Morjenz!
Mä oon seurustellu jätkäkamuni kaa 5v., tosin viime kesä pidettiin breikkiä. Mulla kyllästytti ja oli vapauden kaipuu, eikä meil TODELLAKAAN ollut tarkoitus alkaa uudelleen seurustelemaan!!! Mut kaikki ei mene niinkuin itse haluaa/luulee. Jätkä tuli kahville mun luo ja päädyttiin sänkyyn ja yllätys, yllätys: tajusin ihastuneeni korvia myöten!!! Hämmästyin omia tuteitani ja tietysti yritin peitellä niitä. En tod halunnu alkaa seurustelemaan (ainakaan hänen kanssaan), mut hän huomasi tunteeni ja antoi itsensä ihastua myös minuun ja alkoi piirittää mua. Mitä enempi nähtiin, sitä enempi ihastuin vaik en halunnut. Mä todella yritin taistella tunteitani vastaan, mut olin liian heikko...muutama viikko meni, mä annoin tunteilleni perix ja aloin seurustelemaan hänen kanssaan. Tuota päätöstäni en loppujen lopuksi ole hirveästi katunut. Hän on nyt kuin eri ihminen ja kohtelee mua paljon paremmin kuin ennen. Ollaan oltu yhdes jo 4 kk. =)
Mua vaivaa mun kaverin Kaisan bestis Paula, joka on tavallaan munkin "kaveri". Mä olin jo toissa keväänä havaitsevinani et se on kiinnostunut mun kullasta ja sanoin asiasta hälle aika ilkeesti. Hän ja Kaisa inttivät molemmat et oon vainoharhainen ja kuvittelen koko jutun. Välimme meni poikki, tosin Kaisa alkoi pitämään yhteyttä muutaman kk:n jälkeen. En oikeen uskonut et olin erehtynyt, mut "unohdin" pikkuhiljaa koko jutun. Nyt syksyl sit ku aloin seurustelemaan kultani kaa uudelleen, niin oon huomannut 100 %:n varmasti, että tää Paula on ihastunut mieheeni! Yökerhossa kullan kaa ollessamme Paula tuli vastaan ja hymyili kuin hangon keksi kullalleni, moikkas ja oli kuin minä olisin ollut ilmaa!!! Sit kaupungilla sama homma ja toisella kerralla samaises yökerhossa käveli oikein tahallaan kultani nokan eestä kuin ei ois huomannu ja kun oli mun selän takana niin moikkas! (Ei minua!) Yhellä kerralla se "liero" käväs poriseen kultani kaa kun olin vessas et "vieläx oot sen kaa ja miten menee". Mua se "bitch" on vältellyt kuin ruttoa, arvatkaa vaan olenko hakemalla hakenut sitä kun olen saanut joltain kuulla et se on samassa yökerhossa!?! Hänen onnekseen en ole löytänyt, olen kännissä tosi arvaamaton. Kultani on tietysti imarreltu Paulan huomionosoituksista, mut ymmärtää ainakin jollain tavalla katkeruuteni Paulaa kohtaan. Jokunen viikko sit näin Kaisaa ja kyselin sit vähän täst Paulast et mitä se nykyään hommailee ja muuta, silleen ympäripyöreesti. Hän meni vaivautuneen oloseksi ja katteli seinille kun vastasi. Silloin olin entistä varmempi, että hän tietää Paulan tunteist ja koko jutusta kaiken! Kuvittelevat typerykset etten osaa lukea kehon kieltä tms. etten muka tietäisi asiasta mitn! Heh. Siinä kun luulkoot. Mä nyt seuraan tapahtumia ja päätän mitä teen asialle... Kaisaan en aio pitää enää yhteyttä. Harmittaa, kun hän on mukava ja silleen, mut ei näköjään rehellinen ja vilpitön. Tosin ehkä hän ei mulle pahaa halua, on vaan joutunut ns. puun ja kuoren väliin?
Musta on vaan niin MORAALITONTA käyttäytyä tolleen, etenkin kun "samasta kaveripiiristä" tavallaan ollaan. Toisaalta Paula (eikä me itsekään) ei tiennyt et me aletaan uudelleen seurustelemaan... Mä en itse KOSKAAN tekis ystävälle, kaverille noin. En yrittäs sen ihastusta, rakastettua, enkä myöskään EX:ää!!! Ja toivon, että ystäväni ja kaverini kunnioittaa samaa periaatetta. Suurin osa kunnioittaakin. =)
Mitä te ihmiset olette kertomastani mieltä? Miten mun tulisi suhtautua Paulaan jos/kun mä sen jossain näen? Olla kun en välittäis vai miten?
