Otsikosta taisi tulla aika provosoiva, mutta haluaisin vaihtaa mielipiteitä sekä naisten että miesten kanssa tästä, koska se on jo jonkin aikaa askarruttanut mieltäni. :)
Eli. Jos olet kauan ollut sinkkuna ja tapaat jonkun, joka on ihan mukava tapaus, mutta ei kuitenkaan laita ns. sukkia pyörimään jalassa, niin aloitatko seurustelun/tapailun..? Voiko siitä oikeasti kehkeytyä mitään kunnon suhdetta..? Mielestäni pitäisi aina olla jonkinlainen kipinä, koska jos ei pysty ajattelemaan toisesta "romanttisessa mielessä", niin voiko siitä mitään tulla? Itse en vaan pysty siihen. Yritin, mutta en pystynyt. Minun mielestäni siinä vaan valehtelee sille toiselle ihmiselle tunteistaan ja saa pitemmällä aikavälillä pahempaa aikaiseksi.
Eli. Jos olet kauan ollut sinkkuna ja tapaat jonkun, joka on ihan mukava tapaus, mutta ei kuitenkaan laita ns. sukkia pyörimään jalassa, niin aloitatko seurustelun/tapailun..? Voiko siitä oikeasti kehkeytyä mitään kunnon suhdetta..? Mielestäni pitäisi aina olla jonkinlainen kipinä, koska jos ei pysty ajattelemaan toisesta "romanttisessa mielessä", niin voiko siitä mitään tulla? Itse en vaan pysty siihen. Yritin, mutta en pystynyt. Minun mielestäni siinä vaan valehtelee sille toiselle ihmiselle tunteistaan ja saa pitemmällä aikavälillä pahempaa aikaiseksi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
millaisen suhteet pidemmän päälle haluat.
Se alkuekstaasi kestää noin puolitoista vuotta.
Varsinkin, jos on lapsia, elämä on pelkkää työntekoa, siinä ei kemiat sitten enää mitään merkitse, eikä toista kannata pipetillä tonkia.
Työ, raha ja jatkuva vasakkainasettelu ja etenkin velat painavat päälle.
Siis niska limassa repimistä.
Siis se ekstaasi kestää hyvin lyhyen aikaa ja sitten aina lakaa arki.
Mielellään jalat maassa oleva tyyppi ja sanojensa mukainen mies, täysin luotettava, siinä paras aviomiesehdokas.
Aluksi voi kiehtoa joku kemia ja muut, mutta totuus on se, että arki on arkea, ennen kuin huomaakaan. Lasten porua ja parkua ja lainarumbaa.
Ehkäisyvälineet on keksitty eikä niitä lainojakaan ole pakko ottaa...
pistää sukat pyörimään jaloissasi, niin muista, että se sama kundi pistää ne sukkaset pyörähtelemään hetken kuluttua jonkun toisen naisen jaloissa.
Jos pysyy sun kanssas, niin pian huomaat että hänen ja tulevien lastenne sukat pyörivät nurkissa, pölyisinä ja hieltä haisevina.
väärin. Aika katkeria vastauksia. Siis, voinko tulkita tämän siten, että te voisitte huolia ihan kenet vaan? Siis sellaisen, joka ei ulkoisesti miellytä yhtään? Uskon että jotkut miehet pystyvät toki sellaisen naisen kanssa harrastamaan seksiä, kuka ei ole omia ihanteita vastaava, mutta ei sentään kaikki. En nyt tarkoittanut pelimiehiä, eiköhän jokainen, jolla on vähääkään järkeä päässä ymmärtänyt että "suhde" sellaisen kanssa jää lyhyeksi. Tarkoitin sitä, että mielestäni täytyy olla toiseen edes JONKINLAISTA fyysistä vetovoimaa, jotta suhde toimisi. Tottakai arki tulee mukaan kuvioihin, mutta kuka sitä nyt haluaisi etsiä kumppania sillä perusteella että arkihan tässä kohta alkaa. Aika masentunutta ajatella noin.
Mutta kun te naiset ette tunnu ymmärtävän, että miehet ovat PALJON sallivampia naisten ulkonäön suhteen kuin toisinpäin.
Täälläkin on joskus näkynyt kirjoituksia, kun nainen menee baariin, siellä on tavallisesti 0-2 "kiinnostavaa" miestä. Minulle tavallisena/rumana miehenä, kun menen baariin, "riittävän hyvännäköisiä" on varmaankin puolet - 1/3 "sopivan ikäisistä" naisista. Tämä siis käsittää kaikki 'ei suurempia tunteita aikaansaavasta, mutta kai ihan ok:n näköinen' 'tuon kun saisi' asti.
