Millaisiinkohan naisiin miehet yleensä rakastuvat? Olen ymmärtänyt sen, että minä en siihen joukkoon kuulu. Se on mystinen juttu, kun tietää ja tuntee miehiä jotka ovat suuren rakkauden huumassa rakastuneet naisiin, jotka eron tullen paljastavat todellisen luonteensa. Sitä vain ihmettelee, että miten tuollaiseen naiseen on mies ylipäänsä rakastunut. ovatko miehet niin höynäytettäviä, että juuri ne valheelliset, tekosiveätkin saavat tunteista suurimmat.
Minussa ei ulkonaisesti ole koskaan vikaa ollut. Tiedän senkin, että olen seksuaalisesti vetävä. Yhtään impotenttia ei ole vielä vastaan tullut : ) ja aina on ns. perään soiteltu. Olenko minä muuten jotenkin liian...jotain sellaista, mikä ei sitä rakkauden paloa aikaan saa. Se on mysteeri, mutta toisenlaiseksikaan on turha esittäytyä kuin on.
No, yksi mies on sanonut rakastuneensa minuun. Hän on vain liian nuori ja lapseton. Olen itse lapset jo melkein maailmalle laittanut.
Voisiko se, että elää liian itsenäistä elämää tehdä naisesta vain seksiin sopivan. Toisaalta minussa on kyllä sekin merkillinen puoli, että miehet kertovat minulle luottamuksella koko elämän stoorinsa. Sen olen kyllä huomannut naistenkin tekevän. Olen siis ilmeisesti luottamustakin herättävä, mutta sekään ei riitä siihen että rakastuttaisiin.
Mikä se on se juttu, mihin miehet rakastuu? Jos se ei ole seksikkyys, ei ystävyys....Olisiko sosiaalinen sopivuus miehillekin se juttu, kuten ilmeisesti useille naisillekin.
Ehkä minulla on ollut vain huono tuuri. Toinen vaihtoehto on, että minussa on jokin vika, mitä en itse tiedosta.
Minussa ei ulkonaisesti ole koskaan vikaa ollut. Tiedän senkin, että olen seksuaalisesti vetävä. Yhtään impotenttia ei ole vielä vastaan tullut : ) ja aina on ns. perään soiteltu. Olenko minä muuten jotenkin liian...jotain sellaista, mikä ei sitä rakkauden paloa aikaan saa. Se on mysteeri, mutta toisenlaiseksikaan on turha esittäytyä kuin on.
No, yksi mies on sanonut rakastuneensa minuun. Hän on vain liian nuori ja lapseton. Olen itse lapset jo melkein maailmalle laittanut.
Voisiko se, että elää liian itsenäistä elämää tehdä naisesta vain seksiin sopivan. Toisaalta minussa on kyllä sekin merkillinen puoli, että miehet kertovat minulle luottamuksella koko elämän stoorinsa. Sen olen kyllä huomannut naistenkin tekevän. Olen siis ilmeisesti luottamustakin herättävä, mutta sekään ei riitä siihen että rakastuttaisiin.
Mikä se on se juttu, mihin miehet rakastuu? Jos se ei ole seksikkyys, ei ystävyys....Olisiko sosiaalinen sopivuus miehillekin se juttu, kuten ilmeisesti useille naisillekin.
Ehkä minulla on ollut vain huono tuuri. Toinen vaihtoehto on, että minussa on jokin vika, mitä en itse tiedosta.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Oletko kenties horoskooppimerkiltäsi Neitsyt? Se saattaisi selittää KAIKEN.
Ei kun kaksonen, siinäköhän se mysteerin avain sitten lienee ; )
No ei se ainakaan se horoskooppi merkki ny voi millään olla syy ettei sinuun kukaan tosissaan rakastu!Tosi hoopo vastaus,itte olen se toisten??ällöämä NEITSYT-nainen,mutta kyllä minuun rakastutaan ja on rakastuttu liikaakin,eiköhän se liene jostain muusta kiinni,olemus,tunneälykkyys,toisten huomiominen YM YM.
Sosiaalinen yhteensopivuus on kyllä yksi tärkeimmistä pointeista mikä määrittää kuinka asiat jatkuu, ilman sitä on ihan turhaa yrittää edes jatkaa.
Ystävyys on yhtälailla tärkeä tekijä. Eikö se niin ole et tuon toisen pitäs olla kaveri, paras ystävä, oma rakastettu, paras keskustelukumppani eli oma vaimo.
Seksikkyys on niitä seikkoja mihin alussa saattaa kiinnittää huomioita mut sekin voi olla vain pelkkä vilahdus silmäkulmassa ei mitään muuta. Seksikkyys vie vain pelkän katseen mut ei sydäntä.
Tuo sit et miksi on ollut huonoa tuuria, no huonoa zsäkää se enimmäkseen on. Vikaa varmasti on molemmissa kun ei natsaa kohdalleen. Tilanne odottaa vain hetkeä et tapaa sellaisen ihmisen joka hyväksyy toisen sellaisena kuin on kaikkinen hyvine ja huonoinen puolineen.
Hmmmm.....tuota olenkin hiukan pelännyt, että olen sosiaalisesti ei-sopiva, koska en ole vakityössä. Kaipa ihmiset niin raadollisia ovat rakastumisissaankin. Opintoja kyllä on ja toimeentulokin ihan OK. Jos olisin hyvässä virassa olisin varmaankin rakastumisen arvoinen. Näin ne sosiaaliset kuviot menee. Kyllä minä taidan toivon heittää rakkausrintamalla. Onneksi olen muuten elämääni suht tyytyväinen.Kukaanhan ei voi saada kaikkea, niinhän se lienee menee. Päätä seinään ei ole onnellista hakata...
Siirryn puutarhan hoitoon : )
Suinkaan sosiaalinen yhteensopivuus ole tuota et mitä työkseen tai jotain muuta sinne suuntaan.
Lähinnä se tarkoittaa keskenäistä sosiaalisuutta ja niitä kuvioita et kuinka ne onnistuvat, kuinka luontaista tuo kahdenkeskinen kanssakäyminen oikein on.
Varmasti nuo ulkoiset sosiaalikuviot jos ne ovat kovastikkin erinlaiset ovat myös jonkinmoisena kynnyksenä jatkoa ajatellen. No ainakin sellaisen kuvan saa kun täällä näitä tarinoita lueskelee. Koskaan ei kuitenkaan kannata toivoa menettää, aina on toivoa kun huominen odottaa ovella :)
Sinähän se kultainen mies olet :)
Kyllä se kumminkin niinkin on, että realisti on hyvä olla. Toisaalta eihän se lie huono juttu sekään, että "kelpaa" ystäväksi tai seksikumppaniksi. harvallapa nuop rakkausasiat oikein putkeen menevät. Se vaan on kumma juttu, että sitä sitä haikailee...rakkautta. Olisihan se niin mahtavaa, jos joku ihana mies sanoisi: "Minä rakastan sinua". Eh ja heh ja huh huh....Eipä se taida niin mennä yleensäkään. pitäisiköhän sitä alkaa aktiiviseksi naiseksi ja ottaa vain mies. Sellaisiakinhan on, jotka eivät oikein itse aikuiseksi saa. Ei kun naru kaulaan ja menoksi.
Köötös.
Realisti pitää aina olla kuhan vaan ei siinäkään suhteessa hyppää liiallisuuksiin, kokemusta on siitäkin.
Niin no ? Onko sit ihan oikein lähteä sellaiseen leikkiin et "kelpaa" paremmankin puutteessa. Itsekkin tähän olen meinannut lähteä mut päätin et ei helvata ei se nyt ihan niinkään mene. Ystäviä riittää ja seksikään nyt ei ole niin tarpeellista etteikö yksin voisi elellä, vaikka se vähän välillä hivenen vituttaakin kieltämättä.
Juu olisihan se mahtavaa kun joku noi sanat minullekkin lausuisi ja varmasti kyllä antaisin samalla mitalla takaisin vielä korkojen kera ;)
Tuo aktiivisuus ni tuskin siitä ainakaan haittaa on, odottelemalla ei muuta kuin jämähdä paikalleen. Tätä tapahtuu nykyään liiankin paljon, lähes kaikki nää "ikisinkut" taitavat sellaisia olla. ;)
Tuolla ottamisella ei vältämättä saa kuin kotihiiren itselleen mut pientä vinkkiä aina ympärille et "jehuu, täällä ollaa" saattas olla suotavaa.
Sepä se, "paremman puutteessa" kelpaavaan kastiin kuulun kyllä minäkin. Se vain hämmästyttää, kummastuttaa että millaisia ne "paremmat" sitten lienevät.
Joskus minusta tuntuu, että sitä eläisi onnellisempana jos jättäisi nämä rakkaushaikailut vallan sivuun. Sitä vaan tulee joka tuutista: rakkauslauluja, ja nettikin pullollaan, että miten saisin saalistettua sen ja sen. Oiskohan se lapsellista.
miehille, ette halua vain kelvata paremman puutteessa. Haluat enemmän kuin vain kelvata jollekin. Ilmaisetko tuon asian niille miehille, joita tapaat? Ehkä he kunnioittaisivat sinua enemmän, jos näyttäisit heille mitä haluat ja mitä et.
t. nainen
Voi olla, että minut voi ymmärtää väärinkin. Olen sellainen huumoriin taipuvainen, se voidaan tulkita liiankin kevyesti. Toisaalta on minulla ystävinäkin miehiä. Mutta aika hurjaahan se olisi, että heti alkuvaiheessa sanoisi, että tahdon kanssasi vanhainkotiin saman huoneen. Voisiko niin sanoa....ehkä voisi : )
alkuvaiheessa, että haluat miehen kanssa - jota et vielä alkuunkaan tunne - suhteen lopun elämäksi, joten sellaista ei siis ole mitään järkeä miehelle sanoa.
Voit silti haluta kunnollisen suhteen, eikä sen paljastamisessa ole mitään pahaa. Eikös suurin osa ihmisistä halua oikean suhteen itselleen? Teet virheen siinä, ettet tiedä mitä mies haluaa sinulta, ennen kuin vasta sitten, kun olet jo rakennellut kaiken maailman kuvitelmia tulevaisuudesta yhdessä miehen kanssa ja ollut hänen kanssaan sängyssä.
Nyt voit sanoa, että eihän mieskään tiedä heti alussa, että haluaako hän olla kanssasi lopun ikää. Ei tiedäkään, mutta kyllä mies tietää suht nopeasti, jos ei sitä halua.
Mutta jos kyseessä on vapaa mies, niin kyllä sitä voi ihan kättelyssä olettaakin että vakavampikin suhde olisi mahdollista. Vaan jos sellaisista asioista alkaisi heti puhua, niin kyllä minä itsekin peräytyisin. itse olisin kyllä taipuvainen rakastumaankin, mutta kun ei muut minuun. Sitä tässä olen ihmetellytkin, että mikä minussa vikana. En usko, että vaikutan hurjan kevyeltäkään, jos en vakavamieliseltäkään. Luulisin olevani ihan normaali. Mutta voi se olla, että miehen putkiaivoihin pitäisi kertoa, että mitä se tämä nainen oikein tässä haluaa ja mitä ei halua. Voit olla oikeassa, että en osaa tai ole oivaltanut jotain sellaista.
