Löytyykö täältä sellaisia tapauksia, että miehellä on ollut suhde toiseen naiseen, mutta se on sen kakkosen aloitteesta loppunut ja mies on selvästi suruissaan jäänyt kaipaamaan? Meillä näin on. Sitä on niin tuskallista katsella, kun näen mieheni kaipaavan sitä toista naista, vaikka ei ollut ilmeisesti kuitenkaan valmis ottamaan eroa minusta. Kakkonen lähti sitten omille teilleen ja mieheni riutuu, joskin koittaa nyt muka saada meidän liittoamme korjattua. Minulla on todella riittämätön ja raskas olo, eihän tästä voi enää mitään tulla!! Rakastan kuitenkin miestäni, siksi jatkan. Ja kun on ne lapsetkin...Kuinka usein miehet rakastuvat niihin kakkosiinsa?!
Kaipaako miehesi vielä...
Surusilmä
4767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mies rakastuu oikeasti kakkoseen. Kai se on lähinnä sellaista mieskunnon ylistystä kun kakkonen on kiinnostunut ja haluaa häntä. Ja sitten kun hänet jätetään, saa miehisyys kovan kolauksen. Mies haluaisi olla se pomo joka määrää koska suhde loppuu.
On varmasti turhauttavaa katsella miestä joka "kaipaa" kakkosen perään, vaikkei kyse olisikaan rakastumisesta. Ymmärrän tuon sinun riittämättömyys tunteesi. Sellaista joutuvat kai kaikki petetyt naiset kokemaan. Kyllä sinun miehesi pitäisi ymmärtää, että jos hän haluaa teidän suhteenne jatkuvan, hänen pitää unohtaa tuo kakkonen ja tavallaan "hyvittää" sinulle tekonsa. Jos sydän ei ole kokonaan mukana siinä, kyllä sinä sen huomaat. Puhu miehelle tunteistasi, ehkä hänen silmänsä aukeavat.
Voimia sinulle!
Moni mies rakastuu todella rankasti siihen kakkoseen. Etenkin jos pitkä suhde kysymyksessä. Mies ei halua lopettaa suhdetta juuri em. seikan vuoksi. Kiinni jäätyään tulee seinä vastaan, kun mies ajattelee kuitenkin enemmän järjellä, nainen tunteella. Vaakakupissa painaa enemmän taloudelliset seikat, uskaltaako hypätä uuteen elämään keski-iällä, mies useimmiten ei ole tottunut olemaan yksin ja yksinjäämisen pelko painaa, jos uusi suhde ei onnistukaan. Useimmassa tapuksessa huoli/pelko että se uusi jättää kuitenkin. Lapset pitävät suhteessa usein myös kiinni. Moni tavallaan salaa toivoo että vaimo tekee sen ratkaisun ja eroaa, tai vaimo löytää uuden. On silloin miehelle helpompaa, eikä sukulaisetkaan syyllistä niin paljoa.
Näitä juttuja olemme usein pohtineet äijäporukassa työmaallamme.
Raskainta tässä on juuri se, että minusta tuntuu koko ajan siltä, että mies olisi helpottunut jos minä olisin tehnyt eroratkaisun. Hän suorastaan riutuu tässä kotona ja vaikka yrittääkin ikäänkuin kaikkensa meidän/perheen hyväksi, niin hän elää tässä vain puolittain. Hänellä oli pitkä kaksivuotinen suhde siihen kakkosnaiseensa ja näin heidät joskus yhdessä, siis ihan viattomassa työtilanteessa. Mutta mieheni ei ole koskaan katsonut minua niin rakastavasti ja hyväksyvän hellästi kuin sitä kakkostaan (ei tiennyt minun näkevän). Kyseessä oli ilmiselvästi rakkaussuhde, mutta se kakkonen siis jätti lopulta kaiken taakseen ja aloitti oman elämänsä uudessa suhteessa. Heillä ei siis ilmeisesti ole enää mitään tekemistä toistensa kanssa. Sen ajatuksen voimalla tahtoisin yrittää vielä, koska rakastan miestäni. Mutta tuskaa tämä on...Voiko tällaiselle perustalle saada enää mitään uutta rakennettua?!
Olet todella pahassa tilanteessa. Olen ollut tavallaan samassa tilanteessa kuin miehesi, eli rakastuin toiseen mieheen ja hän jätti minut, kun en pystynyt tekemään ratkaisua. Minulla meni vuosi ihan sumussa, olin kotona perheeni kanssa, mutta en kuitenkaan ollut. Mitä sitten tulevaisuudessa tapahtuu riippuu siitä, mikä teidän tilanteenne oli ennen kuin miehesi rakastui toiseen naiseen.. En olisi pettänyt miestäni jos olisin rakastanut häntä, ja siksi en katunut tekoani. Hain vain uusia "laastarisuhteita" unohtaakseni tämän rakastetun, miestäni en pystynyt käyttämään edes laastarina. Kylmää, mutta totta. Toivoin, että mieheni löytäisi uuden tai heittäisi minut ulos, mutta sain odottaa sitä viisi pitkää vuotta. En tiedä, miten sinä suhtaudut mieheesi, mutta minua uhkailtiin itsarilla ym. enkä siksi itse uskaltanut lähteä ennen kuin mieheni vihdoin löysi uuden. Nyt hän on onnellinen uuden naisensa kanssa ja minä etsin rakkautta edelleenkin, mutta silti olen onnellinen. Minulla on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Pettäjälläkään ei ole helppoa ja ymmärrän sekä sinua että miestäsi. Minulla on tapana kuvitella itseni toisen osapuolen tilanteeseen ja miettiä, miltä hänestä mahtaa tuntua. En tiedä kuinka kauan tapahtuneesta on aikaa, mutta hän tarvitsee pitkähkön toipumisajan, jonka aikana sinun ei kannata odottaa/vaatia hellyydenosoituksia tai rakkauden tunnustuksia ja sen jälkeen hän ehkä on valmis rakastamaan sinua uudelleen. Suhteenne ei ikinä tule palaamaan entiselleen, mutta voitte rakentaa siitä toisenlaisen, yhtä hyvän suhteen jos sinulla riittää kärsivällisyyttä ja miehesi jossain syvällä sisimmässään rakastaa sinua edelleen. Toivon todella, että onnistuisitte.