Mitä mieltä naiset ovat älykkäistä miehistä?
Haluaisitko ennemmin älykkään nörtin, vai vähemmän älykkään lihaskimpun?
Jos opiskelet ammattikoulussa, voitko kuvitella tapailevasi yliopistossa opiskelevaa miestä?
Haluaisitko ennemmin älykkään nörtin, vai vähemmän älykkään lihaskimpun?
Jos opiskelet ammattikoulussa, voitko kuvitella tapailevasi yliopistossa opiskelevaa miestä?
Vastaukset 40
Vanhimmat
tulee sellainen ikävä asia mukana kuin empatian puute, ja sosiaalinen älykkyys usein puuttuu. Ja keskustelu on rasittavaa kun eivät osaa jutustella rennosti elämän asioista vaan puhuminen on sellaista "tieteisjuttua". Eli en pidä älykkäistä miheistä välttämättä.
On toki poikkeuksia...kai?
Tietysti kun älykkyys lähenee nerouden rajaa tulee mainitsemiasi piirteitä.
En tätä kuitenkaan tarkoittanut älykkyydellä.
Itse olen älykäs, keskivertotallaaja fiksumpi mutta olen hyvin empaattinen, tunteellinen, romanttinen, ja muitakin "hyviä" puolia minusta löytyy.
En ole kovin sosiaalinen ja ihmissuhdetaidot eivät ole mitkään parhaat.
En puhu "tieteisjuttua" ihmisille jotka eivät siitä ole kiinnostuneet (tietenkään), tuskin naista ensitapaamisella kiinnostaa kuulla erilaisista boolen algebroista tai loogisista agenteista.
Varmasti älykkäälle miehelle keskusteleminen sinun kanssasi on aivan yhtä rasittavaa kuin sinulle keskustelu hänen kanssa. Hän kokee "elämän asiat", kuten meikit ja vaatteet, aivan yhtä vieraiksi aiheiksi kuin sinä sivistyneet keskustelun aiheet.
Empatiakyky ja sosiaalinen älykkyys taas eivät ole millään tavalla sidonnaisia muuhun älykkyyteen. Esimerkkinä empatiakyvyttömästä älyköstä Bill Gates, jonka tuloista valtaosa menee hyväntekeväisyyteen ja valtaosa miehen ajasta kuluu oman hyväntekeväisyyssäätiön johtamiseen. Paljonkos itse lahjoitat vähäosaisille - rahallisesti ja ajallisesti?
"Eli en pidä älykkäistä miheistä välttämättä.
On toki poikkeuksia...kai?"
Sinulla tulee helposti virhetulkintoja siitä kuka on oikeasti älykäs ja kuka ei. Et todenäköisesti pidä miestä mitenkään erityisen älykkäänä, jos se _ei_ jauha mitään tylsiä tieteisjuttuja.
Itse olen läpäissyt Mensan testit, mutta en siltikään höpise tieteellisiä kummallisuuksia enkä ole kokenut ihmisten rasittuvan kanssani. Toki olen nainen, hah.
Tärkeintä on mielestäni se, että ollaan samalla aaltopituudella. Tällä hetkellä ei ole miestä, mutta entisen avopuolisoni kanssa tuntui että häntä välillä kiusasi se, että minulla oli lahjoja ja hän itsensä kanssa ihan hukassa (ei oikein tiennyt mihin ammattiin olisi ryhtynyt). Mitään tieteislöpinöitä ei oltaisi kuitenkaan harrastettu, joten samapa tuo että toinen oli amispohjalla. Miestä kuitenkin taisi kaihertaa myös se, että sain parempaa palkkaa. Naiset tosin ovat keskimäärin vaan mielissään kun miehen tulot tasaa omaa liksaa...
Siispä sanoisin että etsi sitä ihmistä, kenen kanssa on kiva olla, juttua ja yhteistä tekemistä riittää. Enemminkin sanoisin että kunnianhimo tai imu työhön voi olla erittelevämpi tekijä. Eli minulle työ on tärkeää, haluan nauttia siitä ja tehdä siinä parhaani tiettyjen rajojen puitteissa. En kuitenkaan tavoittele titteleitä vaan tyydytystä. Jos toinen vaan haahuilee, se pistää rasittamaan. Ammattitaitoinen ja ylpeä hyvästä työnjäljestään saa olla siivoojakin, ja se asenne on se mitä minä haen miehestä.