Mä oon seurustellu jätkäkamuni kaa 5v., tosin viime kesä pidettiin breikkiä. Mulla kyllästytti ja oli vapauden kaipuu, eikä meil TODELLAKAAN ollut tarkoitus alkaa uudelleen seurustelemaan!!! Mut kaikki ei mene niinkuin itse haluaa/luulee. Jätkä tuli kahville mun luo ja päädyttiin sänkyyn ja yllätys, yllätys: tajusin ihastuneeni korvia myöten!!! Hämmästyin omia tuteitani ja tietysti yritin peitellä niitä. En tod halunnu alkaa seurustelemaan (ainakaan hänen kanssaan), mut hän huomasi tunteeni ja antoi itsensä ihastua myös minuun ja alkoi piirittää mua. Mitä enempi nähtiin, sitä enempi ihastuin vaik en halunnut. Mä todella yritin taistella tunteitani vastaan, mut olin liian heikko...muutama viikko meni, mä annoin tunteilleni perix ja aloin seurustelemaan hänen kanssaan. Tuota päätöstäni en loppujen lopuksi ole hirveästi katunut. Hän on nyt kuin eri ihminen ja kohtelee mua paljon paremmin kuin ennen. Ollaan oltu yhdes jo 4 kk. =)
Mua vaivaa mun kaverin Kaisan bestis Paula, joka on tavallaan munkin "kaveri". Mä olin jo toissa keväänä havaitsevinani et se on kiinnostunut mun kullasta ja sanoin asiasta hälle aika ilkeesti. Hän ja Kaisa inttivät molemmat et oon vainoharhainen ja kuvittelen koko jutun. Välimme meni poikki, tosin Kaisa alkoi pitämään yhteyttä muutaman kk:n jälkeen. En oikeen uskonut et olin erehtynyt, mut "unohdin" pikkuhiljaa koko jutun. Nyt syksyl sit ku aloin seurustelemaan kultani kaa uudelleen, niin oon huomannut 100 %:n varmasti, että tää Paula on ihastunut mieheeni! Yökerhossa kullan kaa ollessamme Paula tuli vastaan ja hymyili kuin hangon keksi kullalleni, moikkas ja oli kuin minä olisin ollut ilmaa!!! Sit kaupungilla sama homma ja toisella kerralla samaises yökerhossa käveli oikein tahallaan kultani nokan eestä kuin ei ois huomannu ja kun oli mun selän takana niin moikkas! (Ei minua!) Yhellä kerralla se "liero" käväs poriseen kultani kaa kun olin vessas et "vieläx oot sen kaa ja miten menee". Mua se "bitch" on vältellyt kuin ruttoa, arvatkaa vaan olenko hakemalla hakenut sitä kun olen saanut joltain kuulla et se on samassa yökerhossa!?! Hänen onnekseen en ole löytänyt, olen kännissä tosi arvaamaton. Kultani on tietysti imarreltu Paulan huomionosoituksista, mut ymmärtää ainakin jollain tavalla katkeruuteni Paulaa kohtaan. Jokunen viikko sit näin Kaisaa ja kyselin sit vähän täst Paulast et mitä se nykyään hommailee ja muuta, silleen ympäripyöreesti. Hän meni vaivautuneen oloseksi ja katteli seinille kun vastasi. Silloin olin entistä varmempi, että hän tietää Paulan tunteist ja koko jutusta kaiken! Kuvittelevat typerykset etten osaa lukea kehon kieltä tms. etten muka tietäisi asiasta mitn! Heh. Siinä kun luulkoot. Mä nyt seuraan tapahtumia ja päätän mitä teen asialle... Kaisaan en aio pitää enää yhteyttä. Harmittaa, kun hän on mukava ja silleen, mut ei näköjään rehellinen ja vilpitön. Tosin ehkä hän ei mulle pahaa halua, on vaan joutunut ns. puun ja kuoren väliin?
