Mitä nyt sitten voit vastata tuohon kysymykseen omalle äidille???? Varsinkin, kun kysymys oli jo esitetty ensimmäisen raskauden alussa ja nyt taas sama mauton utelu toista odottaessa? Mitä sen ihmisen päässä oikein liikkuu???
Minulla oli 2-vuotias poika edellisestä avoliitosta, kun aloin tapailla nykyistä miestäni. Seurustelimme kaksi vuotta ennen kihloihin menoa ja aloin odottaa tytärtämme (poika tällöin 5-vuotias). Sen kertaisen kysymyksen jokseenkin ymmärrän vanhemman ihmisen ajatusmaailmasta, kun kuitenkin kyseessä oli nyt eri mies, jolle lasta odotin. Lapsi oli kuitenkin suunniteltu ja jo tovin odoteltu.
Naimisiin menimme viime kesänä ja nyt aloin odottaa perheen kolmatta lasta, poika tällöin 7v ja tyttö 2v. Nyt kun kerroimme raskaudesta, niin taas tämä tyrmäävä kysmys, että onko se tarkotuksella tehty?! Voi herranjestas! Kysyin, että miksi taas kysyt moista, niin vastaukseksi sain vain epämääräisen "no ei kun ajattelin vain...." Sitten se vielä taivasteli, että no oletko nyt myynyt kaikki lastenvaatteet ja pinnasängyn, ja kun vastasin että ei kun kaikki vauvatavarat ja -vaatteet on vielä tallella, ihan TIETOISESTI säästetty tätä varten...niin ei vieläkään tuntunut menevän asia perille.
Mieskin oli asiasta aivan tyrmistynyt. Ajattelin, että pitäisikö asia ottaa esille ja tiedustella syytä moiseen kysymykseen, mutta siitähän se riita saadaan aikaan ja toinen ottaa nokkiinsa. Mutta pitääkö meidän nyt kaikkea kestää ja vanhempia kunnioittaa, ilman minkäänlaista rajaa?
Minulla oli 2-vuotias poika edellisestä avoliitosta, kun aloin tapailla nykyistä miestäni. Seurustelimme kaksi vuotta ennen kihloihin menoa ja aloin odottaa tytärtämme (poika tällöin 5-vuotias). Sen kertaisen kysymyksen jokseenkin ymmärrän vanhemman ihmisen ajatusmaailmasta, kun kuitenkin kyseessä oli nyt eri mies, jolle lasta odotin. Lapsi oli kuitenkin suunniteltu ja jo tovin odoteltu.
Naimisiin menimme viime kesänä ja nyt aloin odottaa perheen kolmatta lasta, poika tällöin 7v ja tyttö 2v. Nyt kun kerroimme raskaudesta, niin taas tämä tyrmäävä kysmys, että onko se tarkotuksella tehty?! Voi herranjestas! Kysyin, että miksi taas kysyt moista, niin vastaukseksi sain vain epämääräisen "no ei kun ajattelin vain...." Sitten se vielä taivasteli, että no oletko nyt myynyt kaikki lastenvaatteet ja pinnasängyn, ja kun vastasin että ei kun kaikki vauvatavarat ja -vaatteet on vielä tallella, ihan TIETOISESTI säästetty tätä varten...niin ei vieläkään tuntunut menevän asia perille.
Mieskin oli asiasta aivan tyrmistynyt. Ajattelin, että pitäisikö asia ottaa esille ja tiedustella syytä moiseen kysymykseen, mutta siitähän se riita saadaan aikaan ja toinen ottaa nokkiinsa. Mutta pitääkö meidän nyt kaikkea kestää ja vanhempia kunnioittaa, ilman minkäänlaista rajaa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kymmenisen vuotta sitten odotin toista lastani, esikoinen oli silloin reilun vuoden. Kun asiasta kerrottiin mieheni mummolle, hän esitti tuon saman kysymyksen. Veti aika hiljaiseksi sekä minut että miehen. Lasten ikäeroksi tuli vajaat kaksi vuotta, joten yritin ymmärtää. Eihän mummo tiennyt taustoja eli sitä, kuinka pitkään esikoista odotettiin ja millaisia hormonihoitoja olin käynyt läpi. Olimme päättäneet antaa uuden lapsen tulla, jos sellainen onni kohdalle osuu ja olimme vauvauutisesta kovin onnellisia.
Nyt mummo on jo edesmennyt, mutta (valitettavasti) tuo on kirkkain muistoni kyseisestä ihmisestä. =/
mun vaimo ootti meidän tyttöä ja kun me se kerrottiin (oltiin oltu naimisissa 1v.ja seurusteltu
2 ja puolivuotta)niin anoppi tokas onks toi muka raskaana? Et sil viisii arvatkaa milt tuntu?
Varmasti lähes jokaiselle äidille se kysymys jossain vaiheessa esitetään. Ellei sitten ole kysymyksessä äiti joka on yrittänyt lasta jo vuosikausia ja tiedottanut asiasta lajjemminkin.
Hyvin tavallinen ja normaali kysymys. En ymmärrä miksi tuollaisesta voi loukkaantua.