Olisihan se mukava, että löytyisi vielä joskus joku papparainen, jonka kanssa käydä iltalenkillä. Yksinäisyys ei houkuttele.
Oikeastaan epäilen, että miehet rakastuvat jotenkin epävakaisiin naisiin. Niihin jotka itkevät, huutavat...ovat avuttomia jne. Voi olla, että olen jotenkin liian vakaa rikkomaan muureja niin, että minuun rakastuttaisiin. Liian tylsä ilmeisesti kumminkin. Minusta tuntuu, että naisiin pätee sama juttu. rakastutaan sellaisiin, joissa on jotain outoa, suojeltavaa jne, "renttuihin" jollain tasolla.
Taitaa olla molemilla sukupuolilla helpompi natsata Epävakaseen tai sellaiseen naiseen jota voi tukea ja mies tuntee tarpeelliseksi ja siten antavaksi. Vaikka kyllä se itsenäinen nainekin sitä miehen kainaloo ja seuraa tarvii. Kokemukseni on kans että pääsen kuuntelemaan luottamuksellisii asioita miehiltä mutta vaikka kertovat että olen tärkee niin joku hiertää kun se jää siihen.. ?? Pitää tärkeenä ja kertoo että pelkää menettävän jos menee pitemmälle. Pyäää.. No jäi tähän paljon varmaan aukkoja johon tietty joku iskee mutta palautetta saa antaa ..avoimmin mielin täällä ootetaan.;-))
Niitä epävakaita miehii ja naisii on kaike helpompi lähestyy?!!! Hmmmmm
Uskon, että monien suomalaisten miesten mieltymys idän naisiinkin on pohjimmiltaan tätä: miehisyyttä hivelee se, että nainen on jotenkin riippuvainen: ei osaa kieltä, ei omista mitään jne. Ei se ole vain sitä, että heissä(kin) kauniitakin on. rakkauden tunteet syttyvät monilla epätavallisuudesta. vaikka se sitten johtaa katastrofiin. Rakkauden halutaankin olevan sokea, olisiko niin? Toisaalta monesti kuulee miesten suusta, että miksi naiset rakastuvat renttuihin. En oikein ole oivaltanut sitä, mitä he sillä tarkoittavat, mutta ehkä kyseessä on sama kuin miehilläkin. Kun mies on jotenkin "avun tarpeessa", herää hoivavietti. Hän ei olekaan enää se tavallinen naapurin Virtanen.
Pitäisiköhän sitä heittäytyä jotenkin hulluksi, jotta miehet rakastuisivat? tavallinen puuroa keittävä mamma ei oikein vie jalkoja alta, vaikka on mukava ja on jopa melko vetäväkin. Vaan kun kantaa kauppakassinsa itse, eikä käytä korkokenkiä....En ole katkera, mutta kuitenkin ; )
Onko se naisellisuus jotain avuttomuutta sitten, sellainen naisellisuus, mikä ns. vie miehen sydämen? Toisaalta ei sitä oikein kehtaisikaan miestä höykkyyttää, kai sitä on liian suomalainen ja rehellinen.
Luulenpa, että miehet karttaa/pelkää vahvoja naisia. Itsenäisiä, älykkäitä, osaavia. Miehen päässä kun on portaat, ja auta armias, jos mies vain kuvitteleekin naisen olevan häntä ylemmä'llä portaalla jossakin asiassa...
Joskus yritin näyttää vähemmän rohkealta lavatanssien rivissä, jotta ujommatkin pojat uskaltaisivat hakea. Totesin pian, että mitä pirua minä niilläkään teen.
Sama kokemus minullakin et paljon nuorempi mies "minuun nähden" ovat kiinnostuneita ja kuuntelevat ja tekevät asioita että pääsis lähelle.
Totean myös treffi puolella olessani että meitin ikäset itse (39v.)miehet ovat kaike niin saanut monesti nokillensa että aktiivisuus on kariutunut ja saa itse ovet itselle avata ja hoitaa kaikki homma. Onpa romanttista.. mielummin yksin kun tekee kahden hommat hehheeee ..ei muutakun tanssamaan ja nauttimaan musiikin voimasta niin saa enemmän iloo elämästä;-))
Vahva ja itsenäinen nainen on siunaukseksi miehelle. Tämä vahva ja itsenäinen vain ylensä mielletään hieman väärin. Ei se poissulje toisen ihmisen läheisyyden kaipuuta. Vaikka seisoisikin tukevasti omilla jaloillaan, pitäisi silti pystyä osoittamaan toiselle hänen tärkeytensä ja merkityksensä elämässään. Tämä tuntuu olevan kovin vaikeaa.
Mitä enemmän minä kuulen niin oikeassa elämässä kuin täällä virtuaalisessakin sinkkujen valitusta, sitä varmemmaksi tulen, että vikaa haetaan väärästä paikasta. Jos ollaan omillaan toimeentulevia, fiksuja, huumorintajuisia ja OK ulkonäön omaavia, niin sittenhän vika on jossain muualla.
Jospa omat kriteerit ovat persiillään? Etsitään jotain, mitä ei oikeasti ole olemassa tai ainakaan siihen ei omat rahkeet riitä. Enkä jälleen tarkoita, että pitäisi tyytyä "toiseksi parhaimpaan vaihtoehtoon".
Esimerkiksi lapsettoman ja nuoren miehen on vaikea kuvitella yhteistä tulevaisuutta yksinhuoltajan kanssa, vaikka tässä hetkessä synkkaisikin hyvin. Tosin luulisi yh:nkin mielummin etsiskelevän samassa elämäntilanteessa olevaa kumppania.
Ehkäpä kumppania etsitään väärästä paikasta. Tai sitten ihastutaan kerta toisensa jälkeen ominaisuuksiin, jotka ovat epäedullisia suhten jatkon kannalta. Esimerkiksi nyt sitten vaikka ne jännittävät rentut tai herkät ja itseään etsivät naiset, jotka eivät koskaan tiedä, mitä elämältään haluavat. Vaikka muuten synkkaisi, ei luottamusta synny ja senhän tietää, miten siinä sitten käy.
Lohdullista kuitenkin on, että lähes jokainen ennenpitkää löytää itselleen kumppanin kunhan aika, paikka, tunnetila ja ihminen on oikea. Tosin on pieni ryhmä naisia, joille ei kelpaa mikään ja pieni ryhmä miehiä, jotka eivät kelpaa kellekään. Valitettavasti.
Se on ajoituksesta ja siitä että molemmat ovat samalla askelmalla elämässä... ;-)) Krantuksi en ole kyllä itseäni tunnistanut vaan kaike sitä kaipaa et otettasiin muuakin kun ystävänä ja avun antajana..Joskus toivois tilanne olevan niin että joku hokais sen..mutta ei kun ei. Jokainen yksineläjä hakee varmasti sitä tavallista kumppania.Kyllä täällä Suomessa eletään aikas reallista maailmaa kun on noit tietoja maailman kohtaloista yms. Eli jos joku kaipaa niitä prinsessa häitä niin hän kaipaa mutta totuus on se että kyllä sitä miellummin elää kumppanin kanssa loppu elämän kun hyppii kukasta kukkaan..se on kuluttavaa ja monella usko menee ja tulee kyyniseksi. Mutta mielestäni musiikki on asia joka auttaa kaikkeen kun valikoi mitä kuuntelee.. että näkee elämän positiiviset puolet ja nauttii pienistä pippurihetkistä!;-))
Niin, minua ei mitenkään miehen lapset haittaa, päinvastoin hyvähän se vain on, että miehellä on sekin ulottuvaisuus elämässä koettuna. En ole koskaan kokenut niinkään, että minun lapseni olisivat olleet onneni este. Se nyt on ihan luonnollista, että tällä iällä niitä lapsia on. Yh-isäkin on ihan OK, heitä vain on vähemmän kuin muuten lapsia omaavia miehiä. mutta kuten sanottu, ei lapset este. Olen ymmärtänyt asian paremminkin niin, että lapsettomuutta pidetään hiukan "epäilyttävänä" niin miesten kuin naistenkin keskuudessa.
Olenhan minä siinä mielessä tietysti ronkeli itsekin, että en esim. tupakoivaa ja oikein viinaan menevää kumppania huolisi, ainakaan pitkäaikaiseen käyttöön : ) Tähän on syynä sekin, etten halua lapsilleni mitään viinamäen miestä elinpiiriin. No joo, ollaan sitten ronkeleista. Vanha viisaushan se sanoo, että parempi yksinkin kuin huonossa seurassa. Voi se olla niinkin, että se rakastuminen tässä iässä ja molemminpuolisesti on jo hieman ihme.
Kyllä minä vahvuuden mielllän ennemminkin niin, että pystyy tunteistaankin puhumaan. Niin että en ainakaan itse koe sillä tävoin kova olevani.
"Totesin pian, että mitä pirua minä niilläkään teen." Heh, niinpä.
Kyllähän sitä jonkun aikaa voi esittää jotain, minkä tietää vetoavan. Minä esitän usein sellaista vähän tyhmempää kuin olenkaan, sekin on ihan toimiva konsti tietynlaisille miehille, mutta ei sellaisille jotka omakseen tahtoisi. Se on vain leikkiä.
Oisko se niillä nuoremmilla miehillä' parempi itsetunto. Ei ole pakko enää esittää mitään. Ehkäpä he ovat saaneet enemmän rakkautta ja hellyyttä pikkupoikina kuin 40-50:t. Minulla on ystävänä huomattavasti itseäni nuorempi mies. En usko, että vanhemmista hänenlaistaan löydän.
että elämän kokemus musertaa itsetunnon ja sit annetaan periks "ehkä" (No, ilkeesti sanottu) *Sorry poijjat* meitin ikäiset miekut hakee sitä teinin ohittanutta eli käyttämättöntä tytteröllä jota voi näytellä ja saman ikäiset ovat niitä "luotto" henkilöitä eli surujen ja murheitten kuuntelijoita? Ehkä ystävämiekut huomaa asian kun antaa vaihtoehtoja nenän eteen;-))Ottaa aivoon kun tanssipaikkalla kyräillään ja laskelmoidaan uskaaltaako hakee tota..runteleeko varpaat tai antaako pakit..höh.. mitä nyt vaikka pakkeja saakin..mielummin oon aktiivinen kun seinäkukka.;-))Minä en ainakaan jaksa olla laskelmoiva ja etäinen vaan tanssamaan mennessä tanssataa kotona sit saa levätä. Tämä tuli mieleen että kun esitettiin että ollaan ujohkoja ja varovasii että mies uskaltaa hakee.
Se on väärin että ei oo sekahakuu.. seistää kun kanat rivissä ja ootetaan ottajaa.. Pöh.
Kirjoitit, että olet omillasi toimeentuleva, vaikket olekaan työelämässä. En tiedä juuri sinun taloudellisesta tilanteestasi, mutta harvoin se eduksikaan on.
Perus-Pera ymmärtää, että nainen harvoin ansaitsee enempää kuin mies ja mielellään tasaa elintason vakavammassa suhteessa. Niinhän minäkin teen vaimoni kanssa ja se on joka sentin arvoista.
Mutta suhteen alussa suhteen syventämistä mietittäessä se voi mietityttää. Seurustelin viime vuosituhannella vielä hoitovapaalla olleen yh:n kanssa. Minä rakastan matkustelua. Halusin tehdä sitä tietenkin yhdessä. Se tosin oli lähes mahdotonta, koska lapsia ei voinut jättää yksin ja minun olisi sitten pitänyt maksaa koko revohkan matkat omani lisäksi. Vaikka kohtuu hyväpalkkainen olenkin, niin se on melkoinen taloudellinen panostus.
Toisaalta, jos olisin sitten itsekkäästi mennyt yksin, nainen olisi ollut kateellinen ja mustasukkainen. Olisin osoittaunut, etten olisi ollut heidän kanssaan tosissaan vaan omat itsekkäät menoni olisivat olleet tärkeämpiä. Ja joku kehtaa väittää, että raha ei merkitse rakkauden rinnalla mitään. Hoh-hoijaa...
Toi teini-iän ylitys on ihan soopaa..mutta monesti sitä väitetään että haetaan jotain haavekuvaa.. tässä oli kaike yks? Jonkun haave ;-))..HIIHIIII
No joo, minulla on pääomatuloja, koskapa olen jo ihan orpo-tyttö. Elän suht mukavasti, vaikka työtä ei nyt olekaan. Mutta eihän sellaisilla asioilla kehtaa leveillä, jos siinä nyt leveilemistä onkaan. On minulla oma asunto, jos se nyt sitten sosiaalisessa mielessä mitään on. Kaipa olet oikeassa: jos on työtön, on turha haikailla rakkaudenkaan perään. Luuseri, mikä luuseri. Annan asian olla.
päräävä että miehet tuntevat olonsa olevan huonommassa jamas kun "joutuu" käymään töis..pyää.. kurjaa heillä.. no asiaan musta rahalla ei ole mitään rakkauteen liittyvää arvoo vaan arvoilla ja halulla tehdä elämäs samanlaisia asioita. Raha tietty on hyvä olla ja rauhottaa mutta kyllä voin sanoo että "köyhäkin ja huonotulonen" voi matkustella jos säästää ja sitä voi tehä jos haluu jokanen.
Tuo nyt oli oma, jyrkkä tulkintasi, ei minun mielipiteeni.
Katsoin ikäsi: olet vasta 35. Minä olen sinua yli 10 vuotta vanhempi ja lapseni ovat jo osa aikuisia ja osa viittä vaille. Sinun kokemuksesi lienee ihan vauva vaiheen äidistä. Minä puhun sellaisista 40-55 -miehistä ja heidän asenteistaan. Tosin voihan se olla, että osaltaan ovat jotkut jutut iästä riippumattomia. Kumminkin haluan sanoa, että tilanteet muuttuvat iän myötä.Siitä varmaan johtui tuo kommenttisi yh-äideistäkin. Onhan se luonnollista, että jos on ihan pienten lasten vanhempi, se vie mehut. Mutta en ole sellainen yh-äiti, olen jo ihan aikuinen.
Ei minun elämästäni näe, että minulla säästöjä olisi. Ajan vanhalla autolla jne. Kun ei töitä ole, niin rahat on pidettävä tuottavina. Eikä niitä rahoja sillä tavoin kamalasti ole. Miksi te nyt tähän tartuitte. Ei kyllä varmasti kukaan mies ajattele, että minä olisin joku porho. Ratikkakuski vaan kysi, että mikä tilanne, niin vastasin. Mutta ei tämä juttu näy päälle. Enkä ole mikään riitta rikas.
tämä porhous.. kuten ratikka mies sanoi että rahaa täytyy olla niin ajattelin että mihet taitaa kuitenkin monestio haluta olla se parempi tulonen naisen suhteen ja voipi olla että niin luulevat.. joo..tämä juttu rönsyilee.. eipä ollut sellasta ajatuusta että porho olisit. On mullakin osinko tuloja ja yrittäjä olen eli moni luulee että täällä vaan köllitään ja nautitaan suurista tuloista.. Pöh.. kuka täällä rahassa kylpis? Enpä usko..eli veikkamaan lottoo niin voi onnata jatkossa kylpemään;-))
No, hoksin vasta kun maltoin lukea kunnolla, että niinhän se olikin...hermostuin vain jo heti alkuunsa. Taidan olla vähän masentunut, ja siksi tämän ketjunkin tänne aloitin. Lopputulos: tulot& asema toisi toivoa miesrintamalla....ainakin jos on "vain" tällainen kotirintama nainen. : )
Ihmiset elävät useimmiten niin leveästi, että se ajattelutyylikin on niin kaavamaista. Yh:t sitä ja osingon nauttijat tätä ja työttömät tuota...kaikille on oma lokeronsa. pitäisi olla sellainen täysipäiväinen työssä käyvä, joka pistää rahansa matkusteluun ja autolainan maksuun, jotta mahtuisi kunnon ihmisen kuosiin, huoks. Minusta tuntuu, että se mukava luonne, mukava ulkomuoto, kunnolliset elintavat, säästäväisyys jne....ei ne mitään merkkaa, ei edes se paljon kysytty huumorintaju. Minulta ainakin alkaa huumorintajukin jo ihan loppua.
