenkin mies tuli minulle juttelemaan(huom! eivät tulleet juttelemaan näille superkauneille kavereilleni). Miehen mentyä tiskille hakemaan meille juotavaat kaverini sanoivat sen vaan pitävän minua helppona nakkina.
kannattaa tutustua tyyppiin ja katsoa mitä tulee. tuskin se sun pankkitilinnumeroita heti pyytelee. Pidä pääsi ja näytä ystävillesi, että olet onnellinen. Kannattaa myös keskustella ystäviesi kanssa siitä miten heidän kommentit loukkaa ja haluat katsoa miten asiassa käy.
ennen kaikkea nauti siitä ihanasta ihastumisen tunteesta ja huumasta. Nuorena pystyy olemaan optimistinen asioiden suhteen. Ja mitäs jos suhde kariutuisikin joskus? ei sillä niin väliä se oli elämää ja elämää rikastuttavaa kokemusta.
Tai mistä sitä tietää vaikka tulisi vuosisadan rakkaustarina.
Suhteet voivat päättyä ikävästi ihan yhtälailla suomalaistenkin kundien kanssa.
suomineidot puukottavat selkään minkä kerkeävät.
Mielestäni aika tärkeää olisi miten hän on tullut Suomeen, vuosi on vielä aika lyhyt aika. Onko hän kenties turvapaikanhakija (tai siis yrittää sellaista)? Onko oleskeluluvat kunnossa? Hänellä asuu enemmänkin sukua täällä? Harvemmin kuitenkaan myönnetään nuorelle miehelle oleskelulupaa täällä jos kaukaisempia sukulaisia täällä asuu (esim. täti, setä, serkku) ja varsinkaan jos ei ole työpaikkaa tiedossa.
Eli jos oleskelulupa ei ole kunnossa, voisit antaa hälytyskellojen soida hänen vaikuttimistaan..Saattaa myös olla, että hän hyväksyy menosi nyt, kun vielä esimerkiksi yrittää saada sinua naimisiin ja ei halua heti pelästyttää sinua pois..
En tiedä, mutta "kolmansista maista" ei tänne niin vain pyyhäldetä ja yleensä ne jotka lähtevät Marokosta eivät omassa kotimaassaan kovin kaksista elämää elä (eli melko köyhää)
Marokossa on yllättävän paljon hyvin toimeentuleviakin, mutta he eivät ulkomaille muuta, lomailevat vain.
Mutta jos edellä olevista asioista ei ole kyse, voit jättää kaverisi kommentit ihan omaan arvoonsa..Ja todella kohtelias flikka tuo turkkilaisen tyttöystävä..Jospa hän puhui itsestäään..;)
viestistä..
Niin, eli hän saa viikon kuluttua kuulla saako pysyvän luvan jäädä tänne tjsp, hän selitti sitä mutten aivan tajunnut, aikamoisia kiemuroita näköjään kuuluu tuohon työlupaan - tästä tuli puhetta vasta nyt, ei ole siinä mitään puhunut enkä ole edes kysynyt.
Ei ole turvapaikanhakija, vaan ihan "tavallinen" maahanmuuttaja. Koko suku, lukuunottamatta isää ja äitiä asuu täällä. Ja mitä nyt olen vähän seurannut, alkavat vaikuttaa aika varakkaalta perheeltä (tädit pukeutuvat kuin olisivat karanneet Milanon muotimessuilta...!)
Työpaikka oli ja siellä kävi töissäkin mutta koska tuo lupahakemus-juttu, en nyt tosiaan tiedä onko kyseessä kansalaisuushakemus vai työlupa vai mikä, meni uudelleen käsittelyyn (ei ole kuitenkaan vielä Suomen kansalainen, näin ymmärsin), työnantaja sanoi että tule sitten marraskuun lopussa takaisin kun paperit on taas selvillä. Eli työpaikka olisi kyllä tiedossa jahka paperit taas saa kuntoon.