Varmasti suurin osa lapsista on ns. vahinkoja tai harkittuja vahinkoja.
Ellei ole mitään mukavaa sanottavaa niin eikö voisi ainakin kakistella sanan "onnea" ulos suustaan eikä veetuilla? Mitä iloa siitä on kenellekään että tehdään tuommoinen moukkamainen kysymys odottavalle ja/tai hänen kumppanilleen?
Ja moukkamainenhan tuo kysymys on. Ja jos sinä et ymmärrä, mikä siinä loukkaa, niin sitten sinun on aika hankkia jokin käytösopas. Ei se niin vaikeaa ole.
Ei ole suinkaan pakko kysyä, että "oliko se vahinko?", sillä se on töykeän ja ikävän kuuloista. Sen sijaan voi vaikka hymyillen kysyä, "Oliko vauva ihan yllätys vai ootteko jo kauemminkin yrittäneet..?" Tuosta ei ainakaan voi loukkaantua niin helposti.
kysyä pelkästään että olettekos kauan yrittäneet? Kuulostaa vielä paremmalta ja antaa vastaajalle oikeuden kommentoida vapaammin?!
autonpenkillä vai perinteisesti sängyssä sitten tehneet?" ;D
Eiköhän ainoa tapa ottaa nää asiat ole tosiaan huumorilla. Jos ei onnitella ymmärrä niin se on oma häpeänsä, mutta loukkaantua ei kannata koska itse tietää lapsensa arvon ja se ei kalenterista laskemisella ja ovulaation tarkkailulla enempää kasvaisi kuitenkaan =)
Minulta äitini kyseli huolissaan mahdollisen vahingon sattumisesta, kun menin varsin nopealla aikataululla ensin kihloihin ja sitten naimisiin. Vaan pian muuttui kysely kuukautisten säännöllisyydestä (!) toiveikkaaksi vihjailuksi, kun mummokuume iski. =)
Äidilleni kävi aikoinaan enemmän tai vähemmän harkittu vahinko, kun hän rupesi odottamaan minua, toista lastaan. Isosiskoni oli tällöin reilu puoli vuotta vanha. Vahingot ovat ehkä vanhempieni ikäpolvelle olleet niin yleisiä, että ehkäpä tuo kysely juontaa juurensa sieltä, omista kokemuksista... Voisko olla tästä kyse?
Minun saadessani aikoinaan toisen tyttären 1,5 vuotiaalle esikoistyttärelleni oma äitini "onnitteli" minua tapauksesta näillä sanoilla: "Voisit sinäkin katsoa vähän eteesi, ettei tarvitsisi tulla hetikohta uudelleen tänne!" käydessään katsomassa uutta tulokasta sairaalassa. Olin tyttöjen isän kanssa naimisissa. Lapsilukumme kasvu päättyi siihen paikkaan, niin paljon pahoitin silloin mieleni. Äidilläni oli menovuodet tyttöjen ollessa pieniä ja silloin ei mummia kiinnostanut seurustella lastenlastensa kanssa!
Tuosta tapahtumasta kului muutama vuosi ja niinpä menin ehkäisyneuvolaan keskustelemaan varmenmmasta ehkäisystä, eli sanoin kätilölle ääneen etten enää halua lisää lapsia..., tai ainakin monen vuoden päähän moiset haaveet...
Tyrmistyksekseni kätilö kannusti vielä yrittämään edes yhtä poikaa perheeseen!? Kysyin mitä vikaa tytöissä on, eikö tytöt ole yhtä hyviä lapsia?!? Kätilö punastui, mutta soperteli että kyllähän teillä menisi vielä se poikakin. Takuuta kun ei pojasta pystynyt silloin antamaan, niin kieltäydyin ehdottomasti kunniasta pelata kuin arpapeliä.
Vuosia mietin kätilön arvomaailmaa ja tyttöjen osuutta siinä maailmankuvassa...
Anna hyvä ihminen mennä korvien läpi jälkiä jättämättä moiset typeryydet, äläkä pahoita mieltäsi moisesta kuten minä silloin aikoinaan tein.
Kylläpä osaavat kätilötkin, vaikka ammatti-ihmisiä alalla ovat - olla harvinaisen röyhkeitä ja tyhmiä.
Mitä ihmettä se hänelle kätilönä kuuluu, onko tietyssä perheessä pelkkiä poikia tai tyttöjä... Olisi vaan jakanut sitä ehkäisyvalistusta mihin on koulutustakin saanut.
Vai, että poikakin olisi vielä tarpeen. Ei ole se kätilö tainnut ymmärtää tehtäväänsa aivan oikein.
Molempia (poikia, tyttöjä)ymmärtääkseni tarvitaan, ettei käy niin kuin Intiassa ja Kiinassa on käymässä.
Aikuiseksi siellä on kasvamassa sukupolvi,jossa on huomattava ylimäärä poikia. Nämä hyväkkäät,kun ovat tappaneet ihan urakalla tyttösikiöitä kulttuurisista syistä saadakseen perheeseen sen POJAN.