Haluaisin sellaisen itsellisen miesystävän. En kotiini asumaan kumminkaan. Sekin lie jokin rajoitus. Taitavat useimmat vakavaa suhdetta etsivät miehet haluta yhteen asumaan. Pitäisiköhän tämä miesasia jättää pois asialistalta, ainakin vakava-suhde sellaiselta Miten pirussa sitä saisi nuo miehet mielestä, heh. Pitänee odotella dementiaa...tai sittenhän ne vasta taitavat mieleen tulla, kun siirty ajassa vain nuoruuteen, juu. Elämä on!
Eikö suurin osa sekä miehistä, että naisista halua vakavassa suhteessa asua yhdessä ja jakaa arkensakin? Minusta on ainakin oikein mukavaa, että vaimokin asuu meillä. Vai lisääntyykö itseellisyyden tarve noin radikaalisti iän myötä? Voiko mies silloin luulla, ettet todellisuudessa halua häntä elämääsi?
Tosin en minäkään ikimaailmassa olisi muutanut kenenkään naisen asuntoon. Minähän olisin tuntenut siellä itseni vieraaksi iän kaiken. Yhdessä koti pitäisi hankkia ja laittaa, että se molempia miellyttäisi. Niin se minunkin vaimoni patisti minut tekemään.
Tiedän minä pitkiä kumppanuuksia, missä kumminkin asutaan erillään. Näin varsinkin, jos jommalla kummalla tai kummallakin on vielä lapsia kotona asumassa. En usko, että minun lapset haluais kotoaan minnekään lähteä, ja minustakin olisi jotensakin hassua, jos tähän muuttaisi mies. Voisi kait sitä rakastaa, vaikka ei heti hynttyitä yhteen laittaisikaan. Eikö se olisi seksympääkin kun välissä kerättäisiin voimia hiukan erillään?
Onkohan siinä takana jotain sellaista, että olisi helpompaa asua, jos nainen olisi siinä kotihengettärenä? Minä haluaisin vain sellaisen ystävyyttä&seksi&rakkautta -suhteen, en oikein välttämättä sellaista kalsareiden keruu& perunakeitto& minne meet -suhdetta. Olenko minä kauhea feministi?
Minä ainakin kaipaan kotihengetärtä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisin asua äidistäni muistuttavan kotipiian kanssa. Minä olen asunut aivan kyllin kauan yksin osatakseni pyykkäämisen, siivoamisen ja ruoanlaiton. Kas jos niistä luopuu, huomaa olevansa huutolaispojan asemassa omassa kodissaan.
Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Monet ikäisesi varmaan hyväksyisivät sinun toivomasi järjestelyt ja osaisivat arvostaa omaa rauhaansa.
Otetaanko tuo epävakaa tapaus juuri siksi kun parempaakaan ei saa. Ajatellaan et tuossa on tapus jota voidaan hallita sekä saadaan touhuta mitä itse lystää.
Minulle ainakin tulee tuollainen ajatus ensimmäisenä mieleen.
Naisetkin voivat siinä mielessä haluta tuota "renttua" koska sisimmässään saattavat tuntea et kun mie tosta tuon koulutan ni saan mieleisen itselleni.
Hajoita ja hallitse metodeja selvästikkin.
taitaa olla totta, että monet etsivät jotakin, mitä ei ole olemassakaan tai johon ei riitä rahkeita. Paras ratkaisu olisi kai vaihtaa realistisempiin kriteereihin ja kehittää itseään. Ehkä ne merkitsevätkin samaa asiaa.
että naisena miettii suhetta pitemmälle ja tietty niitä asioita täytyy käsitellä koska tässä iäs rupee oma soppi löytymään ja lapsilla täytyy olla pysyvyyttä mutta joitakin asioita ei kannata ekana ottaa puheeksi vaan kattella minne suhe lähtee koska asiat menevät ja saavat ratkasun omalla painollaan kun vaan muitaa että ei ole pelkkä joustava osapuoli vaan saakin suhteelta jotain takas just sit hyvää kohteluu ja huomioimista.
Joo.. totta puhut että kun sanoo mitä tekee päivisin työks yms. niin ihminen lokeroidaan määrätynlaiseksi...tää nykyinen yhteiskunta on niin "tuottavuuden poppoota" vaikka tuntuu että vaikka kuinka turvattu työkin on ja iso mahtava firma niin eipä enään voi sen varaan laskea mitään.
Kyllä se joka suhteen tosissaan ottaa ymmärtää ajatuksesi ja tarpeet sekä perjaatteesi jos hän on tosissaan ja todella pitää. Perjaatteita ei kannata unohtaa koska sitä helposti katkeroituu koska on antanut mennä kumppanin toiveitten mukaan ja kukaan heist ei tuu kiittämään koska eivät tienneet et syvimmässä sisimmässä kärsit et kaikkesi annat ja sitä ei ymmärretä arvostaa.
Tää elämä on niin lyhyt kumminkin että kannattaa katsoa mihin lähtee.;-)
Ei se lopulta kun oo ajoituksesta kiinni ja tietty täytyy pyörii piireissä jossa olis mahdollisuus tavata kaikenlaisii ihmisii jossa pääsee juttelemaan ja tutustumaan.
