2-3 vuotta

sitten olin vielä erittäin kiinteässä kunnossa. Pelasin tennistä, uin, lenkkeilin ja jumppasin päivittäin. BMI oli 20

Avioeron jälkeen sairastuin todella vakavaan masennnukseen ja painoni nousi kolmessa vuodessa noin 20 kiloa. BMI nyt 28

Nyt olen jälleen henkisesti paremmassa kunnossa, mutta ulkoinen olemus on luonnollisesti jotain aivan hirveää.

Miten aloittaisin, että kesällä kehtaisin mennä edes ulos. Rantakunnosta en siihen mennessä vielä haaveile. Olen nyt talvitakin suojissa pimeään aikaan lenkkeillyt ja sauvakävellyt ja huomannut ilokseni, että aerobinen kunto ei ole aivan romahatanut.

Löytyisikö linkkejä johonkin supertehokkaaseen kotijumppaohjeeseen? Salille en kehtaa mennä, ennen kuin ainakin 10 kiloa on poissa. En myöskään tietenkään muihinkaan urheilupaikkoihin.
6529
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Salille vaan ja muihinkin urheilupaikkoihin rohkeasti. Se on sitä rohkeutta ja miksi kyseisissä paikoissa käydään jos jo valmiiksi oltaisiin täydellisiä ja täydellisen hyväkuntoisia?

Äänestä

ensinnäkin.. hienoa että olet toipunut masennuksesta. Tiedän mitä luopua tärkeästä ihmissuhteesta. Mulle kävi silloin toisinpäin, laihduin ja riuduin, ruoka ei maistunut ja liikuin entistä enemmän. Anyway, nyt olet päässyt jaloillesi, joten käytä niitä :)

Siis rohkeasti vaan, yllättävän hyvin se aerobinen muisti ja lihasmuisti pelaa ja kunto palaa, joten jos joskus olet ollut kova liikkumaan, en epäile pätkääkään etteikö se onnistuisi edelleen! Ja se sauvakävelyhän on hyvä muoto aloittaa. Mutta uskaliaasti siitä edelleen eteenpäin ja salille ym. - ei siellä kukaan inhoten katso, päinvastoin kun solakoidut, tahtoasi ja saavutettuja tuloksia ihaillaan! Tsemiä kovasti toivottelen!

Äänestä

Moi
Mulle tuli ero 2005 ja en tiedä, tää taitaa olla yksilöllistä, rupesin kävelemään, nimittäin silloin ei voi syödä. Laiduin 2kk 16 kg ja jotenkin olen onnistunut myös pitämään ne ylimääräiset kilot poissa. Painu vaan salille siitä, ei ainakaan se porukka joka on vannoutuneita kuntoilijoita lyö sua lyttyyn päin vastoin, tsemmppiä,

Äänestä
  • Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin vannoa, että pari kertaa siellä käyneenä kotiudut.
    Olin viimeisen tyttäreni jälkeen tosi löysässä kunnossa ja mietin salille menoa piiiitkään.
    Otin henkilökohtaisen suunnitelman kunto-ohjaajalta ja tietyn asenteen:
    Menen sinne salille jumankauta itseni vuoksi, enkä niiden muiden.
    Aikani kadehtien katsellen hyväkroppaisa likkoja tajusin, että töitähän nekin ovat joutuneet ja joutuvat kroppansa eteen tekemään.

    Ota kaveri mukaan, ellet itse uskalla. Mulla oli eka kerran se ohjaaja eikä kukaan tuijottanut.
    Se oli mun ihan omien korvien välissä.
    Salille kuuluu kaikenkokoiset, se ei ole hyväkroppaisten etuoikeus vaan itsestään huolehtivien ihmisten paikka kohentaa elämänlaatuaan, se on hienoa ja kunnioittavaa.

    Äänestä

kaikille erittäin kannustavista vastauksista.

Olen ollut aina niin ulkonäkökeskeinen, että tämä romahdus on ollut minulle vielä ehkä vaikeampaa kuin monille muille

Minulla on kyllä kolme lasta ja työ, joten kyse ei kuitenkaan ole oman itsensä ympärillä pyörimisestä pahimman päälle.

Nyt vain on ylivoimaista lähteä julkisille paikoille varsinkin kun ne ovat täällä päin täynnä tuttuja.

Minut tunnettiin "helvetin hyvännäköisenä mimminä", Sairaan kova nöyryytys tämä minulle. .....

Ehkä ihan oikeinkin mulle :( ennen olin itserakas paska.


Lenkkeilen nyt joka päivä.. ja toivon että se siitä.

Äänestä
  • Terve!

    Niin ihan vielä rohkaisuna sinulle ja muillekin enemmän tai vähemmän painaville: Salille voi todellakin mennä aivan minkä kokoisena tai näköisenä tahansa! Kun itse nään jonkun aloittelijan, tai tuhdissa kunnossa olevan, kunnioitan heidän rohkeuttaan ja tsemppaan heitä mielessäni. Jos siellä joku jotain muuta ajattelee, niin se on sitten aivan heidän omaa tyhmyyttä ja häpeäänsä!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lilli42 kirjoitti:

sitten olin vielä erittäin kiinteässä kunnossa. Pelasin tennistä, uin, lenkkeilin ja jumppasin päivittäin. BMI oli 20

Avioeron jälkeen sairastuin todella vakavaan masennnukseen ja painoni nousi kolmessa vuodessa noin 20 kiloa. BMI nyt 28

Nyt olen jälleen henkisesti paremmassa kunnossa, mutta ulkoinen olemus on luonnollisesti jotain aivan hirveää.

Miten aloittaisin, että kesällä kehtaisin mennä edes ulos. Rantakunnosta en siihen mennessä vielä haaveile. Olen nyt talvitakin suojissa pimeään aikaan lenkkeillyt ja sauvakävellyt ja huomannut ilokseni, että aerobinen kunto ei ole aivan romahatanut.

Löytyisikö linkkejä johonkin supertehokkaaseen kotijumppaohjeeseen? Salille en kehtaa mennä, ennen kuin ainakin 10 kiloa on poissa. En myöskään tietenkään muihinkaan urheilupaikkoihin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu