Kuulkaahan nyt kaikki katkerat petetyt ressukat. Ei se auta, vaikka olisitte kuinka katkeria. Itsehän olette aiheuttaneet koko soppanne. Teistä ei ole itsestänne ollut mihinkään, olette vain olleet inhottavia itseenne käpertyneitä, mustasukkaisia epäilijöitä, ette ole osannut hoitaa suhdettanne, vaan olette koko ajan vaatineet toisen ihmisen omaksenne, vaatineet häntä kunnioittamaan itseänne, vaatineet rakkautta ja ette kuitenkaan itse ole sitä osanneet antaa. Olette luulleet rakastavanne puolisoanne ja kuitenkin taustalla on ollut vain oma millihyväntunteen tarpeenne, omistamisen himonne, vartiointinne, kateellisuutenne, ilkeytenne ja ajattelemattomuuteen.
Puolisonne on katsellut ja kuunnellut teitä ja teidän vinkumistanne ja määräilyänne. Hän on kuunnellut, kuinka te hoette rakastavanne vain häntä, kuinka olette pitäneet häntä jalustalla, palvelleet häntä, ihannoineet häntä jne. Kuitenkin olette yrittäneet kaikin mahdollisin tavoin kahlita puolisoanne, vahtineet hänen jokaista askeltaan, epäilleet jokaista hetkeä, kun hän on ollut tiukan kontrollinne ulkopuolella, ette ole uskoneet hänen viattomuuttaan, vaan olette aina epäilleet häntä. Hänen jokainen vilkaisunsakin toiseen sukupuoleen on ollut teille merkki orastavasta uskottomuudesta. Ja jos hän on vielä sanankin toiselle sukupuolelle lausunut, on mielestänne jo aviorikos tapahtunut.
KYLLÄ SE VAAN ON NIIN, ETTÄ HYVÄSTÄ SUHTEESTA KUKAAN EI LÄHDE. Suhteenne on teidän epäilynne myrkyttänyt. Siinä suhteessa ei ole toisen ollut hyvä olla ja siitä voitte syyttää vain itseänne, Syy ei ole lähtijän eikä kolmannen henkilön. Parisuhteen ongelmat tulee suhteen sisältä ja sitä varmemmin, mitä enemmän toista kahlitaan.
Turha täällä on ruikuttaa, kuinka rakas puoliso on ollut hirveä jättäessään teidät ressukat yksinäisyyteenne. Esitätte täällä rukouksia hänen tuhokseen. Samaan hengenvetoon kerrotte, kuinka olette yksipuolisesti häntä rakastanut, kuinka teillä on häntä ikävä, kuinka teidän elämänne on aivan pilalla, kuinka te olette olleet valmis antamaan anteeksi, kuinka kamala hän on aina ollut, kuinka hyvä hän on aina ollut, miten hänen pitäisi saada enkelin siivet, miten hänen pitäisi helvetin tulessa kärventyä, saada HIV-tartunta ja hukkua, jäädä auton alle ja rampaantua, miten kupan pitäisi iskeä hänen aivoihinsa, kuinka ottaisitte hänet vaikka heti takaisin, hänen pitäisi epäonnistua kaikissa suhteissaan, tulla petetyksi jne.
Menkäähän ”petetyt” itseenne ja tunnustakaa edes itsellenne, että teissä on ollut syytä, teissä on ollut puutteita, olette olleet inhottavia omistushaluisia ja mutasukkaisia reppanoita. Olette luulleet rakastavanne toista ja kuitenkin ainoa, mihin olette pystyneet, on tuskan tuottaminen ”rakkaallenne”.
Kuka sitä jaksaa ikuisuutta kuunnella teidän marinoitanne, valheitanne, vartiointianne, mustasukkaisuuttanne ja kaikkea paskaa, jota syydätte / olette syytäneet toisen niskaan. Normaali terve ihminen valitsee uuden tien, kun huomaa olevansa väärällä tiellä, jatkaa ELÄMÄÄNSÄ ja unohtaa teidät luuserit.
Nuolkaa haavanne ja parantakaa tapanne ja mielenne, antakaa x-kumppaninne viimein nauttia elämästään, jota hänellä ei kansanne ole ollut, johon ette ole antaneet hänelle edes inhimillistä mahdollisuutta. Nyt hän nauttii, hänellä on ihminen, jota rakastaa ja joka ei vaadi rakkautta, mutta saa sitä.
Puolisonne on katsellut ja kuunnellut teitä ja teidän vinkumistanne ja määräilyänne. Hän on kuunnellut, kuinka te hoette rakastavanne vain häntä, kuinka olette pitäneet häntä jalustalla, palvelleet häntä, ihannoineet häntä jne. Kuitenkin olette yrittäneet kaikin mahdollisin tavoin kahlita puolisoanne, vahtineet hänen jokaista askeltaan, epäilleet jokaista hetkeä, kun hän on ollut tiukan kontrollinne ulkopuolella, ette ole uskoneet hänen viattomuuttaan, vaan olette aina epäilleet häntä. Hänen jokainen vilkaisunsakin toiseen sukupuoleen on ollut teille merkki orastavasta uskottomuudesta. Ja jos hän on vielä sanankin toiselle sukupuolelle lausunut, on mielestänne jo aviorikos tapahtunut.
KYLLÄ SE VAAN ON NIIN, ETTÄ HYVÄSTÄ SUHTEESTA KUKAAN EI LÄHDE. Suhteenne on teidän epäilynne myrkyttänyt. Siinä suhteessa ei ole toisen ollut hyvä olla ja siitä voitte syyttää vain itseänne, Syy ei ole lähtijän eikä kolmannen henkilön. Parisuhteen ongelmat tulee suhteen sisältä ja sitä varmemmin, mitä enemmän toista kahlitaan.
Turha täällä on ruikuttaa, kuinka rakas puoliso on ollut hirveä jättäessään teidät ressukat yksinäisyyteenne. Esitätte täällä rukouksia hänen tuhokseen. Samaan hengenvetoon kerrotte, kuinka olette yksipuolisesti häntä rakastanut, kuinka teillä on häntä ikävä, kuinka teidän elämänne on aivan pilalla, kuinka te olette olleet valmis antamaan anteeksi, kuinka kamala hän on aina ollut, kuinka hyvä hän on aina ollut, miten hänen pitäisi saada enkelin siivet, miten hänen pitäisi helvetin tulessa kärventyä, saada HIV-tartunta ja hukkua, jäädä auton alle ja rampaantua, miten kupan pitäisi iskeä hänen aivoihinsa, kuinka ottaisitte hänet vaikka heti takaisin, hänen pitäisi epäonnistua kaikissa suhteissaan, tulla petetyksi jne.
Menkäähän ”petetyt” itseenne ja tunnustakaa edes itsellenne, että teissä on ollut syytä, teissä on ollut puutteita, olette olleet inhottavia omistushaluisia ja mutasukkaisia reppanoita. Olette luulleet rakastavanne toista ja kuitenkin ainoa, mihin olette pystyneet, on tuskan tuottaminen ”rakkaallenne”.
Kuka sitä jaksaa ikuisuutta kuunnella teidän marinoitanne, valheitanne, vartiointianne, mustasukkaisuuttanne ja kaikkea paskaa, jota syydätte / olette syytäneet toisen niskaan. Normaali terve ihminen valitsee uuden tien, kun huomaa olevansa väärällä tiellä, jatkaa ELÄMÄÄNSÄ ja unohtaa teidät luuserit.
Nuolkaa haavanne ja parantakaa tapanne ja mielenne, antakaa x-kumppaninne viimein nauttia elämästään, jota hänellä ei kansanne ole ollut, johon ette ole antaneet hänelle edes inhimillistä mahdollisuutta. Nyt hän nauttii, hänellä on ihminen, jota rakastaa ja joka ei vaadi rakkautta, mutta saa sitä.
Vastaukset 65
Vanhimmat
taidat itse olla pettäjä, joka yrittää pökittää itseluottamustaan tällä "vuodatuksellaan" "hyvän asian" puolesta..
Olen vaihtanut epäinhimillisen elämän inhimilliseen ja siitä on aikaa 23 vuotta ja pari aikuista lasta sekä rakas kumppani rinnallani.
Suosittelen.
Alkuun kyllä x kitisi ja heitteli kapuloita rattaisiin, mutta meni uudelleen naimisiin, erosi ja taas uudelleen naomisiin ja taitaa olla jo onnellinenkin - ei ainakaan ole marinoita enää kuulunut.
pelle sanonko minne!? Rupinen ja surkea teoriasi mustasukkaisuudesta, epäilystä, kahlitsemisesta ei pidä ollenkaan paikkaansa ainakaan minun tapauksessani ja tuskin monessa muussakaan.
Kirjoituksesi kuvastaa vaan omaa selkärangattomuuttasi ja avuttomuuttasi ITSE VALITSEMASI kumppanin ikeessä!
Jos tässä joku on katkera niin se olet sinä ja vielä pahimmasta päästä!
Lue tuosta ylempää vastaukseni "juu"
katkeruus kaukan - noin 23 vuoden takana ;-))
suhteesta ei kukaan lähde, ellei ole pakko. Jos todella rakastaa toista, päästää tämän lähtemään eikä ota siitä paiseita. Itsesääliin turvautuvat ripustautujat katkeroituvat ja heistä tulee vihollisia itselleen ja kaikille muille ihmisille.
