hei! tahtoisin neuvoja alkoholivanhemman auttamiseen. äitini on alkoholisti. päivät kuluvat huuruisesti ja minä ite 17vuotias lapsi kärsin ja pikksiskoni (10vuotta). riitaa on joka päivä ja olen alkanut ihan oikeasti vihaamaan vanhempiani.. isä ei auta, ja tuntuu että ei edes välitä. vanhemmillani on mennyt jo kauan niin huonosti että isää ei edes varmaan kiinnosta miten äidin käy. lisäksi häpeä äidin alkoholismista vaikeuttaa avun hakemista. asumme pienellä kunnalla ja siksi tuntuu vaikealta hakea apua kunnanterveydenhoitopalveluista. kaikki saisivat tietää... itse olen ajatellut muuttaa kotoa pois heti kun täytän kahdeksantoista (kuukauden päästä). mutta miten lähtisin kun kotona asuu myös pieni siskoni. sisko kärsii selvästi tilanteesta..sisko on usein huonolla mielellä eikä tahdo mennä kouluun. äidin alkoholismista huolimatta siskoni on hyvin riippuvainen äidistä. auttakaa jos osaatte. kiitos.
vanhempana alkoholisti...
kärsivä
131390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei, kaikki jotka peittelevät henkilön juomista, samalla tahtomattaan auttavat henkilöä jatkamaan juomistaan. Ja toinen juttu - jokainen aikuinen on vastuussa omasta käyttäytymisestään ja lisäksi alaikäisten lastensa hyvivoinnista. Tarkoitan viestilläni sitä, että suojelemalla äitiäsi saatat jatkaa ja pahentaa tilannetta. Jos äitisi tunnustaa alkoholisminsa ja hakeutuu hoitoon, niin siskollasi on helpompaa elää äitisi kanssa silloinkin kun sinä aikanaan muutat pois kotoa. Sinä et ole vastuussa äitisi alkoholismin hoidosta etkä sisaresi kasvatuksesta. Voit auttaa sisartasi sillä, että et suojele (mahdollista) äitiäsi vaan vaadit häntä menemään lääkärille tai A-klinikalle lähimpään kaupunkiin.
Sinun kannattaisi ottaa yhteys kuntasi sosiaalipuoleen, mikäli harkitset muuttoa pois kotoa täysi-ikäiseksi tultuasi.
Olettaen, että äiti jatkaa vaan ryyppäämistään eikä hänestä ole kunnolla pienen sisaresi huoltajaksi.
Sosiaalipuoli voisi ohjeistaa mitä olisi parasta tehdä äidillesi ja viinanjuomiselle sekä toisaalta millä pienen sisaresi olosuhteet ja esimerkiksi koulunkäynti sekä muu perusturvallisuus pidettäisiin kunnossa.
Terveys- ja sosiaalipuolen työntekijöillä on lainmukainen vaitiolovelvollisuus! Eivät saa levitellä toisten tietoja ulkopuolisille.Juoko sinun isäsikin, vai miksi sitä ei kiinnosta lastensa hyvinvointi.Kenenkään EI tarvitse kärsiä alkoholistista, vaikka olisi kuinka oma äiti!! Jos ei isäsi saa muutosta kotona aikaan, niin sinun pitäisi hakea apua itse, vaikka kuinka pienellä paikkakunnalla asuttekin.Koulussa voi keskustella asiasta esim.kuraattorin, terveydenhoitajan kanssa. Osaavat varmaan lähteä purkamaan vyyhteä oikealla tavalla.Terveyskeskuksessa lääkäri, sairaanhoitaja, sosiaalihoitaja auttavat.Ovat viransa puolesta vaitiolovelvollisia, älä siitä huolehdi.Onko sinulla sukulaisia, tätejä, enoja, serkkuja tms. joille voisit puhua, siis joku aikuinen. Pikkusiskosi olisi varmaankin isompana kiitollinen, jos joku olisi puuttunut ajoissa tilanteeseen.Äitisi pitäisi saada hoitoon, jotta tilanne perheessänne rauhoittuisi.Ketäänhän ei tietenkään väkisin voi viedä, jos ei itse halua, mutta ehdottomasti kannattaa hakea apua. Juttelisitko ensin isäsi kanssa tästä teitä lapsia koskevasta ahdistuksesta, ja hakisitte vaikka yhdessä apua äitillenne.Jos ei isäsi hae,hae sinä.
