Tyttö on maailman ihanin, kaunein, fiksuin ja yksinkertaisesti unelmani.
Ikäeroa on kymmenen vuotta ja se mietityttää kovasti. En usko että vanhempani riemastuvat ja joka puolelta tulee arvostelua. Uskon silti että kestäisin sen jos tyttökin kestää.
Mitä mieltä olette tästä ikäerosta N20 ja M30? Ja etenkin: onko vastaavia tapauksia kuulolla - miten on mennyt?
Rakastan sitä tyttöä kovasti!
Ikäeroa on kymmenen vuotta ja se mietityttää kovasti. En usko että vanhempani riemastuvat ja joka puolelta tulee arvostelua. Uskon silti että kestäisin sen jos tyttökin kestää.
Mitä mieltä olette tästä ikäerosta N20 ja M30? Ja etenkin: onko vastaavia tapauksia kuulolla - miten on mennyt?
Rakastan sitä tyttöä kovasti!
Vastaukset 34
Vanhimmat
olet?
Mitä sillä on väliä(?).. :)
Kyselen siitä sattuneesta syystä, että itse olen parikymppinen tyttö ja ihastunut kolmekymppiseen mieheen... ;) mut ei tartte sanoo jos et halua...
Sovitaanko niin että kyllä se sinunkin mies sinusta kovasti välittää, vaikken se olisikaan minä? :)
Kerroppas minulle miten oot vanhemmasta miehestä ylipäätänsä kiinnostunut? Itse oon ihmetellyt jo pitkään että miten se minun ihana tyttöni tosissaan voi olla minusta kiinnostunut, kun hän oon niin täydellinen - saisi varmasti kenet tahansa. Sanoo kuitenkin haluavansa minut :)
Et taia olla se sama, en ole (vielä) sanonut hänelle mitään sellaista, että haluaisin hänet...
Niin tuosta kun kysyit, että miten olen vanhemmasta miehestä kiinnostunut. Olen 12v. lähtien ihastunut vanhempiin miehiin kuin ikäiseni yleensä. Tuolloin olin kauan ihastunut erääseen lukiolaispoikaan, 16-vuotiaana historianopettajaani ja nyt sitten tähän mieheen, josta jo puhuinkin. Hänelläkin lienee tunteita minua kohtaan.
Äläkä pelkää, ei aina ole sitten kysymys mistään isähahmon etsinnästä. Se sun tyttösi varmaan ajattelee samalla tavalla kuin mäkin, että omanikäiset jätkät tuntuvat niin kovin lapsellisilta.
Et taia olla se sama, en ole (vielä) sanonut hänelle mitään sellaista, että haluaisin hänet...
Niin tuosta kun kysyit, että miten olen vanhemmasta miehestä kiinnostunut. Olen 12v. lähtien ihastunut vanhempiin miehiin kuin ikäiseni yleensä. Tuolloin olin kauan ihastunut erääseen lukiolaispoikaan, 16-vuotiaana historianopettajaani ja nyt sitten tähän mieheen, josta jo puhuinkin. Hänelläkin lienee tunteita minua kohtaan.
Äläkä pelkää, ei aina ole sitten kysymys mistään isähahmon etsinnästä. Se sun tyttösi varmaan ajattelee samalla tavalla kuin mäkin, että omanikäiset jätkät tuntuvat niin kovin lapsellisilta.
Jossain vaiheessa tuo ikäero tuntuu huimalta, kuten juuri tuossa 20-30 vuotiaiden välillä. Kymmenen vuotta kun vielä kuluu, on ikäero jo ihan normaali, eli N30 ja M40. Kukaan ei varmasti hämmästele yhtään.
Olen sitä mieltä, että jos todella tunnette yhdessä jaksavanne arvostelevat kommentit (joita varmasti tulee), niin suotta jarruttelette moisen pikkuseikan vuoksi.
Sinuna ehkä vielä jututtaisin tyttöä, että onko hän nuoresta iästään varma, että haluaa sitotutua, ja että kokee olevansa kypsä 'aikuiseen' suhteeseen. Jos siltäkin osin kaikki ok, niin sanoisin että 'go for it'.
Ja kommentit tulivat naisen 34v suusta.
Itse elän 10 vanhemman miehen kanssa. olin 17 kun aloimme seurustelemaan ja myöhemmin menimme naimisiin. Emme ole katuneet päivääkään. Vain rakkaus merkitsee.