Lisäksi jos ottaa huomioon sen, että rakastuminen kaunistaa kohdetta, hyvinkin 60 - 70 % sopivista naisista olisi ulkonäöllisesti riittävän mielenkiintoisia (okei, myönnetään, loppupeleissä ehkä kuitenkin liian rumat karsiutuvat pois (saisin paremmankin), kuten myös ehkä liian kauniit (en pysty pitämään)). Naisille ongelma tulee vasta luonteessa/älyssä/tavoitteissa, minkä suhteen me miehet olemme parisuhdemielessä vähintään yhtä vaativia kuin naisetkin, ellei vaativampiakin.
Ulkonäöllisesti kuitenkin miehille naisista on moninkertaisesti suurempi osuus "vähintään yhdeksi yöksi kelpaavia" kuin naisille miehistä. Nainen ei voi olla "fyysisesti vastenmielinen" kelvatakseen, mutta hän voi olla ensisilmäyksellä "suurempia fyysisiä tunteita herättämätön", ja pystyä paikkaamaan sen olemalla luonteeltaan täydellinen juuri sille miehelle, ollen siten haluttava. Esimerkiksi itseni: yleisesti ottaen pidän isoista rinnoista ja leveistä lanteista, eli rehevät naiset ovat makuuni. Kuitenkin, nainen jota viimeksi todella rakastin, oli objektiivisesti katseltuna erittäin poikamainen vartaloltaan. Luonne korvasi kaiken.
Ensisilmäyksellä tunnen himoa monia naisia kohtaan, mutta niistä naisista, joita voin sanoa rakastaneeni (4 kpl), kahden olemassaoloa en edes oikeastaan huomannut muutaman ensimmäisen viikon tai jopa kuukauden aikana. Sattumalta juuri nämä kaksi ovat juuri ne, keitä edelleen silloin tällöin ajattelen (ja joskus kaipaan).
Eli, me miehet emme huoli ihan ketä vaan, mutta huolittavan käsite on meille paljon laajempi kuin teille naisille.
Nyt en tahtonutkaan, että sukupuolieroja aletaan vertailemaan, vaan halusin sekä miesten että naisten mielipiteitä asiasta. Sinkkujahan tässä ollaan...
En tietenkään, mutta itse sytyn vähän hitaasti, joten katselen aina ainakin parit-kolmet treffit vaikkei ihan heti kipinöisikään. Muistan kuinka edellisen pitkän suhteen alussa mietiskelin suht pitkään että olisikohan tässä mitään, ennenkuin sitten päässä naksahti joku vipu rakastumisasentoon.
Treffeile en edes lähde, jos nainen ei ole "tyttöystäväainesta".
useimmilta.
Olen harrastanut nettideittailua eron jälkeen, josta jo useita vuosia. Ensin täytyy tekstin kolahtaa, sitten puheäänen.. tapaamisessa sitten kaikki kolahtaa, jos on kolahtaakseen. En jatka tapailua, jos ei yhteistä .. tottakait ulkonäkökin ratkaisee, mutta älykkyys, reippaus, positiivisuus, huumorintaju - kaikki yhdessä .. joko pistävät sukat pyörimään jaloissa tai sitten ei.
Olisi kiva, jos löytäisi sellaisen miehen, joka pistäisi sukat jaloissa pyörimään.. miehen, joka haluaisi oikeata seurustelusuhdetta.... hyvä suhdehan johtaa ehkä lopun elämää kestävään yhteiseloon...
Vaan mistä sellainen mies????
Läheisyys, hellyys, seksi ... ilman niitä on ikävä olla... mutta en silti kapsahda ja aloita suhdetta... jos sillä ei ole mitään mahiksia jatkua.
Siis ennemmin yksin, kuin vaillinaisessa suhteessa..
Njaa. Kuulostaa siltä että kuvittelet, että onnellinen suhde
voi muodostua vain jos mies heti kolahtaa täysillä. Sehän
ei läheskään kaikissa tapauksissa pidä paikkaansa.
Todella monet ihmiset ovat rakastuneet siihen kumppaniinsa
vähitellen, eikä niin että samantien harput soivat ja enkeliparvi
laulaa. Esim. kaverini tapasi nykyisen avovaimonsa niin
että he olivat samassa opiskelijajärjestössä. Aluksi
hommassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta vähitellen
molemmat ihastuivat toisiinsa. Nykyään heillä on yhteinen
omakotitalo ja ovat vielä usean vuoden jälkeenkin kuin
vastarakastuneet.