Hävetä ei tarvitse yhtään. Eihän se sinun ja siskosi vika ole, että äitisi juo.Päinvastoin saisit olla ylpeä itsestäsi, että olet hakenut apua.
ammatti-ihmisillä on todellakin vaitiolovelvollisuus.
He eivät saa kertoa potilaistaan kenellekään ja kyllä ymmärtävät miten suuria seuraamuksia voi tulla jos menee vaikka omalle puolisolleenkin juoruamaan, joten ihan suotta pelkäät sitä.
Itselläni oli lapsena sama tilanne, mutta oikeastaan vielä pahempana sillä molemmat vanhempani joivat.
Ja sattui vielä niin paha tuuri että molempien työpaikat konkkasivat ja heistä tuli täyspäiväisiä juoppoja..
Ja minun isoveljeni ei välittänyt minun pärjäämisestäni, otti ja lähti itse ja jätti minut vanhempieni hakattavaksi!
Joten sinulla on nyt avain kädessäsi, joko käytät sitä, tai kannat syyllisen taakkaa lopun ikäsi.
Ei ole tämän alkuperäisen kirjoittajan syytä, että äitinsä juo.
Eikä se, että myös pikkusisko kärsii.
Ei ole lasten asia hoitaa aikuisten asioita.
Ja alkoholistien lapsena sinun pitäisi tietää, että MITÄÄN ei voi tehdä ennen kuin alkoholisti ITSE ymmärtää hakea apua.
Al-Anon on ainoa paikka missä lapset voivat itse käydä juttelemassa, mutta se ei poista alkoholismia kodissa.
Eivätkä terveysviranomaiset voi ketään raitistaa. Toki heille voi juttelemassa käydä, mutta se auttaa näitä lapsia, ei juovaa vanhempaa.
Joten konstit ovat vähissä tällä tytöllä, eikä häntä tule syyllistää siitä.
Alkoholistia ei voi auttaa jollei hän sitä halua!
Kokemusta on!
Et ole voinut salata pienellä paikkakunnalla alkoholismiin vajonneen ihmisen tilaa. Kyllä kaikki sen tietävät, joten sen ei pitäsi olla esteenä avun hakemiselle.
Ja kuten tuolla alempana sanotaan, on vaitiolovelvollisuus olemassa, joten voit luottamuksella kääntyä viranomaisen puoleen.
Tietenkin voit vielä varmistaa tämän vaitiolon ennen kuin alat käsitellä asiaasi.
Otapa yhteytta Al-anoniin ihan puhelimitse, sieltä saat pätevät etenmisohjeet:
•Tulokkaalle
Yhteydenottosi on luottamuksellinen ja nimetön. Jos olet huolissasi jonkun
läheisesi juomisesta, kehotamme sinua tutkimaan kotisivujamme ja etsimään
tietoa ohjelmastamme. Saat lisätietoja Al-Anon-ryhmien toimintatavoista ja
kokoontumisista Al-Anon toimistosta puh. (019) 739 679 arkisin klo 10-15.
Toimiston osoite on: Temppelikatu 10 B, 11100 Riihimäki.
Tietoa ryhmistä saa myös auttavista puhelimista:
Kemi-Tornio 044 5594 785
Keski-Suomen alue 0400 887 558
Oulun alue 040 7061 460 klo 19-21
Päijät-Hämeen alue 050 4359 996 ma, ti, to 17-21
Satakunnan alue 050 4318 495 klo 17-21
Savo-Karjalan alue 044 9151 492 klo 19-21
Varsinais-Suomen alue (02) 2452 255 ma, ti, to 19-21
AA:n auttava puhelin (09) 750 200 klo 9-21
http://www.al-anon.fi/
voit ottaa yhteyttä vaikkapa Pelaan (Pelastakaa lapset ry) tai MLL:n paikallistoimistoon (Mannerheimin lastensuojéluliitto). Kiiots, että jaksat hakea apua teille molemmille. Olet ihana isosisko!
apua on nyt yritetty hakea.. yksi aika olisi jo ollut mutta äiti perui sen. työn takia kuulemma... ihmettelen vain kuka ajan on voinut hommata. koska äitini sisko jonka kanssa olen nyt alkanut asioita järjestämään ei ole aikaa varannut enkä myöskään minä eikä kukaan muu perheestämme. epäilen opettajani ja terveydenhoitajan puhuneen asiasta vaitiolovelvollisuudesta huolimatta. tätä on nimittäin tapahtunut ennenkin. kerroin vanhemmilleni että olen puhunut koulussa asiasta terveydenhoitajalle ja opettajalleni. ja siitä syystä sain vihat niskoilleni. asiaan ei kuulemma ulkopuolisia tarvi sotkea..
että haluatko edes ulkopuolisten puuttuvan asiaan? Haluat varmaan vilpittömästi että äitisi saa apua ja tilanteenne kohenee mutta ilman ulkopuolisten väliin tuloa se ei valitettavasti onnistu. Eli olitko itseasiassa "huojentunut" kun äitisi oli perunut sen ajan? Eikö se ole jo aivan sama kuka aikuinen ja järki-ihminen tilaa teille ajan paikkaan josta EHKÄ voitte saada apua..Näiden asioiden rehellisesti ja avoimesti puheeksi ottaminen on tosi vaikeaa! Tiedän sen omasta kokemuksstani. Hävetti niin hirveästi se että "muut saavat tietää.." No, häpeä siis esti puhumisen meilläkin eikä kukaan koskaan saanut tietää minkälaisessa helvetissä elimme siskojeni kanssa. Äitisi ei todennäköisesti hae apua koskaan, isäsi ei tunnu kykenevältä auttamaan teitä, sinä et halua että opettaja tms. varaa aikaa mihinkään, pikku-siskosi ei osaa/pysty asioitanne järjestämään joten mikäs neuvoksi?
Tuo vanhempiesi reaktio on ihan normaalia tai tyypillistä sanotaanko näin.Olet tehnyt ihan oikein, kun olet jutellut asioistasi. Hätähän sinulla on ja se ulkopuolisen puuttuminen asiaan on varmaan ainoa ratkaisu. Sanokoot vanhempasi mitä tahansa.
Kerroitko vanhemmillesi, että mitä helvettiä teidän lasten elämä siinä perheessänne on ? Hyvä, jos sinulla on tätisi tukenasi. Yhdessä laitatte vanhempanne seinää vasten.
Kyllä olen samaa mieltä siitä, että varmasti muutkin ulkopuoliset tietävät äitisi alkoholiongelman jo ennestään. Ei pysy moinen neljän seinän sisällä. Sanopa tämäkin asia äidillesi. Eihän se varmaan esim. salaa pysty juomisiaan hankkimaan ja sitä paitsi pitkäaikainen juominen näkyy jo ulospäinkin. Ja muuten, ette ole suinkaan ainut perhe, jossa juodaan. Voi, voi näitä on pilvin pimein, ja kukaan ei koskaan puutu ajoissa asiaan.
Sinä olet hyvin urhea nuori nainen, kun olet hakenut apua.
Tuo äitisi ajan peruminen vaikuttaa tekosyyltä, että saisi jatkaa juomistaan.Oletko ottanut selvää missä se aika olisi ollut? ja oliko sitä aikaa todella joku varannut vai mitenkähän tuo asia nyt oli? Mielestäni kellään ei ole oikeutta mennä noin vaan aikoja varaaman. Otapa selvää asiasta.