Miten sinun vanhempasi suhtautuivat vanhempaan miehiin? Menikö riidaksi? Pelottaa vähän jos hänen äitinsä ei hyväksy minua, ei haluttaisi toisten välejä pilata.
Toki oon jo miettiny valmiiksi miten saisin vakuutettua vanhemmat, mutta kyllä se mietityttää. Vielä en ole siis heitä tavannut.
Meillä ei ollut mitään ongelmia, kummankaan vanhempien suhteen.Miehestäni tuli isäni kanssa hyvät kaverit ja samoin äitini kanssa ei ole ollut milloinkaan mitään riitaa.Itsellee sitä kumppanin valitsee eikä vanhemmileen.
menisipä meilläkin yhtä hyvin... toivon kovasti!
harjoiteta vaan sen toisen osapuolen...?
Kolmekymppisen pitäisi olla jo aikuinen, joka ei välitä paskaakaan ÄITINSÄ mielipiteistä? Muutenkin tuollainen ympäristön odotusten ja tämän aiheuttaman paineen alla eläminen mahtaa olla raskasta?
Kyllä minä ainakin tällaisissa isommissa päätöksissä myös kuuntelen mitä mieltä läheiset ovat, toki olen eri mieltä varmasti useimpien kanssa ja joudun vakuuttelemaan ettei minulla ole mikään kriisi tms., mitä varmasti moni ajattelee, MUTTA sellaista se elämä on joskus :)
Muiden mielipiteistä en siis välitä kuin oman lähipiirin, mutta eiväthän ne toki mihinkään päätöksiin vaikuta lopulta. Voihan sitä aina kuunnella.
Paljon täällä kritisoidaan ikä eroja,oli ne kuin päin tahansa aina löytyy puolesta ja vastaan sanojia.Minusta tärkeintä on rakkaus luottamus luonteiden kemiat,ne jos ei toimi on vaan pelkkä ihastuminen niin sillä ei pitkälle pötkitä.Kertoisitko,uskallatko?Missä merkeissä olette syntyneet.ter,Ennustaja-eukko.
M leijona
N vaaka
Aiotko nyt ennustaa? :) odotan innolla, en nimittäin tiedä näistä horoskoopeista yhtään mitään.
Vielä kun jätät sen lähipiirinkin mielipiteet noteeraamatta, niin voit joskus jopa harkita seurustelua jonkun kanssa. Mikäli lähipiirisi välittäisi hyvinvoinnistasi, niin olisivat ainoastaan iloisia puolestasi, että olet löytänyt hyvän naisen itsellesi. Tärkeintä on mitä te sen naisesi kanssa aikuisina ihmisinä olette toisistanne mieltä.
...sp**maa heitä vaikka tonni, huh hah hei!
Aika tavallinen ikäero. Miehelle nuori ja hedelmällinen nainen on kunniaksi. Olet aika vässykkä jos jotain kritiikkiä pelkäät. En voisi edes ymmärtää miksi vanhempasi kritisoisivat kyvykkyyttäsi. Omassa lähipiiristä löytyy suurempaakin ikäeroa, suuntaan ja toiseen. Voipi tietenkin olla että heikot lässykät eivät kykene ryhtymään tuollaisiin suhteisiin, mutta ne jotka seisovat omilla jaloillaan kyllä pystyvät.
itse olen 20 ja mies 29. Kohta ollaan 2 vuotta oltu yhdessä ja hyvin menee, mutta en aio valehdella, useat riidat johtuvat juuri tosta ikäerosta. Toisella kun on jo vakituinen työpaikka ja kaikki kunnossa ja itsellä elämä erittäin kesken. Mies tahtoisi kohta (parin vuoden sisään)jo lapsia ja itse haluaisi opiskelut loppuun, ulkomaille vaihtoon ja työpaikan. Mutta pääasia että kummatkin ymmärretään toisiamme eikä minun tarvitse luopua mistään ulkomaille lähdöstä tms. Mieheni tajuaa että olen vasta 20 ja haluan vielä elää ja kokea asioita. Luojalle kiitos siitä. Meidän parisuhde vaatii paljon kompromisseja, mutta vaihtaisi en päivääkään. Erittäin onnellinen olen!
