Täällä näyttää olevan paljon keskustelua naisten, avokkien ja vaimojen sekä anoppien välillä. Kyllä se sama asia eri sukupolvia on vaivannut. Anopit vain sulkevat siltä silmänsä kun heidän on aika kohdata omien poikiensa vaimot / avokit. Otin asian esille oman mieheni kanssa siten, että pyysin häntä tarkastelemaan oman äitinsä suhdetta hänen miehensä sukuun eli mieheni isän äitiin sekä sukulaisiin. Mitkä teidän kommenttinne ovat tähän? Voiko tällaisella ajattelulla / paluulla anopin omaan elämään ja suhteeseen miehen ätiin saada jotain vastauksia?
Vuosisatoja vanha aihe
ei hulluutta - elämää
2569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samaa olen ajatellut nyt anoppi-ikäisenä. Esikuvanani olen pitänyt omaa anoppiani, joka karjalaistyttönä joutui savolaiseen sukuun ja altavastajaksi.
Hänen itsetuntonsa oli vanhva, eikä hän antanut itseään nitistää, vaan tyynesti kesti miehensä suvun naisten hyökkäykset.
Vuosikymmenien saatossa hän lopulta katkaisi välinsä kokonaan miehensä sisariin, vaikka olikin hyvä ystävä veljien ja heidän vaimojensa kanssa, joten en usko, että ainakaan kaikki vika epäaopuun anopissani oli ollut!
Meille jälkikasvuilleen hän oli niin hyvä ihminen, kuin vain pyytää voi. Olen omassa elämässäni yrittänyt ottaa saman asenteen elämään kuin hänellä oli.
Anoppini oli erittäin viisas nainen.
Ihmiset vain ovat erilaisia, riippumatta menneisyydestä. Tietenkin se auttaa ymmärtämään.
Minun anoppi on täydellisen pedantti, jos ruokapöydässä on haarukka vinossa 3 milliä, niin voi pahoin. Minä taas olen iloisen elämän puolella, jos lapsi tulee kuraisena keittiöön asti kertomaan jotain jännää, niin en koe bakteerikammoa. En todella lähde selittämään tai opastamaan miestäni tutkimaan anoppini menneisyyttä. Minusta hän saa olla bakteerikammoinen pedantti ja asiat hoidetaan sen mukaan. Käydään harvoin, lapsille selitetään, että täällä on eri säännöt. En yritä saada anoppiani minun sääntöihin, hänellä on omansa ja voi hyvin niiden kanssa.
En todella vaadi miestäni tutkimaan äitinsä anoppisuhdetta, vaikka hän ei ole se pullantuoksuinen mummu vaan "tarkka". Elämän tosiasia on kuitenkin se, että meillä on erilaisia kokemuksia ja ne muovaamat meitä. Anoppi/appi tai edes oma äiti ei voi olla samanlaisella elämänkatsomuksella matkassa.