Ja nyt sitten on poikia (tai nuoria miehiä). Mutta mistä saataisiin tyttöjä (nuoria naisia).
Siinäpä kysymys näille poikien ihailijoille.
Vielä,kun oppisivat uroksetlisääntymään keskenään, niin asia olisi ratkaistu.
muiden joukossa? Ehkä neuvolantädin kysymänä kuitenkin hiukan outo.
Itse kysyin tutulta, jolla 5 poikaa, että koitatteko vielä tyttöä. Ihan hymyillen huumorilla kysyin, etten mitenkään vakavasti enkä missään tapauksessa vähätellyt heidän poikiaan. Hyvä ettei tämä äiti tullut silmille! Silloin ajattelin, että olisi varmaan kannattanut jättää se lasten teko jo 2n pojan jälkeen kun hermot olivat tuollaisessa kunnossa.
kun toinen suuttui? Sitten vielä moitit häntä täällä jälkeenpäin. Taisi kolahtaa sinuunkin kovin. Toivottavasti et itse ole koskaan hankkiutunut paksuksi, sillä tuommoisia lastenkasvattajia Suomessa ei tarvita.
"hankkiutunut paksuksi", raskaana olen kyllä ollut. Meillä on 5 lasta ja heidän terveytensä on ollut odotusaikana päällimmäisenä toiveena, ei sukupuoli. Luulisi sen olevan kaikille vanhemmille tärkeintä, mutta useimmat ajattelevat etteihän meille sairasta lasta synny...
Mitä tarkoitit "minuun kolahtamisella", en ihan ymmärtänyt.
Ikävä(sinun kannaltasi?) mainita, että työni on lastensuojelussa. Vaikka siellä näkee/kuulee järkyttäviä juttuja niin vielä on huumorintaju tallella.
että joo vahinko on. Olin keittiössä tiskaamassa ja yllättäin se vaan lipsahti.
kerroin kesän lopussa äidilleni että olen raskaana. niin kuulin kysymyksen "kuka on isä" (mainittakoon että olen seurustellut ihan saman miehen kanssa 6,5 vuotta ja molemmat kyllä tietävät kuka isä on).se oli yllättävä kysymys.
Minultakin hyvä ystäväni kysyi raskaudesta kuultuaan, että oliko se suunniteltu. Ja täytyy sanoa, että vähän loukkaannuin. Oltiin silloin vajaa 3-kymppisiä, työssäkäyviä, oltu pari vuotta naimisissa ja kaikki elämässä kunnossa.
Itse en esittäisi kenellekään tuota kysymystä. Ymmärrän, että jos on kuukausi sitten tavannut jonkun miehen, ja ilmoittaa raskaudesta, mieleen varmasti juolahtaa, että olikohan tuo nyt ihan suunniteltua, mutta silti odottaisin, että henkilö itse kertoo, jos haluaa. Ja oma tilanteeni oli kaukana tuosta.
En keksinyt hänen kysymykselleen mitään muuta selitystä kuin että sekä tämä kysyjä että hänen siskonsa ovat tulleet raskaaksi "vahingossa". Itse pidän tätä suoraan sanottuna tyhmyyden merkkinä. Tiedän, että esim. pillereistä huolimatta joku voi tulla raskaaksi, silloin on tyhmyys kaukana, mutta näissä tapauksissa tiedän, että kyse on ollut välinpitämättömyydestä ehkäisyä kohtaa. Joten ei voi syyttää kuin itseään. Jotenkin tämä kysyjä on kaiketi katkeroitunut koko maailmalle, se näkyy hänen kaikesta toiminnasta. Mutta tuntuu pahalle, että haluaa toisen ilon hetkellä tavallaan vetää maton pois jalkojen alta.
Mutta ei pidän antaa tällaisten ihmisten pahoittaa liikaa mieltä! Nautitaan lapsistamme!
Tuo asia on piece of cake. Divorces on länsimaissa paha tapa. you can't tell a man you love him and then divorce. Lapsilla eri isät, they have nothing in common because of different father. Pitää oppia kunnioittaa vanhempi kansalaiste. Only accepted way to have new children is if you are a widow. Not divorce.
Esikoista odottaessani rakas anoppini kertoi "varmana tietona" omalle äidilleni että vahinkohan se tietysti oli!!! Ei tämmöistä lausetta voi koskaan unohtaa varsinkin kun lisää peetä seurasi odotusaikana mm. kai siellä nyt kaksoset sentään on ettet ole pekkaa pahempi (siis toisella miniällä oli jo kaksoset), sanomattakin varmaan selvää että "rakastan" anoppiani...
että, "Ei ollut vahinko, suunniteltu juttu." Äläkä palaa selittämään asiaa enää uudestaan. Sanot vaan asiallisen vastauksen, ja jätät asian sikseen. Älä lähde mukaan vikurointiin, selittelyihin tai keskusteluihin asiasta. On äiti aika saada tietää vain asian laita, ja sitten piste. Loput päivitelkööt itsekseen tai ystävättäriensä kanssa, jos näkee tarvetta.