Kävipä niin, että törmäsin entiseen heilaan ja kännipäissämme ajauduimme pussailemaan ja nukkumaan yön yhdessä yksissä bileissä. Mitään muuta siis ei tapahtunut, vain juttelua ja muutamia suudelmia.
Olen suhteessa, jossa ei mitään suurempia vikoja ole, ja todellakin haluan panostaa jatkossa tähän suhteeseen, mm. jättää moiset sekoilut tekemättä. Tunsin kamalaa syyllisyyttä ja tajuan kyllä kuinka tyhmä juttu se oli. Mulla ei ole tarkoituksena kertoa tätä asiaa poikaystävälleni, koska juttu ei mielestäni ole niin iso asia että se tuhoaisi suhteemme. En myöskään halua loukata miestäni näin typerän jutun takia, luulen itse jo tunteneeni tarpeeksi syyllisyyttä. Itsekästä, ehkä.
Kysynkin siis, haluaisitteko tietää, jos teidän kultanne ois tehnyt näin? Kannattaisko sittenkin kertoa ja pilata luottamus meidän väliltä? Tiedän, etten koskaan syyllisty tuohon uudestaan, tai jos syyllistyn, niin se on merkki lähteä suhteesta.
Olen suhteessa, jossa ei mitään suurempia vikoja ole, ja todellakin haluan panostaa jatkossa tähän suhteeseen, mm. jättää moiset sekoilut tekemättä. Tunsin kamalaa syyllisyyttä ja tajuan kyllä kuinka tyhmä juttu se oli. Mulla ei ole tarkoituksena kertoa tätä asiaa poikaystävälleni, koska juttu ei mielestäni ole niin iso asia että se tuhoaisi suhteemme. En myöskään halua loukata miestäni näin typerän jutun takia, luulen itse jo tunteneeni tarpeeksi syyllisyyttä. Itsekästä, ehkä.
Kysynkin siis, haluaisitteko tietää, jos teidän kultanne ois tehnyt näin? Kannattaisko sittenkin kertoa ja pilata luottamus meidän väliltä? Tiedän, etten koskaan syyllisty tuohon uudestaan, tai jos syyllistyn, niin se on merkki lähteä suhteesta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
.. ei todellakaan kannata kertoa. Olet jo rangaistuksesi kärsinyt potiessa syyllisyyttä. Ja turha pahoittaa toisen mieltä noin mitättömällä asialla.
Seksi on jo isompi asia, mutta jos haluan jatkaa suhdetta kotona en kertoisi edes yhden yön jutusta, jos sillä ei ole mulle mitään henkistä merkitystä.
Syyllisyys ja siinä kärvistely on aivan riittävä rangaistus!!
Pitäisi sinun kertoa. Ensinnäkin siksi, ettei sinun olisi niin helppo tehdä tapahtunutta toistekin. Sinun pitäisi kertoa myös siksi, että se on oikein - jotain mitä vain kuuluu tehdä.
Sinun ei pidä jättää kertomatta asiaa, ettet loukkaisi. Kuitenkin, se on sinun tekosi, jos jokin tuossa loukkaa, ei mikään kertominen. Onko salailu ja valehtelu oikein sillä varjolla, ettei loukattaisi? Onko parisuhteenne perusta se, ettei toista loukata vai se, että ollaan rehellisiä ja avoimia?
Sitä paitsi, mitä luulet sen tekevän suhteellenne ja luottamukselle, jos se paljastuu muuta kautta? Voi olla, että joku näki sinut eksäsi kanssa. Tai sitten eksäsi katsoo asiakseen olla se rehellinen, ja kertoo kumppanillesi. Tai voit jopa painajaista nähdessäsi puhua unissasi, ja siten paljastua.
Sinun ei pidä jättää kertomatta totuutta siksi, että loukkaisit, sillä eihän motiivisi tekoon ollut loukata poikaystävääsi?
