Tässä mietin keinoja millä pääsisin asiassani eteenpäin.
Juttu menee näin: olen työtön työnhakija ollut jo jonkin aikaa. Olen hakenut töitä aktiivisesti mutta tuloksetta. Työvoimatoimistosta tuli töpaikkaosoitus terveyskeskuksen akuutille osastolle.
Menin haastatteluun ja ilmoitin että pelkään tulla töihin näin akuutille osastolle koska minulla on vaikea lukihäiriö. Pelkään että teen virheen joka voi koitua jonkun ihmisen terveyden riskeeraamiseen tai jopa kuolemaan. Tämä pelkoni on todellinen koska jo opiskeluaikana, vuodeosasto harjoittelujaksolla annoin väärän annoksen insuliinia potilaalle. Tästä ei onneksi seurannut mitään vakavaa. Itse tiedostan virhemahdollisuudet erittäin korkeaksi.
Työhaastattelussa osastonhoitaja sanoi että hän olisi valmis muutaman kuukauden työssäoloaikaan.
Kerroin hänelle että lukihäiriöni on minulla ollut jo vuosikymmeniä ja ei korjaannut tässä parissa kuukaudessa.
Ilmoitin että en voi ottaa vastuuta näin vaativaan tehtävään.
Seuraukset varmasti tiedättekin jo: kolme kuukautta karenssia. Työvoimaviranomaiset olivat kuitenkin keskustelleet asiasta ja siirsivät vastuun osastonhoitajalle. Hän tietää mitä tekee.
Nyt tässä ihmettelen että mitä teen. Voidaanko minut pakottaa tehtävään johon en ole pätevä tämän vikani takia. Olen esittänyt asiasta testituloksen jossa lukihäiriöni on todettu.
Niin ja tähän loppuun: tässä juuri kuukausi sitten julistettiin tuomio kuolemantuottamuksesta lähihoitajalle. Hän oli tuikannut 10xlääkemäärän
potilaaseen.. lukihäiriöinen henkilö..
Kertokaa viisaat mitä minä voisin tehdä?
Palan painikkeeksi nyt mietin kuinka nopeasti menee asunto minulta ja lapsiltani.
Ensivuoden puolella tilanteeni muuttuu ja aika tofdennäköisesti aloitan työt. Se taas ei paljoakaan auta nyt.
Juttu menee näin: olen työtön työnhakija ollut jo jonkin aikaa. Olen hakenut töitä aktiivisesti mutta tuloksetta. Työvoimatoimistosta tuli töpaikkaosoitus terveyskeskuksen akuutille osastolle.
Menin haastatteluun ja ilmoitin että pelkään tulla töihin näin akuutille osastolle koska minulla on vaikea lukihäiriö. Pelkään että teen virheen joka voi koitua jonkun ihmisen terveyden riskeeraamiseen tai jopa kuolemaan. Tämä pelkoni on todellinen koska jo opiskeluaikana, vuodeosasto harjoittelujaksolla annoin väärän annoksen insuliinia potilaalle. Tästä ei onneksi seurannut mitään vakavaa. Itse tiedostan virhemahdollisuudet erittäin korkeaksi.
Työhaastattelussa osastonhoitaja sanoi että hän olisi valmis muutaman kuukauden työssäoloaikaan.
Kerroin hänelle että lukihäiriöni on minulla ollut jo vuosikymmeniä ja ei korjaannut tässä parissa kuukaudessa.
Ilmoitin että en voi ottaa vastuuta näin vaativaan tehtävään.
Seuraukset varmasti tiedättekin jo: kolme kuukautta karenssia. Työvoimaviranomaiset olivat kuitenkin keskustelleet asiasta ja siirsivät vastuun osastonhoitajalle. Hän tietää mitä tekee.
Nyt tässä ihmettelen että mitä teen. Voidaanko minut pakottaa tehtävään johon en ole pätevä tämän vikani takia. Olen esittänyt asiasta testituloksen jossa lukihäiriöni on todettu.
