Avopuolisoani enään juurikaan.
Suurin inhoni johtuu laiskuudesta, jota hän osoittaa kotitöitä kohtaan. Tämä oli nähtävissä jo suhteen alussa, mutta olen katsellut tätä ominaisuutta sormienläpi, koska suhteeni on aina ollut minulle kompromissi, eikä mikään unelma onnesta. Toki onnellisiakin hetkiä on ollut.
Avovaimoni uskollisuus on ollut yksi suhteemme kulmakiviä, joita olen arvostanut hyvin suuresti.
Avovaimoni on ollut koko ajan omasta mielestäni ulkonäöltään huomattavasti itseäni tasokkaampi, mutta silti hän on osoittautunut jo alkuajoista yhden miehen naiseksi. Tosin olen monesti toivonut, että hän hairahtaisi ja saisin kunniallisen "syyn" erota. Naisen siivottomuus kun kuulostaa hyvin epähyväksytyltä syyltä erota nykysuomessa. Ja eron syytä kuitenkin tingotaan kunnes jotakin paljastetaan.
Pahimmalta tuntuu, kun lasten kasvatus on niin ristiriitaista. Eli valehtelematta voisi lapsille antaa ohjeeksi, että älkää tehkö kuten äiti tekee. Kuinka tälläistä voi perustella? Olen avovaimolle muutaman harvan kerran ärähtänyt, että pitäisi edes itse kiinni säännöistä, joita lapsille on annettu. Esim. vaatteiden riisumisesta, pyykkiin viemisestä jne.
No kautta aikojen naisilla on ollut miehiä, jotka viis veisaavat siivosta. No naiset ovat voineet vapaasti arvostella muidenkin kuullen miestensä tekemisiä ja mies on voinut hiljaisesti ylpeänä myhäillä sikamaista käytöstään, tuntematta pienintäkään häpeää. Mies ei voi alkaa hakkumaan vieraille naisensa tapoja. Miehen ei kuulu käyttäytyä niin. Mies joko kestää tai lähtee. Tosin joidenkin väitetään käyttävän myös nyrkkiä. Minulle on tullut eteeni valinnan risteys. Mietin vain kuinka kuinka asiasta kerron muille, sekä sitä, että saanko lapsia luokseni, jotta voisin vielä pelastaa heidät tältä mielettömältä "paskalta", jossa he avovaimoni hoivissa joutuisivat elämään.
Suurin inhoni johtuu laiskuudesta, jota hän osoittaa kotitöitä kohtaan. Tämä oli nähtävissä jo suhteen alussa, mutta olen katsellut tätä ominaisuutta sormienläpi, koska suhteeni on aina ollut minulle kompromissi, eikä mikään unelma onnesta. Toki onnellisiakin hetkiä on ollut.
Avovaimoni uskollisuus on ollut yksi suhteemme kulmakiviä, joita olen arvostanut hyvin suuresti.
Avovaimoni on ollut koko ajan omasta mielestäni ulkonäöltään huomattavasti itseäni tasokkaampi, mutta silti hän on osoittautunut jo alkuajoista yhden miehen naiseksi. Tosin olen monesti toivonut, että hän hairahtaisi ja saisin kunniallisen "syyn" erota. Naisen siivottomuus kun kuulostaa hyvin epähyväksytyltä syyltä erota nykysuomessa. Ja eron syytä kuitenkin tingotaan kunnes jotakin paljastetaan.
Pahimmalta tuntuu, kun lasten kasvatus on niin ristiriitaista. Eli valehtelematta voisi lapsille antaa ohjeeksi, että älkää tehkö kuten äiti tekee. Kuinka tälläistä voi perustella? Olen avovaimolle muutaman harvan kerran ärähtänyt, että pitäisi edes itse kiinni säännöistä, joita lapsille on annettu. Esim. vaatteiden riisumisesta, pyykkiin viemisestä jne.
No kautta aikojen naisilla on ollut miehiä, jotka viis veisaavat siivosta. No naiset ovat voineet vapaasti arvostella muidenkin kuullen miestensä tekemisiä ja mies on voinut hiljaisesti ylpeänä myhäillä sikamaista käytöstään, tuntematta pienintäkään häpeää. Mies ei voi alkaa hakkumaan vieraille naisensa tapoja. Miehen ei kuulu käyttäytyä niin. Mies joko kestää tai lähtee. Tosin joidenkin väitetään käyttävän myös nyrkkiä. Minulle on tullut eteeni valinnan risteys. Mietin vain kuinka kuinka asiasta kerron muille, sekä sitä, että saanko lapsia luokseni, jotta voisin vielä pelastaa heidät tältä mielettömältä "paskalta", jossa he avovaimoni hoivissa joutuisivat elämään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet monelle tuttujen mietteiden edessä.
Olet rakentanut ihmissuhdetta toisen kanssa ja alkanut pohtimaan nyt tulevaa elämänne jatkoa yhdessä tai erikseen.
Ihmissuhteessa kiintymys auttaa kompromisseihin, ihminen katsoo läpi sormiensa toisen puutteita koska kokee saavansa paljon hyvää vastineeksi.