Sanot, ettei suhteessanne ei ole kummempia vikoja. Ei tuo pussailusi siitä kerrokaan. Tuo, että ajaudut tilanteeseen eksäsi kanssa, kertoo vain sinusta. Sinun rajattomuudestasi ja alkoholin tuomasta estottomuudesta. Ei poikaystäväsi ole syyllinen mitenkään tapahtuneeseen, vaan sinä. Sinulle hän suuttuu, jos suuttuu, eikä syytä siitä itseään. Eli yritätkö sittenkään suojella poikaystävääsi loukkaantumiselta? Ettei vain omien kasvojen säilyttäminen olisi se salailusi syy?
Jos ei juttu ole niin iso asia, että se tuhoaisi suhteenne, niin miksi et voi kertoa? Luottamuksen rikkoutumisen takia? Ehhh, ei se totuus tai kertominen sitä luottamusta riko edelleenkään, vaan mahdollisesti se, että olet pussaillut toista miestä, ja se, että olet salannut asiaa jonkun aikaa. Jos ei suhteeseenne kuulu moinen käytös ja haluat itsekin eroon siitä, sinun pitää kertoa. Et sinä opi muuten.
Jos tapahtunut aiheutti sinulle syyllisyyttä ja pidit sitä typeränä juttuna, niin ei tuota juttua voi sivuuttaa noin vain. Tiedät että teit väärin. Ei se ollut niin pikku juttu, vai? Jos et enää halua tehdä niin, niin sinun pitää ottaa vastuu tapahtuneesta, ja kertoa siitä poikaystävällesi. Et muutu, mikäli sinun ratkaisusi asiaan on salailu.
Lisäksi näkisin, että sinun on lakattava käyttämästä alkoholia, jos se on mielestäsi se syy, miksi olet ajautunut pettämään poikaystävääsi eksäsi kanssa. (Pettämistä se oli, miksi muuten pelkäisit kertoa?)
Itse haluaisin tietää, jos kultani olisi tehnyt noin. Vain siksi, että hän on luvannut olevansa rehellinen. Edelleenkin, et kertomalla totuutta pilaa luottamusta, vaan toimimalla epäluotettavasti. Jos kerrot pikimmiten, voit jopa parantaa välillänne olevaa luottamusta. Ai miten? No, poikaystäväsi huomaa, ettet voisi salata moista asiaa, jos sellainen tilanne tulisi uudestaan eteen. Ja hän myös tietäisi, mitä riskejä alkoholi teidän suhteelle tuo, joten hän osaisi varoa ja ehkä vähentää itsekin omaa käyttöänsä.
"Tiedän, etten koskaan syyllisty tuohon uudestaan, tai jos syyllistyn, niin se on merkki lähteä suhteesta."
Etkö pidä lainkaan paheksuttavana syyllistyä salailuun? Jos syyllistyt siihen ja valehteluun, eikö se ennemminkin olisi syy lähteä suhteesta?
Kerro. Kriisihän siitä tulee, mutta ei se tarkoita huonoa suhdetta. Ei se epäluottamus ole asia, jota ei voi korjata. Jos sinä sen luottamuksen rikot, sinun se pitää myös korjata. Miten luulet salailun sitä auttavan? Sitäpaitsi, et voi saada ikinä anteeksi poikaystävältäsi, jos et edes kerro.
vaikka joka riviä en jaksanutkaan lukea.
Mikäli todella tietää, että ei koskaan tule toistumaan ja haluaa panostaa nykyiseen, niin millähän sen toisen saa uskomaan.
Täällä usein puhutaan kuinka pettäjä ei saisi kertoa pettämisestään ja olisi pidettävä taakka asiasta itsellään. Sekö pelastaa parisuhteen, kun annetaan toisen riutua syyllisyydessä? Niin, parisuhde voi kaatua sen kertomiseen, mutta minusta kertominen osoittaa sen, että haluaa olla toisen luottamuksen arvoinen. Ja luottamuksen arvoinen voi olla vain jos on rehellinen, ei se estä luottamista toiseen jos on pettänyt mutta kertoo toiselle asiasta rehellisesti. Päinvastoin, se kertoo minusta siitä, että parisuhteesta halutaan toimiva eikä vain kupla, jossa toinen on täysin tietämätön ja toinen kärsii sisimmissään teoistaan (saamatta ikinä armahdusta) ja ruoskii itseään.