Tunneäly on se tärkein, se on yks hailee minkä sorttista tietoälyä on.
Minun mies on niin tietoälykäs kuin tunneälykäskin, muttei tee mitään numeroa siitä. Tietää enemmän esim. historiasta ja niinpä onkin kätevää kun vieressä on elävä tietopankki, jos jotain tarvii kysyä :D Mutta ihan muista syistä hänestä kiinnostuin kuin tietoälyn vuoksi.
Kun tavattiin, hänellä oli maisteriopinnot kesken eikä mulla mitään koulutusta :O
Riittävää älykkyttä, että pystyy suoriutumaan kunnialla yliopisto-opinnoista.
Kyllä ne älykkäätkin miehet monia kiehtoo.
Mä henk. koht. ihailen älyä. Suorastaan haltioidun toisinaan kuuntelemaan äärimmäisen viisaita ihmisiä erkoisuuksineen. Eivät ole mitään harmaata massaa.
Ja en näe mitään estettä etteikö voisi ammattikoululaisen kanssa seurustella...riippuu kuinka tarkkaan lokeroi ihmiset koulutuksen ja älyn perusteella...
Minä olen mies ja minusta älykkyys on naisessa upea ominaisuus.
En nyt tarkoita mitään fakki-idiootteja jotka tietävät tuhottomasti
yhdestä alasta, mutta eivät mistään muusta, vaan naisia
joilla on älykkyyttä, jotka osaavat keskustella ja perustella
kantansa. Osaavat myös myöntää olevansa väärässä ja kuunnella
myös muiden mielipiteitä.
Joskus on tullut oikein sellainen "Wau!" -olo, kun on kuunnellut
kun joku nainen juttelee niin pirun fiksuja ja vielä
perustelee asiat eikä vain luettele ulkoa opettelemiaan
faktoja.
Mikäs se sellainen älykkyys on, jolla selviää yliopistosta?
Opiskelussa tarvitaan melkeimpä enemmän sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älykkyyttä, sekä järjestelykykyä, kuin puhdasta älykkyyttä. Yliopistoa ennen tulevat suoritettavat koulut on suunniteltu keskitasoisen älykkyyden omaaville ja sosiaalisesti älykkäille ihmisille ja sellaiset myös parhaiten kouluttautuvat.
Ilmeisesti älykkyyteni yhdistettynä lyhytjänteisyyteen (asiat muuttuvat tylsiksi heti kun ymmärrän asian), aiheuttaa sen etten millään tahdo saada graduani valmiiksi (aargh, miten tätä jaksaa).
On täysin mahdollista etten valmistu koskaan.
"Opiskelussa tarvitaan melkeimpä enemmän sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älykkyyttä, sekä järjestelykykyä, kuin puhdasta älykkyyttä."
Mihin yliopistossa tarvitaan sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älykkyyttä? Ainakin omalla alallani opiskelu on täysin itsenäistä, mitään ryhmätöiden tapaistakaan ei ole seminaareja lukuunottamatta. Sama pätee sivuaineopiskeluihini.
Järjestelykykyä toki tarvitsee jonkin verran, kun kuumeisesti taistelee vaikkapa tenttiaikataulujen kanssa. Mutta järjestelykyvyllä ei saada hyviä tenttiarvosanoja, kirjoiteta hyviä esseitä tai tehdä hyviä tutkielmia.
"Mihin yliopistossa tarvitaan sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älykkyyttä?"
Tuota noin, kun puhuin sosiaalisesta älykkyydestä- ja taidoista, niin taisin viitata yliopistoa edeltäviin opintoihin, kuten peruskouluun ja lukioon.
Ala-aste taitanee olla koulumenestyksen ja elämässä menestymisen kannalta merkittävimpiä aikoja; jos silloin on sosiaalisesti arvostettu, saa hyvän pohjan menestymiselle.
Nykyään tiedetään psykologiassa, että peruskoulussa menestyminen riippuu lähes pelkästään sosiaalisesta asemasta ja menestymisestä, sekä roolista, jonka ympäristö antaa ihmiselle.
Eli oikeastaan käy siis niin, että lapsi ottaa ympäristöstä kuvan itsestään. Eli vuorovaikutustaidoilla on hyvin merkittävä rooli, kuten myös sosiaalisella vallanhalulla jossain määrin.
