vastuun kun petetty juoksee junan alle tai menettää mielenterveytensä ja elämänhalunsa ?????
otatteko petturit
ja kakkoset
271996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
pihtarivaimo vastuun miehensä itsemurhasta tai psykeen romahtamisesta.
se pihtaaja kuten sinä niin luulet!!!
tässäki taloudessa mies sai seksiä niin usein kun halusi ja minä halusin vielä useammin,mut eipä riittänyt herralle ei.vierasta oli naitava. ja itse tiedän olevani hyvä sängyssä,hyvännäköinen ja muuta. mutta ei riitä ei. sain tällä viikolla tietää pettämisestä. mies ei tiedä että tiedän. KOSTO ON SULOINEN. vaikka kostoa en ole ikinä pitänyt ratkaisuna mihinkään niin nyt alkaa olla jo ihan sama.. oli nimittäin toinen kerta ku jäi kiinni. noh,onneks lupas mulle jo kuukausi sitten että huomenna lauantaina on mun vuoro lähtee radalle ja hän jää pojan kanssa kotiin ;)
..........................
vastuuta. Jokainen aikuinen kantakoon oman vastuunsa tekemisistään.
ja mikä ristiriita kuultaa
Minä olen vapaa ja tapailen ketä haluan.Jos mies on varattu se on miehen vastuulla,hänhän se pettävä osapuoli on,en minä.
puhetta.
Näille kakkosille vain toivoo, että heidän ollessaan ykkösinä heitä petetään samalla tavalla...
pahaa toivoo, sen itselleen takaisin saa...
Sinä se tunget väkisin väliin, vaikka tiedät toisen varatuksi. Miksi pilaat koko perheen elämän ?
jo monta kertaa ja kertoimilla!!!! Ja silti toivon, sen eestään löytää mitä taakseen jättää..
se mieskin sitä haluaa.
voisit poistua kehistä särkemästä mihen perhettä, mies haluaa, mutta ole sinä niin viisas, että et halua....
Puhuin perheneuvolassa vaimon itsari uhkailuista. Terapeutti sanoi, ettei kukaan toinen ihminen voi olla vastuussa toisen päätöksestä, ei pettämis päätöksestä eikä myöskään itsaripäätöksestä. Jokaikinen kantakoon vastuun OMISTA teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Vaimon vähä vaikea hyväksyä sitä etten ole ollut tyytyväinen parisuhteeseemme ja se johti pettämiseen. Erota en halunnut lasten takia, mutta piristystä omaan elämään. Mietinnän alla on, alistunko itsari uhkailujen edessä vai lähdenkö kylmästi pistämään jalkaa toisen eteen yksin tai lasten kanssa.
Voin kokemuksesta sanoa, ettei kannata itsariuhkailun vuoksi jäädä. Siinä käy niin, että toinen joskus kasvaa ja ymmärtää syyn jäämiseesi. Kokemuksesta voin sanoa myös, ettei se tuo onnea suhteeseen, päinvastoin itse olen aina riitatilanteissa ja suhteen mennessä huonosti erittäin tietoinen siitä, että toinen on jäänyt pelosta, ei vapaasta tahdosta. Vaikka kumppanini sanookin nykyisin ettei ole suhteessa enää pelon vuoksi, minun on vaikea siihen uskoa, sillä jotakin tempullani olen särkenyt väliltämme lopullisesti ja sitä ei saa koskaan enää takaisin. Kumpikaan ei tule olemaan onnellinen, sillä taustalla on pelottava ja ahdistava asia sekä täysin väärä syy elää yhdessä.
Jokaisella on vapautensa valita, lähteäkkö vai jäädä. Itsemurhalla kerran uhkaillut voi sen tehdä uudelleenkin tietäen sen toimineen aiemminkin ja silloin se on väärää vallan käyttöä.