Tyttö hyvä, jos asia ei sinusta ole niin iso asia niin mikset vain kerro sitä toiselle? Haluatko todella, että teille syntyy salaisuuksia? Jos asia ei mielestäsi ole iso, niin miksi sen vuoksi valehtelet poikaystävällesi? Valehtelu se eniten satuttaa. Jos poikaystäväsi ei koe haluavansa seurustella niin se on hänen valitansa, hänelläkin on oltava oikeus siihen, välittäisit hänestä edes sen verran, jooko?
melkein samanlainen kirjoitus on ollut palstalla? Tyttö kännipäissään suutelee exä sitten vähän myöhemmin ne menevät sänkyyn ja viettävä yön yhdessä mutta yhtään mitään ei tapahdu,ne vain nukkuvat!Poika ei koskee tai hyväilee tyttöä ja päinvastoin millään tavalla?Pidetäänkö palstan lukijoita tyhminä?Tyttö antaa vakituinen kaveri elä uskossa että hän on ainut hänelle.Hän väittää ettei tee sitä enää,se on jo kerran tapahtunut onhan se exä vielä olemassa että todennäköistä on että se tapahtuu jossain vaiheessa uudestaan.Jos ne yrittää rakentaa yhteinen tulevaisuus niin kunnioitus,luottamus ja rehellisyys on koko liiton perusta.Missä on kunnioitus ja rehellisyys jos tyttö antaa kaverinsa elää valheessa ja salaa pettämistä häneltä?On kyse pojan tulevaisuudesta myöskin,elikä hänellä on oikeus saada tietää tällaisita asioista silloin hän voi itse päättää haluaako hän jatkaa tytön kannssa tulevaisuutta kohti,onko enää tarpeeksi luottamusta että kannattaa.
Älä rakenna loppuelämäsi valheen päälle.
Selvensi jonkin verran ajatuksiani lukea erilaisia näkökulmia asiaan.
Aloin miettimään sitä, haluaisinko itse tietää ja kuinka loukkaantunut olisin, jos mulle ois tehty näin. Tottakai oisin vähän vihainen, mutta tuskinpa lähtisin suhteesta. Epäilys kalvaisi silti minua aina enkä pääsisi siitä yli. Jos kerron, poikaystäväni ja minun välinen "näennäinen" luottamus on mennyttä. Ei minulla siinä vaiheessa ole mitään mahiksia korjata tapojani tai hyvittää, koska juttu ei koskaan unohdu. Luulenpa, että olen kuitenkin oppinut tästä kokemuksesta jotain, ainakin sen etten todellakaan tee niin enää, koska tiedän mitä se saa aikaan omassa mielessäni.
Niin se nyt vain on, etten halua luopua suhteestani tämän jutun takia. Onhan se jotenkin itsekästä, mutta tässä asiassa en osaa toimia muuten. Mokasin, mutta teen kaikkeni että olisin tästä eteenpäin parempi ihminen (paitsi etten kerro).
Tiedän, että tässä on ristiriita, mutta näin tämä nyt menee. Ehkäpä joskus olen niin vahva ihminen, että uskallan kertoa salaisuuteni. Uskon, että pystyn elämään asian kanssa.
huomaat kuinka "helposti" sait asian pidettyä salassa ja mietit että miksei noin voisi tehdä myöhemminkin kun ei mies epäile mitään ja homma pysyi salassa.
Myös voi olla, että jos jossain vaiheessa ajatteletkin asioista toisin ja vasta sitten paljastat totuuden tulee miehellesi olo, että on elänyt kanssasi valheessa koko ajan pettämisestä lähtien. Jos noin ison asian pystyit salaamaan ja valehtelemaan niin mistä muusta olet valehdellut. Luotto menee täysin.
Aina olisi parempi kertoa heti ja salailematta ja ottaa vastaan se mitä tulee.
"Niin se nyt vain on, etten halua luopua suhteestani tämän jutun takia."
Ei kertominen tarkoita varmaa eroamista. Eroja tulee harvoin ihan yht'äkkisesti. Ero voi tulla, jos jäät kiinni valheesta. Ero voi jäädä tulematta, jos vaikka kertoisitkin. Riippuu ihan parista ja suhtautumisista ja asioiden selvittämisestä. En usko, että teille tulisi ero, jos kertoisit. Kuitenkin vain noin viidennes suhteista päättyy eroon pettämisen tultua ilmi (onkohan tilastoihin edes laskettu pussailuja eksien kanssa?!). Mokia tulee joka suhteessa, ja ne pitää käsitellä. Miksi niin kävi, mistä se kertoo, jne. Jos ei niitä kriisejä käydä läpi oikein, tulee ero. Haluat kai skipata tuon hankalan vaiheen ja elää suhteesta vain ne helpot ja kivat kohdat.
Miksi luulet, ettei epäilyksistä pääse yli? Etkö pystyisi vakuuttamaan poikaystävällesi, että lupaat tehdä kaikkesi, jottei se enää toistu? Vai etkö halua vakuutella? Miksi luulet, ettei juttu unohdu? Ethän kuitenkaan ole valehdellut "tosi isosti"? Eikä mokasi ollut käsittääkseni mikään suhde; ei seksiä, ei rakastumista, ei mitään? Miten vaikea sen yli pääseminen voisi olla? Jossain vaiheessa kuitenkin muistelin sinun sanoneen, ettei kyseessä ole mitenkään iso juttu. Nyt kuitenkin suurentelet sitä. Se, että pussailee eksän kanssa on mielestäni pettämistä, jos ei poikaystäväsi sitä sallisi, mutta se ei kuitenkaan ole pettämistä pahimmasta päästä. Ei mitään, mitä pitäisi jättää loukkaamisen pelossa kertomatta, muttei myöskään mitään, minkä eteen kannattaisi opetella elämään salaisuuksissa.
Vai olenko tässäkin luottanut liikaa siihen, mitä aloitusviestissäsi kirjoitit? Jospa se moka ei ollutkaan niin viatonta kännipussailua, kun kerran itsekin olet sitä mieltä, ettet pääsisi yli, jos sinulle olisi tehty noin? Et ehkä sittenkään ollut ihan tahdottomassa tilassa?
Käsitykseni on, ettet vain halua käydä läpi tuota mokaasi. Haluat unohtaa sen ja se siitä. Mutta olen ihan melko varma, että mikäli haluat jatkossa pysyä uskollisena, ei kannattaisi päästää tällä kertaa itseään noin helposti tästä. Jos unohdat, miksi teit sen ja miltä se tuntui, et ole muuttunut. Vahvuutta se rehellisyys ja asian setviminen ei sen enempää vaadi kuin salailu. Tai parisuhteessa olo ylipäätään. Jos et kestä mokoman asian kertomista ja käsittelyä, miten ihmeessä kuvittelet pärjääväsi parisuhteessa? Miksi haluat sen jatkuvan, ja miten uskot sen kestävän, jos et uskalla kohdata suhteen ja itsesi heikkouksia yhdessä kumppanisi kanssa? Eikö suhteenne olekaan yhteinen? Minusta näyttää siltä, että sinulla on siitä hyvinkin erillinen, oma ja salainen elämä.
P.S. Olisin edes toivonut sinun lupaavan meille vähentää alkoholin käyttöä, kerta se tuohon tilanteeseen sinut vei, mutta ei. Ehkei syy tosiaan olekaan kännissä? Jos oli, niin toivottavasti otat opiksesi!