Lukion psykologiassa jo opetettiin, että parhaiten pärjäävät opiskelussa ja työ-elämässä sellaiset ihmiset, joiden älykkyysosamäärä on siinä 110-130 (huom, ilmoitetut älykkyysosamäärät tässä kirjoituksessa SD 16) haarukassa ja jotka omaavat normaalit, tai normaalia paremmat sosiaaliset taidot.
Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä koulun opetuksen kanssa.
Sanoisin, että syyt tähän juontavat nimenomaan peruskoulu-aikaisesta ja lukio-aikaisesta sosiaalisesta tilanteesta.
Ympäristö arvioi "liian" älykkäät omituisiksi ja tyhmiksi ja älykkäät omaksuvat tuon roolin itselleen ja alisuorittavat opinnoissaan.
Tälläinen vaikutus on varmasti olemassa, mutta en voimakkuutta on vaikea arvioida.
Mutta täytyy huomata, että myös opettajat ovat ihmisiä ja yleensä normaaliälyisiä. Hekään eivät ymmärrä älykkäitä älykkäiksi.
Älykkääksi arvioiminen on myös hyvin tilannesidonnaista. Sama ihminen koetaan eri ympäristöissä huippu-älykkääksi, tai idiootiksi riippumatta hänen älykkyydestään.
Usein ihminen suorittaa sen mukaan, kuinka lykkäänä ympäristö häntä pitää. Älykkyyttähän voi arvioida vain suhteessa toisiin ihmisiin.
Älykkyystestillä saadaan selville oikea suhde toisiin ihmisiin, mutta ilman testiä älykkyyden arvioiminen perustuu ainoastaan vuorovaikutukseen.
Älykäs ihminen ei saa näyttöjä siitä, että hän on älykäs, eikä voi sillin tietää edes, mitä älykkyys tarkkaan ottaen on.
Hänet voidaan opettaa hyväksymään tyhmän rooli ja ottaa älykkään esikuvakseen sosiaalisesti taitavan ihmisen, jota ympäristö arvostaa älykkäänä.
Otetaan esimerkki narsisteista; narsisti pitää itseään aina parempana kuin kaikkia muita ihmisiä ja siten hän pitää itseään älykkäänä huolimatta siitä, mitä älykkyys on, tai huolimatta siitä, onko hän oikeasti älykäs.
Narsisti siten viestittää toisille, ympäristölleen olevansa älykäs. Hän esiintyy älykkäänä, kuin hänen älykkyytensä olisi selvä asia ja hänen kovuutensa tekee toiset kykenemättömiksi kyseenalistaa kuvaa, minkä itsestään antaa.
Olen huomannut järkytykseskseni, että monet ihmiset vastaavat kuvailtaessa narsistia ja kysyttäessä, minkälainen ihminen on kyseessä, älykäs.
Ilman tuloksia älykkyystesteistä älykkyys on siis enemmänkin vuorovaikutuksen antama kuva, mikä voi helposti vääristyä.
Lisäksi on huomattava sellainen tekijä, että usein korkeamman älykkyyden omaavien ihmisten älyllinen kehitys tapahtuu hitaammin ja ja jatkuu pidempään, kuin vähemman älykkäiden.
Esim. tytöt kasvavat nopeammin ja ovat poikia pidempiä jossain vaiheessa, mutta lopulta pojat kasvavat, vaikkakin hitaammin ja myöhemmin, tyttöjä pidemmiksi.
Samantapainen kehitys on havaittavissa älykkyyden kehityksessä. (tietysti ilman sukupuolisidonnaisuutta)
Voi olla, että hieman omalaatuinen ja tyhmänä pidetty, peruskoulu aikana keskitasoisen älykkyyden omaava lapsi kasvaakin selvästi keskitasoa älykkäämmäksi. Hänet on kuitenkin ohjattu jo ammattikouluun.
"Mutta järjestelykyvyllä ei saada hyviä tenttiarvosanoja, kirjoiteta hyviä esseitä tai tehdä hyviä tutkielmia."
No, jos otetaan joitain lukuja huomioon. Nykyään 60% ihmisistä käy lukion ja 40% korkeakoulu tasoisen tutkinnon.
