Olisi pienoinen ongelma ja toivoisin vähän jelppausta. Olen tuntenut erään miehen vuosia. Ensi tapaamisen jälkeen tunteet olivat molemmilla voimakkaat. Mies kertoi jopa minun olevan hänelle se oikea, minut haluaa.
Meni viikko ja yhteydenotto hiljalleen kuihtui. Olin vähän ihmeissäni ja tätä häneltä tiedustelin. Hän kertoi, että on nyt vain omassa elämässään kriisissä ja voi huonosti. Lupasin auttaa häntä, mutta en oikein ole päässyt hänen lähelleen enää, hän ei kerro mikä on ongelmana. Kertoi jopa ettei halua enää yhteydenottoa, mutta sitten myöhemmin katui ja pyysi anteeksi ja hänelle riittää se, että olen hänen lähellään tavalla tai toisella.
Osaisitteko nyt yhtään auttaa minua. Pitäisikö minun yrittää jotenkin kuitenkin, lähetellä viestejä vaikkei hän niihin juuri vastaa? Olen itse aikamoisessa tilanteessa, kun en tiedä missä mennään. Olen jopa miettinyt radikaalia ratkaisua ja ilmoittaa hänelle, etten enää jaksa ja lopetan koko yhteydenpidon. Hän on minulle hyvin rakas, mutta en tiedä jaksanko loppuun asti, odotella hänen mielentilanteensa muuttumisia... odotella viestejä... odotella meidän tulevaisuutta. Ehkei sitä koskaan edes tule... Miten itse toimisitte?
Meni viikko ja yhteydenotto hiljalleen kuihtui. Olin vähän ihmeissäni ja tätä häneltä tiedustelin. Hän kertoi, että on nyt vain omassa elämässään kriisissä ja voi huonosti. Lupasin auttaa häntä, mutta en oikein ole päässyt hänen lähelleen enää, hän ei kerro mikä on ongelmana. Kertoi jopa ettei halua enää yhteydenottoa, mutta sitten myöhemmin katui ja pyysi anteeksi ja hänelle riittää se, että olen hänen lähellään tavalla tai toisella.
Osaisitteko nyt yhtään auttaa minua. Pitäisikö minun yrittää jotenkin kuitenkin, lähetellä viestejä vaikkei hän niihin juuri vastaa? Olen itse aikamoisessa tilanteessa, kun en tiedä missä mennään. Olen jopa miettinyt radikaalia ratkaisua ja ilmoittaa hänelle, etten enää jaksa ja lopetan koko yhteydenpidon. Hän on minulle hyvin rakas, mutta en tiedä jaksanko loppuun asti, odotella hänen mielentilanteensa muuttumisia... odotella viestejä... odotella meidän tulevaisuutta. Ehkei sitä koskaan edes tule... Miten itse toimisitte?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vai tuollainen tapaus.... epävarmuus tunteista ja tahdosta ensiksikin omalla kohdalla ja sitten vielä toisenkin suhteen. "Lähellä oleminen tavalla tai toisella" on kyllä sen verran löyhää tekstiä että sen varaan ei valitettavasti voi laskea. Mutta olisiko sinulla välttämätön tarve katkaista kaikki yhteudenpito? Voisitko kuvitella simppelisti ilmoittavasi, että tämä tyttö on kohta haku päällä jos herra ei tiedä mitä haluaa?
Et kerro, oletteko molemmat täysin vapaita sidoksista, vai oletteko esim perheellisiä. Vakiintuneen perhe-elämän uhraaminen epämääräisten puheiden vuoksi olisi nimittäin aika hölmöä, sano mitä sanot!
Sekoittuuko tunteisiisi perheen perustamisen paineita, vaikkapa biologisen kellon tikitys? Jos näin on, varmat vastaukset ovat välttämättömiä. "Läheisyys tavalla tai toisella" ei ole oikeaa sitoutumista.
on perää, kieltämättä. Kiitos ajatuksen herättämisestä. Olen itsekin juuri tuota sanomaa kovasti miettinyt... olenko vain joku "vara" varulta...
