seurustelen aivan ihanan jätkän kanssa ja meil on tosi ihanaa yhdessä mutta..mä en jaksa ku se on nii mustasukkanen joka asiasta...ku lähen kavereiden kanssa bailaa nii se luulee että meen iskee miehii tai kun meen leffaa nii se ajattelee et meen toisen miehen kanssa leffaan..se laittaa mun syyks sen että välillä miehet kattelee mun perään kaupungilla.ollaa yritetty keskustella asiasta mutta ei siitä mitää ole tullu ku se alkaa aina syyttelemää silti se väittää että luottaa muhun!mä oon sen takia joutunu luopumaa kahesta tosi ihanasta ystävästä jotka on miespuolisia koska mun poikaystävä luuli et mul on suhde jompaankumpaan eikä asiaa auttanu yhtää se että ne mun ystävät ovat molemmat kihloissa..mun oli pakko laittaa välit poikki niiden kanssa ku pelkäsin menettäväni rakkaani!se tosiaan masentaa ku yrittää kaikkensa että olisi mieliksi ja oon aina ollu uskollinen silti aina saa syytökset niskaansa!mitä mä teen tai sanon sille et se luottais enemmän tai ainaki lopettais noi syytökset jotka satuttaa mua?onkos ideoita?
mustis ilman syytä...
Anne
5631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...silloin kun naisella on miespuolisia kavereita. Tämän asian olen itse kokenut.
Mies ei pysty luottamaan naiseen, jolla on miesystäviä vaikka kuinka vakuuttelisi miehelle, että he ovat kihloissa ja että sua ei vois vähempää kiinnostaa heidänlaisensa miehet.
Tämä varsinkin jos mies huomaa, että todella viihdyt heidän kanssaan.
Sama kaiketi pätee toisinkin päin?
Vai että luottamusta ei ole jos itsellä on muitakin kavereita kuin se nainen/mies, huh-huh.
Itsellä on aina ollut naispuolisia kavereita kun olen seurustellut, yksi oli kyllä mustasukkainen mutta aiheetta, seuraavat ovat olleet ihan ok. Kun olen Puhunut että kenen kanssa liikun ja millainen suhde minulla heihin on, missä olen heihin tutustunut, niin siinä ei ole toisella nokan koputtamista. Sanaton luottamus on ihan V*tun tärkeä juttu suhteessa, se rakentaa.
Toisen kyylääminen ei ole kuin omistushalua, ja silloin toisella on omassa psyykessä jokin heikoilla kantimilla, jatkuva arvostamisen ja hyväksityksitulemisen tarve ja jättämisen pelko. ei hyvä. Karuutta ja hellyyttä peliin. Ja puhetta että kuka on kuka.
Voihan se olla noinkin mutta omien kokemuksieni mukaan mustasukkaisuutta on ollut joka kerta. Joko itsellä tai kumppanilla ja se on ollut todella ärsyttävää. Jos sulla ei ole mustasukkaisuutta suhteessasi, olet löytänyt harvinaisen kumppanin. Onneksi olkoon sen johdosta.
Jokaisen parisuhteen pitäisi mielestäni perustua täydelliseen vapaaehtoisuuteen. Eli parisuhteessa ollaan omasta vapaasta valinnasta. Idea onkin siinä, että kun tämän oivaltaa tulee siihen täysin uusi näkemys: "vaikka voisin lähteä tästä parisuhteesta heti pois, en tee sitä, koska haluan olla tässä, ja nimen omaan sinun kanssa." Eli sitoudun tähän suhteeseen omasta vapaasta tahdosta.
Mustasukkaisuus on valitettava asia. Se ei ole kenenkään muun ongelma kuin sen, joka niin kokee. Siis nimen omaan ellei mustasukkaisuuteen ole mitään syytä. Jos on (ja sen tietää ainoastaan jokainen itse!), kysymys ei ole enää mustasukkaisuudesta, vaan jostain muusta, yleensä epärehellisyydestä.
Toivottavasti tuosta oli edes vähän apua... onnea. =)
Siis tuo ei oikeasti ole vielä mitään... sinä sentään pääset kavereitasi tapaamaan!!!