Ja mikä se syy sille kertomattomuudelle nyt loppujen lopuksi olikaan? Se, että et rikkoisi toisen luottamusta? Luottamus ei käsittääkseni menisi rikki rehellisyydestäsi, vaan enemmänkin tuosta toilailustasi. Vai se, että suojelet itseäsi jätetyksi tulemiselta? Jos niin käy, että mokasi ansiosta sinut jätettäisiin, vika ei edelleenkään ole kertomisessa, vaan siinä mitä teit.
En usko siihen että suhde voi pettämisestä toipua koskaan. Vaikka kysymys siis on vaan pussailusta, kertomalla tämä suhde muuttuisi ratkaisevasti. Vaikka lähes varmasti tiedän, ettei minua jätettäisi, varmaankin itse lähtisin suhteesta siksi, ettei mieheni voi luottaa minuun enää. Tunnen mieheni ja tiedän, kuinka asia kalvaisi aina. Se, että en kerro, antaa mulle toisen mahdollisuuden. Kertomalla en sitä saa, se on varmaa. Onhan se itsekästä, mutta mielestäni vaihtoehto on pahempi. Uskon todella voivani olla parempi tyttöystävä, ja annan itselleni sen mahdollisuuden.
Kirjoitit, "viatonta kännipussailua", mikä kertoo sinun mielipiteesi siitä kuinka vakavasta asiasta oikeastaan on kysymys. Se, että minä tunnen siitä suurta syyllisyyttä, kertoo siitä että en ole täysin holtiton nainen. Jos juttu ois mennyt pidemmälle, en pystyisi olemaan kertomatta, nyt olen siinä rajoilla.
Miksikö näin kävi? No, ainakin sen tiedän että ilman vahvaa humalaa sitä ei ois tapahtunut. Kyseistä ihmistä kohtaan mulla on lähes täysin vain kaverillisia tunteita. Hän itse piti tapahtumaa ihan viattomana, eikä ymmärtänyt miksi minä otin sen vakavasti.
Kirjoitit myös, että suurentelen asiaa. Ehkäpä minä teenkin juuri niin. Toisaalta en, koska tiedän kertomisen seuraukset. Sinä uskot, että tästä voi päästä yli, mutta mieheni on saanut tehdä töitä liventääkseen omaa mustasukkaisuuttaan tässä suhteessa, ja kertomisella olisi lähtemätön vaikutus. Onhan se ironista, sain pitkän ajan kärsiä turhasta syyllistämisestä, kunnes sitten menin oikeasti tekemään virheen.
Elän siis mustasukkaisessa suhteessa. Miksi haluan jatkaa? Suhteemme on muilta osin hyvin toimiva (vaikka mielestäsi se, etten voi olla täysin rehellinen, tekee suhteestamme arvottoman... aika mustavalkoista minun mielestäni), enkä koskaan ole jättänyt kertomatta mitään kertomisen arvoisia asioita. Kirjoitat, että haluan vain unohtaa asian käsittelemättä sitä. Näin ei ole, käyn sitä läpi itseni kanssa nytkin. Tottakai pelkään sitä mitä tapahtuisi jos kertoisin, tottakai se on suurin syy siihen miksi en voi kertoa.
Olemme tästä asiasta eri mieltä. Tunnustan että tein virheen, mutta en ota vastaan seurauksia. Miksi? Koska seuraukset olisivat liian vakavat verrattuna siihen mitä oikeastaan tein. Ehkä joskus olen niin rohkea ja vahva että kerron, enkä jaksa välittää siitä että suhde siihen kaatuu.
paremmin kurissa ja tekemiset kestää paremmin päivän valon. Tietysti kerrot mitä olet tehnyt ja poikaystäväsi päättää sitten mitä tekee miettimisen jälkeen ja keskusteltuasi kanssasi. Parempi, että kuulee totuuden sinulta kuin joltain muulta joskus tulevaisuudessa.
Mielipiteeni on se, että tämä on muutakin kuin yksinkertainen- valehdella itsekkäästi vai kertoako avoimesti- tilanne.
Olen samaa mieltä edellisten kanssa siitä, että kannattaa miettiä rehellisesti oma motivaatio siihen tunteeseen, ettet uskalla kertoa. Se voi olla itsekäs valinta, mutta jokin noissa sanoissasi viestii pelosta.
