Hain tietoa erään harrastuksen hinnasta. Törmäsin viesteihin, joissa sanottiin hinnan päivittelijälle, ettei pidä tehdä lapsia, jos ei ole varaa maksaa harrastuksia. Kyse siis murkkuikäisistä, joihin muutenkin uppoaa rahaa. Olen sitä mieltä, että tällä perusteella ei juuri kenenkään pidä, ehkä lääkäreitä yms. varmoja työllistäjiä lukuunottamatta.
Itse jäin työttömäksi firman konkurssin vuoksi äitiysloman aikana, enkä sen jälkeen ole vakityötä saanut ahkerasta yrittämisestä huolimatta. Koska kukaan ei voi tällaista tietää etukäteen, suosittelen, ettei kukaan tee lapsia. Eikä sitäkään voi taata, että ne lapsetkaan töitä saisivat. Olen paha ihminen, kun tein lapsia, joihin minulla ei tulevaisuudessa ollutkaan varaa. Vakityö siis ei oikeuta tekemään lapsia, koska se voi loppua. Nytkin on tuttava, joka on ollut samassa työpaikassa 20 vuotta, jäämässä työttömäksi. Ihan väärin teki, kun teki lapsia!
Itse jäin työttömäksi firman konkurssin vuoksi äitiysloman aikana, enkä sen jälkeen ole vakityötä saanut ahkerasta yrittämisestä huolimatta. Koska kukaan ei voi tällaista tietää etukäteen, suosittelen, ettei kukaan tee lapsia. Eikä sitäkään voi taata, että ne lapsetkaan töitä saisivat. Olen paha ihminen, kun tein lapsia, joihin minulla ei tulevaisuudessa ollutkaan varaa. Vakityö siis ei oikeuta tekemään lapsia, koska se voi loppua. Nytkin on tuttava, joka on ollut samassa työpaikassa 20 vuotta, jäämässä työttömäksi. Ihan väärin teki, kun teki lapsia!
Vastaukset 26
Vanhimmat
on vain uusia marssijärjestys.
Köyhyydessä on tamplannut moni, se suostuuko jäämään jalkoihin statusten vuoksi, on kokonaan itsestään kiinni. Köyhyydessäkin on se hyvä puoli, että kotona ollaan ja tiiviisti. Oppiipahan tuntemaan lapsensa sydämen sykkeetkin, jota niin moni voi välttää ja siirtää nykyään.
Murkkuikäisten kanssa voivat tosiaan paineet olla suuremmat. Olen kuitenkin senkin saanut kokea, että pieni tyttö kertoi silmät loistaen menevänsä uimahalliin eikä yhtään arkaillut sanoa, että oli saanut lippuja sossusta. Tarvitseeko murkkujen sitä kenellekään kertoa, että mistä ne rahat tulevat?
Tarvitseeko aikuistenkaan kertoa ihan kaikkea lapsilleen? Siis esimerkiksi, että mistä ne liput oikein tulivatkaan?
Toisaalta, lapsia myös usein aliarvioidaan, erityisesti "ymmärryksen" suhteen.
Toisaalta, lapset myös keksivät paljon juttuja ihan itse.
Eihän siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä, jos hyvin hoidettu lapsi, joka huolehtii koulutyöstään, omaa sellaisen identiteetin, että hän todellakin voi elää lähtökohdistaan aivan omana itsenään tässä yhteiskunnassa. Murkut puhuvat muutenkin vähemmän perheasioistaan, mutta varmasti he ovat myös jo ikävien kokemuksien kautta hahmottanneet tilanteensa kielteisemmäksi eli häpeiltäväksi ja salailtavaksi.
Miksi pitää olla kulutuskykyyn nähden liian kalliita harrasteita !!???
--jos on köyhä, niin eläminen sitä myöten -- pois kalliit harrasteet.
ja lapset töihin tienaamaan.
Näin sanottiin minulle minun harrasteistani murkkuiässä.
"ja lapset töihin tienaamaan."
Miten lapsille töitä kun ei itselläkään ole?
Niille ei tarvitse maksaa samoja liksoja kuin aikuisille.
Lamavuosina kun perheeseeni oli astunut työttömyyden mukana köyhyys ja meillä ei ollut varaa mihinkään kaikki lähisukulaiset vain ilkkuivat että ollaan ilman kun ei ole varaa...
Näinpä sitä sitten jäätiin jo nuorena sivustaseuraajaksi, muut harrastivat, kävivät virkistäytymässä, ajoivat ajokortin, saivat auton etc. Unta sai köyhän kakara nähdä moisista asioista.