Oleellista tässä tilanteessa on, että haet apua ITSELLESI! Et kykene - eikä tarvitsekaan - äitiäsi koettaa pelastaa vaan alat asianmukaisen tuen turvin rakentaa omaa elämääsi. Siihen saat apua ja tukea sekä terveydenhuollosta, että sosiaalitoimelta.
Hae ihmeessä se apu mitä tarvitset. Sinulla on hyvä elämä edessäsi!!!
Haluaisin kirjoittaa sinulle jotain rohkaisevaa sillä olen itse elänyt melko samanlaisessa tilanteessa ja tiedän kuinka helvetillistä se on. Olen 23-vuotias ja pikkuveljeni on 14-vuotias. Meillä on siis melkein samanlainen ikäero kun sinulla ja siskollasi. Myös meidän äiti on alkoholisti. Nykyään vanhempamme ovat eronneet ja veljeni asuu isänsä ja tämän avovaimon kanssa. Äiti asuu samalla paikkakunnalla uuden miehensä kanssa (jonka kanssa juopottelu käsittääkseni jatkuu, mutta en anna sen enää vaikuttaa omaan elämääni)
Meillä puhuttiin melko avoimesti äidin ongelmasta ja hän haki apua milloin mistäkin ja sukulaiset tiesivät. Mutta silti helvetti jatkui. Kaikista musertavampana hetkenä muistan kun äiti joi koko joulunkin ja yritin lohduttaa itkevää pikkuveljeäni. Hän harvoin enää niin vanhana (olisikohan ollut 10 tai 11-vuotias) itki. Olisin halunnut tehdä mitä tahansa ottaakseni hänen tuskansa pois. Halusin, että hänellä olisi erilainen lapsuus kuin minulla. Sinä varmasti toivot samaa siskollesi. Sinä et tosiaan ole vastuussa äitisi juomisesta eikä kukaan voi vaatia sinua olemaan vanhempana siskollesi.
Yksi asia mistä toivon sinun pääsevän eroon on häpeä. Minusta itsestäni tuntuu, että häpesin äidin juomista ja hänen ja isän riitoja paljon enemmän kuin he itse. He unohtivat tunnepuuskansa, minä muistin. Lopulta parikymppisenä tein erittäin raskaan päätöksen ja pyysin ystävääni soittamaan lastensuojeluun. Itse en pystynyt siihen. Kerran yritin soittaa mutta minua ei otettu vakavasti. Ystäväni soitti heille monesti ja joutui jopa hieman "kovistelemaan" heitä, että auttaisivat jotenkin perhettämme. Heidän mielestään asiaan ei tarvinnut puuttua kun veljeni sai esimerkiksi tarvittaessa mennä naapuriin jos äiti joi liikaa tai vanhemmat riitelevät.
Jokatapauksessa näihin aikoihin vanhempani pistivät eron vireille ja äiti muutti kodistamme pois. (Minä asuin jo muualla) En tiedä vaikuttiko isän lopulliseen päätökseen se, että hän sai puhelun lastensuojelusta. Nyt kuitenkin veljelläni on luotettava koti eikä hänen tarvitse pelätä, että äiti olisi taas kännissä kun hän tulee koulusta. Elämä ei tietenkään ole täydellistä nytkään mutta halusin kertoa sinulle, että näistä asioista on mahdollista selvitä vaikka nyt tuntuisi, ettei perhehelvetille näy loppua. Tosiaan Al-anon on hyvä juttu, varsinkin sellainen joka on tarkoitettu alkoholistin lapsille. Kävin kerran vanhemman veljeni kanssa (meitä on siis kolme sisarusta) yhdessä tapaamisessa ja muut siellä olijat rohkaisivat meitä tekemään jotain pikkuveljemme puolesta. Muuten en oikeen osannut samastua heidän juttuihinsa kun melkein kaikki heistä oli alkoholisti miesten vaimoja, heidän kokemuksena ovat kuitenkin aivan erilaisia kun lapsen, kummankaan tuskaa tietysti vähättelemättä!
Voimia ja haleja sinulle!