Äitini mielestä on vain hyvä että otin vanhemman ja "viisaamman" miehen, isäni tykkäsi aluksi vähän huonoa, mutta heille on pääasia että olen onnellinen. :)
pikkusieluisia sukulaisia tai naapureita!
Älä hyvä mies luovu naisesta, jos hän tuntuu sinulle oikealta vain sen vuoksi että pelkäät ympäristön reaktioita. Olen tietysti auttamaton romantikko ja sitä myöten vähän jäävi asiassa, mutta oikea rakkaus on kuitenkin asia, jota ei kannata heittää hukkaan kun kohdalle osuu :) Tulisit katumaan myöhemmin jos sen teet.
Tuo 10 vuoden ikäero on ihan naurettava sivuseikka pitkässä juoksussa. Ja tämän sanon kokemuksella, takana pitkä suhde parikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa. Tosin meidän tapauksessamme suhde kaatui osaksi juuri tuohon ikäeroon. Kaikki on niin suhteellista...
Tapasin mieheni olin 22vuotias ja mieheni 31V. Vaikka mieheni oli varsinainen "partajeesus" niin ei kukaan lähipiiristä kommentoinut mitenkään negatiivisesti ikäerostamme tai siitä että olimme persoonallisesti niin erilaisia. Nyt yhteiseloa takana 20-vuotta ja lapsia kolme.
Miten on mennyt, no mitä on ollutkin niin ei ne ole koskaan johtuneet ainakaan siitä että ikäeromme on mitä on!
itse aloitin parikymppisenä nuorena neitinä syvän rakastumisen seurauksena suhteen 9 vuotta vanhempaan mieheen. olimme kuin elokuvista, niin täydellisen rakastunut ja hullaantunut pari olimme. kukaan, ei kukaan ympärillämme kysellyt tai miettinyt mitään ikäerosta, en tajua miksi, mutta kaikki jotenkin ehkä vaistosivat että siinä on hyvä pari.
suhde kesti 3 vuotta.
ja mitäkö tapahtui? en tiennyt että mies oli luonteeltaan vähän heikohko, valehteli asioista ja näytti epäluotettavan puolensa. minä yritin kestää mutta aloin oireilemaan ja tuli paljon riitoja.
nyt näen asian niin, että en enää haluaisi niin suurta ikäeroa.. se mikä tuli vastaan, oli se että tällä miehellä oli jo ns. oma elämä. hänellä oli ura, oma yritys, talo ym. minä olin kouluihin pyrkivä tyttö, jolle elämä oli vielä ihan auki.
mielestäni on paras, jos kaksi ihmistä rakentaa elämää yhdessä, suurinpiirtein samoista lähtökohdista, eikä niin, että toinen tulee mukaan toisen elämään. silloin yksilöllisyys säilyy paremmin eikä tule riippuvuus suhdetta.
meillä mies maksoi kaiken. olin ns. huollettavana.. pääsin kouluun ja olin köyhä opiskelija. ei siinä jaksa nainenkaan, tai ainakaan minä, sitä että riippuu toisesta kaikilla tavoin.
mutta se olikin meidän tarina.
hyvää jatkoa teille!
Justus näkee parikymppisissä tytöissä pari suuremman luokan seikkaa, joiden takia parisuhteeseen ryhtymistä on harkittava erityisen syvällisesti.
1. Parikymppiset eivät ole vielä täysin löytäneet identiteettiään. Tyttö elämässä ovat käsillä vuodet, jolloin henkinen kasvu on suurimmillaan. Suhde selkeästi aikuisempaan mieheen on uhka tälle kasvulle ja suhteestanne saattaa tulla enemmän lapsi-aikuinen- kuin aikuinen-aikuinen-suhde.
2. Parikymppisellä on elämä edessä. Mahdollisuuksia on lukuisia, vastaavasti sitoumuksia ei käytännössä ollenkaan. Puolen vuoden päästä tyttö saattaa ottaa jalat alleen ja löytää itsensä niin sanotusti Down Under. Tällaiselle pohjalle on hankala rakentaa pysyvää parisuhdetta.