Tarkoittaako, että nämä kaikki ovat jotenkin älykkäitä, kuten tässäkin keskustelussa on viitattu korkeakoulua käyvien älykkyyteen?
Ei, se on täysin mahdotonta. Vain yhdellä prosentilla ihmisistä on äo 135 tai suurempi.
Ja vain 10 prosentilla ihmisistä on äo 120 tai suurempi.
Ja kun otetaan kaikki nuo sosiaaliset ja muihin kykyihin, kuten psyykkeen vahvuuteen ja omiin kiinnostuksiin ja elämänkoekemuksiin ja sairasteluihin liittyvät tekijät huomioon, voidaan sanoa, että lukion käyvät 60% eivät ole älykkäimmät 60% missään nimessä.
Arviolta henkilö, jonka lopullinen älykkyysosamäärä on 80 voi suorittaa peruskoulunsa hyvin arvosanoin ja päästä lukioon.
Korkeakoulu tasoisen tutkinnon saa hyvinkin, jos äo on 90.
Monien merkittävienkin nerojen äo on vain 110 luokkaa, mikä on normaalilla tasolla.
Hyvien esseiden kirjoittamiseen yliopistossa tarvitaan varmasti älykkyyttä, mutta ei mitenkään hirvittävän paljoa. Jo keskitasoisella älykkyydellä pystytään sellaisia luomaan.
Ja on otettava huomioon, että liian älykkäät, radikaalit ajatukset ovat helposti käsittämättömiä ja tulkitaan myös yliopistoissa huonoiksi.
"Ala-aste taitanee olla koulumenestyksen ja elämässä menestymisen kannalta merkittävimpiä aikoja; jos silloin on sosiaalisesti arvostettu, saa hyvän pohjan menestymiselle."
Itse en ainakaan todellakaan ollut suosittu ala-asteella, vaan kiusattu. Mutta hyvin menivät koulut ja nyt ollaan yliopistossa. Ei siellä peruskoulussakaan kokeissa paljon painanut se, kuka on suosituin kälättäjä välitunnilla. Itselläni ainakin olivat täysin erillään käsitykseni itsestä oppijana ja sosiaalisena toimijana. Tiesin, että olen hyvä koulussa, mutta en sosiaalisesti menestyvä. Mutta varmaan jotkut ne sotkevat keskenään tuhoisin seurauksin.
Lukiokoulutuksen laajuus (60% ikäluokasta) on tosiaan mennyt naurettavaksi, sillä se tarkoittaa sitä, että taso on alhainen. Ja kyllähän sen huomasi. Lukion vaatimustaso on naurettava.
Mutta kyllä yliopistossa edelleen oikeilla tiedealoilla on vaatimustasoa. Toki yliopistostakin löytyy aloja, joille otetaan kaikki hakijat (esim. monet teknilliset alat), joka tarkoittaa sitä, että vaatimustaso täytyy laskea alas, jotta nämä huonojen paperien opiskelijat pärjäävät. Toisaalta vaikka esimerkiksi matematiikkaan pääsevät lähes kaikki hakijat, se on kuitenkin vaativa ala.
On aivan selvää, että esimerkiksi sellaisilla aloilla kuin matematiikka, fysiikka ja filosofia ei pelkällä sosiaalisella älykkyydellä pärjää. Ja joka alalla tarvitaan kykyjä, jos aikoo pitkälle päästä. Puhutaan siitä, että täytyy olla sosiaalisesti lahjakas, että esimerkiksi saa rahoitusta tutkimuksilleen. En tiedä, miten rahoitushomma toimii, mutta eivät ainakaan meidän proffat, assistentit ja muut tutkijat kovin sosiaalisilta yleensä ottaen vaikuta... Aika kummallisia tyyppejä siellä seassa on. Ei ensinkään tule mieleen, että he olisivat olleet suosittuja tavisihmisiä peruskoulussa.
Tuo vain 1% varmaan pitää paikkansa, koska saman henkistä juttuseuraa löytyy niin harvoin:(
Samoin analyyttistä pohdintaa, moni ei ymmärrä, eikä saman asian tarkastelua erinäkökulmista.
Siis se tunneäly ja toisen kuuntelemisen taito.
Itsensä kehittämisen halu on hyvä asia mutta
pitää sisällään paljon eri osa-alueita.
