Luulin että saan olla lopunikäni saman miehen kanssa, luulin että juoksut juostiin silloin nuorena...
Nyt 30v mies EI TIEDÄ mitä elämältään haluaa, silti minun pitäisi siinä vieressä kestää hänen "teini-ikäinen"-käytös, juhlia jne...
Välillä hän haluaa olla niinkuin alunperin olimme sopineet, eli perhe-elämää, välillä taas tulee pakkomielteitä (menen sinne, teen tuota, ryypätään...) Ei ota ollenkaan huomioon minua, tekee päätökset yksin....
Miksi jäisin katselemaan vierestä tätä päättämättömyyttä??
Vai meneekö se niin, että tietyntyyppiset miehet eivät koskaan tule olemaan MIEHIÄ??
Oikein pistää vihaksi kuulla kun joku toinen isäksi tullut on onnesta soikeana "tässä oppi laittamaan lapsen etusijalle/miten uskomatonta vauvan syntymä voi olla/parisuhdekin syventyi puolisoon vauvan syntymän myötä..." jne.
Miksi kohdalleni sattuu vain näitä poikasia joista ei ole vastuun kantoon?
Vai pannaanko tämä vauvan syntymän piikkiin??
Nyt 30v mies EI TIEDÄ mitä elämältään haluaa, silti minun pitäisi siinä vieressä kestää hänen "teini-ikäinen"-käytös, juhlia jne...
Välillä hän haluaa olla niinkuin alunperin olimme sopineet, eli perhe-elämää, välillä taas tulee pakkomielteitä (menen sinne, teen tuota, ryypätään...) Ei ota ollenkaan huomioon minua, tekee päätökset yksin....
Miksi jäisin katselemaan vierestä tätä päättämättömyyttä??
Vai meneekö se niin, että tietyntyyppiset miehet eivät koskaan tule olemaan MIEHIÄ??
Oikein pistää vihaksi kuulla kun joku toinen isäksi tullut on onnesta soikeana "tässä oppi laittamaan lapsen etusijalle/miten uskomatonta vauvan syntymä voi olla/parisuhdekin syventyi puolisoon vauvan syntymän myötä..." jne.
Miksi kohdalleni sattuu vain näitä poikasia joista ei ole vastuun kantoon?
Vai pannaanko tämä vauvan syntymän piikkiin??
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Miksi kohdalleni sattuu vain näitä poikasia joista ei ole vastuun kantoon?"
Kukahan ne sinun miehesi on valinnut?
että toiset ei "aikuistu" koskaan eikä opi sitä vastuuta kantamaan ja ottamaan huomioon muutkin kuin vain itsensä.
kannattaako ottaa epäkypsää poikaa suhteeseen.
Epäkypsyys näkyy käytöksestä jo kauas, siis miksi valitsit juuri hänet?
Katso peiliin, tee oikea ratkaisu.
Ja kyllä, kaikki kehittyvät eri tahtiin.
Otan osaa!
Lainaus peräkkäisistä lauseistasi: "tekee päätökset yksin....
Miksi jäisin katselemaan vierestä tätä päättämättömyyttä??"
Pannaan nyt vaikka vauvan syntymän piikkiin. :)
Tuohon ei osaa sanoa muuta kuin...onneksi en ole miehesi.
No ei se suhteen alussa tuollainen ollut. Pikkuhiljaa vain kaikki jäänyt mun vastuulle, hän ei huolehdi kuin omista riennoistaan.
Ja eräs toinen tapaus aikoinaan, siitä huomasin heti, ettei taida mieheksi kasvaa, joten jätin sen suhteen siihen. Että näin. En minä uhalla ketään vastuutonta ole etsinyt! Paitsi tänne vaan kaikki kypsymättömät hulttiot ;)
"Miksi jäisin katselemaan vierestä tätä päättämättömyyttä?? "
lauseella tarkoitin sitä että kun mies ei osaa PÄÄTTÄÄ mitä elämältään haluaa, kaikkea kun ei voi saada...
"Vai meneekö se niin, että tietyntyyppiset miehet eivät koskaan tule olemaan MIEHIÄ??"
Menee. Tosin MIEHEN määrityksestä voidaan olla montaa mieltä, mutta ei kaikkia ihmisiä ole tarkoitettu perhe-elämään. Ikävä kyllä sen oivaltaa useimmiten vasta jälkikäteen ja sitten on ihmisestä itsestään kiinni onko valmis "kantamaan vastuunsa" vai luopuuko edes yrittämästä kaikkien osapuolten parhaaksi. Nykyaikana kun mikään ei ole pakko enää, niin erilaisia ratkaisuja löytyy myös.
Sinun tilanteeseesi voi sanoa oikeastaan mitään; miehen täytyy vain löytää se juttu, minkä vuoksi elää. Jos sinä ja lapsenne kuulutte siihen, hyvä, jos ette, hyvä niinkin. Tuleepahan selväksi. Hetkeksi aikaa ainakin.
Se on aika vaikea sanoa. Se on todella yksilöllistä. Jotkut voivat olla jo päälle 2 kymppisenä totaalisen "Aikuisia" kaikkilla tavoillaan. Toiset taas eivät vaikka olisivat päälle 4 kymppisiä.
Itse olen 3 kymppinen mutta minusta tuntuu ihan samalta kun vaikka joskus teininä, eli en kyllä tunne itseäni kovin "aikuiseksi" vaikka olenkin naimisissa :)
Ehkä voisi sanoa että raja kulkee 50v:ssä?