Jos kaikki miehet tyrmää samantien, niin voi käydä niin
että se kumppani jää kokonaan löytymättä. Jokaisessa on
kuitenkin jonkinlaisia "virheitä". Toisia ominaisuuksia
sietää, toisia ei. Se on tietysti selvä merkki jos luonne
ei yksinkertaisesti miellytä.
kahdesta suhteesta, joihin lähdin vain siksi, että toinen osapuoli oli "kunnollinen mies" vaikka en etenkään fyysistä vetovoimaa alusta alkaen tuntenutkaan. Yritin järkeillä niin, että ulkonäöllä ei saa olla merkitystä, kun ihminen on kuitenkin muuten kunnollinen ja mukava.
Ensimmäistä suhdetta sinnittelin noin 18 kk, vaikka viimeisten kuukausien ajan välttelin jo parhaani mukaan tapaamisia ja tavatessamme tein riitoja ihan turhistakin aiheista voidakseni välttää läheisyyttä. Toisen suhteen kohdalla tajusin luovuttaa puolta aikaisemmin eli 9 kk:n kohdalla.
Eli kyllä pitää minun kohdallani "kolahtaa" heti alusta alkaen. Parista "ei-kolahtaneesta" on kyllä tullut läheisiä ystäviä..
Paremman puutteessa käy vaikka kakkosnelonen, johon on porattu reikä.
kuitenkin keskustelukumppanina hieman *puiseva*? :-)
Puhumattakaan siitä että tulee tikkuja pe...ukaloon.
Kehenkä vaan, kyllä tuota kipinää pitää löytyä molemmin puolin.
Samalla systemillä mennään vaikka kohta 38 vuotta sinkkuna olen ollut ja luotan siihen et joskus se vielä löytyy.
Voi olla kyllä et ikuiseen yksinoloon olen tuomittu kun näin teen mut minkäs sille sit mahtaa.
Mikähän on se kipinä? Onko se kipinä sellainen että henkilö on perfektio jota olet aina etsinyt ja siinä on kaikki just niinkuin pitää ollakkin. Ulkonäkö, olemus, siis aivan kaikki. Eikö ole vähän lapsellista ja hölmöä uskotella itselleen jotain skeidaa mitä ei varmaan satu koko elämän aikana.
Onko ihmiset niin jumalattomon laiskoja tänä päivänä että suhde pitäisi saada kuin joku mäkkärin ateria. Sopivana ja hyvä heti, just niinkuin pidät. Ei viitsitä tustua ja ajatella hyviä puolia ihmisestä.
Kyllä itsekkin haaveilin tuollaisesta joskus ja sitten jouduin pettymään kun annoin sen pilata suhteen, tai ainakin hyvän alun suhteelle. Tyttö oli mukava ja ehkä nättikin, ainakin omasta mielestäni. Mutta sitten juuri kriittisellä hetkellä ajattelin että olisikkohan sittenkin joku parempi miksi tyytyä juuri tähän "keneen vaan". Ja en ollut oikein vastaanottavaisella tuulella tähän suhteeseen joten se päättyi heti alkuunsa. Noh aika vierähti kunnes aloin oikeasti pohtimaan tätä juttua ja tajusin että "Ei saatana, mä olen ollut aivan idiootti! Täys pelle..." Annoinko hetkellisin mielijohteen jostain astraaliromanttisesta mielikuvasta pilata jotain hyvää? Olisi varmaan pitänyt edes kokeilla olisikko siitä tullut mitään ja näin siinä sitten kävi. Edelleen sinkkuna, tuskin saumoja mihinkään parempaan ja pienoinen katumus.
No olempahan ainakin vähän viisaampi nytten ja jos Luoja oikeasti suo uuden mahdollisuuden niin en heittäydy aivan lapselliseksi. Eli siis tarinan pointti oli että sitä kipinää ei kannata jäädä odottelemaan turhan pitkäksi aikaa.
Kuten noissa edellisissäkin kirjoituksissa, niin itsekin sanon vielä ja painotan että nyt ei ole kyse täydellisyyden etsimisestä. Minä en voi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ei miellytä minua ulkoisesti. Tai toisinpäin; en voi myöskään olla ihmisen kanssa joka on tosi hyvännäköinen ja ihan täysi idiootti. Ymmärrätkö?
