(Olen 23 vuotias)
En uskalla puhua naisille (joita olen kiinnostunut) mitään. Nyt ei ole kysymys siitä että en uskalla pistää itseäni likoon, vaan oma kehoni kapinoi ihan fyysisesti sitä vastaan. Naama pakkautuu täyteen verta (punastun), sydämen syke hidastuu erittäin matalaksi mutta voimakkaaksi (pelkään sen pysähtyvän), aivot täyttyy adrenaliinista (ajatus ei kulje) hengitys "ei toimi" (hengähdystaukoja puhuessa ihan ihmeellisissä paikoissa) ja koko ruumis tärisee ja ääni väpisee. Tai oikeastaan en kokemuksesta tiedä miten reagoisin, jos oikeasti menisin joskus puhumaan jollekin kiinnostavan oloiselle naiselle, koska en ole koskaan sitä tehnyt. Satun vain tietämään että juuri noin käyttäytyisin. Nimittäin esiintyessäni (pakon edessä) yleisön edessä käyttäydyn epäonnistumisen pelossa juuri siten miten kuvailin ylempänä. Yleisön edessä siintyminen on pelkokertoimeltaan samalla viivalla kuolemanpelon kanssa. Ja sen takia aina epäonnistun kun en salli epäonnistumista itselleni (eli en onnistu hallitsemaan pelkoani).
Olen muuten kaikinpuolin yhteiskuntakelpoinen ja hyvinmenestynyt toistaiseksi. Enkä ole mitenkään epäsosiaalinen luonteeeltani. Jos tunnen että minun ei tarvitse esiintyä jonkun/joidenkin edessä voin puhua ja puhunkin hyvinkin vapautuneesti.
En uskalla puhua naisille (joita olen kiinnostunut) mitään. Nyt ei ole kysymys siitä että en uskalla pistää itseäni likoon, vaan oma kehoni kapinoi ihan fyysisesti sitä vastaan. Naama pakkautuu täyteen verta (punastun), sydämen syke hidastuu erittäin matalaksi mutta voimakkaaksi (pelkään sen pysähtyvän), aivot täyttyy adrenaliinista (ajatus ei kulje) hengitys "ei toimi" (hengähdystaukoja puhuessa ihan ihmeellisissä paikoissa) ja koko ruumis tärisee ja ääni väpisee. Tai oikeastaan en kokemuksesta tiedä miten reagoisin, jos oikeasti menisin joskus puhumaan jollekin kiinnostavan oloiselle naiselle, koska en ole koskaan sitä tehnyt. Satun vain tietämään että juuri noin käyttäytyisin. Nimittäin esiintyessäni (pakon edessä) yleisön edessä käyttäydyn epäonnistumisen pelossa juuri siten miten kuvailin ylempänä. Yleisön edessä siintyminen on pelkokertoimeltaan samalla viivalla kuolemanpelon kanssa. Ja sen takia aina epäonnistun kun en salli epäonnistumista itselleni (eli en onnistu hallitsemaan pelkoani).
Olen muuten kaikinpuolin yhteiskuntakelpoinen ja hyvinmenestynyt toistaiseksi. Enkä ole mitenkään epäsosiaalinen luonteeeltani. Jos tunnen että minun ei tarvitse esiintyä jonkun/joidenkin edessä voin puhua ja puhunkin hyvinkin vapautuneesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
rauhoittavia lääkkeitä. Ne kyllä tepsivät ja vievät tuollaiset kiusalliset oireet pois, ei siinä mikään muu auta, voi olla että lääkkeitten lisäksi avantouinti voisi rentouttaa.
Niihin kehittyy toleranssi ja syntyy riippuvuus.
Esiintymisjännitykseen, jos on ihan pakkorako, voi käyttää beetasalpaajaa. Yleislääkäri määrää ihan sillä perusteella, kun kerrot kuinka paljon esiintymisjännitys vaikeuttaa elämääsi.
Mutta jonkun ihmisen tapaaminen kahden kesken on ihan eri tilanne kuin esiintyminen. Voithan tietysti siihenkin käyttää muutaman kerran beetasalpaajaa, jotta saat kokemusta ilman punastumisen pelkoa tai sydämen hakkaamista, mutta pitemmän päälle vain kokemus auttaa (kuten esiintymisessäkin).
Tiesitkö, että monet näyttelijät jännittävät ennen ensi-iltaa niin, että he joutuvat oksentamaan tai oireilevat muuten psykosomaattisesti? Tai sitä, että ensimmäiset kolme minuuttia "estradilla" ovat niitä, jolloin erittyy ahdistusta aiheuttavia hormoneja, mutta sen jälkeen alkaa vapautua endorfiineja. Endorfiinithan tuottavat hyvää oloa ja siksi moni "jää koukkuun" esiintymiseen.
Ei missään nimessä rauhoittavia lääkkeitä, niillä saat vain nuppisi sekaisin. Jopa kalja tai kaksi on parempi vaihtoehto, jos on kahdesta pahasta pakko valita.
Mulla käytettiin kerran 2 viikon kuuri lääkettä märkäruven kylkijäisenä (?) esiintyneen nokkosihottuman hoitoon. Se oli lääke, jota käytettiin rauhottavana myös, plus ihottumalääkkeenä.
Oon kyl vähä stressiäottava ihminen, mut en saanut siis mielialaan ko. lääkettä. No, mulla vaikka en ihan rauhallinen ookkaan, niin ne lääkkeet ei sinäänsä vaikuttaneet mielialaan, ajatuksiin tai käyttäytymiseen oikeastaan. Niistä tuli väsynyt olo...siis se sellanen kun oot nukkunut useamman yön putkeen huonosti...järki kulkee hitaammin, havainnointikyky hidastuu, haukotuttaa (mut ei auta vaikka kuinka haukottelisit), silmien eteen tulee se sellanen "harmaa esirippu" kuin silloinkin jos oot valvonu liikaa, ei jaksanut tehdä mitään, piti puuskuttaa ja huokailla jos vähän nopeempaa kävelit jne. Tai en tiiä, oliko toi väsyttäminen sitä, että kun kropassa jylläsi allergia ja lääke "tappoi" allergianaiheuttajaa (sillä logiikalla, että allergialääkkeet väsyttävät yleensä). Et toi mun kokemus tosta mielialalääkkeenä käytettävästä rohdosta oli lähinnä se, että huolestuin vaan lisää itsestäni, kun en jaksanut hoitaa asioita kunnolla lääkkeen vaikutusaikana..joka oli huoh 24h/vrk.
En tiedä, onko sellasia rauhottavia, jotka toimii vaan stressintunteenpoistajina mutta eivät laske kropan kierroksia niin alas että tulee väsymyksen tunne.
Mut en kyl suosittele rauhottavia lääkkeitä tai lääkehoitoa. Koita selvitä hoitamalla itse "ongelmaa" eikä häivyttämällä oireita pois vaan. Jokainen pelkää esiintymistä jossain määrin, ja vieraita ihmisiä varmaan jännittää suurin osa ihmsistä vähän aluksi..kattelee aluksi minkälaisia uudet ihmiset on ennenkuin alkaa puhua heille vapautuneemmin. Vitsit ku kaikkien pitäis olla muka niin Amerikkaa että...small talkin kuninkaita ja tulla tuosta vaan loistavasti juttuun kaikkien kanssa.
tosi hyvän avun. Tuttavallani on ja hän sanoi, että aluksi väsytti, mutta muutaman kuukauden päästä olo oli ihan mahtava. Jaksoi ja jaksoi eikä mitään jännittänyt. Voi käyttää myös pieninä annoksina.
Myös luontaistuotekaupoissa on erilaisia valmisteita, jotka saattavat hyvinkin auttaa.
Yleensä jännitys menee ajan kanssa ohi, kun on ihmisten kanssa paljon tekemisissä.
Kun muistelen omia sekoilujani tuossa iässä niin kuulostaa hieman samanlaiselle. Jokin luontainen reaktio pisti vastaan kun yritin naisia lähestyä. Kaipa vaistomaisesti yritin suojella itseäni joltain pahalta? On se ihmisen biologia outo keksintö :)
Nyttemmin no hieman helpompaa tuokin puoli. Harjoitus auttaa ja sinulla on ikää vielä vähän.