Läheinen ystäväni erosi vast ikään tyttöystävästään, ja olemme käyneet asian tiimoilta monia keskusteluja sekä heidän suhteestaan, että parisuhteesta yleensä.
Ystäväni tyttöystävä oli masentunut, vakavasti masentunut, mikä lopulta johti suhteen loppumiseen. Tämä tyttö oli kuitenkin ollut masentunut jo vuosia, koko heidän suhteensa ajan. Ystäväni kertoi, että hän oli ollut eräänlainen lääke tyttönsä masennukseen, hänen seurassaan tyttö oli ollut iloinen, kunnes sitten lopulta hänen seuransakaan ei enää auttanut.
Jäin miettimään tätä omalta kannaltani. Minulla on ihana rakastava poikaystävä, jota ilman en voisi kuvitella eläväni. Joskus tunnen itseni surulliseksi ja poikaystäväni piristää minua. Tämä kuuluu mielestäni täysin normaaliin suhteeseen. Kuitenkin joskus minusta tuntuu siltä, etten osaisi piristyä ilman poikaystävääni. Olenko siis riippuvainen hänestä?
Parisuhteessa osapuolten pitää tukea toisiaan surun hetkellä, piristää parhaansa mukaan ja auttaa. Kuitenkaan toisen mielialat eivät saisi olla täysin riippuvaisia toisesta. Missä siis menee raja? Mihin asti kumppani saa toimia lääkkeenä surullisuuteen tai jopa masennukseen? Milloin on kyse epäterveestä riippuvaisuudesta?
Ystäväni tyttöystävä oli masentunut, vakavasti masentunut, mikä lopulta johti suhteen loppumiseen. Tämä tyttö oli kuitenkin ollut masentunut jo vuosia, koko heidän suhteensa ajan. Ystäväni kertoi, että hän oli ollut eräänlainen lääke tyttönsä masennukseen, hänen seurassaan tyttö oli ollut iloinen, kunnes sitten lopulta hänen seuransakaan ei enää auttanut.
Jäin miettimään tätä omalta kannaltani. Minulla on ihana rakastava poikaystävä, jota ilman en voisi kuvitella eläväni. Joskus tunnen itseni surulliseksi ja poikaystäväni piristää minua. Tämä kuuluu mielestäni täysin normaaliin suhteeseen. Kuitenkin joskus minusta tuntuu siltä, etten osaisi piristyä ilman poikaystävääni. Olenko siis riippuvainen hänestä?
Parisuhteessa osapuolten pitää tukea toisiaan surun hetkellä, piristää parhaansa mukaan ja auttaa. Kuitenkaan toisen mielialat eivät saisi olla täysin riippuvaisia toisesta. Missä siis menee raja? Mihin asti kumppani saa toimia lääkkeenä surullisuuteen tai jopa masennukseen? Milloin on kyse epäterveestä riippuvaisuudesta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
paljon ja vielä valitettavampaa kun "hoidosta" seurauksena on lapsi tai pari! Eikä niitä edes saa sanoa "vahingoiksi".
Jokaisen tulisi välillä miettiä suhteen syitä ja seurauksia.