Hmh. Minut pettänyt ja jättänyt ex sanoo täysin päinvastaista ja rukoilee anteeksiantoa ja takaisinpääsyä kun ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Että eipä aina ihan noinkaan. Tottahan se on että jos toista alkaa kiinnostamaan muut, on suhteessa luultavasti jotain vialla. Mutta silloin pitää avata se suu ja kertoa miten asiat ovat, on paha korjata mitään jos ei edes tiedä että jotain on pielessä.
Niinpä niin. Jos ei osaa suutansa aukaista, ei voi syyttää toista.
Minullekin vakuuteltiin, että minussa ei ollut vikaa, vaan että vika oli hänessä. Ja niin todellakin oli. En tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin, koska sitä minulle ei koskaan kerrottu.
Keskustelun aloittaja (=pettäjä) on itse katkerampi kuin yksikään petetty. Itsepähän on kuitenkin alistamiseen suostunut, joten ei auta valittaa ja kaataa sitä syyttömien niskaan.
Tottakai, niinhan se menee. Harmi vaan ettei tallaisia HYVIA ihmissuhteita tunnu enaa loytyvan. Vai mistakohan johtuu etta suuressa osassa suhteita petetaan/erotaan? Olisikohan itsekkyydella tai oman edun tavoittelulla jotain tekemista asian kanssa? Jos petetyt ovat katkeria ja luusereita, niin sina tunnut olevan onnesta sekaisin ja taydellinen ihminen... ei mene hyvin sullakaan.
Varmaan useissa tapauksissa kertomasi pitää paikkansa, mutta onpa aika hölmöä yleistää. Itse olin aikanaan suhteessa naiseen, jonka sain myöhemmin tietää tarjoilleen tavaraansa aika tiuhaan tahtiin jopa mun ystävilleni. En todellakaan käyttäytynyt mitenkään omistavasti ja ainakin omien sanojensa mukaan tää naikkonen piti seksiä mun kanssa upeana. Ja tosiaankin jäi vonkaamaan kun lähdin litomaan. Vielä vuosikymmenenkin jälkeen tää muija on aina tavattaessa yrittämässä mua sänkyynsä, vaikka tietää mun olevan varattu (niinku muutkin exät). Voin sanoa, että silloin ei tehnyt yhtään pahaa lähteä ja solmia uusia suhteita, mutta just petetyksi tulemisen takia olen myöhemmin muuttunut hiukkasen omistus haluisemmaksi. Onneksi se ei ole ketään ainakaan tähän mennessä tuntunut haittaavan. Ja nymfomaaneja kartan kuin ruttoa. Revi siitä.
useimmiten onnellinen "pettäjä" hetken kuluttua raapiikin ovia?
On lähtenyt tielle, jonka on valinnut väärillä perusteilla. Siis - myös pettäjällä voi ollahuono itsetunto ja sekoilee siksi.
Muuten voi lukea aiemmat viestini, eli ei ole tarvimmut mennä takasin...
silloin, kun vanhasta suhteesta lähdetään pikavauhtia tulee tehtyä suuri virhe! Tätä edesauttaa petetyn suuttumus. Vai kuinka moni petetty rakastaa kumppaniaan niin paljon, että toivottaa tämän tervetulleeksi takaisin sitten kun uusi suhde on "kulutettu loppuun"?
Tosissasiko olet? Pettäjälläkö itsetuntoa? Se oli uutta! Eiköhän niitä aina uusiutuvia suhteita haeta juuri sen itsetunnon (ehkä muunkin) pönkitykseen!
Mistä minä voin lukea sinun aiemmat kirjoituksesi?
Lukemaatta niitä, uskon että tarkoitat, että "kotoa" saa kanssa lähdön jälkeen.........
oletko miettinyt,että silloinkin saattaa olla kysymys "hyväksikäytöstä"?
Lue vaikka tuo viestini "juu" - se on kolmantena viestinä tässä viestiketjussa - siis kolmas rivi ylhäältä.
Ei ole tarvinnut mennä takaisin, enkä kyllä olisi mistään hinnasta menytkään. Ja itsetunto on aivan kohdallaan!
Hauskan vuodatuksen kirjoitit, kiitos kun sait minut hymyilemään :) Sinulle on ilmeisen tärkeää saada purettua kokemasi syyllisyys, se taitaa kalvaa sinua sisältäpäin. Hyvä ratkaisu, kuten niin monessa muussakin kiusallisessa asiassa, on kieltää oma vastuunsa ja omat vikansa ja kaataa kaikki toisten päälle. Sinussa ei ollut mitään vikaa, inhottava itseensä käpertynyt mustasukkainen epäilijä-puolisosi ajoi sinut siihen. Kun vielä keksisit jonkun keinon millä vapautua katkeruudesta niin asiasi olisivat todella hyvin.
"Menkäähän ”petetyt” itseenne ja tunnustakaa edes itsellenne, että teissä on ollut syytä, teissä on ollut puutteita, olette olleet inhottavia omistushaluisia ja mutasukkaisia reppanoita. Olette luulleet rakastavanne toista ja kuitenkin ainoa, mihin olette pystyneet, on tuskan tuottaminen ”rakkaallenne”."
Olen mennyt itseeni, havainnut useita vikoja itsessäni ja myöntänyt puutteeni. Silti en ollut inhottava, omistushaluinen tai mustasukkainen. Ja mikäli exääni on uskominen, pystyin kyllä paljon muuhunkin kuin tuskan tuottamiseen.
Kysymys kuuluukin, pystytkö sinä menemään itseesi?
ja siksi tulinkin tulokseen, että kannattaa lähteä uudelle tielle - aikaa on kulunut yli 20 vuotta ja olen edeleen onnellinen päästyäni pois piinasta.
En ole koskaan ajatellut, että vain toinen osapuoli olisi syllinen.
tuumailen, ettei syyllisiä ole ollenkaan. Ei voi ajatella, että parisuhteessa ollaan syyllisiä joko siihen, että suhde toimii tai siihen, ettei se toimi! Parisuhde vain on niin kauan kuin molemmat tuntevat, että siinä on hyvä olla. Jos ongelmia tulee on ne selvitettävä, mutta jokainen ongelma ei ole selvitettävissä. Ihmiset toimivat usein juuri päinvastoin kuin heidän pitäisi päästäkseen haluamaansa lopputulokseen.
Olen paljolti samaa mieltä kanssasi. Vain tuo viimeinen lause, jossa sanoit, että ihmiset usein toimivat juuri päinvastoin, kuin pitäisi - sitä en allekirjoita aivan ehdottomasti, sillä jossakin vaiheessa sitä vaan huomaa, että mitään ei ole tehtävissä vanhan suhteen "pelastamiseksi", joten on otettava uusi suunta. Tietenkin tämä pitää tehdä harkiten ja niin, että itse tietää mitä on tekemässä. Siinä vaiheessa ei enää voi kantaa huolta vanhasta kumppanista, vaan hänenkin on PÄRJÄTTÄVÄ YKSIN ja osattava edetä omalla tiellään.
Näissä vastauksissa on pääsääntöisesti oletettu, että ns. pettäjä tekee tekonsa ilman harkintaa ja ilman mitään syytä ja on sitten taas palaamassa takaisin vanhan "kultansa" luokse. Minä taas uskon, että suuri osa näistä "pettämisistä" tapahtuu vasta sitten, kun suhde on henkisesti jo päättynyt, mutta kuitenkin elää vielä jonkin laista tuskaista elämäänsä. Tietenkin on niitä, jotka kulkevat vain himojensa varassa ja hakevat jännitystä elämäänsä ja luulevat voivansa pitää niin uudet kumppanit, kuin vanhankin. Minun kirjoitukseni lähtökohta oli siinä, että suhde on jo todella siinä vaiheessa, josta ei enää ole paluuta. Näin oli minulla aikoinani. Eroamisella vaan ei ollut mitään kiirettä, koska elämä oli jo muualla. Muija natkutti, kitisi ja rutisi, mutta sillä ei enää ollut merkitystä. Tiesin jo ennen ensimmäistä "petostani", että suhteemme on loppu ja asia vain sinettiä vaille. Ja kun sitten "pettäminen" oli tapahtunut, niin tämä entinen puolisoni oli todella katkera ja näki vain tämän pettämisen syynä eroomme. Niin kuin kirjoitin, oli suhteemme jo ennen tätä pettämistä hiipunut ja kulunut loppuun, minä en olisi siinä suhteessa enää pystynyt palaamaan alkutilanteeseen, koska se suhde oli ollut pelkkää painajaista jo muutaman vuoden. Siinä oli jatkuvaa kateutta, omistamisen halua, epäilyä ja mustasukkaisuutta, vaikka sille ei ollut pienintäkään aihetta. Minua suorastaan työnnettiin pois, vaikka x sanoikin haluavansa olla vain minun kanssani, rakastavansa vain minua, pelkäävänsä että lähden, vaati minua pysymään jatkuvasti "näköetäisyydellä", vaati jatkuvasti minua ketomaan sellaisista teoista, joita en ollut tehnyt, väitti minun olleen silloin ja silloin siellä sun tällä, rakastelleeni naapurin vaimon kanssa. Siis täysin sairasta epäilyä ja omistamisen halua. Minulla tuli mitta täyteen ja aloinkin hakeutua pois koko paskasta ja onnekseni tapasin naisen, jolle ei tarvinnut selittää, kuinka paskaa kaikki oli ollut, kuinka kurjaa minulla oli kotona jne. Me vaan tulimme toimeen ja puhuimme kaikista asioista, olimme samaa mieltä lähes kaikesta, emme vaatineet toisiltamme mitään, emme epäilleet, meillä ei ollut tarvetta omistaa toisiamme, rakastuimme, löysimme itsemme viimein sängystä, erosin entisestä, menin uudelleen naimisiin, saimme lapset ja hoidimme yhteisesti asioitamme, rakensimme talon, kasvatimme lapsemme, elimme myös molemmat omaa elämäämme, kuljimme eripuolilla maailmaa ja aina palatessamme rakkautemme oli kestänyt ilman mitään suuria katalia epäilyjä, Olemme edelleen yhdessä ja lapsemme rakastaa meitä ja me heitä - voi kunpa tulisi jälkikasvua pian!