Niin ja tähän loppuun: tässä juuri kuukausi sitten julistettiin tuomio kuolemantuottamuksesta lähihoitajalle. Hän oli tuikannut 10xlääkemäärän
potilaaseen.. lukihäiriöinen henkilö..
Kertokaa viisaat mitä minä voisin tehdä?
Palan painikkeeksi nyt mietin kuinka nopeasti menee asunto minulta ja lapsiltani.
Ensivuoden puolella tilanteeni muuttuu ja aika tofdennäköisesti aloitan työt. Se taas ei paljoakaan auta nyt.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Vastuu on työnantajan: sinä ilmoitit ongelmasta ja mahdollisesta seurauksesta. Eli vastuu siirtyy työnantajalle. Ko. seikka kannattaa työhönottotilanteessa varmentaa myös kirjallisesti, kaiken varalta.
Kolmen kk. karenssi oli täysin oikeutettu. Eihän viranomaistenkaan kannata täysin sinisilmäisiä olla. Lukihäiriön pitäisi siis olla todennettu.
Lukihäiriöni testillä todettu ja virallinen instanssi on sen myös tehnyt. Nyt vaan työnajtajan yli ei marssita.
Työnhakija ei saa mitenkään itse negatiivisesti arvioida omaa suoriutumistaan työtehtävistä tai karenssia paukkuu.
Pitää ottaa tarjottu työpaikka vastaan tai saa karenssin. Jos taas ottaa vastaan työpaikan ja möhlii, niin työntekijä on syytettynä ei työhönottaja.
Vali vali vali... taas tällä jaksa joku fakin työtön valittaa.
Kun tänne asti pitää tulla kertomaan kuinka on töissä. Ilmeisesti työpaikalla sinulla ei ole paskankaan arvoa työnantajalle, koska tulet tänne kertomaan kuinka tärkeä olet. Muuta ehkä sinäkin saat kenkää heti kun sinua typerämpi saapuu paikalle halvemmalla tekemään sun työt jolla ei ole mitään arvoa.
Minäkään en katso kykeneväni tekemään niin vastuullista työtä nykyajan kiireessä. Olen hidas ja haluan keskittyä tössäni jos esm. jaan lääkkeitä.
Minä en suostu hoitotöihin koska en katso itseäni päteväksi edellämainitus hitauteni ja keskittymishäiriöiden vuoksi.
Olen ratkaissut ongelman näin, jos minut määrätään haastatteluun sairaalaan tai vanhainkotiin kerron: voin kyllä tulla töihin ja tulen mielelläni, mutta minulle ei saa antaa lääkekaapin avainta koska minulla on taipumus alkaa heti napsiin niitä itse. Minulla on lääkkeiden väärinkäyttöä ollut ja en takaa miten pysyisin niistä erossa. Tämä ei ole siis totta, mutta tuolla lauseella en joudu kyseiseen työhön.
Mielelläni tekisin kyllä hoitotyötä mutta nykyajan työnantajan vaatimassa kiireessä ja stressissä en pysty keskittymään. Voitko kuvitella että lääkkeenjako kaapista tehdään hälinässä ja sinua keskeytellään koko ajan plus että vastaisit puhelimeen välillä. Olen jo yli 50 ja tiedän että nopeutta työtehtäviin en saa mistään lisää, päinvastoin hitaammaksi vaan muutun.
No, olen vaihtanut alaa ja olen nyt sellaisessa työssä missä kiirettä ei tunneta ja saan tehdä työni omalla nopeudellani. Tässä nykyisessä työssäni viihdyn hyvin ja en mene koskaan takaisin sh hommiin.
Jos tuo juttu on totta, niin sitten siinä jokin mättää. Työkkäri tulkitsee tuollaiset tilanteet työstä kieltäytymiseksi, joten olet voinut saada joko kahden kuukauden karenssin tai 3 kk:n työssä/koulutuksessaoloehdon, mikä tarkoittaa hyvin pitää aikaa ilman työttömyystukia. Tuossa työssäoloehtotilanteessa sinun pitää olla vähintään kolme kuukauttaa joko työssä tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa, ennen kuin pääset takaisin työttömyystukien piiriin.