Jokasella on välillä hetkii kun puidaan itseään ja elämäänsä...ja kyllä toi alussa puhuttu kuuntelijan osa kans käy raskaaks koska toisten elämän murheitten kuuntelu ja puimiset kuluttavat itseään.;-/ Vaikka onkin mahtavaa että on luottohenkilöks päässyt.;-/ *Ystävällinen voima hali sulle!*
Kun sinunkin profiilia katselee, ja tietää sen mitä olet tässä ketjussa kertonut: Olet yrittäjä eli varmaan ahkera jne. Olet minua 10 vuotta melkein nuorempikin, eikä ole rakkaus ovelle kolkuttelemassa...niin onhan se omituista, etteivät ihmiset kohtaa! Onko se sitten niin, että itsensä ja asiansa hoitanut nainen on pelottavakin. Jos niin on, niin ei maha mittään.
Jospa se vaikka pukki toisi meillekin sydänystävät, koskaanhan ei kumminkaan voi tietää, mitä siellä mutkan takaa tulee vastaan. Kiitos sinulle, kun yritit pohtia tätä "ongelmaa" : )Lycka till!
syvällisistä ajatuksista ..että sain osallistua;-))
Kyllä Huumorilla jaksaaa... eli "PUKKIA" Oottetaan taas jännityksellä ..eikä meitil joulupukki riitä! Heko Heko
Lohdutuksen sata... juuri tyttöjen saunaillassa /Pikkujoulussa tätä asiaa mietiskelimme "mikä maksaa"??? mutta tulimme toteamaan että päivä kerrallaan hiljaa toivoen;-/
Minulle on joku sanonut tai useampikin, että olen pelottava nainen...
Tarkottaisiko tää jotain semmoista, että mies pelkää, ettei riitä? Jonkinnäköistä kapasiteettia kyllä pitää löytyä sekä ala- että yläpäässä. En oikein tiedä kumpi olisi tärkeämpi. Joka tapauksessa miehen pitää kohdella minua hyvin.
Nämä on kait liian kovia vaatimuksia sitten...ihan tavalliselle miehelle.
Kyllä kohtelu täytyy olla huomioivaa ja hyvää! Molemmin puolin joustetaan tietty tarpeen mukaan ja suhteen edetessä.Ne jokka siihen vaatimuseen ei pysty niin ovat sit vääriä henkilölle.
Olen pienestä pitäen etsinyt Nalle Meppua. Tiiättekö se, josta lauletaan 'Kiva, kiva, kiva Nalle Meppu!'
Nikini perustuu ristimääni pyörään "hurjana" nuoruuteeni. Maalasin pyöräni sinivalkoseks ja hän sain meppu lisän eli "FIU" joka kuvastaa vauhti. Eli Nalle Meppusta en valitettavasti oo kuullut. Minä haen unilelua ;-))Hiiiihiiiii Kaikilla omat hakunsa!;-))
siis laulusta: Nallemme Puh, jonka lapsena kuulin Nalle Meppu. :D
Demementtia jo *hyväs* vauhdissa!;-)
Jos kirjoitetun tekstin ulkoasusta voi jotain päätellä, niin aloittaja on melko älykäs ja sivistynyt henkilö. Monesti mies haluaa olla hieman niskan päällä niin henkisesti, taloudellisesti kuin fyysisestikin. Tässä tapauksessa se on vähän vaikeaa. Tuo miesten avautuminen viittaa siihen, että he pitävät aloittajaa veroisenaan, eivät ns. tavallisena naisena.
Itsenäiset ja vahvat naiset menevät yleensä miehille, jotka ovat vieläkin itsenäisempiä ja vahvempia.
no, en tiiä olenko sivistynyt, mutta olenhan mie maisteri, heh heh. Mistä kummasta sen näkee? Ei tule pisteet kohalleen, enkä edes yritä kirjoitella ns. fiksusti. Ehkä joistakin sanoista, voi olla. Sitäpaitsi uskon, että se "älykkyys" voi olla vain sitä, että iän myötä sitä ajattelee vain asioita.
Tuo voi olla kyllä totta, että olen sillä tavoin aikuinen, että se herättää luottamusta. Avoimuus on myös asia, mikä tekee sen, että ihmiset kertovat henkilökohtaisiakin asioitaan: jos itsekin kertoo, muutkin avautuvat. tai en tiedä mistä se johtuu. kerran eräs virolainen nainen, johon olin tutustunut vasta muutaman päivän ajan, kertoi minulle kahvipöydässä koko siihen astisen seksielämänsä koko kirjon. Meinasi mennä pullat väärään kurkkuun. Sanoin hänelle, että älä hyvä ihminen kaikille kerro koko abortti-tarinaasi. Hän sanoi, että eihän hän nyt kaikille, mutta minulle voi kertoa. Siitä asti olen ajatellut, että outo juttu. Se ei aina ole niin mukavakaan, että kaikki kerrotaan. Jälkeenpäin ihmiset voivat olla vaivautuneitakin. Olis pitäny alkaa papiksi.
Saattaa olla, että pitäisi katsoa miehiä, joilla menee lujaa. Siinä on vain sellainen juttu, että tahtovat olla vähän liian moniin naisiin meneviäkin nämä menevämmät miehet.Voisiko se sitten olla niin, että kunnon suomalaiselle miehelle olen liian omituinen.
Tämä juttu, että olisin liian älykäs, tämä kyllä lohduttaa pi**sti! : ) Thanks
Jos "fiksuus" on taakka miesasioissa,niin on siitä hyötyäkin. Ainakin jos "fiksuus" on yhtään geeneissä, niin fiksun äidin poikalapset menestyy ja saa rakkautta maailmassa. Miehissä se ei kait pelota, se "fiksuus".