lauseella "..ihmiset usein toimivat juuri päinvastoin, kuin pitäisi.." petetyn osapuolen toimintaa tilanteessa, jossa saa kuulla tulleensa petetyksi. Palaute ei yleensä ole kovin rakentavaa. Mikäli se olisi niin suhde saattaisi jatkuakin.
Kertomuksestasi päätellen sinulla ei ole ollut epäilystäkään siitä, että halusit avioeron. Tilanteesi on ollut periaatteessa ihanteellinen! On helppo valita hyvän ja huonon väliltä, mutta vaikeamman valinnasta tekee jos sekä uusi että vanha suhde on hyvä (tietenkin eri tavalla!). Koska hyvästä suhteesta ei lähdetä niin siitä harvoin lähdetään silloinkaan, vaikka olisi äärimmäisen rakastunut toiseenkin ihmiseen.
Parisuhteissa on yleensä vikana se, että vaaditaan toiselta mahdottomia eikä itseltä mitään. On täysin selvää, että suhde kariutuu jos toinen on omistushaluinen, epäilevä, kateellinen, mustasukkainen jne. Parisuhteessa pätevät aivan samat käyttäytymisnormit kuin muissakin ihmissuhteissa. Toista pitää kohdella hyvin ja kunnioittavasti silloinkin kun itse kokee, että kumppani on tehnyt virheen. On myös hyvä, että kumppanit osaavat kulkea omaa tietään, vaikka parisuhteessa eletäänkin ja molemmat tietävät pärjäävänsä yksinkin.
mutta en tehnyt itseasiassa valintaa hyvän ja huonon välillä, vaan lähdin pois huonosta - enhän toki voinut tietää, että uusi suhde tulisi onninstumaan - eväät asialle kuitenki oli ja onneksi osasimme pelata korttimme niin hyvin, etä ME ONNISTUIMME uudessa suhteessani.
Hyvää jatkoa sinulle
Että on myös sanottu: "Mustasukkaisuutta ei ole ellei siihen anneta syytä". Usein mustasukkaista syyllistetään omistushalustaan, mutta mikä hänessä sen aiheuttaa? Sitä ei kukaan kysy!
Itselläni on kokemusta, että toinen osapuoli ei tarkoittanut pahaa, mutta vaan aiheutti minussa mustasukkaisuuden. Hänellä oli paljon naispuolisia ystäviä, mutta hän oli aina heidän suhteen salamyhkäinen. Hänen puhelimensa oli täynnä naisten puhelinnumeroita, mutta koskaan hän ei minun kuullen heille soittanut! Yhtäkään heistä en edes tavannut. Aloin ihmetellä, missä mieheni oikein näitä tapaa ja koska heidän kanssaan juttelee?
Päätin selvittää asioita. Kerran luin erään naisen viestin hänen kännykästään, jossa nainen käytti sanoja: "Oma kultamussukkani", jne. Lopulta olin menettänyt kaiken luottamukseni ja mieheni ihmetteli, miksi olin muuttunut kylmäksi hermoraunioksi.
Kerroin syyt eron yhteydessä, vaikka meinasin vain lähteä kertomatta syytä. Sain kuulla, että kyseessä oli vain naisystävä, mutta miehelläni on ärsyttävä tapa kutsua kaikkia naisia kullaksi tms. joten hänen naisystävänsä sitten käyttivät "samaa kieltä".
Mutta olin jo liian rikki ja vihoissani hänelle, että olisin osannut antaa anteeksi.
Jos toista ei sen verran kunnioita, että voisi olla antamatta aihetta turhiin epäilyihin, on parempi antaa asian olla.
Nykyisessä suhteessani ei anneta aihetta mustasukkaisuuteen, joten en enää ole mustankipeä, eikä ole miehenikään.
hyvä ihminen.
Mikä aiheuttaa mustasukkaisessa omistushalun? Se ei ole kenenkään toisen toiminta vaan mustasukkaisuus on ihmisen sisäpuolella eikä ulkoavaruudessa. Jos on taipumusta mustasukkaisuuteen saa syyn olla sitä aivan mistä tahansa.
Tiedän tämän, koska itse olen ollut mustasukkainen. Epäilin ja vahdin siihen asti kunnes KERRAN soitin "tarkistussoiton". Silloin totesin, että menin liian pitkälle. Jos mieheni olisi uskoton hän olisi sitä siitä huolimatta olen mustasukkainen tai en. Meillä molemmilla vain on parempi elää parisuhteessa, jossa kumpainenkaan ei vahdi eikä epäile toista. Silloin suhteella on edes jonkinlaiset edellytykset onnistua.
Oletko koskaan kyseenalaistanut sitä, että tutkit ex-miehesi kännykän? Minua huvittaa tuo kumppanien kännyköiden sihtaaminen. Jos jollain todella olisi suhde, ei kai hän olisi niin hölmö, että pitäisi salaisen tuttavansa yhteystietoja kännykässään?!
Olen sitä mieltä, että jos toinen tuntee paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia ja on heistä hyvin salamyhkäinen, hän aiheuttaa toiselle mustasukkaisuutta, vaikkei olisikaan erityisen mustasukkainen luonne.
Onhan tutkittu ja todettu, että mustankipeys on ihan normaali, jopa tärkeä tunne suhteessa, mutta vain tiettyyn rajaan asti tietenkin..
Mistään sairaudesta ei siis ole kyse.
Tiedän muuten paljonkin tapauksia, joissa kännykkää tutkimalla on saatu selville että toinen pettää. Se nyt vaan on se "lähin" ja helpoin tapa lähteä selvittämään.
Siinä vaiheessa kun luottamus on jo muutenkin pilalla, ei paljoa ole merkitystä sillä onko oikein vai väärin penkoa toisen kännykkää.
en mennyt tutkimaan avopuolisoni päiväkirjaa, vaikka mieli teki, pitelin päiväkirjaa jopa kädessäni ja mietin, kuitenkin jokin tunnne esti minua ??? Eikä minuntapauksessani, päiväkirjan penkomiesesta olisi ollut sen enempää hyötyä, luulen että kaikki olennainen tuli esille, nyt sillä ei ole merkitystä, outoa on huomata että petettynäkin sitä osaa kunnioittaa toista sen verran että kaikkein pyhimpiin asioihin, kuten päiväkirja, ei mennä koskemaan ;)
siitä toisesta onko hän mustasukkainen vai ei. Mustasukkaisuus on normaali tunne kunhan se pysyy tunteena. Kännykän, henk.koht. tavaroiden ym. penkomista pidän enemmän tekona kuin tunteena.
Itselläni on paljon miespuolisia ystäviä, mutta vain harvojen puhelinumeron löytää kännykästäni. Usein saan heiltä tekstareita, joista ulkopuolinen voisi kehittää mitä tahansa pettämistarinoita. Ne poistan mahdollisimman pian.
Monesti mietin mitä ne ihmiset miettivät, joilla on salasuhde/salasuhteita ja siitä huolimatta jättävät numerot ja viestit puhelimeensa. He ovat joko harvinaisen tyhmiä tai sitten odottavatkin paljastumistaan?
jo kerran vastauksen, mutta teenpä sen taas, koska se haihtui johonkin.
Eli siis:
Mustasukkaisuus riippuu edelleen täysin siitä kumppanista eikä toisen toiminnasta. Mustasukkaisuus on normaali tunne niin kauan kuin se pysyy tunteena. Mielestäni se, että lukee toisen päiväkirjaa, tutkii kännykkää tms. ei ole tunne, vaan teko.
Itselläni on paljon miespuolisia ystäviä, mutta vain harvojen puhelinnumerot ovat kännykässäni. Monet heiltä saamani viestit voisi ulkopuolinen käsittää aivan väärin, oman mielikuvituksen mukaan. Poistan viestit mahdollisimman pian.
Jos jollain on salasuhde/-suhteita niin miksi hän pitää tietoja kännykässään? Siihen keksin vain kaksi syytä: Hän on joko tyhmä tai haluaakin, että jää kiinni.
siinä se toinenkin viesti tuli...