Ja työstä työttömien vanhempien kakaran on haaveilla. Ei ole kukaan sinua minnekkään suosittelemassa (päinvastoin, jos joku yhdistää työttömiin vanhempiin työnsaantimahdollisuus senkun heikkenee)... Kyllä niillä hyväosaisilla ihmisillä riittää jälkeläisiä, joille ne hanttihommat jaetaan, että pääsevät työnteon makuun =/
Omat vanhemapani eivät olleet työttömiä, mutta tavallisia duunareita. Veljeni meni kysymään työkkäristä töitä valmistuttuaan kauppakoulusta, tästä on toki aikaa jo yli 20 vuotta. Ei meillä mitään ole. Veljen vielä ollessa paikalla on paikallinen juuri lukion keskeyttänyt johtajan muksu tullut kyselemään myös. Vastaus tälle toiselle: Kyllä sinulle meiltä aina jotakin löytyy.
Tuohon ylempään, joskus lapsi todetaan koulussa lahjakkaaksi esim. jossain urheilulajissa ja sitä kautta saatetaan pyytää mukaan. Toinen juttu, että on se aika jaska tilanne, jos lahjakkaan urheilijan tai vaikkapa soittajan alun tilanne loppuu siihen, että vanhemmat menettävät työnsä. Siitä voi hyvin olla seurauksena huonot tiet, mistä harrastus olisi pitänyt pois. On niitä halpojakin harrastuksia, mutta mieleisen harrastuksen lopettaminen rahan puutteen vuoksi on kova paikka.
halpatöitä on paljon tarjolla.
Kun ei maksa veroa, siis koululainen,, niin jää niistä hararsterahaa....
Aikuiselle tämä ei onnistu...
Ei se rikaskaan saa mitään mukaan.
Hautaan menee ne omaisuudet.....
Tasa-arvoa siis on !!!!
Ei maailmassa ole mitään ehdotonta ja tärkeää.
---vaikka näin uskotellaan ja saadaan työttömät sairaaksi kateudesta....
Mitä väliä sillä on vaikka sinusta ei tulisi huippu viulistia......
--- ei tasan mitään....
Oikeaa työtä vähennetään jatkuvasti
(- työtä jolla elää ja elättää perheen..)
Monet toimet ja työt hoidetaan ns vapaa-ehtoistyönä. Tukityönä.
Lasten halpatyönä jne....
Jos osallistut noihin ilmaistyö talkoisiin, niin varmasti viet joltain sen oikean työpaikan.
------ eli ilmaistöitä pitää vastustaa.
------ Tässä olisi kettutytöille ja muille kiihkoilijoille hyvä toimiala, tämä on todellinen ongelma.... !!!!!
Halpatyönteko aiheuttaa vain sen, että ne vaivaiset roposet vähennetään perheen toimeentulotuesta. Seuraus on se, että rahat menee kokonaan perheen ruokamenoihin...
Ts. köyhän kakara ei työnteosta (=esim. mainoslehtien jakamisesta) saa senttiäkään omia ylimääräisiä menoja kattamaan VAAN osallistuu yhtenä tekijänä perheensä elättämiseen =/
Oliko lapsen työnteon tarkoitus tuo vai taskurahojen hankkiminen?
Että joku jaksaa ajatella asiaa tuolta kannalta. Kyllä makea elämä silti on parempaa kuin elinikäinen kituutus =/
Huomatkaa toisen polven köyhän/ työttömän vääristynyt näkemys makeasta elämästä. Totuus on, että autot, ajokortit, omistusasunnot ovat ihan tavallista elämää ja makea jotain ihan muuta.
Mutta ruohonjuuritasolla sitä pitää tavallistakin elämää makeana.
Minä olen aikoinani saanut asumistukea, ja oli myönteinen yllätys, että alaikäisen lapsen kesätyörahoja ei huomioitu tukea heikentävästi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tienestit kuuluvat lapselle itsellensä eikä tästä pitäisi tehdä perheisiin turhaa ongelmaa. Olisin toki antanut mennä töihin sillä pienellä palkalla joka tapauksessa.
Opettaja työttömänä saa varmasti isoa ansiosidonnaista rahaa- ei tarvetta toimeentulotukeen.
Meillä kotona jäi tuota toimeentulotuen normivajetta- siis sossusta tuli lisäksi toimeentulotukea.
Kaikki lisätienesti ymmärrettävästi vähensi perheen saamia etuuksia...
Eli kun tein kesätöitä, olin yksi perheen elättäjistä, koska kesätyöpalkat vähennettiin toimeentulotuesta.
Edelleen köyhän kakaran ei kannata tienata mistään penniäkään JOS ajattelee itsellensä tienaavan taskurahaa. Ne roposet ovat pois perheen elämisrahoista.
Ei ole lapset/ nuoret samassa lähtötilanteessa tuossa lisätienestien hankinnassakaan. Kaikki lähtee siitä, onko kotona muuten rahaa vai ei =/
Tästä hyvä esimerkki on mustalaiset,
kun kukaan ei tee mitään, niin tulot tulee täysimääräisenä !!!!
TYÖ EI ORJUUTA !!!!
Tarpeesta en tiedä, mutta oikeutta ei ehkä tällä hetkellä ole, koska mitään tarveharkintaa tällä paikkakunnalla ei todellakaan enää edes käytetä. Minä muuten OLEN saanut joskus tarveharkinnan aikana myös toimeentulotukea. Olen ollut lukuisia kertoja työttömänä urani aikani.
Tarveharkinnan aikaan sosiaalitoimistossa ihmeteltiin, että kuinka olin tullut niin pienellä rahalla toimeen työttömänä kahden lapsen yksinhuoltajana, joka odotteli ensimmäistä työttömyyspäivärahaansa. Voi johtua tästäkin kokemuksesta, että olin todella ilahtunut, kun KELA sentään jossain toisessa työttömyystilanteessa "harkitsi" jättää alaikäisten lasten tulot huomioimatta asumistuen kohdalla.
Täysi-ikäinen tienaava lapsi on pitänyt siirtää asumistuen saamiseksi jossain vaiheessa isällensä asumaan (lähinnä paperilla), mitä ratkaisua en suosittele, ellei ole varmuutta sen onnistumisesta. Täysi-ikäiset voi mielestäni edellyttää juoneen mukaan, jos muutenkin kaikinpuolinen yhteistyö sujuu. Omia asuntoja ei kaikille nuorille kuitenkaan järjesty.
Olisin tietysti ollut kaikkein tyytyväisin, jos näitä pätkätyön työttömyysjaksojen aiheuttamia ongelmakohtia ei olisi lainkaan ollut, vaan tilanne olisi ollut jollain tavalla vakiintuneempi taloudenpidon kannalta.
Olet oikeassa, että on olemassa selkeä epäkohta, jos lasten ei kannata perheen taloudellisen kokonaistilanteen vuoksi mennä töihin, vaikka he sinne pääsisivät ja haluaisivat.
Muistan kyllä vieläkin katkerana palana, kun kaverit saivat kuluttaa omiin menoihinsa tienaamansa kesätyörahat ja minun palkkani kului osaksi vuokraa ja loppu ruokaan =/
Kyllä olis ollu oikeus ja kohtuus, että nuori saa tienaamansa rahat omaan käyttöönsä, eikä perheensä elätykseen.
No, aikaisin se on pitäny oppia tuohon, että köyhä ei tarvii mitään ja jos ei ole varaa niin ollaan sitte ilman.
Minä en sen sijaan muistele katkeruudella juurikaan mitään. Erityisen iloinen olen siitä, että olen voinut tarjota tukikohdan tässä vanhemmalle lapselleni hyvinkin pitkään (omatkin asunnot ovat hänellä olleet tilapäisiä), koska ei enää tarvitse ajatella tukia - ja myöskin päinvastoin: haluamme olla niistä riippumattomia myös työttömyyteni aikana. Tässä vaiheessa lapsikin on osallistunut menoihin aivan vapaaehtoisesti.
Tämän asian täytyy olla hyvin ongelmallinen tässä nyky-yhteiskunnassa erityisesti nyt pätkätyöaikana. Jättäisin kaiken hurskastelun ja pilkun viilaamisen sikseen. Tarvittaisiin luovia ratkaisuja kotona asumiseen ja konkreettisia tekoja, kuten asuntoja nuorisolle, jotta näiden asioiden kanssa ei kenenkään tarvitsisi harmaantua.
Onko siinäkään mitään järkeä, että kurjien lapsille annetaan kaupungin vuokra-asunto. Valmiiksi kun on jo köyhä ja köyhyyden takia ollut paitsiossa kaikista normaaliasioista siinä voi äkkiä käydä huonosti.
