apua! olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta josta naimisissa 26 vuotta,aloimme seurustella olessani 13 vuotias.lapset on jo maailmalla.mutta noin 10 vuotta sitten,mieheni alkoi juoda joka päivä.hän sammuili mihin sattu ja sai raivokohtauksia,porno kuvat ja filmit kuului hänen arkeen,josta syntyi välillä riitaa.hänen ehdotettuaan kaiken laista,kun esim:otetaan mies meidän makuuhuoneeseen.ym.ym..sairasta touhua.... mutta nyt noin runsas vuosi sitten alkoi todellinen helvetti, kun hän osti itselleensä tietokoneen.hän ei tee muuta kun istuu koneen vieressä pornokuvia,pornofilmejä,soittoyrityksiä ja juo ja juo.sammuu öisin näppäimistön päälle putoaa tuolilta ja jos joskus aamulla pääsee sänkyyn niin ihme on.jos yöllä joskus yritän mennä hänen huoneeseen ,on ovi lukossa ja vielä esteitä takana.nyt olen siirtänyt oman sännyn toiseen huoneeseen ja seksi elämää ei meillä ole ollut puoleen vuoteen.on tuskallista olla miehen kanssa joka tyydyttää joka yö itseään koneen vieressä ja itse joudun elämään selipaatissa.olen yrittänyt puhua että mentäis hakemaan apu,mutta hän ei lähde.olen istunut a-klinikalla ja yrittänyt hakea apua.olen hoitanut aina perhettäni hyvin ja ollut tunnollinen ja hyvä vaimo.en ole koskaan käynyt missään ilman miestäni,mutta nykyään ei voi mennä minnekkään kun hän on aina juovuksissa.lapset on monta kertaa käskenyt että lähtisin ja hankkisin elämän.juhannuksena hän rupesi lääppimään ystävääni ,joten päätin ei ystäviäkään voi enään tuoda kotiin.mitä mä teen.............mäkin kaipaan rakkautta.
kaipaan rakkautta
itkuiset silmät
111979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
minulla karmeat kolemukset kanssa.minun vaimo joi monta vuotta.siitten tuli mukaan lääkkeet.minä jouduin vainon kohteeksi.ois kiva jutella kahdestaan.on niin paljon.enkä haluas kaikkea tähän kirjoittaa.30 vuotta aviossa viimeiset 10 vuotta.hukkaan elettyä.
en tiädä miten tämä keskustelu oikein toimii,kirjoitin ensimäistä kertaa ja jännitin osaankohan edes toimia oikein.mutta kiitos kun vastasit.
huomasin kun kirjoitin kaipaan rakkautta/itkuiset
silmät viestin,ni meitähän on monta tämmöistä
kohtalotoveria.olen ollut kanssa 33 v naimisissa,
josta 10 v. mies jounut.menin 17 v.naimisiin.alkutaipal oli ihan hyvä mut nyt kaikki muuttunut.olisi kiva jutella enemmän,
näistä asioista.on vain niin paljon et tähän ei kaikki mahdu.tv.kohtalotoveri
1. Lähdet ja vietät onnellisen loppuelämän.
2. Vietät loppuelämän itkusilmiesi kanssa.
eipä tuossa vaihtoehtoja ole.
- LÄHDET, jos sinulla on uskallusta ja voimavaroja rakentaa elämäsi yksinäsi uudelleen. opettelet olemaan huolehtimatta muista ja alat tyydyttää omia tarpeitasi, harrastaa jne... ja sen jälkeen voit katsella mahdollista uutta kumppania. Tämä kaikki vaatii sinulta todella paljon, mutta sopivan tuen avulla pystyt siihen varmasti!
- JÄÄT, jos et uskalla lähteä ja hoivaat miestäsi kuten tähänkin saakka. saat siitä mitä ilmeisimmin tyydytystä huolehtija-minällesi.
Tällä palstalla käy varmasti myös yläasteikäisiä...eli miettikää mitä kommentoitte ennen kuin nolaatte itsenne auttamisyrityksillänne...
hei!
olen samassa tilanteessa ollut jo kanssa 10v.
paitsi mun mies ei tietokoneen päälle ymmärrä
mitään.vaan metsästelee kaiket ajat,mitä vapaata on ja ottaa viinaa.samoin en tiedä mitä tekisin.
olisi kiva jutella vaikka enemmän tästä aiheesta.
riita tulee aina pienestä asiasta,kun hän viinaa ottaa.mun onni on et tytär asuu perheineen toisella puolella seinää.asumme paritalossa.voin aina mennä heille kun en jaksa kuunnella miestäni.miksi heille viina on tullut pääasiaksi
elämässä.sepä vasta kysymys.meidän itse tehtävä se viimeinen valinta mitä teemme.toivon et keskustelu jatkuisi su ja mun välillä.tv.kohtalotoveri
kiva kun vastasit. mutta tuntuu kamalalta huomata miten paljon ihmisillä on tuskaa.ihanaa kun sinulla lapsesi lähellä,minullakin lapset lohduttaa vaikeina hetkillä.mutta he ovat väsyneet tähän samaan ainaiseen kierteeseen ja nyt he odottavat että tekisin ratkaisun ja muuttaisin omaan asuntoon.olen ajatellut että vuoden vaihteessa lähtisin vuokralle,ja jos tuo mies ei vielä silloinkaan ymmärrä hakea apua, ei se sitä hae koskaan.niinkuin yksi kirjoitti on 2 vaihtoehtoa.ei se ole helppoa luopua kaikesta mitä on itse 26 vuoden aikana saanut kokoon ja itse tehnyt paljon töitä kaiken eteen.mutta on sitä sitten ennen yksin kun katsoo joka päivä juopunutta miestä ja kokee silti olevansa yksin.
Ota lapsiisi yhteyttä ja alatte yhdessä suunnittelemaan sitä eroa tästä juoposta miehestä. Helpompaa se on porukalla kuin ihan yksin. Älä ole kuten mun äiti joka on edelleen juopon miehensä kanssa. Ovat nyt jo seitsemänkymppisiä. Jos sä haluat vielä vähän nauttia elämästä, etkä kärsiä sen yhden kanssa, niin suosittelen, että teet nopean päätöksen sinne eron suuntaan.
niin eilen soitin arviomiehelle ja hitto kun on paha olo,oksettaa ja voin pahoin.kun kerroin miehelleni hän vaan tokasi,et sen kun häivyt.miks hän ei herää,alkoi vaan juomaan ja istu aamuun koneensa vierssä ,katsoen taas sitä samaa.....kun olen lukenut muiden juttuja 40 kriisistä.niin tulee pelko et ei kai mullakin ole sitä.mä vaan haluaisin että olis joku ko pitäis joskus hyvänä ja vois puhella asioista....
Minä eronnut myös, pienet lapset saavat jatkaa ilman isää, koska hän ei niitä huoli, mutta eivätpä ainakaan joudu kestämään sitä kaikkea paskaa.
On ihana olla omassa kodissa omalla sohvalla omassa rauhassa ilman mietintää, että mistähän kohta tuulee!!
Onnea ja tsemppiä Sinulle Nainen, juoka olet ansainnut oman elämän!
Tämä on loppuelämäsi ensimmäinen päivä!