No ensiksi täytyy sanoa että hienosti olet kirjoittanut ja ansaitset varmasti hyvän miehen elämääsi !
Joskus miehen kannalta on huomattava ero haluaako nainen oikeasti miehen vai mies ystävän elämäänsä. En usko että sinusta puuttuu mitään sellaista etteikö mies voisi rakastua sinuun, eli turha toivo sieltä suunnalta löytää tekosyytä... :).
Rakastuminen miehen ja naisen välillä on aikuisen miehen kannalta usein muuta kuin keskinäinen ystävyys johon littyy vaikka kevyttä kenttävoimistelua...
En tiedä katsoitko Perkon haastattelua Punaisessa langassa mutta siinä oli esillä mielenkiintoinen "mekanismi" esillä siitä miten epätäydellisyyden kautta ihminen voi ymmärtää ja samaistua johonkin todella olennaiseen ja "kauniiseen" musiikissa...
Jos oikeasti todella haluat miestä joka rakastaa niin kyllä siihen littyy aika kiinteänä osana se että mies kokee sinut kokonaisena vahvuuksineen ja heikkouksineen ja hänellä on mahdollisuus sinua sanotaanko vaikka " suojella" lainausmerkeissä jollain olennaisella ja todellisella tavalla. No en nyt tarkoita suojelulla keihäs tanassa sinun seuraamistasi tai muutoinkaan mitenkään välttämättä kovin perinteisiä suojeluun liittyviä merkityksiä. Vaan sitä tunnetta että te olennaisesesti täydennätte toinen toisianne omina itsenänne ja molemmat vaistoavat sen. Ja tämän suojelu nyt tuntuu tärkeältä miehestä no näin ainakin itse kuvittelen... Jotta tällainen suhde on mahdollinen niin siinä täytyy olla kyllä avoin ja pystyä paljastamaan niiden mukavien asioiden lisäksi ehkpä ? jotain sellaista mitä ei halua edes itselle tunnustaa...
No tietty lakanalumpaakaan tuskin tulee väheksyä... :)
No kiteytettynä: Kyllä mies tarvitsee rakastaakseen elämänsä naista oikeasti tuntea naisensa paremmin kuin oman itsensä ja se ei ole vähän se ...
liittyen noihin kertomiisi erillaisiin naisiin...
Joo naisia on monenlaisia , ja joku on joskus sanonut että "Et tunne naistasi ennen kuin tapaat hänen lakituvssa.. ;) "
Hei Sinä,
miten sinä joka mutkan löysitkin : )
Totta toinen puoli on tuo, ettäen sillä tavoin kokonaisvaltaisesti ole ollut avoinkaan Tärkeälle Suhteelle. Uskon, että se ei ole tekosyykään, jos ajattelen, että olen niin paljon leijonaemo, että pesän lähelle en ole uroksia päästänyt. En siis sillä tavoin koko elämääni. Koen, että tärkein projekti minulle ovat olleet ja ovat lapset, ja siksi asenne ei ole ollut sellainen, mikä pitäisi jotta se rakkaus pääsisi sisään.
Avoimuudessakin olet tietysti oikeassa. On se varmaan niin, että olen"vahva" tai sellainen että itse pitää pärjätä. Vasta jos kaikki romahtaa, haetaan apua. Kyllä se on sellainen naisen mallikin, kun maalta olen ja vähän pohjanmaan perukoilta.
Olen minä kyllä sillä tavoin rohkea, että uskallan luottaa ihmisiin. Siksi kai niitä ystävyyksiä on syntynyt. Avoinkin olen. Minulla on varmaankin ystävyyden teko tarvikkeet tässä ihan käsissä, muttatuota rakkausasiaa minun pitää vielä mietiskellä.
Sinun vastauksesi on niin lämmin ja viisas, että....no, tuli "parempi mieli" niinkuin siinä atrian ruokamainoksessa : )
Ihmettelen vähän sitäkin, kuinka ystävällisiä vastauksia olen saanut, vaikka vähän muutakin odotin. Kun aloitukseni oli vähän höperö...vai eikö se sitten ollutkaan.
Kiitos sinulle.
No mutkia on helpompi löytää jos itse on hieman samoja polkuja kulkenut... No ei se avoimuus sinänsä vilä mihinkään johda vaan kyllä siinä tarvitaan vastapuoleltakin jotain eli kyllä meillä kaikilla on omat suojamekanismit ja näin täytyy ollakkin sillä ei me ihmiset olla osoittauduttu keskimäärin mitenkään erityisen humaaneiksi tai epäitsekkäiksi...
Eiköhän se ole aika luonnollista että äitin haluaa suojella lapsia, ja niin se pitää olla. Uskon että ei meitä miehiä ihan joka oksalla kasva, jotka todella kykenee/haluaa/riittää itsetunto... ? tulemaan aidosti osaksi uusperhettä... Varmasti se vaatii kaikilta paljon ymmärrystä ja tiettyä positiivista nöyrytyttä.
Sinulla on paljon pohjalaista viisautta eikä sitä tiedä mitä elämässä tapahtuu...
No ehkpä sinun tarinaasi on ollut helppo samaistua ja ymmärtää tilanne.... ja kun ihminen ymmärtää jotain niin miksi hän ei oli ystävällinen varsinkin jos siinä on jotain tuttua vielä?
Mukavaa päivänjatkoa sinulle:)
m40
hoivaavuus? Riittääkö sitä hoivaa miehelle, kun sinulla on noita lapsiakin?
No pusi, pusi : )