Tässä on tyypillinen pettäjä. Hän perustelee asiat kuten petoskumppanit tekevät keskenään. Näillä perusteluilla he tekevät oman pettämisensä oikeutetuksi. Tällaisia perustelu kuulee varmasti öisistä hämäristä hotellihuoneista. Joku tämän palstan kirjoituksista on todella sattunut tähän tyyppiin. Ehkä hän esiintyy yhdessä niistä ja on tunnistanut tarinasta itsensä...ihan oikein....
Ei ole mitään hämäriä hotellihuoneita, vaan omakotitalo, jonka olemmeyhdessä uuden kumppanini kanssa hankkineet, on yhteiset aikuiset lapset ja elämme edeleen onnellisesti yhdessä. En kadu "lähtemistäni" lainkaan.
Lue kaikki viestini, niin saat käsityksen asioista.
Kauan sitten jäi taakseni katkera puoliso... nyt olen ollut täysin onnellinen yli 20 vuotta.
Ratkaisut pitää vaan tehdä jossakin vaiheessa - mitä aiemmin, sitä parempi. Tietenkin ratkaisut täytyy osata perustella itselleen ja toimia sen jälkeen määrätietoisesti.
Moro!
Siis eikös tällä palstalla pitänyt puhua uskottomuudesta. Siis olet ihan oikessa siinä että ei hyvästä suhteesta lähdetä.
Mutta kun olen niin lapsellinen että kuvittelen että edellinen suhde/avioliitto lopetetaan ennen kuin ruvetaan uutta hakemaan.
Eli ei voida mitenkään puolustella sitä että loikitaan aidan yli edestakaisin kokeillen olisiko ruoho vihreämpää.
Peli pitää pelata selkeillä säänöillä, eli jos suhde ei toimi siitä lähdetään. Ei niin että kokeillaan että toimiskohan ton kanssa paremmin ja mennään takaisin kotio.
Julkkikset toimivat mitä parhaimpina esimerkkeinä siitä, että uuteen suhteeseen lähdetään juuri silloin, kun siltä alkaa tuntua!
Ei ajatella kumppania, ei lapsia eikä mitään muutakaan "ikäviä" asioita. Hjallis H tästä viimeisimpänä (vai onkohan tänään jo joku toinen julkimo eronnut?) huonona esimerkkinä, vaikka luulisi hänenkin tuntevan pelin säännöt?
Erehtyminen on inhimillistä niin julkkiksilla kuin tavallisilla ihmisillä ja siitä on lähdettävä.
En ole mistään lukenut tuollaisia sääntöjä.
Kokemuksesta tiedän, että rakkaudella on aivan omat "säänönsä" ja siinä ei ole mitään karenssiaikoja tms.
Myös yhteiselämällä pitäisi olla sääntöjä, mutta kun ei ole - toine vaan vahtii, vartioi, yrittää omistaa, vittuilee, inhoilee, on mustasukkainen jo vuosia ennen, kuin on väkisin teoillaan työntänyt toisen kauas luotaan...
Minulle ainoa sääntö oli se, että tiedän itse mitä teen, missä menen ja mitä haluan. Onnistuin ja nyt on yli 20 vuotta onnellista yhteiselämää takana, aikuiset lapset, talo ja aika odottaa yhteistä eläkeaikaa...
Sanoit että terve ihminen jatkaa ELÄMÄÄNSÄ ja siirtyy eteenpäin jne.. Kysyn vaan, miten miellät pettämisen eteenpäin siirtymiseksi?!? Pettäjä on tilanteessaan se heikompi osapuoli, joka ei osaa tehdä kypsää päätöstä,vaan roikkuu vanhan ja uuden välillä,satuttaen kumpaakin suunnattomasti ja julmasti. JOs kerran parisuhteessa ei ole hyvä olla, voi avata suunsa ja puhua ongelmista ja jos sekään ei auta, suhteesta voi lähteä,ilman että tarvitsee pettää.
Exäni kyllä katui kovasti ja kinusi takaisin petettyään ja jatkoimmekin tapahtuman jälkeen vielä vuoden yhdessä. Mutta jos ihminen on mokannut itsensä niin pahasti,että on mennyt pettämään kumppaniaan, aika harvoin suhde toimii luottamuspohjalta niinkuin ennen (varsinkaan jos ei ole kyse avioliitosta).
Niinkuin joku muukin tuossa kirjoitti, niin tiedostin kyllä omat vikani ja tiedostan ne edelleen, mutta turha väittää, että syy pettämiseen löytyy yksinomaan petetystä osapuolesta. Kirjoituksesi vaikuttaa kovasti pettäjän katkeralta tilitykseltä, taitaa syyllisyys painaa vielä 25 vuoden jälkeenkin...ja ehkä sietäisikin painaa,pettäminen ei ole oikeutettu teko, jonka voi vain tehdä kun suhteessa ei ole hyvä olo! Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä selvittämään asiat keskustelemalla ja käyttäytyä kunnioittavasti ja vastuullisesti toista ihmistä kohtaan. Oma mielipiteeni pettäjistä on, että suuri osa heistä on heikkoja ihmisiä, jotka eivät osaa hillitä halujaan, eivät tiedosta edes omia tunteitaan saati sitten toisen, eivätkä osaa ajatella kuin omaa mielihyväänsä.
Onneksi tämäkin keskustelu on osoittanut, että vielä löytyy ihmisiä, joille uskollisuus merkitsee jotain, toisin kuin nimimerkille "kok.on"
Ihmetyttää, miten aikuinen ihminen puolustelee noin naurettavilla perusteilla pettämistään! Kyllä pitäisi sinunkin osata nähdä omat virheesi!!
-HCDR-
parempi jäädä roikkumaan vanhan ja uuden välillä kuin hosuen lähteä uuteen suhteeseen, ainakaan silloin jos vanha suhde on pidempiaikainen ja on lapsia.
Ei tosiaan, pidä hosua, mutta ei pettämisellä aiinakaan mitään hyvää aikaiseksi saa! Se on mielestäni hyvin epävarma tapa aloittaa uusi suhde, ja eikö juuri pettäminen ole hätiköityä siirtymistä uuteen suhteeseen (jos siis pettämiskumppaninsa kanssa aloittaa "uuden" suhteen..).Lapset kyllä tuovat koko hommaan ihan uusia "ongelmia", mutta jos on ollut valmis saamaan lapsen henkilön kanssa, jota pettää, pitäisi kyllä olla myös valmis yrittää selvittää ongelmat ennenkuin lähtee pettämään! Ei ole lastakaan kohtaan oikein jos rikkoo suhteen pettämällä!
Ja eihän aina olekaan syytä syöksyä heti uuteen suhteeseen, tekee hyvää olla myös yksin (tai vaikka kaksin lapsen kanssa, jos sellaisia on ilmaantunut..)
En edelleenkään näe hyötyä siinä, että rikkoo sekä oman ja varsinkin kumppanin elämän sillä, että ei osaa päättää mitä tahtoo! Jos on ollut rohkeutta aloittaa suhde, pitäisi olla myös rohkeutta pystyä selvittämään väkisinkin ilmaantuvia ongelmia, ja jos ei ole onnellinen kumppaninsa kanssa, eikö ole kaikkien edun mukaista, että päättää suhteen, jos ei viihdy!!
Tiedän olevani todella jyrkkä tämän pettämisen suhteen, mutta ei kai uskollisuuden puolustamisessa pahaa ole, kun tuntuu että nykyään liian moni otta uskollisuuden vain jonkunlaisena sanahelinänä, jolla ei todellisuudessa näytä olevan kuitenkaan merkitystä!
Uskollisuus on toimivan parisuhteen ja luottamuksen pohja!
ihanteesta miten parisuhteen pitäisi toimia. Niin se ei vain aina toimi.
Käytännössä ihmiset ovat aivan tyytyväisinä parisuhteessaan ja viihtyvät siinä varsin hyvin aina siihen asti kunnes elämään tulee ms/mr X, jolla on sellaisia haluttuja ominaisuuksia, joita omalla puolisolla ei ole. Toiset hullaantuvat ja toiset eivät.
Näin ollen ei omassa parisuhteessaan voi lähteä ratkomaan olemattomia ongelmia! Ainoa murhe on ainoastaan se, että rakastuu myös toiseen. Yleensä aika ratkaisee asian suuntaan tai toiseen pitkällä tähtäimellä. Paljon riippuu myös rakkaudesta.
pettajille tuntuu olevan vaiketata tajuta tuota, miten suhde pitaa lopettaa, kirjoitit erittain hyvin tuosta suhteen lopettamisesta ja pettajan epavarmuudesta, miksi minusta tuntuu silta etta pettaneet osapuolet hakevat oikeutusta teolleen ? todellakin keskustelun aloittaja puhui kovaan aaneen hyvasta suhteesta, ihmettelen sita mihin kohtaan hyva suhde loppuu ja mista alkaa huonosuhde, petoksen jalkeen vai ennen sita ? eli onko vain paateltava etta kaikki todella johtuu siita etta ihmiset ovat hyvassakin suhteessa epavarmoja, pelokkaista, heikon itsetunnon omaavia, kykenemattomia ottamaan vastuuta omasta saati toisen elamasta ;)
Ei sitä voi ajallisesti tarkkaan määritellä, missä hyvä suhde loppuu ja huono suhde alkaa. Raja on häilyvä ja suhde seilaa aikansa "rajan molemmilla puolilla". Ehkä hyvä suhde loppuu sitten, kun suhde ei enää palaa hyvälle puolella. Joillakin tämä vaihe voi kestää vuosia ja jopa lopun elämää, joillakin se tapahtuu äkkiää.
Sen verran voin sanoa, että minun kohdallani pettäminen tuli vasta sitten, kun suhde oli jo muuttunut huonoksi (siis elinkelvottomaksi). Minun ei ole koskaan tarvinnut saada "pettämiselleni" hyväksyntää, koska olen sen itse sen kohdallani hyväksynyt ja olen ollut valmis kantmaan siitä vastuun itselleni - kenelle muille olisin vastuussa omasta elämästäni, jos ei ole puolisoa, jota rakastaa?
Suhteen lopettamisesta ei ole olemassa sääntöjä - jokaisella voi olla oma mielipide, mutta se ei anina ole sovellettavissa kaikkiin suhdteiden päättymisiin. Miten suhde PITÄÄ lopettaa??? Missä ohjeet?
Olen sitä mieltä, että petosta ei voi tapahtua ennen kuin suhde on muuttunut huonoksi (lue elinkelvottomaksi). HYÄSTÄ SUHTEESTA EI KUKAAN LÄHDE. Hyvän ja huonon välillä ei ole selvää rajaa, ei ole selvää hetkeä, milloin suhde muuttuu huonoksi. Se elää välillä hyvänä ja välillä huonona, mutta jossakin vaiheessa jos se ei enää palaa paremmalle puolelle ja silloin on aika suhteen päättämiselle ja /tai oman tien valinnalle. Ei toista ihmistä voi vetää mukanaan jos hän ei sitä itse tahdo.
Ei kait pettämisestä tee mikään oikeutettua kuitenkaan, vai tekeekö ???
Mitä se pettäminen oikeastaan on? Onko kenelläkään oikeutettua vaatia ketään pysymään vihan ja inhon myrkyttämässä liitossa? Tietenkin jokainen tekee niin kuin hyväksi näkee, mutta kun joku tulee "jätetyksi" olisi jäyetyn ehkä hedelmällisempää mennä peilin eteen ja miettiä, että onkohan sitä itse tullut olleeksi niin täydellinen, kuin luulee, kuin se, että haukkuu vain toista ja ruikuttaa kadonneen rakkautensa perään. Ruikutuksella ei saavuta mitään.
Edelleen olen sitä mieltä, ETTÄ HYVÄSTÄ SUHTEESTA EI KUKAAN LÄHDE! Ja tästä seuraa, että suhde varmasti on melkoisen huono, jos siitä kaikin tavoin haluaa pois.
Voi, kun haluasin nyt edelleen tietää, pitääkö se huono suhde päättää vielä tyylittömästi, antaa se viimeinen isku toiselle, saada varmasta taattua se että X katkeroituu ja purkaa vihansa päällesi, en nyt vaan kykene ymmärtämään tuota asiaa, onko se sitten kosto, "vihan ja inhon" palkkio, eikös sitä pääse millään muulla tavalla suhteestä irti kuin naimalla naapuriaan tai muuta ;) ? mielestäni tämä ei ole hyvä / hyväksyttävä tapa, tässä ei mielestäni ole mitään tekemistä ruikuttamisen kanssa, vaan tyylitajun ;) ? kunniotuksen osoittamisesta toista kohtaa, mutta jos nyt oikein ymmärsin, niin vihaa oli sitten sen verran että toisen elävän, ajattelevan ja tuntevan ihmisen kunnioittaminen ei tullut kysymykseen ??? korjatkaa jos vaadin liikoja. Luulisin että suhteestä pääsee irti muutenkin ;)
Hyvästä suhteesta ei kukaan lähde?
Itselläni on "hyvä suhde", mutta silti tunnen kaipuuta lähteä siitä.
Miten edes määritellään hyvä suhde? Onko se sitä että sinulla on vain ok olla, vai sitä että tunnet löytäneesi puuttuvan puoliskosi?
Meillä on aina mennyt pelkästään hyvin, meillä on syvä kunnioitus toisiimme, olemme toistemme parhaat kaverit, aherramme suhteemme eteen, täydellinen pari monen mielestä.
Meillä ei naapurien tarvitse kuunnella tappelemista, sovimme aina kaiken sulassa sovussa.
Mutta...
itse en ole missään vaiheessa "rakastunut" mieheeni, enkä tuntenut mitään intohimon tapaistakaan. Mieheni kyllä on umpirakastunut minuun.
Olen vain ajatellut olevani niin tunneköyhä, etten osaa tuntea niin vahvoja asioita, mutta nyt tiedän että osaan, sillä nyt tunnen intohimoa.
-TOISEEN MIEHEEN!
Mitään ei ole tapahtunut enkä tosiaankaan anna tapahtua, mutta tapaus järkytti minua.
Tunsin jotain sellaista toiseen mieheen, mitä minun olisi pitänyt edes JOSKUS tuntea omaankin mieheeni! Mutta en tuntenut, en edes alussa!
En tiennyt sellaisesta ennen kuin kohtasin tämän miehen, joka sekoitti pääni.
Olen ihan sekaisin kun mietin vain että olenko sittenkin ihan väärän miehen kanssa?
Mutta silti, mieheni on aivan uskomattoman huomioiva ja ihana, tiedän etten tule löytämään yhtä hyvää puolisoa sillä hyvemmäksi ei voi tulla.
Tilanne on kamala, miten jättää mies jonka kanssa menee ihan hyvin, mutta johon en vain tunne intohimoa? Onko se intohimon kokeminen elämässä niin tärkeää?
Voinko mennä hautaani tuntematta koskaan epätoivoista kaipuuta ja kaikenkattavaa himoa mieheen?
Ja mitä jos ( ja KUN ) uusi mies ei olekaan loppupeleissä yhtä ihana kumppani, kun se intohimon tunne aikanaan väistämättä siinäkin suhteessa kuitenkin muuttuu arjeksi?
Mutta en tietenkään haluaisi kuolla tuntematta rakastumisen ja intohimoisen kaipuun tunnetta!
En tiedä mitä on tuntea janoa omaan kultaansa, en tiedä mitä on tuntea maagista yhteenkuuluvuuden tunnetta, en tiedä mitä on edes nauttia seksistä täysillä..
EI SE AINA OLE NIIN MUSTAVALKOISTA!!!
Sanon vain, että onni on niillä, jotka tietävät ja tuntevat olevansa sen oikeansa kanssa.
jep, minä "kuulemma" olen juuri tuonlainen kuvaamasi "maailman paras mies", jota ei toista kertaa tule löytämään, näin minulle on sanottu ;), no en tiedä oliko se nyt niin hauska huomata että, en ole ainut omalaatuisessa tilanteessa ;)
Mielestäni tapauksessasi "kok.on" olisi mieluummin ollut pettämistä se, että olisit JÄÄNYT vanhaan suhteeseesi.
Sellaisessa tapauksessa, jossa vanha suhde sekä uusi suhde ovat hyviä, kysymys olisi pettämisestä, ehkä.
Olen itse lähtenyt hyvästä suhteesta.
Vika oli minussa, olin alkoholisoitunut ja muutenkin siihen aikaan kyvytön huolehtimaan ihmissuhteesta, kun en edes osannut huolehtia itsestäni.
Kumppanini oli täydellinen, hän olisi ollut valmis auttamaan minua kantamaan taakkaani, mutta halusin hänelle paremman elämän.
Jätin hänet siis tavallaan "rakkaudesta", koska en ollut hänelle hyväksi.
Hänellä ei todellakaan ollut mitään syytä mennä peilin eteen, vaikka joutuikin jätetyksi, minulla sen sijaan oli!
Sen jälkeen olenkin ollut yksikseni ja nyt alkaa elämä vihdoinkin voittaa.
Ajattelen häntä joka päivä, ehkä elättelen jopa toivoa yhteenpalaamisesta, mutta en laske sen varaan.
Hänellä on varmasti jo joku uusi ihminen, koska hän on niin ihana..
Monesti jättäjä lähtee myös ihan itsekkäistä syistä, että saa parempaa seksiä toiselta, tai on vain löytänyt vieläkin sopivamman kumppanin, vaikkei vanhassakaan sinänsä vikaa ollut, mutta suhde arkiintunut.
Ei aina tarvitse olla jotakin "vialla" ja toisen jotenkin syypää, että suhde loppuu.
Ei asiat ole niin mustaavalkoisia, varsinkaan juuri nämä ihmissuhdeasiat.
Kyllä hyvästäkin suhteesta lähdetään, mitä moninaisemmista syistä.
Eri asia on sitten, katuuko sitä myöhemmin..
Juupa juu - kyllähän aina löytyy erikoistapauksia. Itse lähdin selvinpäin ja tietoisena mitä teen. Suhteemme oli osaltani ja minun puoleltani hiipunut loppuun, vaikka elimmekin yhdessä. Tekoni oli harkittu, eikä siihen tosiaan liittynyt alkoholismia tai mitään sairauksia (paitsi ehkä toisen mustasukkaisuus).