En nyt siis tosiaan tiedä että mistä paperista tuossa on kyse, enkä ole saanut tilaisuutta ottaa asiaa uudestaan puheeksi. Se kait selviää nyt sitten viikon kuluttua..
Yritän tosiaan pitää jäitä hatussa sen verran etten anna puhua itseäni ihan mihin tahansa, mutta kavereiden kommentit tuntuivat kieltämättä aika ilkeiltä... :( Ymmärrän että haluavat varoittaa etten syöksy suin päin suhteeseen, onhan eri kulttuuri tosi iso juttu, mutta asiat voi ilmaista niin monella tapaa :/
Aika nopeasti hän mielestäni pysyvää lupaa hakee, olen ymmärtänyt, että ensin haetaan vuodeksi, sen jälkeen kolmeksi vuodeksi ja sen jälkeen voi pysyvä lupa tulla. Kansalaisuutta haetaan useamman vuoden ja mielellään työssäolon jälkeen.
No ainakin viikon kuluttua tiedät enemmän, jos hän sen pysyvän luvan on saanut ja edelleen käyttäytyy sinua kohtaan yhtälailla mukavasti uskon, että hänen tunteensa sinua kohtaan ovat aidot. Ikävä kyllä arabien keskuudessa totuudella ei ole yhtä suurta merkitystä kuin meillä eli jos hän jotakin sanoo ei olisi pahitteeksi, että sanojen vakuutenakin olisi jotakin.
Se, että hänellä on työpaikka on todella hyvä asia, sillä ns. eu:n ulkopuolelta ei länsimaista tulleilla saattaa olla todella vaikea työllistyä. Tosin Helsingin seudulla tilanne lienee muuttunut.
Miten jaatte yhteiset menonne? Arabimaissa oikeastaan miehen velvoollisuus on kustantaa naisensakin menonsa, joten toivottavasti teillä menot menevät ainakin puoliksi. Mutta edelleen joidenkin ystäviesi kommentit ovat kyllä turhan ilkeitä, tuntuu, että ovatko omassa elämässään jääneet jostakin paitsi..:/
Olisi kiva kuulla jatkossakin kuulumiasisi ja toivottavasti uusi suhteesi etenee hyvin :)
oikeassa, minä tampio tosiaan kuunnellut taas harvinaisen hyvin treffeillä..
Eli ihan sitä kolmen vuoden oleskelulupaa nyt on hakemassa. Ja _tavoitteena_ sen jälkeen sitten hakea eteenpäin aina siihen asti kunnes saa kansallisuuden.
Eli ylihuomenna, perjantaina pitäisi kuulla mikä "tuomio" on. Hän on kovin huolissaan ja hermoilee tästä, ja kysyi minulta mitä ajattelen jos kieltävä vastaus tulee. Eka asia mitä mieleen tuli oli että "voihan paska". :D Mutta sanoin vaan että odotellaan nyt sitä vastausta.. Sitäkin mies kysyi että haluaisinko lähteä hänen mukaansa Marokkoon mikäli hän kieltävän vastauksen saa, johon sanoin että mulla on elämä, opinnot ja työt täällä, en mä voi lähteä (varsinkaan kun tosiaan ollaan vasta ihastumisvaiheessa ja tapailuasteella). Ja kaukosuhteessa olleena tiedän etten halua sitä enää, se vain riipii molempia vaikka rakkautta riittäisi, ja näin nuorena kun tavoitteena ei kuitenkaan ole vielä avioliitto niin ihan noin vakavia sitoumuksia ei kannata tehdä.
Rahasta sen verran että hän on yrittänyt nyt parin kuukauden ajan maksaa ihan kaiken mitä olemme tehneet, on kyse sitten metro/juna/bussi-lipusta tai kahvilla käynnistä. Baarissa emme ole olleet kuin kerran joten siihen en tiedä yrittäisikö hän sielläkin ostella minulle.
