Yksi tarina lisää

Jospa aloittaisin kertomalla hieman taustoja.. Eli olen 2-kymppinen ja olen viimeiset viisi vuotta ollut yhdessä erään ihanan miehen kanssa. Pari vuotta sitten aloin ensimmäisen kerran miettiä, että haluanko olla tämän miehen kanssa lopunelämää jne. Siis perusjuttuja, mitä moni varmasti jossain vaiheessa suhdetta pohtii. Noh, kuitenkin vähän yli vuosi sitten tutustuin paremmin erääseen puolituttuun, yli 3-kymppiseen varattuun mieheen. Tuo tutustuminen johti lopulta pitkän harkinnan jälkeen kiihkeään salasuhteeseen, joka jatkuu edelleen.

Nyt tilanne on ajatunut pidemmälle ja kakkonen on alkanut puhua meidän mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta. Hän sanoo, että suhde omaan avovaimoon kuoli lähes heti sen jälkeen, kun tutustuimme paremmin. Itse taas en voi sanoa samaa suhteestani avomieheeni. Meillä suhde on sentään pysynyt lähes ennallaan.

Nyt en tiedä yhtään mitä tekisin. Monien mielestä petturit ovat ansainneet toisensa, mutta jotenkin.. Mulla olis jo lähes täydellinen mies (jota en ilmeisesti osaa tarpeeksi arvostaa, kun kakkosen olen ottanut :/ ), joten siksi tämä kaikki tuntuu ihan hullulta. Hullulta kuulostaa myös se, että en missään nimessä tahtoisi jättää avomiestäni, sillä hän rakastaa minua yli kaiken ja hän murtuisi jos jättäisin, mutta sitten herääkin kysymys siitä, että miksi edes lähdin pettäjän tielle, kun tuon tiesin. :(
Toisaalta tahtoisin yrittää korjata virheeni ja jatkaa avomieheni kanssa aivan kuten aikaisemmin (en kuitenkaan usko sen olevan mahdollista). Toisaalta tahtoisin elää kakkosen kanssa, mutta sen suhteen onnistumisessa olisi monia mutkia.. Suuri ikäero, erilaiset elämäntilanteet ja -tavat jnejne.

Tiedän, että kaikki tuomitsevat minut, mutta pakko saada purkaa ajatuksia edes johonkin.
En yhtään tiedä mitä tekisin jne.. Olin aikaisemmin jyrkästi pettämistä vastaan, mutta sitten sorruin. :(
En ymmärrä, miten voin tehdä tämän miehelleni. :(
Enkä ymmärrä, miten tästä selviän hengissä.
Mulla on kaksi miestä, jotka molemmat vannovat rakkauttaan;itse en enää edes tiedä ketä rakastan, vai rakastanko ketään.

En tahtoisi erota, sillä se olisi kauheaa tuskaa molemmille osapuolille, mutta en voi jatkaa näinkään.
151441
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Oletko kertonut kakkosmiehellesi, että vakisuhteesi on hyvässä jamassa?

Oli miten oli, niin tuli vaan mieleen sanonta "mikä ei tapa, se vituttaa". Valitset sitten kumman miehen tahansa tai jätät molemmat, niin et varmasti kuole siihen. Mutta teet niin tai näin, aivan varmasti vituttaa... Mitään muuta tuosta yhdistämästä ei voi seurata.

Äänestä
  • Ihan sama mihin ratkaisuun päädytään, niin silti vituttaa. Ja itkettää.

    Ja kakkonen tietää, että mulla on suhde paremmassa jamassa kuin sillä, mutta ei mtn sen tarkemmin. Enkä ole kertaakaan sanonut kakkoselle, että rakastaisin sitä. Liian aikaista..

    Äänestä

Jonka pettää kumppaninsa luottamusta,ne jolla on toinen salainen elämä ja antaa oma kaveri elää uskossa että kaikki on hyvin.Ne on yhteiskunnan pohjasakka.