Koko keskustelun avaus perustui siihen, että olin harkinnut lähtöni niin valmiiksi, että sitä päätöstä ei enää mikään voinut muuttaa. Siksi minulle ei koskaan ole tullut mieleennikään paluu takaisin. Vaihdon siis elämäni suuntaa, enkä sitä ole tähän päivään mennessä katunut.
Sinulla lähtö on perustunut johonkin aivan muuhun, kuin syvään harkintaan.
Enpähän ole niin aistillinen ihminen, että lähtemisen syy olisi kokaan ollut "parempi seksi" - se ehkä tulee sitten, kun kohtaa sen ihmisen, jota rakastaa todella.
Kirjoitit, "...Monesti jättäjä lähtee myös ihan itsekkäistä syistä, että saa parempaa seksiä toiselta, tai on vain löytänyt vieläkin sopivamman kumppanin, vaikkei vanhassakaan sinänsä vikaa ollut, mutta suhde arkiintunut." Mielestäni tuollainen suhde ei ole enää hyvä, joskaan en tarkoita, että pitäisi hakea täydellisyyttä, mutta ei suhde saa olla huono. Myös tuo on tärkeää, että kumppani on sopiva / sopivampi - tämä onkin sitten jo vaikeampi määritellä.
Oliko suhteenne myös puolisosi mielestä HYVÄ?
Erikoistapauksia löytyy useinkin.
Suhteen voi lopettaa myös yhteisestä päätöksestä. Rakkautta voi olla paljonkin jäljellä, mutta tapahtuu tai ilmenee sellaisia tosiasioita, joita ei voi jättää huomiotta.
Näitä on juuri em. alkoholisimi sekä huumausaineiden käyttö. Sitten se, että toinen haluaakin perheen ja toinen ei, toinen saa vuosien pestin ulkomaille, jonne toinen ei lähde. Toisesta tulee keikkamuusikko, vaikkei toinen sitä yhtään halua.
Hups,olipa provokaatio! Elämä ei ole pelkkää parisuhdetta. Ihmistä vievät myös omat yksilöpsykologiset ongelmansa. Pettäjällä on usein omia ratkaisemattomia kriisejään,joita yrittää ratkaista toisen ihmisen avulla. Ihminen on itselleen vastuussa onnellisuudestaan , toisen kanssa eläminen voi perustua vain rakastavaan yhteiseloon ja kunnioitukseen. Toki lempikin voi leiskua , ainakin välillä! Ovatko pettäjät löytäneet itseään?? Siinäpä kysymys....
Ei ollut provokaatio - oli vain vastapainokirjoitus näill marinoille, jota ns. petetyt täällä kirjoittelevat. Täytyyhän olla mahdollisuus aloitta keskustelu myös toisesta näkökulmasta ja siksi kirjoitin.
Ei elämä olekaan pelkkää parisuhdetta, mutta parisuhde on osa sitä ja jos on huono parisuhde, vie se energiaa kaikesta muustakin elämästä.
Jos ihminen on kerran itselleen vastuussa onnellisuudestaan, niin eikö ihmisellä ole oikeus havaita olevansa väärällä tiellä, eläneensä väärän ihmisen kanssa, eläneesä vääriin ja sen jälkeen hakea ussi ELÄMÄ? Toisinaan se vanha suhde vaan on niin lopuun kulunut, että siinä ei enää ole mitään arvostettavaa, joten kohteliaisuudesta ei kannata jättää käyttämättä tilaisuutta, joka voisi johtaa pois paskasta ja tuoda onnellisuuden. Kukaan ei voi tietää suhteen alussa mihin se johtaa, mutta lopuun kuluneesta suhteesta ei tule uutta kukoistusta.
Itse otin riskin, kun totesin, että nyt synkaa. Aluksi keskustelimme paljon uuden kumppanin kanssa ja jossakin vaiheessa päädyimme ns. pidemmälle.
Aikaa on kulunut paljon, vanhan suhteen taakka on poistunut ja kauan sitten mieleni harteilta, uuden liiton lapset aikuistuneet ja kaikki hyvin - siis minulle kävi paremmin, kuin hyvin ja riskin otto kannati tässä tapauksessa.
Mitähäm tarkoitti tämä: "Ovatko pettäjät löytäneet itseään?? Siinäpä kysymys.... "?
Avioeron syy on aina liiton sisällä. Jommassa kummassa puolisossa tai molemmissa. Ei aina pettäjässä eikä aina petetyssä. Kolmas osapuoli on ulkopuolinen ja siksi syytön eroon.
Eikä aina syyllistä edes ole. Olosuhteet, sopimattomuus alun perin, sairaudet, onnettomuudet ja monet syyt aiheuttavat eroja, joihin kumpikaan ei ole syyllinen.
Taitaa olla pelkka vitsi tama kirjoituksesti :) Ei kait kukaan ole noin kapeakatseinen, no ainakin tasta sai sellaisen vaikutelman etta elamaa ei ole eletty edes 15 vuottakaan ;) , varsinkin tama lause kertoo henkilosta paljon "KYLLÄ SE VAAN ON NIIN, ETTÄ HYVÄSTÄ SUHTEESTA KUKAAN EI LÄHDE.", no toivottavasti elama opettaa :)
Mikähän on oma ikäsi? Minulla on ja paljon yli 50 mittarissa ja paljon onnellisia vuosia takanani toisen puolisoni kanssa.
En tosiaankaa ole lähtenyt hyvästä suhteesta. Ensimmäinen suhde ei ollut hyvä (en syytä kumpaakaan osapuolta) ja siitä suhteesta lähdin. Toinen suhteeni on ollut hyvä (reilusti yli 20 vuotta) ja ei kyllä ole tullut mieleenikään lähteä tästä suhteesta mihinkään.
Koitahan "aave" lukea aloitusviesti ajatuksella. Ehkä se satutti sinua, mutta joskus pitää sanoa asiat suoraan ja myös muista vinkkeleistä, kuin ainoastaan katkerien petettyjen kannalta. Myönnän, että X-puolisoni oli katkera ja hän ei heti tajunnut, mikä oli pielessä. Toisen yrityksensä päätyttyä eroon, tuli hänellä ilmeisesti aika siirtyä itsetutkisteluun ja todeta, että kaippa MYÖS hänessä on omat vikansa, jotka johtavat parisuhteen päättymiseen.
Ei tämä ole muuta kuin elämää ja tätä pitää opetella jatkuvasti. Tehdään virheitä ja välillä onnistutaan. vaikeinta on varmaa omien virheiden myöntäminen ja jos pitää itseään täydellisenä, niin jostakin syystä muute eivät kuitenkaan pidä.
Olen edelleen sitä mieltä, että HYVÄSTÄ SUHTEESTA KUKAAN EI LÄHDE, mutta huonoa suhdetta on turha roikottaa ja yrittää elää siinä. Nyt minulla on tosiaan ollut hyvä suhde varmaan joa kauemmin, kuin mitä sinä olet elänyt.
Minun ikani on 32, leimaatko yksioikoisesti kaikki ;), tai vaitatko tietavasi jokaisen tilanteen ?, minusta tuo vaikutti mustavalkoiselta ja kapeaalaiselta nakemykselta, heh, en ole mikaan tilastotieteilija, mutta havainnot iasta ja mielipiteista ovat pitaneet jossain maarin paikkansa ja poikkeukset ovat vahvistaneet saannon. Se etta kuvittelet ettei ihmiset lahde hyvasta suhteesta, on aikalailla epatotuus, silla kumman mielesta suhde on hyva suhde ? pettajan vai petetyn ? toiseksi, ihmiset ovat ihmisia, virheita sattuu, vaittamasi tuskin oli absuluuttinen ;) mitas jos kumpikin on sita mielta etta suhde on hyva, toinen tekee virheen ja pettaa, onko suhde sen jalkeenkin hyva ? jos pettaja kokee etta suhde on hyva, mutta petetty ei ?? tai toisin pain ? entas jos kumpikin kokee etta petoksesta huolimatta suhde oli ja on edelleen hyva, mutta petettu ei halua jatkaa enaan, mutta pettaja haluaisi. huomaan etta olet todella kayttanyt aikaasi ja miettinyt kaikki huolella, olemmeko samaa mielta ? Huom: mielipide on mielipide, jokaisella on siihen oikeus ja arvostan sinun mielipidettasi, vaikkakin kyseenalaista sen ja esitan oman nakemykseni ;), mika on hyva suhde ? sita ei kaiketi pysty kovin yksinkertaisesti maarittelemaan, oikeastaan maaritelmia on yhtapaljon kuin on ihmisiakin ;)
En leimaa kaikkia, tiedän että asiat eivät ole täysin mustavalkoisia jne, En halau yleistää, mutta eiköhän se näillä palstoilla ole niin, että asiat sanotaan kuitenkin aika yleisesti ja yleistäen.
Pelkäsit itse, että en ehkä ole 15 v:kaan - no siinä erehdyit noin 40 vuotta. Arviointikykyyn ei aina voi luottaa näin pienillä lähtökodilla, mutta minulla arviointukyky toimi aika hyvin silloin n. 25 vuotta sitten - en ole katunut. Katkera olisin varmasti, jos en olisi ymmärtänyt lähteä epäkelvosta suhteesta.
