Siis, onko näin: Vanhassa vara parempi?
Vai onko elämäsi nyt paremmin uuden kumppanin kanssa?
Vai onko elämäsi nyt paremmin uuden kumppanin kanssa?
Paraneeko vaihtamalla?
Kysely
316493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Monesko kumppani eron jälkeen?
Kysymys on sinänsä mielenkiintoinen. Koska avioliittoa ei mielestäni pitäisi rikkoa, kuin erittäin hyvällä perusteella; väkivallan, alkoholismin, persoonallisuushäiriön tms takia, niin seuravan kumppanin pitäisi aika helposti olla entistä parempi.
Tosiasiassahan keski-ikäinen nainen rikkoo perheen niin triviaalista syystä, että on tylsää. Tylsyydestä syytetään luonnollisesti "huonoa suhdetta". Ja ei kun uutta etsimään, jotta tylsyys häviää. Aika monelta varmaan häviääkin. Keino vaan on aika raju.
Kyllä kokeneen ihmisen uusi kumppani on silti aika suurella varmuudella sopivampi kuin vanha. Hieman kokeneempana sitä tietää, mitä itse haluaa elämältä ja sen perusteella voi vähän miettiä sitäkin, mitä kumppanilta odottaa.
Oma nykyinen kumppanini löytyi rakkaan harrastuksen parista. Se jo lähentää, koska jostain syystähän sitä on samasta harrastuksestakin kiinnostuttu. Lisäksi pidämme samanlaisesta ruoasta. Kulttuuriharrastuksemme ovat samansuuntaisia, joskin sen verran eroavia, että opimme toisiltamme koko ajan. Ainakin toistaiseksi, kolmen vuoden yhdessä olon jälkeen, läheisyyden ja erotiikan tarpeemme sopivat mukavasti yksiin. Intohimo ja spontaanisuuskin on yhä tallella.
Aika vaikea vastata moontako "yritystä" oli, ennen nykyisen löytymistä. Yhden yön suhteita oli kymmeniä. Kahden-kolmen yön ja muutaman illallisen suhteita ehkä viisi. Ehkä kaksi muuta suhdetta, jossa voitiin puhua jo seurustelusta. Mukavia ihmisiä kaikki.
Minä en usko, että kukaan eroaa vain siksi, että on tylsää. Olen jutellut erittäin monen eronneen kanssa ja kaikki ovat harkinneet eroaan pitkään ja moneltakin kantilta.Kenenkään puolisolle ero ei ole tullut yllätyksenä. Ero on henkisesti raskas ja usein myös taloudellisesti. Varmasti meistä useimmat pysyisivät avioliitossaan, jos sillä vain olisi jonkinlaisia mahdollisuuksia toimia. Jokaisen ratkaisu on henkilökohtainen, eikä sitä pidä besservissereiden tuomita. Uusi kumppani ei välttämättä ole sen "parempi" kuin entinenkään,ehkä vain sopivampi.Joissain tilanteissa on hyvä alkaa alusta ja yrittää ottaa opikseen tekemistään virheistä.
"Minä en usko, että kukaan eroaa vain siksi, että on tylsää"
Kyllä aika moni nainen on ottanut eron ahdistuksissaan ja katkerasti sitä katunut. Näin on käynyt useammassa tapauksessa tuttavapiirissäni.
Lasten kasvettua naisessa herää outo vaikeasti selitettävä tyytymättömyyden tunne. Tuntuu kuin koko koko elämä olisi turhaa. Avioliitto ja koko koti tuntuvat hirvittävän ahdistavilta. Jotenkin sitä tulee ajateltua, että tuolla ulkona on jotain ihanaa, jota minä en vain vielä ole kokenut. Samalla se ahdistus tuntuu ihan aidosti olevan siitä parisuhteesta lähtöisin.
Näin minulle kävi ja kovasti kaduttaa.
"Lasten kasvettua naisessa herää outo vaikeasti selitettävä tyytymättömyyden tunne. Tuntuu kuin koko koko elämä olisi turhaa. Avioliitto ja koko koti tuntuvat hirvittävän ahdistavilta. "
Tuolle tunteelle on nimi ja diagnoosinumerokin. Kyseessä on masennus. Olen huomannut tuota samaa monissa muissakin. Eroa parempi olisi silloin piipahtaa miekkarissa.
muutu. Tämän sanoisin naisille, mies ei parane vaihtamalla, naisen on opittava että ihmistä ei voi väkisin muuttaa. Meillä on ikävä tapa yrittää tehdä miehistä tossukoita ja jos joku heistä uskaltaa pyristellä vastaan, heitämme hänet menemään ja etsimme uuden uhrin.
Noin se ei tule onnistumaan jos tavoitteena on HYVÄ parisuhde.
mitään tossukkaa halua.
Kunnon mies isolla M:llä. Jos ymmärrät.
tylsyyden takia erota vaan on koittanut aika jolloin ovet on auki!
