Ihannenainen rakastaa elämää. Tekee juttuja, joista pitää ja suo sen myös toisille. Tietää itse tekevänsä omaa elämäänsä koskevat ratkaisut, silloinkin kun ne ovat kompromisseja tai luopumista jostakin. Nauraa, itkee, lukee kirjoja, kuuntelee musiikkia ja on kiinnostunut maailmasta. Tietää ettei täydellisyyttä ole olemassakaan, mutta haluaa olla paras mahdollinen itsensä kumminkin. Rakastaa sittenkin kun ollaan molemmat ryppyisiä ja nuoruuden kauneus on mennyttä. Tietää, että aika parantaa haavat, eikä anna katkeruudelle jalansijaa. Nainen, joka katsoo sinua silmiin ja jonka kädenpuristus on luja. Puhuu rohkeasti ja kuuntelee rohkeammin. Tietää, että kynnysmatto ei koskaan kykene todelliseen anteeksiantoon.
Silikonitisseistä tai tukanväristä puhuminen tässä yhteydessä on sama kuin puhuisi serviettien väristä Pietarinkirkossa. Todellinen kauneus on karismaa, joka valaisee itsensä ja toiset. Sen tietää kun sen kohtaa.
Ja samaa sopii edellyttää ihannemieheltä.
Silikonitisseistä tai tukanväristä puhuminen tässä yhteydessä on sama kuin puhuisi serviettien väristä Pietarinkirkossa. Todellinen kauneus on karismaa, joka valaisee itsensä ja toiset. Sen tietää kun sen kohtaa.
Ja samaa sopii edellyttää ihannemieheltä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaunista, kerrassaan runollista.
upeasti sanottu, todella!
......tätä jutta ei ainakaan kirjoittanut kesken kasvuinen mies..luonteeltaan tai iältään!
Hyvin muotoiltu ajatus joka vastaa omiani. Ei niilä kirjoilla ja musiikilla ole niin väliä, mutta aika lähelle kuitenkin :)
Näitä asioita on niin hankala pukea sanoiksi.