??? "jos pettäjä kokee, että suhde on hyvä, mutta petetty ei" - mitä meinaat. Minä olen sitä mieltä, että hyvästä suhteesta kukaan ei lähde poukkoilemaan mihinkää. Suhde ei minun milestäni voi olla hyvä, jos molemmat eivä niin tunne. Toki suhteen laadun arvioiminen ja määrittäminen on vaikeaa, mutta jokainen sen tuntee sydämessään ja sielussaan - siinä on minun määrittelyni hyvälle suhteelle. (tunnen, että minulla on nyt hyvä suhde)
En todellakaan halua leimata kaikkia, en halua tyrkyttää omia milipiteitäni faktoina - kerron vain oman mielipiteeni ja kokemukseni ja sen mitä olen saanut maailmassa kuulla ja kokea.
oli tarkoitettu hieman antamaan henkistä nostetta ;) hyvä että et siihen tarttunut ;) Niin, hyvä kuulla että et pidä mitään liian simppelinä tai yksoikoisena asiana, toki itsekin unohdan monesti sen seikan että näissä kirjoituksissa on virhetulkinnnan vaara suuri ja ihmiset lukevat mielellää sieltä "rivien välistä" ;) heh...Niin, ei ole mitenkään päivänselvää se etteikö suhde olisi pettäjän mielestä täydellinen, kun tuo pettäminenkään ei ole niin yksinkertainen asia, kun sitä luullaan, ilmeisesti jotkut tai oikeastaan moni, tuntuu olevan sitä mieltä että suhde on täydellinen, mutta silti he eivät voi elää ilman pettämistä, mistä se johtuu, on täysin epäselvää, yhteisiä tekijöitä ?? olisiko jännitys ??? kaiketi taustalla on se etteivät ole kuitenkaan täysin tyytyväisiä, eivät vaan pysty sitä myöntämään itselleen, mutta on ihmisiä jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä, oli heillä sitten mitä tahansa, he vaan yksinkertaisesti kyllästyvät kaikkeen jossainvaiheessa, ihan sama mitä heille antaisi ;)
Mikään ei aina ole selvää - minä tein kuitenkin ratkaisuni pitkän harkinnan jälkeen. En kyllä kerjennyt erota enne "pettämistä", mutta henkine eromme oli selvä ja minä elin jo suhteesta irtipäässeenä.
Oikeastaan voinkin miettiä, että olinko sittenkään pettäjä? Ketä minä olisin pettänyt? No - itseäni petin aika kauan, kun yritin pysyä uskollisena, vaikka tunsin kaiken jo loppuneen.
Ei nämä tosiaan ole mitenkään yliselitteisiä asioita ja varsinkin näissä lyhyissä hajanaisissa viesteissä saattaa jopa sisältö saada väärän asun. Minunkin viestini ovat täällä hajallaan ja olen niissä vastannut erilaisiin kysymyksiin, mutta uskon kuitenkin että viestejä yhdistelemällä voisi saada kokonaiskuvan sisällöstä.
Alkuperäinen tarkoitukseni olikin antaa toinen näkökulma asioille. Tällä palstallahan usein kirjoittavat juuri ne, jotka ovat jääneet yksin, tunteneet itsensä petetyiksi ja kaltoin kohdelluiksi. Eikö ole hyvä saada myös toinen kanta asioihin ja hyvä, että joku kertoo, miksi tuntee itse tilanteeseensa joutuneensa.
Minullehan tämä "pettäminen" oli tulosta siitä, että joku suhde oli täysin loppuun kulunut eikä sillä alun alkaenkaan ollut elämisen mahdollisuuksia. Kuitenkin perääni vinguttiin, minua haukuttiin, toivottiin takaisin, luvattiin anteeksi ja ties vaikka mitä. Juuri tuo ajatus anteeksiannosta on mielestäni melkoisen itsekäs - jos minulla ei ole mitään anteeksi pyydettävää, niin kuinka joku voi asettua niin paljoa paremmaksi, että lupaa anteeksi antoa - olisi antanut itselleen anteeksi sen, että pyrki omistamaan toisen, oli aiheetta mustasukkainen, epäili ja vakoili ja kun ei saanut aihetta, näki kuitenkin kaikkia piruja joka seinällä ja uskoi omiin luuloihinsa.
Taitaa olla tämäkin romaanin arvoinen paikka, sillä tästähän löytyy vaikka kuinka monta näkökulmaa ja varsinkin, jos sitä yrittää löytää sen täysin vieraan ihmisen näkökulman, tulee se vasikaksi. Eli minä kerron ajatuksiani omista kokemuksistani ja sinä tulkitset niitä omien kokemuksiesi perusteella - ei varmaan kumpikaan saa totuutta esiin.
Kärjistetysti sanoisin, että minun kohdallani pettäminen oli perusteltua, koska kaikki oli lopussa, mitkä ei ollut jäljellä, mitään ei ollut pelastettavissa ja jos olisin jatkanut, olisin pian ollut henkisesti rampa. Nyt minulla on hyvä elämä takanani ja toivottavasti myös vielä edessäni. Olen saanut nauttia elämästäni, olen voinut ja osannut antaa uudelle puolisolleni hyvää rakkautta, olen saanut omia lapsia, jotka ovat onnellisesti päässeet myös oman elämänsä alkuun. Nyt tietenkin joku kysyy, että pitäisikö elämän olla nautintoa ja minä vastaan, että mieluummin nautintoa kuin tuskaa jos kerran valita voi. Aivan turhan paljon on niitä liittoja, joita pidetään pystyssä hampaat irvessä ja silmät kyynelissä peläten vain sitä, että mitä muut ajattelee, jos me eroamme!
on hankalaa kirjoitella mielipiteitä yhdelle henkilölle useamman "viestiketjun" kautta, joten ei kannata noteerata "nyt meni metsään" otsikolla olevia kysymyksiäni, olet jo niihin vastannut, alan ymmärtämään vähitellen, eipä muuta. Toivottelen onnea elämään.
En oikein tajua puhutko viestissäsi erosta vai pettämisestä? Totta kai ihmisillä on huonoja suhteita, jossa toinen omalla mustasukkaisuudellaan, väkivaltaisuudellaan, etc. ajaa suhteen "loppuun" ja puoliso haluaa erota saavuttaakseen itselleen onnellisemman elämän. Ei se ole pettämistä vaan eroamista.
Voi myös käydä niin, että tapaat "täydellisen" partnerin vielä kun olet "huonossa" suhteessa. Sekään ei ole pettämistä, kunhan et pitkitä tilannetta.
Pettämistä sen sijaan on se, että harrastat irtosuhteita samaan aikaan kun vakuutat puolisollesi olevasi "yksiavioinen", rakastavasi ja harrastavasi seksiä vain hänen kanssaan eli petät hänen luottamuksensa.
Vielä pahempaa on, että samaan aikaan kun olet "turvallisessa" liitossa puolisosi kanssa haet koko ajan uutta rakkautta, joka olisi sinun mielestäsi parempi puoliso kuin edellinen. Se olisi vähän sama kuin kävisit koeajamassa uusia automalleja jos vaikka sattuisit löytämään paremman entisen kotterosi tilalle, mutta siihen asti ajat vanhalla romullasi, koska olisi niin epämukavaa siirtyä käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Se jos mikä on toisen ihmisen aineellistamista omaksi "omaisuudeksesi", jonka voi pistää kiertoon, kunhan parempi löytyy.
Vaikka mustasukkaisuuden kohdalla puhutaankin toisen "omistamisesta", niin silloinkin on kuitenkin ottaa edes jollain tasolla huomioon toisen tunteita. Kyseisen kaltaisessa pettämisessä taas ihminen on täysin kyvytön huomioimaan toisen tunteet ja yrittää perustella omia tekojaan toisen käytöksellä vähän samaan tapaan kuin psykopaatit perustelevat omat hirmutekonsa.
Vaikka suhde onkin huono, niin ei se oikeuta loukkamaan toista ihmistä niin syvästi kuin pettäminen loukkaa. Se ettet kykene ymmärtämään kuinka petetyt "luuserit" toivottavat pettäville kumppaneilleen hyvää kärventymistä helvetissä osoittaa ettet kykene ymmärtämään kuinka toinen ihminen voi tuntea tuskaa. Totta kai kun sattuu, niin haluaa toivoa kaikkea pahaa sille, joka satuttaa.
Tietenkin jos tätä jatkuu 20 vuotta tai asia menee toivomisen asteelta tekojen tasolle, niin silloin on kyse sairaanloisesta käyttäytymisestä, mutta jos toinen purkaa vihaansa kun on saanut pettämisen selville ja sinä et kykene ymmärtämään miksi he haukkuvat pettäjää, niin se on puhtaasti sinun empatiakyvyn täydellistä puutetta, eikä näitten petettyjen huonoutta.
Eli lyhyesti sanottuna eroamisessa on aina kaksi "syyllistä". Pettämisessä on taas tasan yksi syyllinen ja se EI ole petetty.
Mutta "Totta kai kun sattuu, niin haluaa toivoa kaikkea pahaa sille, joka satuttaa." ei näin. Vaikka toinen satuttaa, ei se "oikeuta" toivomaan kaikkea pahaa sille, joka satuttaa. Siinä vaan itse menee mukaan samaan halpaan.