Joku haluaa kehittyä tunneasioissa joku auton moottorin osien tuntemuksessa joku haluaa oppia
laskemaan paremmin jne.
Älykkyyttä on monenlaista.
Persoona ratkaisee enemmän ja se kuinka sinut on
itsensä ja oman "älykkyytensä kanssa".
"Minä se olen tälläinen kuin olen mutta en koskaan
lakkaa oppimasta uutta"
Haudassa ollaan sitten valmiita tapauksia.
Kuuden laudaturin (nykyisin eximian tai laudaturin) ylioppilaat suorastaan liimaantuvat kylkeen.
Tavallisille kadunnaisille asialla ei liene niin väliä, kun keskustelu on sillä tasolla että pääseekö koira avannosta kun sillä alkaa jöpöttää. :-)
Itse hoitoalalla ja aiemmat suhteet ja nykyiset pyöritykset kaikki korkeasti koulutettuja(ekonomeja,DIinssejä ym).Tapasin kesällä kaksi ns. kouluttamatonta miestä, toinen tullista, toinen autoalalta. Molemmilla oli niin käsittämättömät käytöstavat ja arvomaailma, että ajattelin mielessäni että apua.Tämän jälkeen olen ilolla jatkanut jo aiempaan tottuneen seuran parissa. Mitenkään vähättelemättä,mutta akateemisten miesten kohtelu naisten suhteen on kyllä paljon hienovaraisempaa ja asiallisempaa. Itse en omaa niin paljoa tietoa, kuin fiksut miesystäväni, mutta ehkäpä täydennän omalla tunneälylläni viisaampia.Yleissivistyksen olen kuitenkin saanut itsekin ja ahkerasti omalla alallani kouluttaudun eteenpäin, vaikkakaan akateeminen en itse ole.Älykkäät siis YES!
mikähän tekee siitä lihaskimpusta vähemmän älykkään?? itse olen entinen ammattiurheilija ja hyvin lihaksikas mutta älykkyysosamäärä on yli 140 ja opiskelen yliopistossa. ja kyllä ne on silti muut asiat kuin älykkyys tai lihakset jotka rakastumaan pistää, itse tapailen nyt insinöörityttöä, edellinen oli lähihoitaja ja eipä silti että koulupaikan perusteella pitäisi älykkyydestäkään johtopätöksiä tehdä.
Useimmat ihmiset kuitenkin panostavat elämässään johonkin tiettyyn asiaan enemmän kuin muuhun. Älykkäillä se on yleensä itsensä sivistäminen, ja näin ei jää aikaa kuntoilulle, kun taasen lihaskimpuilla se on punttisali.
En kuitenkaan halunnut yleistää ja pahoittelen sitä.
Koulupaikan perusteella ei tehdä johtopäätöksiä älykkyydestä, mutta älykkäimmät yleensä pyrkivät kouluttautumaan mahdollisimman korkeasti kun vähemmän älykkäillä ei siihen ole resursseja.
Koulutus on varsin tasapäistävää, myös yliopistoissa. Suunniteltu niin että ne vähemmän älykkäät mutta ahkerat pärjäävät.
Ne vähemmän ahkerat sitten hakeutuvat lähihoitajiksi tai vastaaviksi, ei siinä älykkyydestä ole kysymys.
"vähemmän ahkerat sitten hakeutuvat lähihoitajiksi tai vastaaviksi"
Väitän, että laiskurit eivät pärjää lähihoitajina.
Ero on kai siinä, onko ihmisen perusluonne sellainen että hän viihtyy mieluummin kirjojen ja teorioiden(tutkija) kuin ihmisten (hoitaja) parissa.
Onhan näitä nähty, kummankinlaisia.
Jos on ahkera niin akateeminen loppututkinto syntyy vaikka järki ei kulje. Fiksuilla homma menee itsestään.
Ja on fiksuja jotka stressaantuvat niin että menevät lähihoitajiksi tms.
Useimmiten kuitenkin ahkeruudesta kiinni, samoja hommia voi tehdä myös lääkärinä. Helpompaakin taitaa olla.
Itse ajattelin aloittaa juuri lähihoitajan opinnot ens vuonna, mutta en silti koe olevani laiska enkä tyhmä enkä liioin ressi-erkkikään...mielenkiintoisia kannanottoja täällä. Mutta niin paljon on mielipiteitä kun on ihmisiäkin. (:
Hakeudun alalle koska olen aidosti kiinnostunut mielenterveyteen liittyvistä asioista ja jos oikein innostun niin siitä sitten vielä eteenpäin.
Minulla äo 160 keskihajonnalla 24... : ) En ole huippu-urheilija, mutta olen hyvässä kunnossa ja harrastan paljon liikuntaa.
Miesten kanssa osaan puhua melkein mistä vaan aiheesta. Sen mukaan, mistä toinen tykkää puhua. Naisten kanssa voi tulla ongelmia meikeistä ym. puhumisen kanssa.
Tuntemattoman naisen kanssa on yleensä vaikeampaa, mut kun tutustun paremmin, niin tiedän, miten pitää hauskaa naisen kanssa.
Ylempänä kerroin koulutuksen ja älykkyyden suhteen.
Itse ainakin haluan älykkään miehen. On kiva, että on jotain puhuttavaakin. Itse opiskelen ammattikorkeakoulussa ja pidän itseäni älykkäänä vaikken yliopistossa opiskelekaan, sitä voi olla monella tavalla älykäs. Haluaisitko itse älykkään naisen?
kyllä se on paskapuhetta kun yllä todettiin että lähihoitajaksi hakeutuva jotenkin laiska olisi, on vaativaa hommaa ja hattua nostan jokaiselle joka sillä palkalla kutsumuksesta niitä hommia painaa.
Taidan minäkin puuttua noihin ihmeellisiin käsityksiin.
Aina, kun käytetään sellaisia termejä, kuten laiskuus, on tarkasteltava sitä, joka käyttää tuota termiä, eikä sitä, jota hän sanoo laiskaksi.
Laiskuus on suhteellinen käsite. Ainoa järkevä selite tuolle käsitteelle on, että henkilö, joka käyttää laiska-termiä, yrittää nostaa omaa arvoaan laskemalla toisen arvoa.
Se on vähän sellainen juttu, että joku tykkää perseen kaivamisesta ja haukkuu laiskoiksi ne, jotka eivät siitä tykkää...
Sellaista tilanteen vääristelyä omaan piikkiinsä.
Syy sillä, miksi perseenkaivaja sanoo persettä kaivamattomia laiskoiksi, on se, että hänellä on huono itsetunto ja hän koittaa oikeuttaa oman tekonsa valehtelemalla itselleen ja muille, että ne jotka eivät kaiva persettä, ovat laiskoja, siis jollain lailla huonoja.
Se on kätevä keino, miten saa huomion kiinnittymään itsestä toisiin ihmisiin. Eli kun käännetään asia niin, että persettä kaivamattomat ovat huonoja, yksinkertaisesti perustellen asia niin, että he vain ovat huonoja, päästään itse pälkähästä miettimästä, että olenkohan oikeassa, kun kaivan persettä...
Lopulta saadaan muiden sosiaalisten voittojen kautta tehtyä perseen kaivamisesta hyvä, jota ei tule kiistää, tai joutuu pannaan...
Siis täytyy aina huomata heti alussa, että tarkastelun kohde on se, joka sanoo toista laiskaksi, koska hän kärsii huonosta itsetunnosta ja pyrkii valehtelemaan itselleen olevansa oikeassa.
Hän pyrkii vahvistamaan itsellevalehteluaa valehtelemalla myös toisille, napaten jonkun ihmisten negatiivisile sterotypioille alttiin uhrin, josta tehdään "huono".
Koska määritteet ovat muuten täysin mielivaltaisia ja käsitteen käyttäjän heikkouksista johtuvia, määrittää laiskaksi haukkva ihminen siten itselleen ideaalin ympäristön, missä hän pärjää joka tapauksessa hyvin.
Ja totta kai hän pärjää, sillä hänhän määrittää sen, mikä on oikein ja väärin!
Parhaiten pärjäävät ne ihmiset, jotka määrittävät sen, mikä on hyvää ja mikä huonoa, sillä he määrittävät itsensä hyviksi ja itselleen turhimmat ja kilpailukykyisimmät henkilöt huonoiksi.
Kyse on siis vain kielellisestä ja sosiaalisesta väärinkäsityksestä, joka johtaa joidenkin mielivaltaisten määritteiden syntymiseen.
