Tarinani on seuraavanlainen: Rakastuin yläasteikäisenä ikäiseeni poikaan, Mattiin.
Ja Matti vaastaavasti minuun, kuitenkin molemmat siihen aikaan deittailtiin tahoiltamme, joten muutamia salaisia pusuhetkiä lukuunottamatta emme voineet näyttäytyä yhdessä.
Kuitenkin tuli aika jolloin erosin ja Matti oli tehnyt sen jo aiemmin, mutta Matti oli muuttanut yläasteen jälkeen kauas opiskelemaan.
Näimme harvoin, mutta aina kun tapasimme perhoset lepattivat molempien vatsassa ja hymy huulilla juttelimme niitä näitä. Rakastimme toisiamme ja sitä meiltä ei vienyt mikään.
Halusimme alkaa seurustelemaan mutta yleensä aina minä jarruttelin: ehkä halusin kuitenkin olla vapaa, ja en ollut valmis muuttamaan pois kotikaupungistani.
Joka vuosi matti pyysi luokseen, tahtoi että olisin asettunut. Talous olisi ollu taattu jnejne, mutta ei, halusin olla vapaa kuin taivaan lintu ja vaikka matti olikin kaikki kaikessa minulle, en ollut valmis muuttamaan vieläkään pois.
Oli tilanne jolloin tapasimme, harrastimme kiihkeää seksiä, vietimme viikonlopun kuin rakastavaiset, mutta sunnuntain tultua kaikki huuhtoutui pois.
Koskaan emme toisellemme näytä kuinka se sattuu kun elämä erottaa.
Joitakin vuosia sitten kuitenkin tuli tilanne että tunsin olevani valmis asettumaan, Matti asui kaukana ja tapasin Rikun.
Rikun kanssa etenimme salamavauhtia, yhteenmuutto->kihlat jne.
Riku tietää matin olemassaolosta, mutta ei tiedä suhteemme (ex-suhteemme) laadusta.
Olen kaikinpuolin onnellinen rikun kanssa, meillä on nätti koti ja asiat hyvin. Hyvää seksiä jne. Mitä nyt voi toivoa.
Matti on kuitenkin edelleen ajatuksissani, illoin ja öin.
Rakastan mattia edelleen koko hemmetin sydämmestäni tahtoisin hänet itselleni. En usko kuitenkaan olevani valmis vaihtamaan tasaista suhdetta nuoruuden kiihkon täyttämään vauhdikkaaseen elämään.
Vai olisinko valmis?
Tuon kysymyksen kanssa taistelen harva se päivä.
Rakastan molempia, mutta niin eritavalla.
Matin kanssa puhelimessa puhuminenkin saa minut hulluksi, mutta Rikun kanssa oleminen on vain helppoa.
Mitä tälläisessä tilanteessa kuuluu tehdä?
Ja Matti vaastaavasti minuun, kuitenkin molemmat siihen aikaan deittailtiin tahoiltamme, joten muutamia salaisia pusuhetkiä lukuunottamatta emme voineet näyttäytyä yhdessä.
Kuitenkin tuli aika jolloin erosin ja Matti oli tehnyt sen jo aiemmin, mutta Matti oli muuttanut yläasteen jälkeen kauas opiskelemaan.
Näimme harvoin, mutta aina kun tapasimme perhoset lepattivat molempien vatsassa ja hymy huulilla juttelimme niitä näitä. Rakastimme toisiamme ja sitä meiltä ei vienyt mikään.
Halusimme alkaa seurustelemaan mutta yleensä aina minä jarruttelin: ehkä halusin kuitenkin olla vapaa, ja en ollut valmis muuttamaan pois kotikaupungistani.
Joka vuosi matti pyysi luokseen, tahtoi että olisin asettunut. Talous olisi ollu taattu jnejne, mutta ei, halusin olla vapaa kuin taivaan lintu ja vaikka matti olikin kaikki kaikessa minulle, en ollut valmis muuttamaan vieläkään pois.
Oli tilanne jolloin tapasimme, harrastimme kiihkeää seksiä, vietimme viikonlopun kuin rakastavaiset, mutta sunnuntain tultua kaikki huuhtoutui pois.
Koskaan emme toisellemme näytä kuinka se sattuu kun elämä erottaa.
Joitakin vuosia sitten kuitenkin tuli tilanne että tunsin olevani valmis asettumaan, Matti asui kaukana ja tapasin Rikun.
Rikun kanssa etenimme salamavauhtia, yhteenmuutto->kihlat jne.
Riku tietää matin olemassaolosta, mutta ei tiedä suhteemme (ex-suhteemme) laadusta.
Olen kaikinpuolin onnellinen rikun kanssa, meillä on nätti koti ja asiat hyvin. Hyvää seksiä jne. Mitä nyt voi toivoa.
Matti on kuitenkin edelleen ajatuksissani, illoin ja öin.
Rakastan mattia edelleen koko hemmetin sydämmestäni tahtoisin hänet itselleni. En usko kuitenkaan olevani valmis vaihtamaan tasaista suhdetta nuoruuden kiihkon täyttämään vauhdikkaaseen elämään.
Vai olisinko valmis?
Tuon kysymyksen kanssa taistelen harva se päivä.
Rakastan molempia, mutta niin eritavalla.
Matin kanssa puhelimessa puhuminenkin saa minut hulluksi, mutta Rikun kanssa oleminen on vain helppoa.
Mitä tälläisessä tilanteessa kuuluu tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No vaikutat ihan tavalliselta "suomityttö-pompottelijalta", eli "kokeilet sitä" ja "kokeilet tätä" ja loppujen lopuksi valitset sen hemmon, joka tarjoaa sulle "näteimmän talon" asuttavaksi.
Olet täysin tavis-materialisti, et mitenkään "kahden tulen välissä".
ja vähän äkkiä sinne Matin luokse ja jätät Rikun mun kynsittäväks! :)
olla?
Ensirakkaus on ensirakkaus, se ei unohdu keneltäkään. Älä unohda kuitenkaan sitä ettet Mattisi perään ole kuitenkaan lähtenyt, et halunnut sitä silloin, miksi luopuisit Rikustasi nyt hänen takiaan? Kyllä asiansa pystyy sotkemaan helpomminkin, turhaa lähteä rakentelemaan mitään harlekiineja vanhasta ihastuksesta. Nauti siitä mitä sinulla on nyt. Monella ei ole yhtä hyvin asiat. Pidä kiinni Rikusta.
Oot taas niitä naisia jotka on potentiaalisia pettäjiä. Ei helv. Mikä siinä nykyää on et jos saadaa jotai hienoo nii aina haaveillaa jostai hienommasta, vituttaa tommonen. Ite oon pari hienoo juttuu joutunu lopettaa ku akka on haikaillu jonku eksänsä perää tai sit pitäny "ihan mielenkiinnost" profiilii jossai treffipalstoil. Kyllä tää nykyajan parisuhdemeininki on syvältä. Miks ei voi yrittää panostaa siihen jo olemassa olevaan suhteeseen.. Sori paapatus. Tää vaa aiheena saa mun karvat pystyy
nimenomaan kysymys on siitä että taistelen itsekin sitä vastaan että miksi helvetissä haaveilla muusta?
Mistä sitä edes tietää onko se niin hienoo?