Se mikä minua hämmentää, on juuri tuo makselu. Itse vaivaudun äärettömästi siitä jos mies maksaa kaiken mitä haluan, en ole tottunut siihen laisinkaan. Suomessahan sitä paitsi nyt vain on tapana että jokainen maksaa oman osansa, tasapuolisesti. Yritin pari kertaa nätisti sanoa siitä, mutta mies ei ottanut kuuleviin korviinsa ja lopulta jouduin olemaan "perussuomalaistylyämmä": lätäsin kahville mennessä kahvilan kassan käteen rahat kun mies yritti maksaa ja sanoin että kiitos mutta minä itse. Kassa meni melkein paniikkiin kun rahaa tuli kahdesta suuntaa, eikä heti saanut laskettua että miten ne rahat siitä antaa takaisin :D
Mies vaikutti vähän pahastuvan (ja itseänikin vähän nolotti se tilanne, mutta kun nätisti sanoen ei mene perille että kiitos olet ihana mutta mä voisin ihan itsekin maksaa), mutta olisin tuntenut itseni hyväksikäyttäjäksi mikäli olisin antanut miehen käyttää minua kahvilla hänen piikkiinsä useammilla kuin kolmilla treffeillä..
Voin vain toivoa ettei hän pahemmin loukkaantunut, olen myös kuullut että on heillä tapana maksaa treffit yms, yritin selittää hänelle kahvilan pöydässä että Suomessa ei olla totuttu tuollaiseen, en halua käyttää häntä tässä mielessä hyväkseni ts elää hänen rahoillaan ja hän vain totesi ettei häntä haittaa ja vaihtoi nopeasti puheenaihetta.
En nyt sitten tiedä onko asia ok vai ei, ainakin kerran kahvilla hän on vielä kysynyt että mitä minä otan (ja jäänyt tavallaan odottamaan vastaustani, että maksanko itse vai hän ja olen tottakai itse maksanut, jotenkin nyt varsinkin olisi noloa antaa hänen maksaa kun piti pieni "riita" tuosta vääntää).. Periaatteessa suloinen pieni tapa ja harmittaa että niin tylysti sen katkaisin, mutta minkäs teet, kun tuli huono omatunto siitä että mies makseli keskustan kahviloissa lähes 3 euroa teestäni...
Tämä on mielestäni tähän mennessä yksi "vaikeimmista" jutuista kulttuurien yhteentörmäämisessä, koska mies tosiaan vaikutti pahastuvan kun niin tökerösti halusin itse maksaa. Tuntisin itseni vaan tosi roistoksi jos antaisin miehen maksaa kaiken ja sitten yhtäkkiä jostain syystä sanoisin et sori, mua ei kiinnostakaan tavata sua enää. Vaikeaa :/
Yhteisiä menojahan meillä ei siis vielä ole kun tapailuasteella vasta ollaan, pari kk tunnettu..
Kaverisi olivat epäilleet, että mies on kanssasi koska luulen pulleutesi olevan merkki varakkuudesta. Ei lihavuus ainakaan Marokossa ole enää mikään merkki rikkaudesta, päinvastoin yläluokan naisilla on hoikka ja trimmattu kroppa. Asia on voinut olla toisin tuollaiset 50 vuotta sitten. Jossain Turkin maaseudulla on ehkä vieläkin. Joten tuon lihava=rikas=syy seurustella epäilyn voit kyllä unohtaa.
Mainitsit että miehellä on sukua Suomessa. Kyllä sukulaiset (esim. sisarukset) voivat varsin helposti auttaa oleskeluluvan saannissa/jatkossa, kokemusta nimittäin on. Edellytyksenä tietysti, ettei mies itse töppäile ts. tee rikoksia tms. Luulen myös, ettei hänen perheensä (ainakaan enää) kuulu niihin kaikkein köyhimpiin Marokossa, koska Euroopassa asuvat sukulaiset useimmiten pystyvät auttamaan perhettään kotimaassa.