Nämä määritteet ovat aina välttämättä pahoja, sillä jopa niiden kehittäjä on vihannut niitä.
Laiskuus ja ahkeruus-käsitteiden käyttö on törkeää asioiden vääristelemistä ja ihmisten manipuloimista.
Sellainen ihminen, joka sanoo jotakuta laiskaksi, on itse välttämättä laiska, koska hän joutuu määrittämään toisen laiskaksi ja itsensä hyväksi. Sellainen ihminen ei pärjää muuten kuin manipuloimalla ja toisia hyväksikäyttämällä. Sellainen ihminen ei myöskään pysty kehittymään, sillä hän joutuu alinomaan oikeuttamaan itselleen heikkoutensa.
Sitten vielä mielipide tylsistä neroista. Mielestäni tylsä nero, sellainen klassinen nörtti, on ihminen joka on ylikouluttautunut omaan älykkyytensä nähden.
Ja heikko-älyisen mielestä älykäs voi olla tylsä, koska hän ei tajua älykkäämpää.
Älykkäämmän mielestä heikko-älyinen voi olla tylsä, koska on meilikuvitukseton ja epäluova, kaavoihin kangistunut...
Tyhmyyden ja älykkyyden yksi ongelma on se, että koska älykkäämpiä ihmisiä on vähemmän, kuin keskitasoisia, keskitasoiset määrittelevät kansankeskuudessa se, kuka on älykäs ja kuka tyhmä.
Koska keskitasoiset eivät ymmärrä älykkäitä, mutta heitä on enemmän, he määrittelevät älykkäämmät tyhmiksi.
Syy tähän on se, että on helppo jälleen kerran valehdella itselleen, että toinen on tyhmä, koska häntä ei voi ymmärtää.
Eli älykkyydestäkin saadan ilman selkeitä tuloksia tymyyttä, koska itselleen valehtelijat määrittelevät toiset itseään huonommiksi ja siten huonoiksi riippumatta mistään muusta, kuin samankaltaisuudesta määrittelijän kanssa.
Mutta myös evoluutio-opin mukaan parhaiten menestyvät ne yksilöt, jotka ovat lähinnä keskiarvoa kaikilta ominaisuuksiltaan. Ehkä tämä vaikuttaa sosiaalipsykologiseen käyttäytymiseen niin, että ihmiset myös ovat taipuvaisia määrittelemään parhaiksi yksilöiksi lähinnä keskiarvoa olevat henkilöt. Heitä on eniten ja he voittavat määrä-enemmistönsä vuoksi.
Se on demokratiaa se.
ihan sama. klitoris niitä kumpiakin kiinnostaa.
mutta tullut siihen tulokseen, että tunneäly on paljon tärkeämpi asia.
Haluan sellaisen miehen, joka olisi käynyt mieluista koulua taikka muuten vain hankkinut sellaisen töyn, josta pitää. Tutkinnoilla ei ole mitään merkitystäm kunhan itse tykkää työstään.
Itse opiskelen yliopistossa humanistista alaa, enkä todellakaan kaipaa rinnalleni mitään humanistihippiäistä vaan OIKEAN MIEHEN!
Jos mies ei ole opiskellut juurikaan, niin hän saa kuitenkin kunnioittaa koulutusta sen verran ettei moiti minua tyyliin "turhaan siellä koulun penkillä istut".
Muutoin voisin sanoa että pidän enemmän sellaisista juntti-prkl-miehistä kuin sliipatuista akateemikoista ;)
turhaanhan sinä siellä istut.
Kaikki naisethan sen tietää vaikka jotkut yrittää väittää vastaan. Tyhmän jätkän kanssa sitä ajautuu asumaan johonkin hikiseen loukkoon eikä koskaan pääse sieltä pois. Älykkään jätkän kanssa sensijaan liidetään onneen, joka suhteessa, ja siellä kanssa pysytään. Eikö tämä nyt ole kaikille selvää kuin pläkki!
Ekaan viestiin sellainen huomio, että voi olla myös alykäs ja lihaksikas. Omasta mielestäni ainakin täytän molemmat standardit(urheilija ja oikislainen)
et nörtit on älykkäitä?????
Ja vielä suuremmin ihmettelen,miten lihaskimput ovat vähemmän älykkäitä?
Mitä mahtaa olla mielestäsi äly?
Tietokoneen ääressä istumistako?
Lihaksia voi saada harrastamalla liikuntaa joka ei todella vie älyä,hormoonit joo jos niitä käyttää vaikuttavat persoonallisuuteen,mutta eivät silti tee älykkäästä sen tyhmempää.
Älykkyyttä mitataan mensan testillä,missä ns,nörtit eivät tietääkseni ole pärjänneet.
Ns.arkiälykkyyteen,joka ei ole synnynnäistä, luen kirjatiedon lisäksi sosiaalisuuden ja itsestä huolehtimisen.Eroaako lihaskimppu ja nörtti siinä suhteessa toisistaan,joo3/0
"Älykkyyttä mitataan mensan testillä,missä ns,nörtit
eivät tietääkseni ole pärjänneet."
Tuossa oli kyllä sellainen väittämä, jolle olisi mukava
kuulla perustelut. Yleensähän nämä nörttityypit ovat juuri
niitä matemaattisesti lahjakkaita tietokoneiden eteen linnoittuneita
tyyppejä, jotka käyttävät enemmän aikaa siinä näppiksen
ääressä tai opiskellen kuin kavereiden tai urheilun parissa.
Matemaattinen lahjakkuus taas kertoo yleensä myös loogisesta
päättelykyvystä, jota Mensan testeissä pääasiassa mitataan.
Kyllä nämä nörttityypit siis yleensä pärjäävät niissä testeissä
keskimääräistä paremmin.
Sitten yksi huomio: Ketjun aloittaja ei missään vaiheessa
sanonut, että lihaksikas ei voisi olla älykäs, tai nörtti
olisi aina fiksu. Hän vain esitti kaksi stereotyyppistä
vaihtoehtoa, joista pyysi valitsemaan.
Kyllä jokainen varmaan tajuaa, että kumpikaan vaihtoehdoista
ei ole se optimaalinen vaihtoehto, mutta jos on annettu
kaksi vaihtoehtoa joista valita, niin miksi ei sitten
voi niistä valita, vaan täytyy väläyttää näitä "eiku älykäs
lihaskimppu" -tyylisiä vastauksia?
Minulla on ystävänä yksi aivan ihana miespuolinen henkilö, joka on älykäs, henkinen ja paljon elämänkokemusta omaava. Mieluiten haluaisin älykkään nörtin kuin typerän lihaskimpun (lihaskimput eivät muutenkaan kyllä kiinnosta).
Sinkkuaikoinani mulla oli juttua yhden fiksumman kaverin kanssa. Hän ei sitten kuitenkaan lämmennyt minulle ihan yhtä paljon kuin minä hänelle, ehkä piti minua tyhmänä, liian kakarana tai jotain :( (ja ehkä olenkin)
Sellaiset älykkäät miehet eivät ole mukavia, jotka koko ajan tolkuttavat että voi kun minä olen niin fiksu ja opiskelen siellä ja olen töissä täällä ja kyllä minä tiedän. Vaan pikemminkin sellainen nöyrä, pohdiskeleva asenne elämään. Se on erittäin suuri plussa!
Ja muuten, opiskelen ammattikoulussa, ja voisin kuvitella (mielelläni) tapailevani yliopistoa käyvää nuorukaista (jos olisin ylipäätään vapaa siis) :D
niitä vaan on valitettavan vähän ...
Ei kiitos yksinpuhuvalle sivistyssanakirjalle, mutta kyllä polvet hyytelöityy miehisen älyn edessä. Kokonaisuus ratkaisee...
mielestäni älykkyydellä ja koulutuksella sinänsä ei ole varsinaista linkkiä toisiinsa. Koulutus kertoo enemmänkin tietyistä luonteenpiirteistä (pitkäjänteisyys, halu kehittää itseään) ja älykkyyttäkin on monenlaista (sosiaalinen, matemaattinen jne).
Tiettyjen luonteenpiirteiden ja ulkoisen olemuksen kombinaatiot vain kiinnittävät huomion myönteisellä tavalla, aina ei vain itse niitä edes huomaa/tiedosta. Hyväkäytöksinen, toisia kunnioittava ja siisti mies kuitenkin huomataan aina. Keskusteltaessahan sen sitten huomaa, herättääkö toinen kiinnostusta vai ei; onko yhteistä jutunjuurta/arvomaailmaa/kiinnostuksen kohteita.