Itse tilanteesi on aika kusimainen. Kuten joissakin vastauksissa käy ilmi, niin työhönottotilanteessa työtön ei voi asettaa esteitä tai ehtoja työn vastaanottamiselle, vaikka niille olisikin perusteita, kuten sinun tapauksessasi on. Hirvittää ajatella, että lukihäiriöinen olisi lääkkeitä jakamassa. Tuolle työhönottajalle tuntui ihmisen henki olevan halpa.
Itsellä on oikeusalalla ollut työkaveri, joka oli pahasti lukihäiriöinen. Ihmettelen, että hän sai olla sihteerinä oikeudenistunnoissa. Siinä oli kyllä syytetyn oikeusturva heikoilla. Tämä työkaveri nimittäin luetti minulla laatimiaan pöytäkirjoja, joita minä korjailin. Uskomatonta oli, että hän joskus väitti sinnikkäästikin vastaan, kun korjailin aika pahoja virheitä häneltä.
Sinun kannattaisi viedä lääkärintodistus työkkäriin lukihäiriöstäsi ja kertoa, minkälaiset paikat sulkeutuvat sinulta tämän vuoksi pois. Tällaisesta ei sinulle koidu sanktioita. Jos olisit tuon tehnyt aikaisemmin, niin ehkä olisit välttänyt tämän sanktion.
Olisi parasta, että itse häiriösi parhaiten tuntevana arvioisit, että voidaanko kaikki riskit eliminoida sillä, että joku on luvannut ottaa vastuun tältä osin puutteellisesta työntekijästä.
Sinun täytyisi pystyä mielikuvissasi ennakoimaan työtilanteet uudelta pohjalta. Ilmeisesti esimies on jo arvioinut, että joka lähtöön löytyy esim. kaksi henkilöä lääkitystä antamaan.
Älä ihmeessä anna tämän asian olla esteenä työllistymisellesi. Olet suotuisissa olosuhteissa täysin kelpoinen hoitamaan kaikkia tehtäviä, joihin sinulla koulutuskin on.
Sinä tuskin piikkiäsi pistät kuitenkaan väärään paikkaan, kuten minä tässä tohkeissani tein. Opettajalle tämä voi olla hyvinkin suotava moka eikä sinänsä kerro esim. tekniikan hallinnasta mitään.
Lukihäiriöinen hoitajahan voi aina pyytää toista osaston henkilöä oikolukemaan määräykset hänelle. Menettelyn soveltaminen tietysti edellyttää sitä, että hoitajan muisti toimii jokseenkin hyvin. Lisäksi yleensä lukihäiriöinen itse on oman häiriönsä paras asiantuntija ja oppinut ratkaisemaan tämän häiriön mukanaan tuomia pulmia.
Ongelma tästä tulee silloin, jos osastolla ei haluta tai voida muuttaa rutiineja niin, että uutena työntekijänä tiimiin tullut lukihäiriöinen tehtävistään selviytyisi.
Ainakin kirjoitat lähes virheetöntä tekstiä.
Lukihäiriötä käytetään kattoterminä kuvailemaan melkoisen kirjavaa oireistoa.
Ketjun aloittaja todennäköisesti on käyttänyt tekstiänsä wordissä tms, kuten minä usein teen. Tai lukenut sen moneen otteeseen ja korjannut pahimmat pois.
Itselläni esimerkiksi on hahmotushäiriö, jonka kuvailemiseen menisi ikä ja terveys. Mutta se pitää sisällään mm. erilaisia lukemis-ja kirjoitusongelmia.
Olen kuitenkin oppinut sinnikkyydellä korjaamaan omia virheitäni, lukemaan epäloogisilta tuntuvat lauseet uudelleen ja uudelleen (joskus pitää suunnilleen laskea kirjaimet:-).
Vaikka minulla on luki-ja kirjoitusongelmia, valmistuin yliopistolta saksan ja englannin maisteriksi -- luinpa myös ruotsia ja ranskaa. Sitä oppii opiskelemaan auditiivisesti kun lukeminen tuottaa ongelmia ja sanavarasto kasvaa kummasti.