Ei myöskään halua loukata toisen tunteita koska kunnioittaa sitä että toinen jaksaa päivästä toiseen pysyä juuri minun kanssani (kaikista maailman ihmisistä) ja kestää omat puutteeni.
Jos kiintymys häviää, näin usein käy koska ihmiset muuttuvat aikojen kuluessa tarpeineen eikä se ole kenenkään syy, häviää myös kunnioitus jota kiintymys edellyttää.
Ihmisillä on tämä kummallinen harha siitä että omat sisimmät tunteet eivät oikeasti näy ulospäin omassa käytöksessä tai vaikuta toisen elämään mitenkään.
Jos itseä tympii olla suhteessa niin miltä siitä toisesta mahtaa tuntua? Onko hänkään sellaisessa elämässä mukana jota ansaitsisi?
Jotkut syövät toisen elämää odottaessaan "kunniallista syytä" erota.
Kunpa tuo toinen pettäisi tai tekisi jotain oikein kamalaa että ei tarvitsisi olla se joka ottaa vastuun omasta elämästään ja tekee ratkaisun.
Ratkaisu ikään kuin tehtäisiin ulkoapäin, tarjotaan itselle syy olla se hyvä tyyppi, kun tuo toinenhan loppujen lopuksi oli se paskiainen joka petti.
Sitten vaan aletaan petaamaan elämää sellaiseksi että epäsuorasti pyritään aiheuttamaan toiselle sellainen arvottomuus ja ahdistavuuden tunne että tuo toinen (jonka luonteen kulmakiviä on ollut lojaalisuus )"älyää lähteä" tai "pettää edes perkele". Että pääsisi lähtemään. Kun ei enää kunnioita.
Siinä sitä sitten odotellaan. Eipähän tarvitse vastenmielisiä puhumisia, selvittelyjä ja tunteenpurkauksia vastaanottaa tai antaa itsestään. Tulisi vaan siisti ero.
Jotkut tosin kutsuvat sitä raukkamaisuudeksi.
olen mieheni kanssa asunut huimat 3kk yhdessä ja minulla itsellä on kaksi lasta.toinen kehitysvammainen ja toinen enemmän tai vähemmän tuli luonteinen kaveri =)) hänellä itsellä nykyään poika joka toinen viikonloppu.. on ollut jo niin vaikeaa monta viikkoa että lähimmäiset alkavat ihmetellä että miten jaksan kuunnella vittuilut työpäivän päätteeksi..
olen ollut kahdessa työssä hänen luvallaan* sain postissa aloittaa työn joka on vuorotyötä.. itse suostui siihen pomon vielä häneltäkin kysyessä että sopiiko...ei vaan halua olla lapsenpiikana =(
komentelee poikia kuin olisivat armeijassa ja
syyttää minua huonoksi äidiksi!! nyt riitti!!
No voin sanoa sinulle,että kyllä olet naisen valinnut...Itselleni ei tulisi mieleenikään ryvetä paskassa ja antaa miehen tehä kaikki koti työt...
Jos tietenkin tulee kausia,ettei ite oikeen jaksais mitään, mutta niitäkin todella harvoin..
Etkö muka suhteen alussa huomannut tollaista laiskuutta??
Kyllä uskon, että sua ärsyttää kun toinen makaa vaan sohvalla eikä tee mitään..siinä tulee varmasti sellainen, ettei toinen laita tikkuakaan ristiin yhteisen hyvän vuoksi..
Mä ainaki heittäisin tollasseen pihalle..
No mullakin on lapsia ja ymmärrän, että päättäminen on vaikeeta..mutta onko kiva sitten olla kokoajan kiukkunen ja stressaantunu ku toinen ei tee mitn..
Tuskin tuollainen äiti edes niitä lapsia haluaa luokseen asumaan, jos ei kerta osaa edes taloudestakaan pitää minkään näköistä huolta..
Toivottavasti saat ratkasusi tehtyä...
miten on onko avopuolisosi myös töissä käyvä ihminen,jos on ... voisiko olla että hänellä on uupumusta koti ja työ asioiden taholta?
Tekeekös muut perheenjäsenet (myös sinä)oman osan kotitöistä.
Ei kuulosta hyvälle syylle erota ns.siivoammattomuus...keskustele asiasta niin avopuolison kanssa, ja muiden perheenjäsenten kanssa.
Itse myönnän välillä etten saa aikaseksi siivottua kun olen ihanpuhki töitteni takia ja avopuoliso odottaa että koti kiiltää ja kaikki on kotona tip top,olenkin sanonut etten täällä asu vain minä joten jos häiritsee niin peffa ylös sohvalta ja tietsikan edestä ja siivotaan koko poppoo ,jää kaikille vapaa aikaa ja lepoaikaa tasapuolisesti. Miten ois vaikka seinälle vuorolista jolloin itse kukin voi katsoa mikä homma on kenelläkin vuorossa ja jos ei hommaansa hoida ...seuraa "rangaistus" extra siivous huki ...ei mielyttävä homma ;)...luulisi tepsivän,hih.
Kyllä avoimuus auttaa monesti paremmin kuin mykkäkoulu ja yksipuolinen kotitöiden orjuuttaminen.