Musta on vaan niin MORAALITONTA käyttäytyä tolleen, etenkin kun "samasta kaveripiiristä" tavallaan ollaan. Toisaalta Paula (eikä me itsekään) ei tiennyt et me aletaan uudelleen seurustelemaan... Mä en itse KOSKAAN tekis ystävälle, kaverille noin. En yrittäs sen ihastusta, rakastettua, enkä myöskään EX:ää!!! Ja toivon, että ystäväni ja kaverini kunnioittaa samaa periaatetta. Suurin osa kunnioittaakin. =)
Mitä te ihmiset olette kertomastani mieltä? Miten mun tulisi suhtautua Paulaan jos/kun mä sen jossain näen? Olla kun en välittäis vai miten?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En jaksanut lukea tarinaasi loppuun asti - valitettavasti. Mutta päätin vastata:-) Ei tuollaisista kannata välittää, anna sen olla sulle pelkkää ilmaa. Jos kundisi välittää susta, niin senkin pitäis kohdella tuota "bitchiä" kuin ilmaa. Aiheutat vaan itsellesi ennen aikaisia ryppyjä, sitä paitsi kuulostat vielä sen verran nuorelta ettei niitä kannata vielä hankkia;-)
En jaksanut lukea tarinaasi loppuun asti - valitettavasti. Mutta päätin vastata:-) Ei tuollaisista kannata välittää, anna sen olla sulle pelkkää ilmaa. Jos kundisi välittää susta, niin senkin pitäis kohdella tuota "bitchiä" kuin ilmaa. Aiheutat vaan itsellesi ennen aikaisia ryppyjä, sitä paitsi kuulostat vielä sen verran nuorelta ettei niitä kannata vielä hankkia;-)
Mikään ei ole yhtä törkeää kun kaverin miehen "iskeminen" tai mikä tahansa siihen liittyvä...sehän on sanaton sopimus et kaverin mieheen ei kosketa..mut kaikiin se ei näytä pätevän.
Minun mielestäni sun kannattaisi puhua tän miehes kans tilanteesta että sua vaivaa se..selvästikkin pelkäät menettäväsi sen..kun juttelisit hänen kanssaan, sinun olisi varmastikkin itsesikin helpompi..
Vaikka kuinka pahalta tuntuu mut jos miehesi ei ole luottamuksesi arvoinen,ehkä hän ei silloin ansaitse sinua..ethän voi koko suhteenne ajan pelätä että hän pettää sinua tms. Pitäisi vain antaa suhteelle myös tilaa hengittää..pystyä luottamaan toisiinsa. Pitää vain ottaa itseä niskasta kiinni ja yrittää kadottaa se mustasukkasuuden tunne, vaik´ka se ei ole helppoa.
Mä uskon että jos te rakastatte toisianne mikään ei teitä voi erottaa =)
Ja mitä niihin ystäviin tulee, ehkä ne ei ole ystävän arvoisia. Odota että he tulevat luoksesi tai puhukaa asiat selviksi..ehkä sillä sekin taakka on selästä pois.
kaikkea hyvää elämään!
Kaikki on vapaata riistaa niin kauan ,kuin ne ite haluaa.Sulla kenties huono itsetunto,ruma ulkomuoto tai jotain muuta.Jannu pysyy sulla,jos on pysyäkseen.Kaikki ei oo meidän käsissä.
Tiedän tollaset 'bitch-muijat'. Itsellä on kokemusta sen verran, että pari nykyisen kihlattuni entisistä oikein yrittämällä yritti saada miestäni sänkyyn (tai itselleen). Pyyteli kahville, kaljalle, ties mihin, ja pukeutui sekä meikkasi siihen tyyliin, ettei arvailuille jäänyt sijaa. Minä tietysti nauroin heille, koska he eivät silloin vielä tienneet meidän olevan kihloissa. Nykyisin molemmat näyttävät vetäytyneen. Kummastakaan ei ole kuulunut vähään aikaan.
Mieheni kyllä kävi heidän kanssaan kahvilla/kaljalla, enkä nähnyt siinä mitään pahaa. Ollaan tehty selväksi mitä saa tehdä, mikä menee yli. Miestäni ei ole kiinnostaneet heidän juttunsa (ovat jopa kertoneet seksileluistaan!), hän on nauranut heille itsekkin.
Sinun tilanteessani kehottaisin luottamaan itseesi. Älä anna mitään arvoa tälle Paulalle. Sinä pidät miehen, jos te todella kuulutte yhteen. Hän voi olla imarreltu Paulan ihastuksesta, mutta ei anna sille sen enempää arvoa, jos ei halua satuttaa sinua ja todella rakastaa sinua.
Tsemppiä :)