Tämä teksti on käväissyt wordissä oikoluettavana, eikä siinä pitäisi olla virheitä:-)))
kuten sitä, kuinka olet onnistunut hankkimaan itsellesi lähihoitajan tai sairaanhoitajan koulutuksen ilman että lukihäiriöstäsi on ollut mitään haittaa. Ilman koulutusta kun ei saa lääkkeitä annostella ja jos koulutuksestasi olet selvinnyt, luultavasti selviät työstäsikin. Toisekseen lääkkeitä sinun ei muutenkaan tarvitse työssäsi annostella, onhan siellä miljoona muutakin työtehtävää joita teet. Ja sinulla lienee kirjalliset todistukset häiriöstäsi, jotka kannattaa sitten esittää siellä työpaikassa. Sinne vaan töihin, kun töitä kerran sinulle annetaan.
Olen jo 40 v. ja oppinut elämään ongelmani kanssa. Aiemmat koulutukseni ovat menneet puihin juuri tuon lukihäiriön kanssa. Aikuisiällä vasta hankin ammattitutkinnon.
Lähihoitaja koulutuksen loppupuolella, kun olin tekemässä lopputyötäni, vaikeus huomattiin. Siitä sitten testeihin ja loppu onkin kaikkien tiedossa.
Vuodeosasto harjoitteluni aikana onnistuin antamaan insuliinia väärin, tämä ainakin huomattiin. Tiedä mitä muuta tapahtui, itsehän en tiedä tekeväni virhettä.Lääkehoidon laskuissa ym. opinnoissa reputin ehkä eräänkin kerran mutta tuurilla ja monen yrityksen kautta pääsin kokeista läpi. (Silloin vielä ei ollut tiedossa) Minä olen lähihoitajana suuntautunut päihteisiin ja mielenterveyteen, enkä sairaanhoitoon.
Se että olen elänyt tämän asian kanssa ja AINA virheeni on laitettu laiskuuden, huolimattomuuden ja tyhmyyden piikkiin.
Lähihoitajan työt terveyskeskuksen akuutilla vuodeosastolla eivät ole vain lääkkeen jakamista ja annostelua. Suurin osa työstä on raportointia, ihmisen elintoimintojen tarkkailua, niiden ylöskirjaamista. Onko näin että voisin olla siellä töissä koskematta kynään tai lukematta potilasta koskevia kansioita. Virheitä voin tehdä tuhansissa paikoissa päivän aikana.
Minulla on todistus tästä häiriöstä ja olen esittänyt sen asianomaisille.
Kyse on nyt siitä että minä PELKÄÄN tehdä työtä tuollaisessa paikassa jossa ollaan tekemisissä ihmisen elämän ja kuoleman kanssa. Minulla on LUKIHÄIRIÖ joka vaikeuttaa asioiden ( varsinkin numeroiden, vieraskielisten sanojen ) hahmottamista. Minulle vaihtavat esim. 6/9, 7/4 3/ 8 vaihtavat paikkaa lähes aina. Ja minä en näe tekemääni virhettä.
Kyse on siitä että onko minun pakko tehdä jotain jota en kykene. Voisi verrata siihen että kädettömälle heitettäisi virkkuukoukku ja sanottaisi että tee päivänpeitto!
Se mitä minä pelkään, on jo tapahtunut. http://www.iltalehti.fi/uutiset/200609295184851_uu.shtml
Tuossa joku jo ehti kehua tekstini virheettömyyttä, kiitos siitä. Suuri kiitos kuuluu myös tekstin käsittelylle jonka ansiosta voin kirjoittaa virheettömämmin.. Niin ja arvatkaa kuinka kauan minulla on mennyt tämän tekstin työstämiseen.
Jos on pakko mennä sinne töihin ( vaihtoehtona on tämä karenssi jonka olen jo saanut) niin minä menen töihin. Kysymys kuuluukin että KUKA ON VASTUUSSA MINUN TÖISTÄNI? Vahingon sattuessa kuka vastaa oikeudessa??
... Vahingon sattuessa kuka vastaa oikeudessa??...
Olisi tietysti parasta, jos olisit nauhoittanut työhönottohaastattelusi ja keskustelusi työkkärissä. Mutta jos nyt menet tuohon työhön, niin vaadi kirjallinen selvitys sekä työkkäristä että ylihoitajalta siitä, että olet kertonut kummallekin lukihäiriöstäsi ja siitä, mitä pelkäät sen aiheuttavan ja että sinut on pakotettu ottamaan työpaikka vastaan karenssin uhalla.
Säilytä kaikki materiaali, mikä sinulla tilanteesta on, kuten työhönosoitus ja muu mahdollinen aineisto.
Jos karenssi pysyy ja jos kanttia riittää, niin otapa yhteys vaikka iltalehteen.
sellaista, joka mielestäsi on riski. Silloin et ole kieltäytynyt.
Työssä työstä kieltäytyminen on potkujen peruste ja potkut työstä kieltäytymisestä johtaa karenssiin.
Se kirjoitetaan työtodistukseen ja työtodistus viedään työkkäriin.
Et nyt taas ollutkaan niin terävä kun luulit.
Kirjoitat todella koskettavasti luki häiriöstäsi,silti ihmettelen miksi olet hakeutunut alalle kun tiedostat tämän luki häiriön.
Onhan sinun täytynyt tietää mitä joudut tekemään ja millaisten asioiden kanssa olet tekemisissä.
Ihme että yleensä olet päässyt koulutukseen,en jotenkin voi ymmärtää.
Olen itse samassa ammatissa ja tiedän miten vastuullinen ja raskas työ tämä on.
En halua loukata sinua mutta en jaksa oikein käsittää tilannetasi.
Koulutuksessa on jo niinvaativia osa alueita,ja viimeistään siinä huomataan lukihäiriö.
Että olet muka oikein hoito-alalla. Noiden sinun syyttelyjesi sijasta oikea ammattitaitoinen hoitaja, etiikkansa mukaisesti, olisi kyllä ymmärtänyt ohjata häntä asiallisesti työvoimatoimiston vajaakuntoisten asioita hoitavalle virkailijalle ja sitä kautta Kelan kuntoutustutkimuksiin ja työkokeiluihin. Korostan asiallisesti.
Mutta jos olet sieltä suojatyölaitoksesta kirjoittelemassa älyttömiä ideoitasi, niin ethän sinä mitään oikeita hoitajan töitä osaa.
Älä loukkaannu mutta miten yleensä voit olla sairaalassa töissä jos sinulla on lukihäiriö,en ymmärrä mitenkään.
Asia on varmasti sinulle hankala,mutta en voi käsittää miten likihäiriöinen henkilö voi työskennellä paikassa jossa on ihmisten henkestä kyse.
Ja onhan sinulla koulutus tähän työhön,selitäppä vähän enemmän.
Lukihäiriö ei ole este hoitotyössä.Jos olisi yli puolet hoitajista joutuisi pois paikoiltaan.
Lukihäiriöisiä voi olla, mutta mitä se tähän kuuluu. Miksi yrität vähätellä toisen ongelmaa. Mitä saat siitä vähättelystä taaskin.
Alkuperäisellä kirjoittajalla on ongelma, lukihäiriö, joka aiheuttaa myös hänelle ahdistusta ja ongelmia työnsaannissa.
Ensimmäiseksi normaali terve ja järkevä ihminen huomaa hänen voimakkaan ahdistuksensa.
Toiseksi jokainen normaali ja terve ihminen tuntee silloin myös empatiaa, ja jos ei siihen kykene on narsisti.
-en ole ollut ikinä sairaalassa töissä enkä uskaltaisi sinne mennäkkään. En myöskään ole ollut terveyskeskuksessa muuta kuin pakollisen harjoitteluajan.
-olen suuntautunut mielenterveyteen ja päihteisiin joten osaamiseni on muuala kuin akuutissa sairaanhoidossa.
-Olen 40 ja minun opiskeluaikana ei tunnettu mitään lukihäiriötä. Huono opiskelumenestys meni laiskuuden ja huolimattomuuden piikkiin.
-Lähihoitaja opintoihin valitaan ihmiset psykologisentestin avulla.