Äänestä

Niille petetyille ja olen saletti,että jossain elämäsi vaiheessa itket joitain muita syitä täällä palstoilla,kenties sitä,kun sun miehelläsi,siis jollain niistä on joku salapano ja silloin tiedät miltä se petetystä tuntuu ja kuin moni siinä kärsii!!! Onnea vaan valitsemallesi tielle,kyllä aika näyttää sinullekin vielä faktoja elämästä... kovin itsekeskeisiä olette tuon toisen miehen kanssa ja,jos sulla yhtään olis kanttia,niin jättäisit sen oman miehesi jollekkin paremmalle naiselle,joka ehkä osaa arvostaa häntä.. Ja kyllä sinä todella ansaitsisit tuon kakkosesi.. Itselläni just sellanen tilanne,että tiedän sisimmässäni,että avokkini pettää mua..Ei tietenkään halua tunnustaa ja me kärsitään tässä suhteessa ja sitä kärsimyksen määrää et voi edes arvata. Syy miksi en ole jo lähtenyt kävelemään on se,että tälläsessä tilanteessa ihminen haluaa tietää totuuden,vaikka aavistelis ja mies ei suostu myöntämään eikä päästämään mua,tietty mitta alkaa olla niin täynnä,että joku päivä en vaan kestä enään ja lähden ja sitten jään kuitenkin miettimään ehkä lopuksi ikää,että mitäs jos ei sittenkään ja miksi mies ei kertonut itse!!!!! Tässä hiukan mietittävää millaista peliä pidätte ja meillä tähän liittyy vielä pieni ihminen,joka kärsii myös sivussa.. Tälläistä meillä... Kiitos teille kaikki petkuttajat ja voimia sitten,kun elämä kouraisee teitä rankemmalla kädellä...

Äänestä

toimi näin:jätä mitä pikimiten kakkonen ja ala keskustella ykkösesi kanssa,puhu ja puhu.se mitä luin kirjoituksesi rivien välistä on se että sinä rakastat ykköstäsi,älä pilaa elämääsi ja ykkösesi elämää.ota härkää sarvista ja taistele,sinulla on tunteet hakoteillä,ryhdistäydy ettet joudu katumaan.sinulla tuntuu olevan hyvä mies:ruoho ei varmasti ole aidan toisella puolen vihreämpää,usko pois.toivon kaikkea hyvää sinulle,tsemppiä,terv.vahva uros

Äänestä

tee näin:jätä kakkosesi,luin rivien välistä,että rakastat ykköstäsi.älä pilaa elämääsi ja ykkösesi elämää.toivon vahvuutta sinulle tehdä päätös,tsemppiä.terv.vahva uros

Äänestä

Jotkut ihmiset eivät pidä siitä, että heitä petetään. Naisetkaan eivät voi aina hillitän itseään, kun totuus tulee ilmi. Silloin olet tulilinjalla.

Jos saisin selville että joku kanssasisar pettää mieheni kanssa minua, antaisin kunnolla köniin.

Siis varo.

Äänestä

Mulla on juuri sama juttu kuin sulla. Viisi vuotta parisuhdetta nykyisen kanssa ja pian vuosi ns.kakkosen kanssa joka siis myöskin on varattu. Aina välillä puhutaan (siis kakkosen kanssa), että ehkä meidän tulisi yrittää yhdessä, mutta tavallaan sitä ei uskalla ja pelkää, että jos se ei onnistukaan, ei jäljelle jää mitään. Periaatteessa nykyisessä suhteessani ei ole mitään vikaa, mutta kuitenkin mietin välillä, että jatkanko suhdetta vain siksi, että en halua loukata ja kaikki menee helpommin näin.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi, eikä tietenkään säälistä saisi jatkaa suhdettaan kummankaan kanssa. Itseäsi varten täällä kuitenkin olet!
Kaikkea ei voi saada, mutta itse en edes tiedä mitä haluaisin saada. Oikeastaan minulla on jo kaikki. Molemmat miehet joita rakastan (uskokaa tai älkää niin voi tapahtua)
En osaa antaa mitään neuvoja, mutta luultavasti jossain vaiheessa toinen jutuista loppuu ja sitten sattuu. Luulin jo jokin aika sitten että minun ja kakkosen suhde loppuu, kun kakkonen muutti toiselle paikkakunnalle, mutta yllättävän paljon aikaa ollaan saatu järjestettyä toisillemme. Tiedän että tämä synnyttää moralisointia (lähinnä tällä palstalla) mutta sinä tiedät että toinen suhde voi olla ja on kaunista.

Olisi hienoa vaihtaa ajatuksia!

Äänestä
  • ei ikinä ole kaunista.Kerro mihellesi,niin saat keskittyä sivusuhteeseen.Ompa kaunista.

    Äänestä

  • Olevinaan yhden postin jo laitoin, mutta eipä se sitten perille mennytkään..
    Eli siis, jos haluat vaihtaa ajatuksia, niin laita s-postia osoitteeseen [email protected]

    Äänestä

jättävät vielä sinut. Jäät yksin kuin nalli kalliolle.

Äänestä
  • se siinä vastailee epävarmuudellaan.

    Äänestä

  • lemä kirjoitti:

    se siinä vastailee epävarmuudellaan.

    Tiedän tuon kuvion 40 vuoden kokemuksella.

    Äänestä

Oma arvioni, mikä varmaan menee pahasti metsään, mutta sanonpa silti.

