Järkytys vaatteiden alla

Tärkeämpää mun mielestä on se mitä hänen päänsä sisällä on, ehdottomasti :-)

Kyllä huolta omasta terveydestä ja liikun kyllä aivan riittävästi. Punttia ja lenkkeilyä enimmäkseen.

Vielä olen kyllä pyöreä ja se haittaa niin perkuleesti, ainakin itseäni. Seksuaalisesti haluttavana en pidä itseäni.

syödä terveellisesti, mutta lipsun jatkuvasti.
silti en onnekseni liho helposti, kun liikun.
joskus olen onnistunut saamaan pömppömahan ja se todellakin häiritsee. en koe sen haittaavan seksuaalisesti latistavana. en harrasta yhden illan juttuja.

Olen siis tottunut suht timmiin mieheen ja meillä on hyvä pitkäaikainen suhde, mutta jos eroaisimme ja jossain vaiheessa haluaisin uuden suhteen, niin toki ottaisin huomioon myös ne vähemmän timmit. En tarkoita lihavaa miestä, eivät vain sytytä, mutta toki saa olla myös roteva (jos on sitten pikkasen lihaksiakin).

Tärkeintä on kuitenkin lopulta se henkinen puoli ja tietty "söpöys" ja kilttiys. Ja yhteenkuuluvuuden tunne. Oma henkilökohtainen miesvartaloihanteeni on pitkä hoikka ja lihakseton, mutta sekin on tottumiskysymys eikä ehdoton pakko

Minulle on siunaantunut erityisen urheilullisia miehiä, vaikka oma makuni on sellainen, että sitä turvallista vatsakumpua saisi mieluusti olla...

Eipä silti ole toisen sikspäkki koskaan häirinnyt, jos kaikki muut palat ovat loksahtaneet hyvin kohdilleen.

Joka kerta kun jalat ovat menneet alta, niin aina se on tullut jotenkin puun takaa ja juuri sellaisessa muodossa, mitä vähiten odottaa...

muuten vaan hengaillessa voi vetää masua sisään ja takaapäin paneskellessa tota kaljarössöä ei näe muut kuin ite :-) Sinänsä hauska juttu et kun kuvailin pientä amatööri-panopätkää niin suurin este sille miks sitä ei kehtaa näyttää kuin harvoille ja valituille on se et oma helvetin pakki näyttää niin järjettömältä siitä kuvakulmasta :-( No aina voi lohduttautua sillä faktalla et ite Lotharillakin joka on aika timmissä kunnossa maha näyttää jotenkin helvetin isolta ainakin siitä kuvakulmasta et kuvaat ite alaspäin takaapäin.

Kuules nyt pissis. Kun nainen ottaa pois push-uppinsa, tukisukkahousunsa, hiuslisäkkeensä ja pesee sotamaalauksensa pois, on järkytys taatusti suurempi kuin sinun kokemasi. Mutta mehän olemme miehiä, emmekä pienestä hätkähdä. Kas kun ei ole rumia naisia, on vain liian vähän viinaa.

Sitäpaitsi minä olen ennemmin atletti kuin kotletti ja siinä vaiheessa kun joku vosu saisi paskahalvauksen, olisi jo myöhäistä. Minä olisin saanut jo enkä tarkoita haluvausta. Samasta syystä meillä oli nuorempana kavereiden kanssa pienimunaisten kerho. Naiset eivät uskoneet ja kun totuus paljastui, oli jo liian myöhäistä. Vieläkin naurattaa...

Lopuksi; minähän olen jo päässyt naimisiin ja voin lihoa ja kaljuuntua vapautuneesti. Sitäpaitsi vaimo on sanonut miljoona kertaa, että pitäisi ulkonäöstäni enemmän, jos olisi vatsakumpua. Minä pidän enemmän six-pacistani, joten vatsakumpu saa odottaa.

Mä olen seurustellu toistensa kanssa fyysisesti aika erilaisten tapausten kanssa. Että eipä kai sillä ole niin väliä onko joku fitness-stara tai vähän "löysemmässä" kuosissa. Persoona ja ajatukset on hyvin tärkeitä... mutta luulen että ylipainoa en jotenkin...miten sen nyt sanois "ymmärtäisi". Itse treenaan ahkerasti ja pyrin syömään hyvin. Oma mies treenaa tosi rankasti ja on kyllä tosi ...kuosissa :)~ *slurps*. Ero noilla muka treenaavilla ja oikeasti treenavilla on mm. se, että salilla välillä hauista heiluttelevat tekevät hommaa että voisivat syödä, ja jotta voisivat sanoa tekevänsä jotain ja tuleepahan vähän parempi omatunto kun tekee "jotain hyvää" itselleen. Tosissaan treenaavalla on tavoitteita. Voittaa itsensä..voittaa vastustaja. Ei o mitään pelleilyä ja kuosissa on pakko olla. hmm...en mä voisi sohvaperunan kanssa seurustella. Ei välttämättä siksi että olisi tottunut timmiin kroppaan..tai osaksi siksi, mutta myös siksi että ajatusmaailmamme kohtaavat. Saamme urheilusta jotain itsellemme. Käsitämme kuinka tärkeää se toisillmme on emmekä ole toisen harrastuksen esteenä, harrastetaan yhdessä jne.