-minulla on lähihoitaja koulutus siksi koska minä pidän siitä. Oman alani ( mielenterveys ja päihteet) ovat valtavan haastavia ja mielenkiintoisia töitä.
Olen hyvä ja pidetty lähihoitaja ja teen työni säntillisesti ja niin hyvin kuin vain voin.
Olen joutunut erinäisten asioiden seurauksena työttömäksi ja näillä näkymin minulla olisikin työpaikka tiedossa ensi vuoden alusta. ( jos hyvin käy)
Se että olen joutunut tilanteeseen jossa minut pakotetaan töihin, jossa vaaditaan aivan vatavan tarkkaa työntekemistä ja virheetömyyttä. Tämä on se ongelmani. Nyt kun olen ilmoittanut että lukihäiriöni vuoksi en usko selviyväni työstä ilman virheitä tulkitaan työstä kieltäytymiseksi.
Minulla on nyt sellainen olo että minut pakotetaan tappamaan joku.( jonka voinkin tehdä aivan vahingossa)
Pitääkö tässä itseltä henki riistää ennenmmin kuin toiselta. Mikä kamalinta, minä jotenkin alan ymmärtää niitä naisia jotka riistävät hengen itseltään ja lapsiltaa. Olen aivan valtavassa umpikujassa.
Olen aivan paniikissa tämän asian kanssa, en enää voi nukkua enkä pysty keskittymään mihinkään. Nyt olen rahattomana kolmen lapsen kanssa ja sosiaalitoimistoon pääsen vasta ensivuoden pulella.
Töitä on tulossa mutta jaksanko sinne asti?
Aika kova rangaistus siitä että pelkää potilaiden puolesta.
Sinulla on ahdistus joka johtuu tuosta vaikeasta tilanteestasi. Sinun kannattaa mennä puhumaan työnvälityksen vajaakuntoisten asioita hoitavan välittäjän kanssa. Samoin KELAn sairaanhoitajalta voisit kysellä työkokeilu mahdollisuutta. Kelan kuntoutustutkimuslaitoksessa tutkitaan lukihäiriöisten työhön sijottumista. Jos olisin sinä aloittaisin noista.
Tähän täytyy kertoa omakohtaisena kokemuksena, että omalla paikkakunnallani olettaisin työvoimatoimiston linjan tukevan työttömän itsensä näkemystä kyseisen kaltaisessa tilanteessa. Olen joskus kysynyt ikään kuin varmuuden vuoksi jo valmiiksi, että onko kaikkiin työpaikkoihin lähdettävä. Minulle vastattiin, että karenssia ei kannata pelätä, koska ensin mm. tutkitaan, onko henkilö lainkaan työkykyinen.
Omastani tämä lähihoitajan tilanne poikkeaa oikeastaan täysin, koska minun pelkoni ja haluni suojella itseäni liittyvät kielteisten todellisten kokemusten mukanaan tuomaan negatiiviseen odotukseen lähinnä työyhteisön asenteen ja sitä kautta itse työn suhteen. Kun näitä kokemuksia kertyy riittävästi, voi pakottaminen olla tuhoisaa ja se viimeinen epäonnistunut keikka voi käsittääkseni johtaa jopa työkyvyttömyyteen.
Siinä missä toisaalta terveyskeskuslääkäri, joka tuntee minut joiltain osin, voi luvata minulle työkykyisen paperit, voi myös työvoimaviranomainen työhistoriaani tarkasteltuaan koulutuksensa ja kokemuksensa avulla päätyä lähettämään minut pyynnöstäni psykologisiin tutkimuksiin. Ilman tätä on minun oma asiani arvioida, että olenko "vaiheessa" ottamaan työn vastaan. Jos minut todetaan työkyvyttömäksi, en enää mielestäni kuulu työvoimatoimatoimiston työtä hakevaksi asiakkaaksi.