Puhut mustasukkaisuudesta suhteessa. Pitkästä syyllistämisestä. Halusta jatkaa siitä huolimatta.
En tunne miestäsi enkä sinua. Mutta tiedän että tässä maailmassa on todella ihmisiä joille tästä -kuulostaa mielestäni aika viattomalta- sotkusta ei voisi kertoa ilman dramaattisia seurauksia.
Mustasukkaisuus voi olla tervettä varovaisuutta tai sitten elämää rajoittava sairaus. Mustasukkaisen ja läheisten.
Terve toimiva suhde perustuu rehellisyyteen. Tottakai. Mutta kuinka moni ihminen kestää todellisuuden silloinkin kun se on ikävä.
Jos ihmisellä on vakava ongelma mustasukkaisuutensa kanssa ei viattominkaan asia selviä "suoralla puheella". Jos tuntee ihmisen ja tietää hänellä olevan vakavia ongelmia asian suhteen ja pelkää kertoa niin kyseessä ei ole välttämättä pelkkä itsensä suojelu tai vaikeiden tilanteiden välttely.
Syyllisyydentunne on mahtava voima. Samoin ihmisten painostus toimia oikein. Uskoisin, että kuitenkin olet ajatellut asiaa paljon. Uskoisin, että olet se joka parhaiten näistä neuvojista tietää mitä miehesi ja suhteenne kestää.
Eräs neuvo. Älä pistä seurustelusuhteen kestävyyttä etusijalle. Jos rakastat miestä ja välität itsestäsikin pane etusijalle suhteenne seurustelusta riippumatta.
Tarkoittaa sanoa- jos tuntuu ettei hän kestä tapahtunutta ilman kohtuuttomia seurauksia- älä kerro. Ole jatkossa rehellinen ja opi virheistäsi.
Jos tuntuu että hän on ihmisenä tarpeeksi kypsä ja vahva kestämään asian kerro ja selvitä. Helppoahan se ei aina ole, mutta kannattaa.
Asiat ei ole koskaan niin mustavalkoisia, kuin miksi ne saa näillä keskustelupalstoilla. Se ei ole epärehellisyyttä, se on elämän tosiasia.
Minusta se että mietit asiaa paljon kuvastaa sitä että ajattelet vakavissasi toisen tunteita- ei suinkaan epäkypsää vastuunvälttelyä mitä täällä on heitelty.
Alkoholi tosiaan kannattaa jättää väliin. Sen
kanssa ajatteleminen ei kaikissa tilanteissa toimi.
Kannattaa myös rehellisesti pohtia onko takana
kiintymystä tai toiveita jotka alkoholi päästi vapaaksi. Et välttämättä alkaisi suudella kenen tahansa kanssa. Nämä tunteet ovat myös normaaleja
ja luonnollisia eivätkä tee sinusta pahaa tai uskotonta. Ne kannattaa siis tiedostaa, jolloin
hairahtamisen riski on pienempi.
Toisin kuin yleensä on luvallista sanoa lähestulkoon jokainen tuntee joskus joissain tilanteissa vetoa muihinkin kuin siihen jonka kanssa on vakavassa suhteessa. Tämä ei vielä ole pettämistä eikä merkki siitä että jotenkin viallinen tai huono ihminen.
Me olemme monimutkaisia kokonaisuuksia ja itsetuntemus on paras tapa välttää vahingot.
Mikäli syyttää itseään kovalla kädellä jokaisesta ajatuksestaan ja tuntemuksestaa ja mikä vielä pahempaa joutuu kuuntelemaan tätä syyllistämistä myös muilta- esim. ihmiseltä jolla on mustasukkaisuus tautina tai sivullisilta joilla ei ole tarpeeksi omassa elämässään on alttiimpi
mokailemaan pahemminkin.
Käytöstä voi kontrolloida, tunteita, ajatuksia ei täysin koskaan.