Jos toinen vaikuttaa kiinnostavalta niin voin tavata kerran tai pari uudestaan jotta tiedän todellakin millainen se toinen on. Jos sukat pyörii heti ekan kerran jälkeen niin hommahan on heti selvä :) Kyllä se kipinä voi tulla vasta toisella tai kolmannellakin tapaamisella, mutta ehkä sitä ei kannata sen pidempään odotella.
paikka mihin rajansa vetävät eikä se ole sama kaikilla. Toisille "kehen tahansa" tyytyminen tarkoittaa, että esim ylipuolella ihmisistä on ihan tarpeeksi hyvä ulkonäkö kun taas toiset asettavat rajansa eritavalla. Itse en tuohon kipunointiin luota yhtään pätkää muuten kuin indikaattorina panetuksesta. Se ketkä aikaansaavat kipunoita eivät ole kuitenkaan yleensä niitä joiden kanssa voisin oikeasti kuvitella olevani onnellinen... siis oikeasti haluavani elää heidän kanssaan myös sängyn ulkopuolella missä suurin osa elämästä kuitenkin vietetään. On hyvä pitää myös mielessä, että tyytymisestä on myos kyse silloin kun valitsee esimerkiksi typerämmän/itsekkäämmän sen vuoksi että tämä panetti enemmän. Ainakaan oma panetukseni ei kerro juuri mitään siitä kenen kanssa on onnellista elää. Onnellisuus on paljon hienovaraisempi asia kuin himo. Sellaisia ihmisiä joissa yhdistyvät kaikki hyvät asiat samaan aikaan ei riitä kaikille. On pakko pohtia tarkemmin sitä mitä oikeasti haluaa.
Sait varmaan sellaisen kuvan, että olen hakemassa vain sänkyseuraa ja olen harvinaisen ronkeli? Ei, ei ei ei... Kumppania tässä etsitään... Ja minun mielestäni suhde ei voi toimia jos se ei toimi makuuhuoneessa. Piste. Siis jos rumasti sanottuna täytyy kuvitella toisen päähän pussi tai konkreettisesti asettaa se päähän, ei ole hirveesti järkeä suhdetta jatkaa. Sehän on molemmille osapuolille väärin. Toki arki on myös oltava toimivaa, sitä en millään vähättele.
sellaista kuvaa että hakisit vain sänkyseuraa. Koetin vain korostaa sitä, että vastauksissa alkuperäiseen kysymykseesi ei ole mitään järkeä ellei ihminen samantien tarkenna mitkä ne hänen henkilökohtaiset rajansa ovat missäkin asiassa. Seksin on toki syytä toimia parisuhteessa, mutta siihenkin voi vaikuttaa muutkin asiat kuin pelkkä ulkonäkö..varsinkin sen ensihuuman jälkeen. Ainakin minulla on näin.Sellainen nainen jota itse himoan yleensä eniten ei ole toistaiseksi koskaan ollut sama nainen jonka kanssa haluaisin elää.
on kyllä harvinaisen totta. Ihan sama juttu minullakin. Mutta toisaalta taas toimivimmissa suhteissani kaikki on ollut suht tasapainossa. Siksi ne suhteet on kai kestäneet pisimpään. Sellaiset suhteet, jotka on enemmän perustuneet seksille, on kyllä lopahtaneet melko aikaisin. Niin se vaan menee.
Täynnä kompromisseja. Miehet joutuvat usein tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan ja naiset voivat vapaasti valikoida ja dumpata miehiä heistä sen enempää välittämättä. Perusteluina juuri se "kipinän puute", joka muuten yleensäkin syttyy vasta myöhemmin kun tutustuu ihmiseen paremmin.
Kaikista hulluinta on "pakottaa" itsensä suhteeseen jonkun kanssa esim. siinä pelossa, ettei saa ketään toista! Se on väärin kumpaakin osapuolta kohtaan, siinä estää samalla sen oikeasti kiinnostavan ihmisen mahdollisen tapaamisen.
Henk. koht. en todellakaan voisi seurustella ihmisen kanssa, joka ei ole sytyttävä ja komea (ja huom. OMASTA MIELESTÄNI komea!) En ikinä tyytyisi toiseen vain sen tähden, etten parempaakaan saa! Mielummin sitten yksin.
Onneksi olen kuitenkin löytänyt omaa silmääni ja korvaani miellyttävän miehen ;)