Tässä lähihoitajan tapauksessa kummastuttaa nyt se, että kommunikaatio ei ole toiminut työnhakijan, työvoimatoimiston ja työnantajan välillä riittävästi, jotta karenssitilanne olisi voitu välttää. Jos tuleva epäonnistumisen pelko perustuu lähinnä johonkin lehtiuutiseen, olisi työnhakijalle voinut tietysti täsmällisesti kertoa, että minkälaisia työtehtäviä työpaikalla on vastassa ja kuinka organisaatiossa konkreettisesti huomioidaan tämä tiedossa oleva vaje henkilön työkyvyssä. Käsittääkseni työnantaja on ilmaissut olevansa valmis ottamaan vastuun työntekijästä, kun kerran tälle tielle on lähdetty.
Minulla itselläni hyvät kokemukset vielä toistaiseksi korvaavat kielteiset aikani asioita mietittyäni, mutta ne on ammennettava todella kaukaa menneisyydestä tai sitten jonkin uuden ulottuvuuden avulla, jonka suhteen näkee pelkkiä mahdollisuuksia vielä tässä vaiheessa.
Nuo sinun runsaat ja asiallisen tuntuiset selitykset joissa ei ole mitään kunnon tolkkua ja joista ei millään tahdo saada mitään selvää, voivat hyvinkin vakuuttaa työvoimatoimiston virkailijan.
Paljon sivistyssanoja sekaan ja voi hyvinkin aiheuttaa pientä päänsärkyä jollekkin. Nimimerkillä kokemusta, minulla oli yhteen aikaan oma ohjaaja työkkärissä ja sillä alkoi olla yllättäen migreniä. Kun menin työkkäriin olikin sijainen ja omalle ohjaajalle oli tullut migreeni kuulema yllättäen. Tapahtua muutaman kerran.
joutuu asioimaan apulaistoimistonjohtajan juttusilla eikä siltäkään suoraa vastausta saa.
Nyt jo työministeriössä.
Lähettelevät tiedotteita työvoimapoliittisella lausunto kaavakkeella kun muuta lomake pohjaa ei kuulemma tiedotteille ole.
Vastaavat niillä ottamatta kantaa yhtään mihinkään tai sanomatta yhtään mitään.
Sisältäen toteamuksia jotka eivät liity asiaan olenkaan koska kyseessähän ei ole loppujen lopuksi vastaus ollenkaan.
Sen takia päätin että nyt tuli loppu byrokratialle joka on turhaa.
http://www.adressit.com/tyovoimatoimiston_lopettaminen
Jos minä teen tätä psykologille kuuluvaa työtä itseni kanssa, niin väkisinkin tästä muodostuu jollekin toiselle epäselvä kuva. Monta tällaista subjektiivista kokemusta voi ammattilaiselle muodostaa objektiivisen tiedon, jonka pohjalta työvoimahallinnon pykäliä voidaan tulkita tarkoituksenmukaisesti, käytäntöjä muuttaa tai jopa puuttua lainsäädäntöön. Se on kai lähinnä politiikkaa, että pitäisikö ihmiset (ja ketkä heistä) saada pysymään töissä ja millä keinoin. Tarvitaanko esim. minua edes? Hoitajia nyt ainakin tarvitaan.
...Monta tällaista subjektiivista kokemusta voi ammattilaiselle muodostaa objektiivisen tiedon, jonka pohjalta työvoimahallinnon pykäliä voidaan tulkita tarkoituksenmukaisesti, käytäntöjä muuttaa tai jopa puuttua lainsäädäntöön...
Alalla olleena voin vakuuttaa, että vaikka kuinka monta työttömän subjektiivista kokemusta muodostaisi ammattilaiselle objketiivisen tiedon tilanteesta, niin se ei johda työvoimahallinnon pykälien tulkitsemiseen tarkoituksenmukaisesti kuin jossain aniharvassa työkkärissä, jossa löytyy vielä kykyä ajatella objektiivisesti ja humaanisti. Mutta kuten sanottu, sitä kykyä löytyy tosi harvassa---
Se, että monenkaan työttömän subjektiiviset kokemukset edes ammattilaisen objektiivisen tiedon arvioimana ja välittämänä johtaisi siihen, että puututtaisiin lainsäännöksiin, on varsinaista toiveajattelua, jolla ei ole realistista todellisuuspohjaa.
