Sisko kirjoittaa keväällä ylioppilaaksi ja olen miettinyt millainen fiasko niistä ylppärijuhlista oikein tulee. Nimittäin meidän vanhemmat on eronneet jo noin 15 vuotta sitten ja äiti on mennyt uudelleen naimisiin ja saanut uuden miehensä kanssa pari tenavaa jotka ovat nyt ala-asteella. isä on sinkkuna ollut avioerosta lähtien. ongelma on se, että äiti ja sen uus mies eivät halua kuulla sanaakaan isästä tai kenestäkään isän sukulaisista.
Varsinkin äitin mies on aivan mahdoton. Oli sitten kyse isästä, sedistä tai mummusta ja papasta niin kaikki ovat sitä entistä ja paskaa sukua joka on kuin joku punainen vaate minkä olemassa olo pitäisi unohtaa kokonaan.
Ylioppilasjuhlat pidetään luultavasti äidin luona, mutta ongelma oin siinä, ettei sinne saa tulla kun äitin suku ja sen miehen suku. Siskon ja mun isän suvulla ei ole mitään asiaa niihin pippaloihin. tämä on mun mielestä ollut aina todsella törkeää kohtelua varsinkin mummua ja pappaa kohtaan jotka eivät ole tehneet mitään bäärää muutakun olleet väärää sukua siitä lähtien kun äiti ja isä erosi. Jos heillä ei ole oikeutta tulla lapsenlapsensa ylioppilas juhliin niin en osaa kertoa raivoni määrää.Sama koskee isää. Ainoa lapsi josta tulee ylioppilas ja niihin kemuihin ei oletulemista. Olen ehdottanut, että pidettäisiin juhlat jossakin puolueettomalla paikalla, vuokrais jonkun tilan jostakin.mutta sekään ei tunnu käyvän äitille. En ymmärrä. olen sanonut että ei kukaan oleta sun olevan joku synänystävä mummu ja papan tai varsinkaan iskän kanssa, mutta miksei helvetissä aikuiset ihmiset eivät pysty muutamaa tuntia olemaan samassa rakennuksessa tappamatta toisiaan? Niittenhän pitäisi ajatella siskon parasta eikä itseään. mutta äiti kun on niin tossun alla kun ihminen voi olla, kaikki menee aina juuri sen mukaan mitä sen mies sanoo ja sehän vihaa mua ja iskän sukua.
Olen päättänyt, että jos siskon juhlat pidetään äitillä niínkun luultavasti käy en mene niihin. Ihan vaan silkasta vittuilun ilosta en mene. Kai tämä menee siihen, että pitää pitää isän suvun knassa siskolle omat juhlat. Kahdet ylioppilas juhlat idioottien aikuisten takia....naurettavaa...onko ajatuksia? Mä en oo ainakaan koskaan kuullut, että kenelläkään muulla olis ollu tällästä ettei nyt eronneetkin ihmiset pysty lapsiaan juhlimaan samassa paikassa. Sama muuten jatkunut jo vuosia. Esim mun rippijuhlat aikanaan ja samoin siskon rippijuhlhat oli vaan äitin ja äitin kusipäämiehen sikulaisille. olihan se hauskaa kun omiin rippijuhliini en saanut kutsua mummua ja pappaa tai iskää. Ja silti oli pakko juhlat pitää vaikken olisi edes halunnut....huh on tää nin vaikeeta , että en voi käsittää....
Varsinkin äitin mies on aivan mahdoton. Oli sitten kyse isästä, sedistä tai mummusta ja papasta niin kaikki ovat sitä entistä ja paskaa sukua joka on kuin joku punainen vaate minkä olemassa olo pitäisi unohtaa kokonaan.
Ylioppilasjuhlat pidetään luultavasti äidin luona, mutta ongelma oin siinä, ettei sinne saa tulla kun äitin suku ja sen miehen suku. Siskon ja mun isän suvulla ei ole mitään asiaa niihin pippaloihin. tämä on mun mielestä ollut aina todsella törkeää kohtelua varsinkin mummua ja pappaa kohtaan jotka eivät ole tehneet mitään bäärää muutakun olleet väärää sukua siitä lähtien kun äiti ja isä erosi. Jos heillä ei ole oikeutta tulla lapsenlapsensa ylioppilas juhliin niin en osaa kertoa raivoni määrää.Sama koskee isää. Ainoa lapsi josta tulee ylioppilas ja niihin kemuihin ei oletulemista. Olen ehdottanut, että pidettäisiin juhlat jossakin puolueettomalla paikalla, vuokrais jonkun tilan jostakin.mutta sekään ei tunnu käyvän äitille. En ymmärrä. olen sanonut että ei kukaan oleta sun olevan joku synänystävä mummu ja papan tai varsinkaan iskän kanssa, mutta miksei helvetissä aikuiset ihmiset eivät pysty muutamaa tuntia olemaan samassa rakennuksessa tappamatta toisiaan? Niittenhän pitäisi ajatella siskon parasta eikä itseään. mutta äiti kun on niin tossun alla kun ihminen voi olla, kaikki menee aina juuri sen mukaan mitä sen mies sanoo ja sehän vihaa mua ja iskän sukua.
Olen päättänyt, että jos siskon juhlat pidetään äitillä niínkun luultavasti käy en mene niihin. Ihan vaan silkasta vittuilun ilosta en mene. Kai tämä menee siihen, että pitää pitää isän suvun knassa siskolle omat juhlat. Kahdet ylioppilas juhlat idioottien aikuisten takia....naurettavaa...onko ajatuksia? Mä en oo ainakaan koskaan kuullut, että kenelläkään muulla olis ollu tällästä ettei nyt eronneetkin ihmiset pysty lapsiaan juhlimaan samassa paikassa. Sama muuten jatkunut jo vuosia. Esim mun rippijuhlat aikanaan ja samoin siskon rippijuhlhat oli vaan äitin ja äitin kusipäämiehen sikulaisille. olihan se hauskaa kun omiin rippijuhliini en saanut kutsua mummua ja pappaa tai iskää. Ja silti oli pakko juhlat pitää vaikken olisi edes halunnut....huh on tää nin vaikeeta , että en voi käsittää....
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja sen jälkeen uusioperhe, huomaat käytännössä miten hankalia kuvioita voi elämä tuoda tullessaan...?
Syyttömiähän ne isovanhempasi ovat, mutta en minäkään haluaisi kotiini mieheni ex- appivanhempia! Siinä ymmärrän äitisi uutta puolisoa. Toisaalta ehdotuksesi puolueettomasta paikasta on hyvä!
et voi olla tosissasi. Kasva aikuiseksi! Aikuiset lapset eivät pelleile lasten tunteilla. Lapsilla on oikeus siihen, että heidän molemmat vanhempansa ja molempien sukulaiset saavat tulla heidän juhliinsa. Ja miksi tämän isäpuolen suku sitten saa tulla? Varsinkaan kun ko. ihminen ei heistä näytä hirveesti pitävän!
Lapsellista!
Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Olen ainoa lapsi ja vanhempani ovat eronneet kauan sitten, mutta meillä on toisinpäin: isä ei kestä nähdä äitiä kymmentä minuuttia kauempaa, isän uudesta vaimosta puhumattakaan.
Itse en pitänyt valmistujais juhlia ollenkaan, keitin vain kahvit omassa asunnossani molemmille vanhemmille eri aikaa.
Samoin oli rippijuhlieni kanssa; ensin tuli isän ja äitipuolen sukulaiset, ja paljon myöhemmin äiti ja mummi.
Minulta ei kysytty missään vaiheessa mitään.
Nyt on edessä se kaikkein pahin, minkä taas pitäisi olla minulle se tähänastisen elämän paras päivä: häät. Mitä ihmettä minä teen?? Haluan häihini oman äidin, ihan ehdottomasti! Emme ole kummankaan vanhemmille vielä ilmoittaneet mitään, saas nähdä sitten mitä käy, kenet joudun jättämään pois kutsulistalta.
En vaim ymmärrä miksi minulle sanotaan, niin kuin varmaan sinullekin on sanottu, että MINUN täytyisi ymmärtää tämä tilanne ja mennä sen mukana. Ymmärrän ja menen siihen asti, kunnes kyse on minusta ja minun juhlistani. Sinne en halua ketään pilaamaan tunnelmaa lapsellisen käyttäytymisen takia. Ja en todellakaan ymmärrä mikseivät aikuiset ihmiset osaa käyttäytyä, kun minäkin osasin jo varhaisteininä?
Ja sille kuka vastasi sinulle ensimmäisenä: jokainen tässä maailmassa ymmärtää kyllä uusioperheiden vaikeudet ja ongelmat, mutta mikä siinä oikeuttaa pilaamaan oman lapsen mielen?
Naurettavaa itsekkyyttä.
Häät ovat SINUN juhlasi ja SINÄ päätät ketä niihin tulee. Kutsu vanhempasi mutta sano, ettei tarvitse tulla jos eivät osaa sovussa olla saman katon alla muutamaa tuntia! Ja isäsi puolison sukulaisiahan sinun ei tarvitse kutsua jos et halua!
olet myös kypsä ymmärtämään tilanteen. Joskus avioeron jälkeen entiset puolisot eivät vaan siedä nähdä toisiaan!
Me menimme naimisiin ilman kummankaan sukua, vain ystävät paikalla. Ihanat häät!
Älä tee asiasta itsellesi ongelmaa - sehän on äitisi ja isäsi ongelma, jos eivät tule toimeen keskenään tai osaa käyttäytyä. Eihän heidän tarvitse kuin olla samassa tilaisuudessa. Ei tarvitse edes keskustella.
Mekin näitä aikoinaan jännitettiin, mutta onneksi vanhemmat osasivat tervehtiä hillitysti ja sitten pysytellä etäällä. Aikojen saatossa ovat jo päässeet keskusteluväleihinkin.
Sinun ei tarvitse valita puolta eikä miettiä, ketä kutsua ja ketä ei. He ovat sinun vanhempiasi, jotka haluat paikalle. Sen jälkeen ongelma on heidän, jos he tekevät siitä ongelman. Kuka ei tilannetta kestä, ei sitten tule paikalle. That's it!
Ja onnea tulevalle liitollesi:)
Se että aikuiset ovat niin lapsellisisa etteivät kykene edes lapsen juhlissa olemaan sivistyneesti ei ole lasten ongelma. Kypsä ihminen ymmärtää kuinka itsekeskeistä ja epäkypsää tuollainen tappelu on! Itselläni ei tulisi mieleenkään vihoitella lasteni isän kanssa lasten juhlissa eikä laittaa lastani ikävään välikäteen sen vuoksi etten tulee toimeen hänen isänsä kanssa. Ja onneksi ex:ni ajattelee samoin!
Kutsut kaikki samaan tilaisuuteen. Ongelma ei ole sinun vaan heidän. Jos joku sulle asiasta ruikuttaa tai moittii, sanot, että anteeksi, mutta minulla häät ja aion viettää iloiset juhlat, tai anteeksi nyt, kun en ehdi rupattelemaan, kun on kiire näiten häitten järjestelyissä, tai onko minulla näin huonotapaisia sukulaisia, tai ...piiip...piiip...akku loppui.
Väistä mielipiteen sanominen.
Tai...voinette keskustella asiasta ilman minua, minullahan on elämäni juhla edessä...
Minä kutsuin kaikki sukulaiseni ja tuttavani ja itseni entisen mieheni ja vaimonsa järjestämiin lapseni ylioppilasjuhliin. Ne ovat parin viikon päästä. Tulee halvaksi.Eikä kukaan tiedä riidoista mitään.
Eikö isäsi voi pitää sinulle kutsuja?
Kahdet pippalot ovat ihan mainio asia. Koskapa ylioppilas omissa juhlissaan on? Menoa koko ajan jonnekin sinä päivänä joka tapauksessa.
Menet kahteen paikkaan juhlakaluksi. Jos siis samssa kaupungissa asutte.
Ihan asiasta toiseen: Kirjoita tekstisi helpommin luettavampaan muotoon.
Paremin ymmärtää, kun se on jäsennelty erillisiksi kappaleiksi.
Hyvää jatkoa abivuodellesi.
Hei!
Ehdotan kaksi eri juhlaa; hmm... vaikka ehken kuullostaakiin hölmöltä, mutta asianomaisetkin vaikuttavat tosi hölmöiltä!!
Mulla veli erosi ja pidettiin kahdet rippijuhlat hänen lapsensa vuoksi.
Eri osoitteissa, koska veljeni ei voinut mennä entiseen kotiinsa juhlimaan.
Hänelle olisi ollut tosi kova paikka mennä eron jälkeen omaan kotiinsa juhlimaan.Oli itse rakentanut kirvesmiehenä talonsa.
J.K. Nyt ei enää tarvitse juhlia, koska veljeni kuoli rivitalon tulipalossa.
Suru jäi ääretön
Miniälläni oli kolmet lakkiaiset; isän, äidin ja sitten ne omat keverieden kanssa, joissa voi pitää hauskaa.
Olin mieheni kanssa viime keväänä hänen tyttärensä lakkiaisissa, jotka pidettiin äidin ja hänen nyxänsä luona.
Miestäni ei äiti eikä nyxä edes tervehtineet, äidin suku linnoittautui toiseen huoneeseen eikä kukaan tullut vilkaisemaankaan toiseen huoneeseen, jossa olimme mieheni ja hänen vanhempiensa kanssa.
En ole nöyryyttävämpää kokenut eläissäni.
Mieheni ei kuitenkaan halunnut pahoittaa tyttärensä mieltä ja kestimme siellä sen pakollisen pari tuntia.
Eihän ylioppilasikäisen voi odottaa ymmärtävän nöyryyttävänsä ja loukkaavansa verisesti toista vanhempaansa.
Miehenihän oli pitkän liiton aikana tottunut sen naisen puolelta juuri sellaiseen kohteluun, mutta nyt olisi jo voinut olla aika hengittää vapaammin ja juhlia hyvällä mielellä tyttären hienoa saavutusta...jossakin muussa seurassa!!!