Kakkosesi avioliitto on siinä tilassa, että hän on valmis siitä luopumaan. Siksi puhuu sinulle enemmän kuin ehkä todellisuudessa tuntee. Hän ei halua jäädä tyhjän päälle ja sinä olet hänelle parempi kuin ei mitään.

Mutta sinä. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Luopua hyvästä liitosta, joka toimii ja ottaa riski. Kumman haluat valita? Oletko riskinottaja muutenkin elämässäsi vai arvostatko enemmän vakaata tilannetta? Entä onko avioliitossasi yhtään asiaa, mikä on sinusta huonosti? Mitä kaikkea olisit valmis itsessäsi muuttamaan tämän uuden suhteen vuoksi? Tässä muutama kysymys päätöksesi tueksi.

Äänestä
  • Joissain tilanteissa asia varmasti voisi ollakin noin. Minun tilanteessa kuitenkin mies on ns. pelimies ja saisi varmasti naisen kuin naisen eikä hänen siis olisi välttämättä pakko "tyytyä" minuun. Hän kuitenkin haluaa minut ja luulee, että vasta nyt hänen edessään on "Se oikea."
    Mene ja tiedä. Kunpa oma suhdekin olisi samalla tasolla, kuin tuo kakkosen, niin varmasti lähtisin ja kokeilisin elämää tuon kakkosen kanssa. Jos ilmoittaisin avomiehelleni, että tahdon erota, niin hän ei varmaan uskoisi sitä. Hän on kuitenkin niin umpirakastunut minuun ja olettaa kaiken olevan hyvin (mikä nyt ei ihan täysin pidä paikkaansa). Ainoastaan silloin hän on valmis luopumaan minusta, jos kertoisin, että minulla on toinen. Mutta sitä en aio kertoa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


iinuska.. kirjoitti:

Jospa aloittaisin kertomalla hieman taustoja.. Eli olen 2-kymppinen ja olen viimeiset viisi vuotta ollut yhdessä erään ihanan miehen kanssa. Pari vuotta sitten aloin ensimmäisen kerran miettiä, että haluanko olla tämän miehen kanssa lopunelämää jne. Siis perusjuttuja, mitä moni varmasti jossain vaiheessa suhdetta pohtii. Noh, kuitenkin vähän yli vuosi sitten tutustuin paremmin erääseen puolituttuun, yli 3-kymppiseen varattuun mieheen. Tuo tutustuminen johti lopulta pitkän harkinnan jälkeen kiihkeään salasuhteeseen, joka jatkuu edelleen.

Nyt tilanne on ajatunut pidemmälle ja kakkonen on alkanut puhua meidän mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta. Hän sanoo, että suhde omaan avovaimoon kuoli lähes heti sen jälkeen, kun tutustuimme paremmin. Itse taas en voi sanoa samaa suhteestani avomieheeni. Meillä suhde on sentään pysynyt lähes ennallaan.

Nyt en tiedä yhtään mitä tekisin. Monien mielestä petturit ovat ansainneet toisensa, mutta jotenkin.. Mulla olis jo lähes täydellinen mies (jota en ilmeisesti osaa tarpeeksi arvostaa, kun kakkosen olen ottanut :/ ), joten siksi tämä kaikki tuntuu ihan hullulta. Hullulta kuulostaa myös se, että en missään nimessä tahtoisi jättää avomiestäni, sillä hän rakastaa minua yli kaiken ja hän murtuisi jos jättäisin, mutta sitten herääkin kysymys siitä, että miksi edes lähdin pettäjän tielle, kun tuon tiesin. :(
Toisaalta tahtoisin yrittää korjata virheeni ja jatkaa avomieheni kanssa aivan kuten aikaisemmin (en kuitenkaan usko sen olevan mahdollista). Toisaalta tahtoisin elää kakkosen kanssa, mutta sen suhteen onnistumisessa olisi monia mutkia.. Suuri ikäero, erilaiset elämäntilanteet ja -tavat jnejne.

Tiedän, että kaikki tuomitsevat minut, mutta pakko saada purkaa ajatuksia edes johonkin.
En yhtään tiedä mitä tekisin jne.. Olin aikaisemmin jyrkästi pettämistä vastaan, mutta sitten sorruin. :(
En ymmärrä, miten voin tehdä tämän miehelleni. :(
Enkä ymmärrä, miten tästä selviän hengissä.
Mulla on kaksi miestä, jotka molemmat vannovat rakkauttaan;itse en enää edes tiedä ketä rakastan, vai rakastanko ketään.

En tahtoisi erota, sillä se olisi kauheaa tuskaa molemmille osapuolille, mutta en voi jatkaa näinkään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu