Kuulutan kohtalotovereita!! Eli olen pettänyt miestäni viime vuodesta alkaen lähes 10 eri miehen kanssa. Seksielämä mieheni kanssa lähes kuihtui 10v sitten. Tiedän, sairastahan tämä on. Olenko ainut aviovaimo joka on alentunut näin alhaiseen toimintaan, vai onko minulla kohtalotovereita jossain päin suomea?
Minä, pettävä vaimo
valheella on lyhyet jäljet
192065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
yhtään huonompi ihminen, kuin muutkaan ... muista se! Aina pitäisi muutenkin yrittää nähdä asioita syvemmin kaiken tuon pinnan, eli pettämisen suhteen. Lähes kaikki tuijottavat pelkästään siihen, eivätkä tajua, mitä syyt syvemmällä ovat, mitkä siihen johtaneet. Seurauksilla on aina syynsä, olivatpa ne mitä vain. Aina toki kaikki ei ole kiinni toisesta osapuolesta, vaan osalla itselläänkin on niin paljon omia ongelmia, kriisejä, jotka sitten ilmenevät tuolla tavoin.
On selvää, että seksi on parisuhteessa tärkeää ... ei nyt ehkä tärkein, mutta silti. Nainen tarvitsee myös sitä lämpöä ja läheisyyttä ... olla sylikkäin, käsikkäin ja vierekkäin. Aina kaiken tuon ei tarvitse johtaa seksiin. Jos se puuttuu ja myös seksuaaliset tarpeet pitää tukehduttaa ja tukahduttaa, niin se ei ole kellekään hyväksi ... ei miehellekään. Minusta taasen, jos toinen ei kykene enää tuota kaikkea toiselle itse antamaan, se pitäisi mielihyvin kuitenkin toiselle suoda joltain muulta taholta.
Tottakai tuo on väärin, ja tottakai parempana puolisona (ihmisenä?) voidaan pitää sellaista joka ei ravaa vieraissa.
Sitten ketjun aloittajalle!
Puolustuspuhe: Olen joskus elänyt "frigidin" naisen kanssa, ja tiedän millaista se voi olla. Seksi kuuluu elämään, ja mikäli sitä ei ole, on suuri osa suhteesta poissa. Pitkään liittoon mahtuu kuitenkin vaiheita, ja on tietenkin valitettavaa jos nämä kylmemmät vaiheet johtavat pettämiseen. Mielestäni oikein olisi silloin erota.
Olen kokenut myös kymmenen vuoden liiton naisen kanssa joka petti viimeiset viisi vuotta silmittömästi, varmaan kuten sinulla, partnereita oli kymmenisen. Arvelen niistä joista tiesin, ja joista hän jäi suorastaan kiinni. Muista että miehesi saattaa tietää, eikä se ole välttämättä pienin syy hänen haluttomuuteensa. Itse tein niin, tein ja riuduin. Viimein meni herne nenään, ja erosin. Nyt elän lapsemme yksinhuoltajana uudessa liitossa onnellisena. Voit uskoa että pettäminen sattuu. Ihminen vain haluaa uskotella itselleen vaikka tietäisi asioiden olevan huonosti. Sinuna tunnustelisin suhdettasi mieheesi. Ehkäpä nostaisin kissan pöydälle.
Luuletko muuten vieväsi kuolinvuoteella "salaisuutesi" hautaan mennessäsi? Onko sinusta oikeasti siihen?
-Minä en usko monestakaan olevan siihen. Nyt läheisteni poislähtiessä olen saanut huomata että viimeisetkin luurangot tupataan tiputtamaan. Ja se sattuu.
Tietenkin se on. Yritän vain itse ymmärtää myös asiaa syvemmälti ja kokonaisvaltaisemmin. Yksinkertaisesti myös siksi, ettei minulla ole omasta mielestäni oikeus tuomita ketään ihmistä suoralta kädeltä yhtään mitenkään. En heitä koskaan ensimmäistä kiveä!
En minäkään tuomita halua, ja olet aivan oikeassa ettei meillä siihen valtuuksia olekaan.
Varmaa on kuitenkin että edestää löytää mitä taaksensa jättää. Asiat eivät ainakaan parane, ellei niitä käsitellä. Vaikka miten solmussa olisi, niin nyt helpompi kuin myöhemmin.
pitää käsitellä oman kumppaninsa kanssa perinjuurin ja tutkiskellen itsekseen kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa myös omaa sisintään. Miettiä mitä muutoksia haluaa elämässään ja yrittääkö sitä vielä oman kumppaninsa kanssa rakentaa uutta ja parempaa tai, jos ei niin sitten olemalla hetki itsekseen ja prosessoimalla eroa ja sen jälkeen katselemalla ympärilleen, josko löytäisi vielä rinnalleen kumppanin, joita asioita itse toisessa arvostaa.
Monesti pelkkä avautuminen auttaa ja helpottaa. keskustelu on tärkeää, mutta se on tärkeää tehdä myös olosuhteissa, jossa on avoin ilmapiiri ja ei pelkoa rangaistuksesta, kertoessaan toinen toisilleen "miltä musta tuntuu" ja "mitä haluan"!
Itsensä ja liiton tutkiskelun paikka ilman muuta. Keskustella pitää ilman muuta syistä, mutta seuraustenkin pyykki tulee pestä, eli vaikka sattuu niin kerrottava on, jos suhteen meinaa kuntoon saada. Ennemmin tai myöhemmin asia tulee kuitenkin esille. Itse tosiaan tiesin ex:ni pettämisestä vuosikaudet, jopa ihan kirjaimellisesti. Yritin uskotella itselleni ettei hän varmaan tekisi sitä eikä tätä, ja tilanne menisi varmaan ohi. Ei mennyt, ja tilanteet senkuin kärjistyivät. Jos hän olisi nostanut aikanaan kissan pöydälle ja olisimme asian käyneet läpi, eroa tuskin olisi tullut. Sen sijaan kasvattelin inhoani aikani ja seuraukset ovat sitten olleet toiset.
Toisaalta olen paljon onnellisempi nyt, samoin yhteinen lapsemme joka on kanssani. Tiedän tosin senkin, ettei ex:lläni mene kovinkaan vahvasti. Tietää tuhonneensa jotakin aika poikkeuksellista, ja rankaisee siitä ja puhumattomuudestaan varmasti itseään aika tavalla. En tosiaan enää häntä edes vihaa tms., sellaiset tunteet ovat kuolleet aikapäiviä sitten. Sillä kohdalla on vain tyhjä aukko, ja sääli toista ihmistä kohtaa. Ihmisenä, ei ex:nä.
Jos olisin aloittaja, viheltäisin pettämisen kierteen poikki. Alkaisin matkan itseeni ja alkaisin matkan suhteen hyviin ja huonoihin puoliin. Plussat ja miinukset paperille. Omaa aikaa ja vanhoja valokuvia. Miettimistä ja haaveilua. Sitten kun omat tunteet ja minuus alkaisi jotenkin hahmottumaan, niin miettiä tapoja asian avaamiseksi. Valehtelematta, mutta ehkä ammattiavun kanssa tarvittaessa, mikäli omat neuvot eivät riitä...
Rankkaa mutta edessä. Huomaan aloittajaa asian kuitenkin vaivaavan, koska tänne kirjoittelee useampiinkin kohtiin. Hän on perustellut käyttäytymiselleen oikeutuksensa, muttei sisimmissään usko sitä täysin kuitenkaan. Koska sisin on hyvä ihminen selkeästi. Tsemppiä hänelle!
asiat. Aina ei vain muista kaikkea erikseen mainita :). Vaikeaa varmasti on niistä keskustella, epäilemättä ... toisaalta se helpottaa varmasti valtavasti asianomaista. On rankkaa elää tuonkaltaiset asiat sisällään.
Mielestäni taas keskustelua ylikorostetaan. Tässä tapauksessa uskottomuuteen oli syynä 10 vuoden katko seksielämässä. En usko, että yhteiseloa parantaa enää yhtään vieraissakäynnin tunnustaminen. Päinvastoin. Keskustelemalla tuskin myöskään saa viritettyä uutta seksielämää liittoon.
Kaikkein vaikeinta parisuhteessa onkin tajuta, ettei pysty muuttamaan puolison käyttäytymistä, ainakaan millään keskusteluilla. Epäsuorasti ehkä (jos tsägä käy) "juonimalla" ja iskemällä positiivisesti oikeisiin kohtiin.
Vaikeinta on tajuta ettei toista voi muuttaa, aivan totta. Siksi pitäisikin muuttaa omaa käyttäytymistään.
Jos suhde ei perustu rehellisyydelle, niin pohjahan siltä on pois. Ja jos se on pois, niin tuskinpa seksielämä kuntoon tulee sekään. Aika usein muuten haluttomuuden taustalla on toisen tiedostama pettäminen. Näin oli oman haluttomuuteni kanssa vuosien ajan. Loukkaaminen tulee päätökseensä vasta anteeksiantoprosessin jälkeen, ja se on mahdollista vain asioiden selvittämisen kautta.
Ihan selvähän tuo asia on. Samoin kuin se, että kuka oikeasti haluaa kuolinvuoteeseensa saakka kantaa tuota syyllisyyttä? Entä kuka pystyy viemään "salaisuutensa" mukanaan? Tuskin monikaan...
mitä se on? Se mikä toisen mielestä on rehellistä, onkin toisen mielestä typerää käytöstä. Ei ole olemassa absoluuttista totuutta eikä absoluuttista rehellisyyttäkään. Jokainen määrittelee vain oman totuutensa ja rehellisyytensä. Ihan rehellisesti kaikkien olisi silti myönnnettävä, etteivät todellakaan kerro kaikesta kumppanilleen (ellei heillä ole ihan tylsä ja yksinkertainen elämä :)). On usein ihan tyhmää ja turhaa lörpöttää asioita, joiden tietää loukkaavan.
Seksielämä voi toimia varsin mallikkaasti, vaikka toinen(tai kumpikin) pettää, kerran tai useastikin. Seksielämä voi huonosti - pettää jompikumpi tai ei - mikäli toinen ei yhtään arvosta itseään ja/tai ajattelee liiaksi toisen hyvinvointia! Eli jos vain yrittää miellyttää toista ("antamalla" seksiä), niin ei se kumppania tyydytä yhtäpaljon kuin oikeasti itse haluta seksiä kumppaniltaan ja saada sitä.
Tuo syyllisyys menee myös niin, että toiset kantavat sitä aivan pienenpienestä, joidenkin mielestä naurettavasta asiasta ja toiset eivät edes (tietoisesti ainakaan) silloin, vaikka olisivat tappaneet jonkun raa'asti.
takia puolustat pettämistä?Oletko itse pettänyt?
Eli filosofista pohdintaa mikä onkaan rehellisyyttä... Voi hyvänen aika, kaikesta sitä oikeutuksensa tarvitsee hakea tekosilleen. Mitäpä sitä mokomia asioita lörpöttelemään, eihän ne niin suuria juttuja ole. Ja toinenhan on ihan tyhmä, eikä se kuitenkaan mitään ole tajunnut.
Eiköhän kaikille se rehellisyys´- ja totuuskäsitys ole tässä aivan yhtenevä. Pettäminen, valehtelu ja piilottelu, se tuskin on rehellistä? Ei minulle, ei sinulle, eikä kenellekään muullekaan.
Mitä seksiin tulee, voisin sanoa nyt erinomaisessa liitossa elävänä ajattelevani JUURI PÄINVASTOIN. Hyvän seksin a ja o on tarkoitus tuottaa TOISELLE mielihyvää. Kaikki muu menee väärään suuntaan ja oman itsensä tarkkailuun, jolloin toisen huomiointi unohtuu.
Ja mitä tulee aiheeseen, tuossa ei tarvitse ajatella kenenkään että kyse oli pikkuruisesta ja naurettavasta asiasta, josta ei kannattaisi syyllisyyttä kokea. Uskomaton olet, ja taakkasi tainnut ansaita...
En uskollisuutta, en uskottomuutta enkä muutakaan. Mitä hyötyä siitä on? Mitä järkeä siitä on?
Et puolusta uskollisuutta koska siinä ei ole järkeä. Niinpä. Kyllä se sinun moraalisi ja arvomaailmasi tasosta jotain kertoo.
"..totuuskäsitys ole tässä aivan yhtenevä.." No ei ole; sitähän juuri yritin sanoa! Mistä lähtien on esim. kertomatta jättäminen (voi lukea "salailu", jos haluaa)tarkoittanut epärehellisyyttä? Olen silloin tällöin ajatellut miehestäni esim. "senkin kusipää", mutta en ole sitä hänelle ilmaissut. Hyvä niin, mielestäni. Mikset voi hyväksyä sitä, ettei kaikilla ole samanlainen käsitys rehellisyydestä ja siitä mitä kumppanille sanotaan/ei sanota?
Ihan oikeesti hei vielä: Seksi on parasta silloin, kun molemmat siitä nauttivat. Se, että minulla on ihanaa, saa mieheni tuntemaan itsensä ihanaksi ja tosinpäin. Mutta tämä vastavuoroisuus ei toimi, jos minä keskityn vain mieheni nautintoon enkä itse saakaan orgasmia :). Minusta tuntuu paskalta; samoin miehestäni. Jos miehenikin vain huomio minua - liian kauan, tunti-puolitoista - häneltä menee "terä" ja koko homma kaatuu siihen. Ei hyvä sekään! Mietipä tätä edes hetki ennenkuin seuraavaksi kirjoitat, että seksissä on kyse vain toisen nautinnosta.
ÖÖÖöö. Minkä taakan olen ansainnut? Ja mitä sinä tiedät minusta, miehestäni ja meidän välisestä suhteesta? Et yhtikäs mitään. Aivan turha syyttää toista sellaisesta, mistä ei yksityiskohtia tiedä. Sekä minulle että miehelleni on yksityisyys vähintään yhtä pyhä asia kuin meidän suhteemme. Pääasia, että meillä on hyvä olla yhdessä (ja seksielämä toimii :)). Joillekin se on sietämätön asia, mutta siitä viis. Muut saavat puolestani tehdä elämänsä aivan niin vaikeaksi ja ikäväksi kuin haluavat.
kuvittelet tietäväsi minun moraalistani ja arvomaailmastani? Ne eivät edes liity tähän asiaan. On se varmasti vaikeaa, jos kaikkea mitä tekee ja ajattelee on "puolusteltava". Miten toimit silloin, kun olet eri mieltä jostain asiasta ystäväsi kanssa? Puolusteletko? Minä vain perustelen ja kuuntelen miten ystäväni perustelee.
Niin ettei epärehellisyyttä ole varastaminenkaan, jos vaan kohde (omaisuuden oikea omistaja) ei tiedä. Sairas ajatus, luulen ettei moni noin tyhmästi ajattele, saati kehtaisi sanoa. Voi miesparkaasi. Enkä tosiaan tiedä suhteestanne, enkä edes halua. Minulle kun tulee paha olo läpeensä väärityneistä maailmankuvista.
Siinä seksissä on tosiaan sellainen asia, että jos molemmat keskittyvät toisen nautintoon, vastapuoli ikäänkuin automaattisesti saa parasta mahdollista seksiä. Se kun toimii kahteen suuntaan. Jos palstalla olisi nyt joku seksuaaliterapeutti, hän voisi sinullekin asian kertoa.
jonka mies ei vielä tiedä, että petti sitä. Kohta se hällekin varmaan tulee tiedoksi, riippuu Tarjan vastauksista
vaan aika huora olet suoraan sanottuna. Mikä vitun oikeus sulla on tuhota toisen kunnioitus tolla lailla. Itseäsi et varmaankaan kunnioita koska tollaista olet mennyt tekemään.
Olis ehkä kannattanut erota ennen kuin meni nussimaan muita ukkoja. Etko todellakaan tajua, että koska petit, se tulee ilmi, ja mies lähtee kävelemään. kahta asiaa ei voi saada. Olet valintasi tehnyt. Elä sen kanssa sitten.