Varmasti löytyy myös onnistuneita ja hyvin päättyneitä tarinoita tältäkin alueelta. Mutta luulen, että harvemmin.
vaimosi terveydestä ja uhkailuista. Et osannut ja halunnut hoitaa suhdettanne loppuun kunnolla, vaan lähdit pettämään toista ja tämä jos joku on törkeää toista kohtaan
Jos joku uhkailee itsemurhalla, niin se on merkki siitä, että roikkuu toisessa eikä osaa seistä omilla jaloillaan. Mikäli kumppani ei olisi ollutkaan uskoton, mutta sanoisi harkitsevansa avioeroa niin silloinkin toinen saattaa uhata itsemurhalla "tapan itseni, jos jätät".
Eli psykologit ovat enemmän kuin oikeassa siinä, että jokainen on vastuussa OMISTA teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Itsemurhalla uhkailu on säälittävää, sairasta.
ollaan vihamiehiä keskenämme. En tunne mitään sitä ihmistä kohtaan, en edes sääliä.
niin. Oli sinisilmäinen ja herkkis tyyppi ja rakasti miestään enemmän kai kuin itteään.
Oon miettiny usein, mikä on oikein. Ei oo oikein tappaa itteään mutta ei oo oikein valehdella ihmiselle jonka tietää siitä paljon kärsivän. Hiljaiseksi on kaveri mennyt.
Sellaiset ihmiset jotka päätyy itsariin tai edes vakavasti harkitsee sitä ovat helvetin raskaita. Äitini on sellainen, ahdistavaaa nykimistä jo 30 vuotta.
Ei tule muutosta ennen kuin on naru kaulassa....
Jos joku sen (pettämisen) takia itsensä tappaa niin kyllä onkin joutilas menemään.
Liikaa valtaa kumppanin sukupuolielimellä jos sen takia itsarin tekee, häh?
on kyse perheestä, lapsista, yhteisestä eletystä elämästä, velkaisesta asunnosta, kaikesta mitä on yhdessä koettu ja eletty / ilot ja surut, joihin sinulla kakkonen ei ole osaa eikä arpaa.
kuitenkaan esim. itsatilla tai yrittämään sitä???
itsarilla tarkoitin
jotka ovat olleet ilman hiekkalaatikkoo kakrun ja nyt aikuisena käy varkaissa toisen ikiomassa hiekkalaatikossa.Kun omaa ei ole saanu yrittämälläkään.
Jos kakkonen olisi suohon uppoamassa,en ojentavaa kättäni antaisi...saappaalla painasin alaspäin niin,että sinne vajoaisi .Upoksiin .
Yksinäisyyteen ja pimeään.
mitään, kun kuvittelet, että tässä sukupuolielimet jotain merkitsevät.
Pettämisessä se pahin asia on tämä valehtelu, jota petetty kohtaa. Ei se, että käy kerran toisen sängyssä, vaan se, että valehtelee ehkä jopa vuosia läheiselleen, niin se on jo sairasta
Kyse perheestä, niin ei kukaan äiti voisi lapsestaan puoliorpoa tehdä. Ero ja itsensä tappaminen kuitenkin pikkasen eri asia.
En ole kakkonen, en tosin pettäjäkään...Mutta yks asia mut on aina saanu näkemään punasta enemmän ku mitkää pettämiset tai muut (ja pettäjätkin nostavat karvat tosi pahasti pystyyn); Se on se, että joku yrittää syyllistää toisia kuolemalla tai uhkailee kumppaniaan itsemurhalla.
Sellaiset ihmiset, jotka itsensä murhaavat ovat sairata (siis oikeasti, ei mitenkään pahalla), mutta tuollainen on todella julmaa, että toinen pakotetaan murhaajaksi. Ja unohtaa se asia, että lapselle eronneet vanhemmat ovat aina parempi, kuin kuolleet vanhemmat. Sen jokainen tiesi lasta pukatessaan, kuten senkin, että ero voi tulla, mutta silti se lapsi vanhempiaan tarvitsee eikä hänestä saa lakata välittämästä kun rakkaus vanhempien välillä loppuu.
Jos minä uskottomuuden takia veivini heittäisin, niin toivon, ettei kukaan kokisi sitä omana syynään. Kenelläkään ei ole vastuuta minusta paitsi itselläni. Minulla sen sijaan on vastuu parista pienestä ihmisestä.
Yhtä hyvin voi kysyä "Otatteko te petetyt koskaan vastuuta itsestänne?"