Kokemukseni mukaan ns. keskiluokkaisetkin marokkolaiset kyllä usein pyrkivät ulkomaille paremman koulutuksen/työn/palkan perässä, vaikka ehkä jotenkin pärjäilisivätkin kotimaassaan. Sen sijaan tosi rikkaat tietysti jäävät kotimaahansa hyviin asemiinsa tai korkeintaan käyvät opiskelemassa ulkomailla.
Vuosi on todella lyhyt aika asua vieraassa maassaja kulttuurissa. Ihminen joka on kasvanut toisen kulttuurin piirissä, ei kovin helposti omaksu länsimaisia tapoja, sillä kyllä kasvuympäristö ja perinteen istuvat aika vahvasti ja naisille ei heidän kultturin mukaan suoda samoja vapauksia kuin Suomessa on tapana. Vaikka seurustelun alussa ollaankin kohteliaita ja ystävällisiä, se johtuu vain siitä, että alussa halutaan antaa hyvä kuva itsestä, eikä sanota kaikkia mielipiteitä, kun toista ei vielä tunneta hyvin ja halutaan seurustelun etenevän. Jokaisessa parisuhteessa on joskus ongelmia ja riitoja, etkä voi tietää, mitä silloin tapahtuu ja miten mies silloin käyttäytyy. Kun ehkä joskus haluat eroon tästä suhteesta, voi olla että se on tosi vaikeaa. Omassa tuttavapiirissä marokkolainen nuori mies oli niin ihana kuin olla voi,sitä kesti pari kolme vuotta, mutta kun nainen halusi avioliiton aikana vielä elää länsimaisen naisen tapaan, tuli mies mustasukkaiseksi ja lähes tappoi tuttuni erittäin väkivaltaisen veitsellä riehumisen yhteydessä. Ulkonäkö meni loppuiäksi ja pysyvät vammat jäi. Sen verran pahaa jälkeä veitsi kasvoihin ynnä muualle teki. Tässä tapauksessa kulttuurit todella kohtasivat ikävällä tavalla. Nainen oli yrittänyt erota miehestä, sillä alkuajan kohtelias ja suvaitsevainen käytös oli alkanut osoittaa merkkejä liiallisesta omistushalusta ja kultturieroista, jotka voimistuivat suhteen edetessä avioliittoon. Enää nainen ei saanutkaan elää vapasti, vaan joka askelta vahdittiin. Töihinkin tultiin vahtimaan, ettei vaan töissä petä, vaikka siihen ei todella ollut aihetta. Joskus kulttuurierot todella voivat osittautua liian suuriksi.
rahaa ensimmäisen kerran tai sinä alat maksamaan matkat ja yhteiset illat,mieti mikä on vaikuttimena.
ei arabi naista arvosta ikinä(lähes siis)!
Hyöty otetaan irti, rahat ja lapset menevät miehen omistukseen(ainakin miehen mielessä).
Niin se kasvatus menee siellä, nainen ei urputa liikoja eikä nolaa miestään tai saa katua.
Nainen on kodin huonekalu, jonka arvo on nimellinen ja pysyy kotona kiltisti(jos mies saa vähääkään vaikuttaa asiaan).
amerikkalaisista elokuvista, arabit ovat naista alistavia, saksalaiset jäykkiä nahkahousuja jne. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, olivatpa mistä maasta tahansa. Ei kaikki suomalaisetkaan ole luotettavia niin kuin yleisesti puhutaan.
Kannattaa uskoa omia kokemuksia ja tuntemuksia.
Käsitys on tullut kyllä ihan elävästä elämästä, kirjoista ja dokumenteista, joiden informaatioarvon laitan elokuvien yläpuolelle, kiitosta vaan!
Joojoo, tiedetään ettei saa liikaa yleistää, mutta tapa milla arabipojat kasvatetaan naista alempana oliona ei tosiaankaan ole mitään yleistystä!!