Lisäksi haluaisin muistuttaa sinua, että sinun pitäisi olla teistä kahdesta se kokeneempi ja maailmaa nähnyt. Et kuulosta järin viisaalta kuulluttaessasi kuinka paljon rakastat sitä tyttöä. Teinit tekevät niin, parikymppisen tytön käytökseksi tuota voisi paremminkin luulla. Nuorella iällä ihminen on vielä niin idealisti, että saattaa uskoa niin kutsutun rakkauden kaikkivoipaisuuteen - varsinkin, jos ei ole vielä kokenut rakkauden loppua.
Kypsänä ihmisenä juuri sinun tulisi pitää pää sitä kylmempänä, mitä kuumempana tunteet roihuavat. Ilman järjen ääntä sydän johtaa harhaan, asiat ovat monitahoisempia kuin nuoren rakkauden ensimetreillä saattaa vaikuttaa.
Isoäitini oli 10 vuotta isoisääni vanhempi (harvinaisempaa, että pariskunnan iät noin päin...) ja he olivat naimisissa yli 50 vuotta, kunnes kuolema erotti. Ei meidän perheessä kukaan koskaan kiinnittänyt mitään huomiota ikäeroon :)
Hei!
Mun äidillä ja isällä oli ikäeroa 9 vuotta ja heidän juttu toimi erinomaisesti ainakin lapsen silmin katsottuna.
n.22
Mun mielestäni voisi pikemminkin kysyä, että miksi ihmeessä 30-vuotias mies haluaisi esim. omanikäisensä naisen muuta kuin olosuhteiden pakosta...
Tottakai parikymppinen otetaan, jos sellaisen vaan saa. Tämähän on ihan päivänselvää. Ikäero on sitä paitsi niin pieni, ettei siitä vielä ihmeempiä käytännön ongelmia ja kiusallisia tilanteita seuraa. Jos iät olisivat M40 ja N20, niin sitten voisi olla jo kiusallisempaa joskus, mutta toisaalta ei sekään varsinaisesti ole miehen ongelma vaan niiden muiden.
Katsokaahan vähän kaikkein menestyneimpiä miehiä esim. USA:ssa... Erittäin suurella osalla on huomattavasti nuorempi vaimo. Ei ole synti pitää nuorista naisista, vaan päinvastoin se on luonnon laki. Parikymppisen nuoret naiset ovat vaihtoehto A. Ikääntyneemmät daamit ovat sitten vaihtoehto B. Ihan miehen iästä riippumatta.
yyyyyy: Eli sulla on itsellä vahvasti tällainen nuoriin päin suuntautuminen, kun joka keskustelussa tätä samaa toitotat. Juttu on kuitenkin niin, että miehillä potenssiongelmat astuu tietyssä iässä kuvioihin, miehet kuolee nuorempina jne. Itse kyllä uskon, että suunnilleen samanikäisten liitot ovat niitä kestävimpiä. Tietty ne nuorten tyttöjen/poikien metsästäjät ovat asia erikseen ja tuskin heidän suhteensa kestää yhtään kenenkään kanssa pitkään.
Ei nää rakkaus- ja suhdekuviot oikein silleen toimi, että mietitään tarkkaan etukäteen, kumpi todennäköisesti kuolee ensin ja minkä ikäisenä...
Muutenkin on väärin lähteä soitellen sotaan ja kuvitella, että suhde kestää jonkun 50 vuotta, kuolemaan asti. Ei nykysuhteet kestä. Joskus harvoin ehkä, mutta vain todella harvoin. Yleensä ei.
Omassa lähipiirissäni on muuten reippaasti yli 80-vuotiaita leskimiehiä, joiden vaimot ovat kuolleet jo 10 vuotta sitten...
Yhtä lailla potenssiongelmien pohtiminen etukäteen on myöskin naurettavaa, ETENKIN kun vaivaa pystytään nykyään hoitamaan tehokkaasti ja tulevaisuudessa varmaan vielä tehokkaammin.
Totuus nyt vain on se, että useimmat "vanhat" miehet ottavat "nuoren" naisen, jos vain voivat. Moni nuorehko nainen taas ottaa mielellään vanhemman miehen, koska vanhemman miehen valta ja karisma viehättävät. Mutta jos ikäero on suuri, niin eivät nämä miehet yleensä mitään taviksia siis ole, vaan priimaluokan alfauroita, kuten julkkiksia ja rikkaita.
Joka tapauksessa 10 vuotta on PIENI ikäero, ei tuolla oikeastaan ole paljoakaan merkitystä. 20 vuotta alkaa sitten olla jo huomiota herättävämpi ikäero.