Eli pesä tyhjä ja pääsee eroon uskottomasta miehestä joka ei antanut mitään ihmisarvoa vaimolleen.
miksi kaikissa yllä olevissa morkataan naista suhteen pilaamisesta. Meillä se ainakin on ollut mies mitä suurimmalla syyllä, koska ei oppinut ensimmäisellä, toisella, eikä vielä kolmannellakaan kerralla pysymään housuissansa, vaikka kotona sai aina tarvittaessa ja se ei ollut mitään sääli-tai pakkoseksiä.
Mikäli toinen jatkuvasti pettää luulen, että suhde ei voi muuta kuin parantua tällaisen jätettyä
Minusta vastauksissa lähinnä sanottiin, että pelkän kyllästymisen takia avioliiton rikkominen on tyhmää. Olen ihan samaa mieltä.
Jos mies jää pettämisestä useamman kerran kiinni, niin kyseessä on erittäin tyhmä ja lapsellinen ihminen. Sellainen kannattaa lähettää takaisin kiertoon. Fiksu mies ei jää kiinni...
joka tapauksessa pitkässä suhteessa. Mutta asiat voi selvittää yhdessä.
Puolisoaan arvostava ei petä. Sivusuhteet ok vain, jos niin sovittu. Fiksu ei siis petä.
mutta minä olin vielä fiksumpi
Kyllä paranee!
-Eka oli rahan ahne työnarkomaani ja tunteeton, kunnollinen mies kyllä ja hyvä akatteeminen ammatti.
-Toka tuurijuoppo ja petti minua
-Kolmas sekos viinaan ja lääkkeisiin
-Neljäs sairastui psyykkisesti (ja otti viinaa)ja petti minua
Tämä viides onkin sitten Elämäni Mies! Ollut jo monta vuotta :-)
Heitin menemään kolmen lapsen äidin, kun tuli täys juoppo. Lapsetkin joutuivat häpemään. Kaikki lapset jäivät minun hoitooni, hän ei edes halunnut niitä, haittasivat vaan juopottelua. Uusi ilmesty ihan kuin itsestään, tarjolla oli montakin, vaikka oli valmiina kolme lasta. Kyllä parani vaihdossa ehdottomasti.
Kun ei entinen ollut pitämisen arvoinen, niin miksi ottaisin uuden samanlaisen. Kyllä epäonnistumisen (pitkän avioliiton) jälkeen on entistäkin varmempi siitä, mitä siltä uudelta odottaa ja toivoo. Osaa ainakin kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin.
mutta sitten tajusin, että siitä suhteesta mikä minulla oli, ei ollut tietä kuin ylöspäin. Mies ei halunnut enää olla kanssani, jouduin sen itse toteamaan ja lähtemään. Surin todella paljon, kunnes törmäsin todella hyvään mieheen. Eli kyllä parani vaihtamalla, ja hiton paljon. En vain ensin sitä nähnyt ja ymmärtänyt. No, nyt tiedän paremmin.
Koitin pitää kaikin mahdollisin tavoin avioliitostani kiinni, vaikka mieheni olikin uskoton. Minulla oli kai jokin vanhakantainen ajatus siitä, että "kaiken se kestää ja kärsii" ja lasten takia on vain jaksettava. Kun mieheni lähti, ajattelin etten koskaan voi enää aidosti rakastua ja surin pitkään.
Toisin kuitenkin kävi. Löysin sittemmin tasapainoisen ja samanlaisella arvomaailmalla varustetun miehen. Vasta hänen kanssaan olen ymmärtänyt, mitä toisen kunnioittaminen ja tukeminen sekä harmonia ovat. Onni onnettumuudessa siis minunkin kohdallani!
Sanotaan, että nykyään erotaan liian helposti. Pitkässä suhteessa tulee varmasti vaihe, jolloin pohtii, mitä olisi elämä jonkun toisen kanssa. Olisiko enemmän romantiikkaa, intohimoa ja jännitystä. Niitä lähdetään hakemaan, kun parisuhde on urautunut ja käynyt vähän tylsäksi.
Mielestäni tällaisia ajatuksia hautovan kannattaisi kokeilla koe-eroa. Olla erossa jonkin aikaa - muutama kuukausi saattaisi riittää.
Sen uuden ja innostavan kumppanin löytyminen voikin olla yllättävän vaikeaa. Yksinäisinä iltoina ja öinä voikin yhtäkkiä tajuta ne puolisonsa hyvät puolet, joihin joskus on rakastunut ja joita on tässä alunpitäen arvostanut. Niille vaan tulee sokeaksi, kun niiden kanssa elää päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Jos lähtee ovet paukkuen ja eroa uhkuen, ei paluuta useinkaan ole. Koe-ero mahdollistaisi paluun, jos molemmat sitä vielä tahtovat. Se olisi ajatteluaikaa molemmille.
Kuinka usein olenkaan kuullut, että "enpäs tajunnut, kuinka hyvä meillä sittenkin oli". Paluuta vain ei ole, kun on jo polttanut sillat takanaan.
Eron syitä on toki lukuisia muitakin kuin kyllästyminen. Monessa tapauksessa ero on paikallaan, jos on esim. pahoinpitelyä, jatkuvaa pettämistä tai ei vain millään enää voi olla onnellinen toisen kanssa jne. Ei tälläiseen kysymykseen ole yksiselitteistä vastausta eikä sitä varsinkaan voi toisen puolesta antaa.
Erosin miehestäni jo vuosia sitten ja sen jälkeen on ollut muutama kumppani. Nyt asun avoliitossa. Lapsiakin minulla on ja se aiheuttaa skismaa. Uudella avopuolisolla niitä ei ole ja hän ei ymmärrä, että minut ottamalla hän joutuu ottamaan koko paketin. Enhän minä lapsiani mihinkään saa! Ne on ja pysyy!
Nyt suhde on alkanut rakoilemaan lasten takia. Olen helvetin pettynyt koska mielestäni selvitin tilanteen kyllin tarkasti, etten sanoisi helvetin tarkasti hänelle, ennen kuin muutimme yhteen. Ja nyt hän ei meitä enää haluakaan.
Voi auta armias Luoja!!!
Mitäs tässä nyt sitten tekisi??
Sama kakku eri paketissa.
Näin käy, jos ei tykönään selvittele ajatuksiaan. Pitkän suhteen päättyminen pitäisi aina ruotia itselleen luurankoon saakka. Erityisesti oma osuutensa siinä vaikka olisikin nk. syytön osapuoli. Jos ei yksin kykene, on haettava asiantuntijan apua.
On opeteltava itsenäiseksi, erilliseksi ja itseään ymmärtäväksi ennen uuteen suhteeseen ryhtymistä.
sama tavara eri paketissa nii se vaan on
nimenomaan itseäsi ja olet oikeassa. Jos ei kykene selvittelemään edellisen suhteensa epäonnistumisen syitä ja osallisuuttaan siihen, ei onnistu uusissakaan suhteissaan. Liikaa asetetaan vaatimuksia sille toiselle osapuolelle, joskus jopa täysin epärealistisia, mutta ei ymmärretä oman käyttäytymisen dynamiikkaa ja osuutta parisuhteessa. Miten muuten selität sen, että toinen oppii kerrasta ja onnistuu toisessa yrityksessään ja toinen ei neljännenkään kierroksen jälkeen ole viisastunut kokemastaan. Iskee päätään seinään kerta kerran jälkeen. Kai meistä jokainen itse vapaaehtoisesti valitsee sen puolison.
parani huomattavasti.
Se ei taida olla vielä vaihtamista, että on eronnut?
Erosin 20 vuoden avioliiton jälkeen. En edes tiedä, miten jonkun miehen kanssa ollaan.
Aivan niin vaihtoon vaan. Yes!
Mitä sitä rypemään ja elämään ahdistuksessa.
Tilalle löytyy aina uusi ja kenties
parempi vaihtoehto(kumppani/yksilö).
Joka tapauksessa kaikilla on vapaus valita.
Itselleen sopimattoman yksilön
voi laittaa kiertoon
toisten onneksi tai vahingoksi.
Kukaanhan ei yleensä jaksa katsella
yllättäin esiin tullutta
epämieluista tapaa,
sanontaa saati sitten tekoa.
Tätä nykyä erittäin, erittäin harvoin sitä pysyvää "parempaa" löytyy vaihtamalla.
Ei kun kerrätykseen vaan.
Ei todellakaan voi tietää kumman kaa olis nyt parempi kun on elänyt vain toisen kaa.
Ei oltais exän kaa erottu jos ei olis ollut syytä,
JA
Ei oltais nyxän kaa menty yhteen jos ei olis ollut syytä.
ei uutta suhdetta välttämättä tarvitse jotta elämä parantuisi. Minun elämäni yksinhuoltajana on noin tuhat parempaa kuin liitossa.
Kyllä elämä parani, siitä tuli hieno, mukava, kiva, hauska,
jos uuden kumppanin löydän?? kukaties elämä tulee vielä tätäkin hauskemmaksi?? aika näyttää
Mulle kävi just samoin ,elämä on tosi hauskaa yksin .... ehkä olen erakko ehkä en!
http://www.metacafe.com/watch/277085/everyone_must_see_this/
Jätin ensimmäisen miehen pelaamisen ja henkisen kylmyyden takia. Koskaan ei ollut rahaa ja mitään yhteyttä en mieheen enää viimeisenä vuonna saanut.
Koville otti, mutta kannatti.
Tapasin nykyisen mieheni aika pian eron jälkeen. Yhdessä ollaan oltu kymmisen vuotta. Vaikeaakin on ollut, miehelläni on alkoholiongelma. Onneksi on saanut siihen hoitoa ja ollut raittiina nyt.
Ennen ajattelin että se exän pelaaminen oli kaikkein isoin juttu. Nyt olen tajunnut että kun tosiaan kokee henkistä yhteyttä niin kestää todella paljon eroamatta, kuten tämän alkoholiongelman. En usko että ex olisi pelaamisensa saanut kuntoon, ei ollut sellainen mies..
Eli että parani mies huomattavasti vaihtamalla!
Ei parane, kumppania vaihtamalla. Olen itse pettänyt ja kadun. Yrittäkää selvittää asianne.