Tilanteemme on se, että olen ollut sidoksissa toiseen suhteeseen, joka nyt on puitu ja lähes tulkoon loppuun käsitelty. Eri en asu enää tämän miehen kanssa samassa osoitteessa.
Biologinen kello ei onneksi vielä tikitä, vaikka lapsia meillä molemmilla on.
Ei minulla ole välttämätöntä katkaista yhteydenpitoa ihan kokonaan ja sitä olenkin kovasti miettinyt. Kuitenkin pelkään, että minä olen tässä se, jolla on ne tunteet ja särjen itseni tässä vielä pahasti. Ajattelin, että jos yritän unohtaa, niin voin jatkaa elämääni. Silloin ei tarvitsi odotella hänen yhteydenottojaan.
... kerran edes vastaa viesteihisi niin minä antaisin hänen sitten sinuna kyllä olla. Ottakoon yhteyttä itse sitten joskus tuonnempana jos haluaa.
voinut esim sairastua vakavasti tai jotain muuta, koita nyt olla kiusaamatta sitä...
ehkei teille edes tule tulevaisuutta..mutta jos välität hänestä niin ole tukena, mitä nyt sitten onkaan tapahtunut.
Sinuna vain vastaisin hänen yhteydenottoihinsa. Eli en olisi itse ottamassa yhteyttä vaan vastaisin (enemmän tai vähemmän viiveellä) hänen viesteihinsä tai puheluihinsa. Näin et tunge etkä tuppaa etkä painosta. Mutta pysyt kuitenkin lähettyvillä. Ja katselisin kyllä ympärillenikin eli en laskisi mitään hänen varaansa. Aika näyttää miten käy.
Vaikea tietää mistä moinen käytös johtuu muttei varsinaisesti hyvä merkki. Todennäköisesti ed suhde käsittelemättä tai sitoutumiskammoinen. Tai ei tosissaan. Tai mitä vaan. Usko tekoihin, älä sanoihin.
Jos hän sinut haluaa niin kyllä pystyy toimimaan. Älä ole liian helppo, jos sattuu vaikka pitämään haasteista.
Olen kahta asiaa miettinyt.. joko hän on oikeesti tosi masentunut tai jotain... väsynyt kaikkeen (kuten sanoo).. ja siksi yrittäisin skarpata eteenpäin..jutella kivoista asioista jne.
Sitten toisaalta, jos hän ei halua yhteydenottojani, niin miksi pitää edes yhteyttä? Vaan voisi laittaa kerrasta poikki ja unohtaa. Mutta hän kirjoitti ja pyysi anteeksi. Ei vain ole kertonut todellisia ongelmiaan. Olen vähän kahden vaiheilla.
Olen kahta asiaa miettinyt.. joko hän on oikeesti tosi masentunut tai jotain... väsynyt kaikkeen (kuten sanoo).. ja siksi yrittäisin skarpata eteenpäin..jutella kivoista asioista jne.
Sitten toisaalta, jos hän ei halua yhteydenottojani, niin miksi pitää edes yhteyttä? Vaan voisi laittaa kerrasta poikki ja unohtaa. Mutta hän kirjoitti ja pyysi anteeksi. Ei vain ole kertonut todellisia ongelmiaan. Olen vähän kahden vaiheilla.
Eikö se vastaa sun esittämiin kysymyksiin edes? Tiedätkö mikä se tämä hänen "kriisinsä" sitten on ja miksi hän voi huonosti? Voi hyvin olla, että sillä on toinen nainen siellä jossain. Tai sitten tämä on vaan hänen tapansa "kertoa" että häntä ei oikeastaan kiinnosta olla sun kanssasi. Sun täytyy vaan suoraan selvittää hänelle, että sä et jaksa odotella hänen mielensä muuttumista, vastauksia sun viesteihin ja odotella joskos teistä joskus tulee jotain. Pistät tällaisen tekstiviestin hänelle.
hän yleensä vastaa.. mutta, ehkä kaikki jää sillä kertaa yhteen viestiin...eli ei jatkoviestejä.. ;)
En todellakaan tiedä mikä hänellä on se syvin ongelma. Se tässä onkin aika avutonta, kun haluaisi auttaa, mutta hän ei halua tulla autetuksi, ainakaan minun taholta. Riittää kun olen lähellä tms.