Kiva kun kirjoittelet samalla nicillä. Olen saanut ajatusmaailmastasi ihan kivan kuvan. Mielipiteitä saa olla ja PITÄÄ olla. Mutta sun ajatusmaailma tuntuu olevan ihan pyllystä.. amerikkalasmainen.. esim. olet hyvin pinnallinen, aika köyhän oloinen. Tätä et tule tajuamaan vielä piiitkään aikaan :( Usko pois.
Itse en ikinä liiku sellaista ihmisten seurassa. Mä tulen sairaaks muuten.
Itse olen vähän yli kaksikymppinen tyttö ja ihastunut mieheen jonka ikä on siinä 30 korvilla. Ja pelkään tehdä aloitetta, osasyynä on se että mietityttää pitääkö se minua ihan kersana. Vaikea kuvitella että mies haluaisi ihan "raakileen", varsinkin kun en suinkaan ole mikään kaikkien tavoittelema superkaunotar.
tiedä, mitä 30-vuotiaitten miesten mielessä yleensä liikkuu nuorista naisista ja varsinkaan sinun tapauksestasi en uskalla mennä sanomaan mitään, mutta sen voin kertoa omasta kokemuksestani, että ainakin vanhemmat miehet suorastaan pelkäävät nuoria naisia... Itse ihastuin itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen (tosin itse olin sinua vanhempi, 30-vuotias) ja tämä reilu 50v mies ei meinannut millään uskaltaa tehdä mitään, vaikka itsekin oli ihastunut. Pelkäsi koko ajan, että joko tulkitsee minua väärin tai että nauraisin hänelle päin naamaa, jos hän jotain yrittäisi - hänestä oli niin uskomatonta, että joku nuori (ja kuulemma hyvin viehättävä...) nainen voisi häneen ihastua ainakaan mitenkään tosissaan. Pelkäsi, että vain kiusaisin häntä ja nolaisin hänet.
En sitten tiedä, onko 30v mies jo sen verran kypsynyt, että osaa arvostaa nuoren naisen ihastusta ja rakkautta, vanhemmat miehet ainakin osaavat!
Ja muuten, kun saatte ne "vanhat miehet" rakastumaan, niin voin kertoa, että se on sitten ihan jotain muuta, kuin nuorten poikien rakkaus!!!!!!!!
kymmenen vuotta ei takuulla ole ikäero eikä mikään. Mun isovanhemmilla oli 11 vuotta ikäeroa eikä haitannut, appivanhemmillani 13 eikä haitannut ja mulla ja miehelläni 11 eikä haittaa yhtään. Olin vähän yli 20 kun alettiin seurustella ja kukaan ei koskaan edes maininnut sanaa ikäero! Eli iästä ei meidän ongelmat ole koskaan johtuneet, ne on ihan jostain muusta. Tai sitten taitaa olla enemmänkin siitä kiinni, että minulla, nuoremmalla naisella, on enemmän sitä elämänkokemusta kuin tällä miehelläni ;)
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tärkeintä on itse ihminen, iälle ei kukaan voi yhtään mitään. Jos tulee hyvin toimeen, niin siitä vaan! KYllä niitä "sopivan ikäisiä" naisia sullekin olisi, mutta KUKAAN niistä ei ole tuo sinun 2-kymppinen naisesi!! Ajattelehan sitä!
minulla mieheeni 20 vuotta ikäeroa... että silleen... asia vaikuttaa, tottakai!!! Mutta sanoisin, että jos kummallakin tunneälyä, tilanneherkkyyttä, elämäntilanne mallillaan sopivasti, järkeä päässä ja jalat maassa... on kaikki mahdollista! Muistetaanhan me että onni on omassa elämässä, ei siinä rinnalla kulkevassa ihmisessä. Siten on suhteelle myös hyvät lähtökohdat. oli ikäeroa tai ei...
Elikkäs, meillä on 12 vuotta ikäeroo, mä oon 19v ja ukko 31v. Kuulostaa hullulta mut mä olen huomannut että tosi hyvin voi toimia ja me ollaan oltu yhdessä 1,5v nyt. Ja sukulaiset ja kaverit oli yllättävän myönteisiä... Joten kannattaa ehdottomasti kokeilla jos molemmat osapuolet tosissaan haluaa :)