Siis tarkoitan sitä, että kyllähän nyt ja aiemminkin on sossun kautta omaa (vuokra)kämppää saanut... Toki tämä koskee vain näitä köyhien kakaroita ei niitä, joiden kotoa löytyy rahaa. Ja ne nuoret, joilla olisi jonkinnäköiset edellytykset omaan kämppään, eivät sitä välttämättä saa.
Olen nähnyt vaikka kuinka monta esimerkkiä siitä, millaista se elämä sitten onkaan kun syrjäytyneenä muuttaa yksin asumaan. Ongelmia, alkoholia, huumeita, rötöksiä.... Onko mitään järkeä?
Itse pysyin lapsuudenkodissani ihan siihen saakka kun läksin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan (kaikesta sossun temppuilusta huolimatta).
Mutta myönnän kyllä, että kesätöiden tekemisen jossain vaiheessa lopetin... Oli se sen verran sairasta tehdä jo alaikäisenä täysin kannattamatonta työtä, josta ei omaan käyttöön saanut kuin pari hilua.
Lähipiirissäni eräs epämiellyttävimmistä kokemuksista on se, että kollegan tytär sai kaupungilta varsin nuorena oman asunnon morkattuaan aluksi äitinsä sosiaalitoimistossa. Kukaan meistä ei tietenkään ole täydellinen, mutta tiedän ystävättäreni tehneen todellakin parhaansa lastensa eteen vallitsevissa olosuhteissa. Tilaa olisi kyllä ollut kotonakin.
Tämähän ei ole minun ongelmani myöskään työssä ollessani, mutta haluaisin kuitenkin luottaa siihen, että kaikki viranomaiset pyrkisivät työssänsä muodostamaan objektiivisen ja totuudenmukaisen kuvan asioiden laidasta. Onko niin vaikeata myöntää, että kyse on pelkästään siitä, että olisi kiva saada omaa rahaa tai omaa rauhaa? Tämä olisi eettisesti kestävämpi peruste asunnon myöntämiselle.
Vielä räikeämmän tapauksen, jossa teini mustamaalasi omia vanhempiaan viranomaisille päästäkseen lastenkotiin asumaan. Siis tyyppi halusi lastenkotiin ja mustamaalasi vanhempiaan minkä kerkesi viranomaistaholle.
Tyttö meni aina välissä kotiinsa ja ensimmäisen vastoinkäymisen myötä taas lastenkotiin... Tämä tyyppi siis terrorisoi vanhempiaan tekemään juuri niinkuin itse halusi tehtävän ja kun vanhemmat eivät kaikkeen pallotteluun suostuneet, teini sotki viranomaiset ja lastenkodit joka kerta asianosaisiksi.
Varsinaisesta sosiaalisesta asumisesta vielä sen verran, että yleensähän sosiaalitoimisto kustantaa tällaiselle nuorelle aivan kaiken... Siis tuollaisen nuoren ei ole mitään järkeä edes harkita työntekoa, kun sossu kyllä mukisematta toimii kaiken maksumiehenä.
En tosiaan ymmärrä tuotakaan ajatuksen juoksua, mutta ilmeisesti sosiaalitoimistot tuolla toiminnallaan takaavat sen, että heillä riittää asiakkaita.
Järkevämmällä toiminnalla sossuelättejä ei muodostuisi yhtä paljon ja silloinhan joku tantta jäisi ilman työpaikkaa =/
Tämä äiti oli muuten neljän teinin yksinhuoltaja siinä vaiheessa, kun joutui itsekin jäämään työkyvyttömyyseläkkelle. Tuskinpa kaikki elämän raskaus johtui pelkästään työstä.
Muistan hyvin, kuinka jo koululiikuntaa varten tarvittavien välineiden järjestämisessä oli omia ongelmiaan. Niitä oli minullakin kahden kanssa, lähinnä siitä syystä, että ilmoitettiin myöhään illalla, että aamulla tarvittaisiin jotakin, jota ei löytynytkään. Tällä paikkakunnalla ei ole ollut esim. pakkohiihtoa aikoinaan opetussuunnitelmissa, joten olen päässyt todella helpolla. Tämä ei tarkoita, etteikö siitä huolimatta olisi hiihdetty.
Niinhän siinä kävi, että viimeinen kerta, kun lainasin tälle ystävättärelleni rahaa, johtui siitä, että itsenäisesti asuva tytär tarvitsi rahaa koulumatkaa varten eikä äidillä ollut sitä antaa. Eli nimenomaan huonoksi leimatulla äidillä ei kenties ole kanttia torjua avunpyyntöä, kun pitäisi ehkä tehdä juuri päinvastoin.