Parisuhteessa pärjää pitkälle, kun on tarpeeksi empatiaa, itsekuria ja -hillintää.
Olen samaa mieltä, viha, kauna, katkeruus, nuo eivät loppujen lopuksi auta ketää, eivät hyödytä mitään, niillä tuohoaa vaan sen vähäisenkin mitä saattaa olla ;) puhumattakaan itsestää, mielestäni myrkyttää oman mielen... ?, en nyt tarkoita mitään "jeesustelua" vaan ihan rehellistä itsekkyyttä, jotta oma olo olisi parempi ;) näin koen ja olen kokenut parhaaksi ;)
Ei auta mitään eikä hyödytä ketään, vaikka lopun eläämänsä olisi katkera ja puhkuisi vihaa. Itseään sillä vain kiusaa ja elämä kulkee ohi. Tuskin kaunaisen ja katkeran ihmisen kanssa kukaan haluaa edes solmia uutta suhdetta?
Elämässä aina sattuu ja tapahtuu asioita, joille ei yksinkertaisesti voi mitään muuta kuin käsitellä ne ja siirtää syrjään. Pitää myös muistaa tasapaino. Siihen pitää pyrkiä vaikka väkisin, muuten ei ole onnellinen :).
En oikein tajua puhutko viestissäsi erosta vai pettämisestä? Totta kai ihmisillä on huonoja suhteita, jossa toinen omalla mustasukkaisuudellaan, väkivaltaisuudellaan, etc. ajaa suhteen "loppuun" ja puoliso haluaa erota saavuttaakseen itselleen onnellisemman elämän. Ei se ole pettämistä vaan eroamista.
Voi myös käydä niin, että tapaat "täydellisen" partnerin vielä kun olet "huonossa" suhteessa. Sekään ei ole pettämistä, kunhan et pitkitä tilannetta.
Pettämistä sen sijaan on se, että harrastat irtosuhteita samaan aikaan kun vakuutat puolisollesi olevasi "yksiavioinen", rakastavasi ja harrastavasi seksiä vain hänen kanssaan eli petät hänen luottamuksensa.
Vielä pahempaa on, että samaan aikaan kun olet "turvallisessa" liitossa puolisosi kanssa haet koko ajan uutta rakkautta, joka olisi sinun mielestäsi parempi puoliso kuin edellinen. Se olisi vähän sama kuin kävisit koeajamassa uusia automalleja jos vaikka sattuisit löytämään paremman entisen kotterosi tilalle, mutta siihen asti ajat vanhalla romullasi, koska olisi niin epämukavaa siirtyä käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Se jos mikä on toisen ihmisen aineellistamista omaksi "omaisuudeksesi", jonka voi pistää kiertoon, kunhan parempi löytyy.
Vaikka mustasukkaisuuden kohdalla puhutaankin toisen "omistamisesta", niin silloinkin on kuitenkin ottaa edes jollain tasolla huomioon toisen tunteita. Kyseisen kaltaisessa pettämisessä taas ihminen on täysin kyvytön huomioimaan toisen tunteet ja yrittää perustella omia tekojaan toisen käytöksellä vähän samaan tapaan kuin psykopaatit perustelevat omat hirmutekonsa.
Vaikka suhde onkin huono, niin ei se oikeuta loukkamaan toista ihmistä niin syvästi kuin pettäminen loukkaa. Se ettet kykene ymmärtämään kuinka petetyt "luuserit" toivottavat pettäville kumppaneilleen hyvää kärventymistä helvetissä osoittaa ettet kykene ymmärtämään kuinka toinen ihminen voi tuntea tuskaa. Totta kai kun sattuu, niin haluaa toivoa kaikkea pahaa sille, joka satuttaa.
Tietenkin jos tätä jatkuu 20 vuotta tai asia menee toivomisen asteelta tekojen tasolle, niin silloin on kyse sairaanloisesta käyttäytymisestä, mutta jos toinen purkaa vihaansa kun on saanut pettämisen selville ja sinä et kykene ymmärtämään miksi he haukkuvat pettäjää, niin se on puhtaasti sinun empatiakyvyn täydellistä puutetta, eikä näitten petettyjen huonoutta.
Eli lyhyesti sanottuna eroamisessa on aina kaksi "syyllistä". Pettämisessä on taas tasan yksi syyllinen ja se EI ole petetty.
Tuli sama kahteen kertaan, kun yhteys tänne foorumille toimii kuin junan vessa (homma haisee ja loppujen lopuksi haluat vain pestä kätesi koko asiasta).
Kylläpä oli taas tekstiä...
Ihanko vakavissaan joku tämmöistä kirjoittaa?
Noo onhan tuossa jotain tottakin,mutta suurin osa on silti kyllä silkkaa paskaa.
Luultavasti omatunto on pettäjää kiusannut ja hän on asiaa itselleen oikeuttanut. Ihminen on siitä hauska otus että se uskottelee itselleen olevansa hyvä ja hieno ihminen, varkaat ajattelevat että muutkin varastavat eivätkä pidä tekojaan sen takia kovinkaan tuomittavina. Sama pätee myös pettäjiin. Sitä oikeutetaan oma teko jollain tekosyyllä kun ei vain kyetä itselleen myöntämään tai ei tajuta kuinka paskamaisia ollaan.
Tässä tapauksessahan tämä henkilö,en tiedä on liekö mies vai nainen,on selvästi pettämisensä oikeuttanut sillä että ex oli paska ihminen.
Voihan se niin olla että ex oli paska,mutta ei se silti tarkoita sitä että häntä voi vapaasti pettää. Jos petetty on joskus pelännyt että puoliso pettää ja hieman katselee tämän perään/kyttää tämän perään ja sitten puoliso pettäkin niin eikö silloin petetty ollut oikeassa kun epäili/pelkäsi. Pitää aina muistaa että epäily on paha asia vain silloin kun petosta ei tapahdu! Siinä on toki se kelju tosiasia että mustasukkainen puoliso on kenkku ja väärät syytökset/epäilyt satuttavat,mutta siltikin pitää olla uskollinen.
Järkevä tunteellinen ihminen jättää puolisonsa eikä petä. Jos ei kestetä mustasukkaista miestä niin silloin se jätetään. Pettämisessä ja mustasukkaisuudessa on se iso ero että mustasukkainen ei tahallaan satuta vaan hän pelkää menettävänsä puolison ja koittaa taistella sen puolesta. Mustasukkaisuuteen on yleensä syyt.
Pettäminen on tahallista satuttamista piste. Sitä ei voi kaunistella.
Erityisen ihmeellistä ja samalla huolestuttavaa on minusta tämän henkilön kirjoituksessa se,että hän tekee uhrista syyllisen. Tuolla periaatteellahan mitä hän kirjoituksessaan käyttää,ei raiskauskaan ole raiskaajan syytä vaan yksinomaan raiskatun. Raiskaaja voisi hyvin sanoa että "miks ei suosiolla antanut?" tai "Miks piti pitää minihametta?".
Raiskattujenki on siis turha vinkua kuinka se sattui ja kuinka luottamus miehiin/naisiin on mennyt eikä uskalleta enää ihmissuhteita luomaan jne.
Ihmeellistä on myös kirjoittajan täydellinen kieltäytyminen parisuhteen ylläpitoon.Hän vaikuttaa unohtaneen että parisuhde toimii molempiin suuntin. Se on kahden ihmisen yritys,eikä suinkaan petetyn/petettäväksitulevan yksinäinen taistelu uskollisuuden puolesta.
Kyllä minun mielestäni pettäjän on vastuunsa ja syyllisyytensä kannettava,ilman mitään vaatimuksia petetyn suuntaan.Petetty on UHRI!
Sitten vielä uhrin oikeuksiin pieniä asioita joista tällä henkilöllä ei ole pienintäkään tajua/hajua.
Petetty ihminen on tavallaan "sairas". Häntä on satutettu koviten mitä henkisesti voidaan satuttaa. Tässä kohdin muistutan että pettää voi monella tavalla,muullakin kuin seksiin liittyvällä.
Petetyn ihmisen kuuluu tehdä ns surutyö. Niihin kuuluu katkeruus,viha,kieltäminen,epätoivo jne.
Ja lopuksi vielä anteeksianto. Monet ei tätä anteeksiantoa toiselle suo. Silloin surutyö jää kesken,anteeksi tulisi aina antaa. Se ei tarkoita että suhdetta pitäisi jatkaa,mutta se anteeksianto olisi ihan omankin henkisen hyvinvoinnin kannalta suotavaa.
Olen varma että petetyt ihmiset nuolevat haavansa,mutta heidän ei välttämättä tarvitse tapojaan parantaa,ei ainakaan jos pettäjä niin vaatii. Pettäjän tulisi ensin itse tapansa parantaa,sillä petos on rikoksena yksi niitä kaikkein suurimpia. Sota-aikana rangaistuksena maanPETOKSESTA on kuolema.
Mistään pienestä asiasta ei siis ole kyse.
-Montako kertaa voi luottamuksen rikkoa?-
---ei kertaakaan---
T: Minä(m) [email protected]