Kyllä se on niin, että työttömiin suhtautumisessa vaikuttaa vain ja ainoastaan raaka politiikka, jossa ei ole inhimillisyydelle sijaa - tällä hetkellä lähestyvät vaalit, minkä vuoksi vallassa olevilla päättäjillä on ainut tavoite saada työttömyystilastot mahdollisimman alhaisiksi, jotta näyttäisi siltä kuin harjoittettu työttömyyspolitiikka olisi ollut tuloksellistakin ja Filatov sekä kumppanit tulisivat valituksi uudestaan ja jatkamaan raakaa politiikkaansa, missä työttömän hyvällä ei ole mitään tekemistä.
Työtön on vain vallan pelinappula. Sillä ei ole mitään väliä, miten moni työtön joutuu oikeusmurhan kohteeksi, miten moni työtön masentuu työkyvyttömäksi, miten monen työttömän perhe joutuu katastrofiin, miten moni työtön tekee itsemurhan ja pahimmillaan tappaa perheensäkin jne.
Tämä on tämän ajan raakaa todellisuutta.
En voi tällä hetkellä kehua olevani edes veronmaksaja (sain loppuvuodeksi 0 % ennakonpidätykseksi), mutta kansalaisena olen onnellinen, että minulle natsasi edes tämä työvoimapalvelu, joka voimaanuttaa minut.
Hienoa, jos sinä saat apua tilanteessasi. Monen työttömän kohdalla vain käy päinvastoin. Toivotan sinulle tervehtymistä ja jaksamista.
Opettajien tilanteesta erityisesti sen verran, että parinkin haastattelun perusteella on tilanteemme yllättävä myös osalle työnantajista: Esim. paikkaan, johon ei juurikaan ole oletettu olevan mielenkiintoa, on ollut useita kelpoisia hakijoita, suorastaan käsittämättömän paljon vuodenaikaankin nähden.
Tervehtymiseen ja jaksamiseen liittynee sekin, että ympäröivä yhteiskunta (ja jopa oma perhe)luulee paikkoja olevan joka lähtöön ja pitää minua kenties työhaluttomana. Siitä ei yksinkertaisesti kannata vetää herneitä nenäänsä.
sairaanhoitajan kämmi ja niitä on ollut 20v.aikana helvetisti.Vastahan helsingissä sairaanhoitaja pölli lääkkeitä narkkaamiskäyttöön.
voi valittaa mutta päätöksen saaminen kestää aikansa(n.12kk) mutta se kuitenkin kannattaa tehdä.
Ettet pysty hoitamaan kaikkea sairaanhoitajalle/lähihoitajalle kuuluvia töitä lausunnon saantia varten:
Tulevaisuutta silmällä pitäen kannattaa ottaa yhteyttä omaan lääkäriin joka ohjaa eteen päin tarpeen vaatiessa.
Onko se sitten psykiatri tai psykologi.
Työvoimatoimistoissahan taitaa olla ammatinvalinta psykologin palveluja tarjolla myös.
Heidän lausonnoillaan on mahdollista rajoittaa ammattiisi kuuluvia työtehtävien tarjontaa.
eteläsuomessa on venäläisiä lääkereitä ja hoitsuja ne ei tajua sanaakaan suomea. niin kyllä sä varmaan pystyt 100% parempaan kuin ne. itselläkin vaikea lukihäiriö mutta olen oppinut eri tekniikoita estämään sitä. kaytän paljon nettiä. jos et ole varma jostakin kirjota asia ylös ja katso kun ett tiedä. itelläni aina montaa muistilappua numeroyhdisstelmistä ja cemikaaleista etta tarkistan aina. en tosin ole hoitus mutta ymmärrän huolesi.
Olin kurssikeskuksessa siellä järjestettiin lukihäiriökoe,minussa todettiin lukihäiriö,mutta
outoa oli se että se tehtiin konsta pylkkäsen kirjoituksesta,mainitsin että sen tuotos on pers... silti se oli ainut testi.
korjaan elektroniikka ammatikseni ja siinä täytyy tajuta mitä tekee.
siis mikä on luetun ymmärtäminen