Kyse on kuitenkin monen vuoden yhteisistä asioista, emme ole aktiivisesti olleet yhteydessä, mutta sen verran, että koimme toisemme toisillemme siksi oikeiksi...vielä muutama viikko sitten.
Luulen, että hänellä on käsittelemättömiä suhteita, tiedän, että ainakin yksi hyvin hankala suhde on takana.
Kovasti olen punninnut asioita, olen luvannut tukea, mutta toisaalta en ole varma pystynkö ystäväksi...hän on enemmän.
Ymmärrän että haluat auttaa kun olet häneen ihastunutkin mutta tuolla tyylillä suhde lähtee heti alusta asti väärään suuntaan kehittymään. Sinusta tulee tukija, miehestä oireilija. Siitä roolijaosta on vaikea päästä myöhemmin eroon ja lisäksi jos hänellä on nyt joku kriisi meneillään niin ei hän pysty rakentamaan kanssasi tasavertaista parisuhdetta ennen kuin on kriisinsä selvittänyt. Sinusta tulisi lähinnä kuuntelija ja hoitaja eikä ole ollenkaan varmaa mitä sitten tapahtuisi kun hän ehkä kriisinsä yli pääsisi.
Siksi olisi viisaampaa antaa hänen nyt selvittää mahdollinen kriisinsä itsekseen ja odotella rauhassa sitä että hän on valmis suhteeseen. Ei tietysti käsi poskella puhelimen vieressä vaan koita keskittyä omiin juttuihisi ja sitten jos hän joskus on valmis niin katso uudelleen. Mutta älä lähde hoitajaksi ja ymmärtäjäksi, se rooli on pidemmän päälle aika rankka ja tasapaino suhteessa on vääristynyt.
sinulle...olen kyllä samaa mieltä itsekin ollut. Kelannut näitä vuosia taaksepäin ja miettinyt kaiken tarkoitusta. Niin sitten eilin päätin tehdä päätöksen, hän varmasti tulee ymmmärtämään. Hän ei odotetustikaan vastannut. Kirjoitin, että tunteeni olivat enemmän kuin ystävyyttä ja minuun sattuu tietyt asiat "meidän jutussa". Ymmärrän hänen pahoinvoinnin, jotka enemmän tai vähemmän ovat hänen itseaiheutettuja. Joka tapauksessa uskon tämän hänen kriisin johtuvan edellisistä suhteista ja käsittelee niitä. Ei siihen kukaan ulkopuolinen voi auttaa, ne on käsiteltävä itse. Olin aika voimaton..tunsin itseni tarpeettomaksi, koska en voinut auttaa. Sanoin, että hän voi ottaa yhteyttä jos joskus haluaa, mutta itse jättäydyn tästä nyt kokonaan. Tiedän, etten enää koskaan kuule hänestä...tiedän sen. Hänessä asuu ylpeys ja pelko pettymyksiin. On vain pakko jatkaa eteen päin ja loppujen lopuksi ajatelta itseään.
Laita vain yksi viesti (tai kerro se henkilokohtaisesti) etta olet valmis auttamaan sitten kun han hyvaksyy apusi ja etta "tiedathan miten voit ottaa minuun yhteytta". Ei muuta.
Anna hanen rauhassa ratkoa ongelmansa. Jos han haluaa ystavyyttasi han tulee pyytamaan sita. Mutta ala tunge. Pysy loitolla ja jatka omaa elamasi.
Todenakoisesti han palaa entisen vaimonsa/tyttoystavansa/avokkinsa tjms. luo, nyt han vain ottaa etaisyytta ja hakee itseaan. Anna hanen olla rauhassa ja keskittaydy sina omiin asioihisi.
Hanen lahettamansa (ei apua toivovat - sekavat) viestinsa voit vain poistaa vastaamatta edes niihin.
On taydellisen turhaa sotkeutua tuohon kuin liimaan. Anna hanen olla.