Ollaan oltu miehen kanssa nyt erossa vajaat kaks kuukautta. Yhdessä kerettiin asua melkein vuosi. Hän oli se, joka halusi eroa, minä olisin halunnut jatkaa. Syyksi hän sanoi että ei kestänyt enää minun mustasukkaisuus kohtauksia ja muutenkin oli menettänyt tunteensa minua kohtaan. Olin aivan rikki ensimmäisen kuukauden eron jälkeen. Nyt pari viikkoa taaksepäin, hän tuli luokseni vierailulle. Vietimme mitä mahtavimman vkonlopun yhdessä. Puhuimme myos takaisin yhteen palaamisesta, hän sanoi että tarvitsee aikaa miettiäkseen sitä. Nyt oltiin taas muutama viikko ilman yhteydenpitoa kunnes minä olin viime vkonloppuna vierailulla hänen luonaan. Hän sanoi että tuntee minua kohtaan samaa kuin silloin kun ensimmäisen kerran tapasimme, mutta häntä pelottaa takaisin yhteen paluu, jos se kaikki taas menisi siihen samaan kuin viimeksi. Olen kertonut hänelle että olen valmis muuttumaan ja haluan tehdä sen enemmän kuin mitään muuta. Silti häntä pelottaa. Nyt on kulunut jo monta viikkoa siitä kun hän sanoi että tarvii aikaa miettiäkseen takaisin yhteen paluuta. Kuinka paljon aikaa minun pitää hänelle antaa? Tekisi mieli joka päivä vain kysyä onko hän jo tehnyt päätoksensä.. Miten voin saada hänet luottamaan siihen että jos hän palaa takaisin luokseni, suhde ei tule enää ajautumaan samaan kuin viimeksi? Olin hänelle välillä aivan kamala, en itsekään haluaisi takaisin siihen samaan p*skaan.
Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta ja miten on ratkennut? Sitäkin mietin, että miten usein eron jälkeen takaisin paluu suhteet kestävät oikeasti enemmän kuin sen vuoden tai pari?
Tunnen sisimmässäni että hän on minulle se oikea. Kertokaa omista kokemuksistanne, olisi kiva jakaa tunteita. Toivottavasti tämä odottaminen on sen arvoista!
Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta ja miten on ratkennut? Sitäkin mietin, että miten usein eron jälkeen takaisin paluu suhteet kestävät oikeasti enemmän kuin sen vuoden tai pari?
Tunnen sisimmässäni että hän on minulle se oikea. Kertokaa omista kokemuksistanne, olisi kiva jakaa tunteita. Toivottavasti tämä odottaminen on sen arvoista!
Vastaukset 6
Vanhimmat
mahdollista,ainakin ite olen miettinyt myös. toteuttanut?en..halua kyllä olisi vaikka muille jakaa, tosin mielessä on koko ajan pelko siitä että kaikki palautuu taas siihen samaan. jotenkin kun tekee pahaa henkisesti nähdä edes toista, tosin erosta on vielä niin vähän aikaa..itse olin se "lähtijä" mutta se on mielestäni ruma ja alentava sana..
mutta uskon vahvasti tulevaisuuteen, aikaa kannattaa antaa niin itselle kuin muillekin..
Olimme puolisoni kanssa kutakuinkin 9v joista avoliitossa 7, suurinpiirtein. Minulla on ollut viimeisen sellanen tunne, että homma ei oikein toiminut minua tyydyttävällä tavalla. Otin asian puheeksi ja mies muutti pois. Siitä on kohta 2kk.
Minä olin se joka paussia halusi ja mies varmaankin loukkaantui. Olemme paljon tekemisissä keskenämme, silti tuo mies on epävarma omista tunteistaan. Koitan niitä kautta rantain kysellä vaivihkaa, vastaus jotakin sen suuntaista, että katotaan nyt mihin suuntaan mennään. En haluaisi painostaa tai vaatia tekemään päätöksiä. Minua vain itseäni harmittaa kun tiedän omat tunteeni ja ne vain voimistuvat tässä eron myötä. Välillä sydäntä riipaisee toisen kyvyttömyys tehdä päätöstä, suuntaan tai toiseen. Vaikka se päätös olisikin eropäätös, niin selventäisi se edes minun tilannettani. Alussa puhuimme 6kk:en harkinta-ajasta mutta katotaan nyt.
Itselläni ei ainakaan tuo ero-paluu toiminut, sitä tapahtui monta kertaa. Nyt ollaan taas erottu, eikä olla väleissä, ehkä niin parempi. Aluksi meni aina hyvin, mut sitten kaikki sama paska toistui minkä takia oltiin ennen erottu. Mut kaipa jotkut on paluun jälkeen pysyny yhdessäkin...
Kuntele tarkkaan. Mieti miten tärkeä tämä ihminen sinulle on. Jos hän on tosi tärkeä, niin älä kiirehdi takaisinmuuttoa. On lähes varman päälle todennäköistä, että sama vanha toistuu, ja jos niin käy, niin menetät mahdollisuutesi tämän miehen kanssa. Kolmatta mahdollisuutta et todennäköisesti saa.
Ennen kuin suhteenne voi muuttua, niin sinun täytyy tehdä työtä itsesi kanssa, hakeutua terapiaan. Voittehan silti tapailla rauhassa ja rakentaa suhdettanne. Mitä enemmän hätäilet, sitä huonommalta tilanne näyttää. Nyt opettele asumaan yksin ja hoida itsesi kuntoon, tunne-elämäsi möykyt. Hän kyllä odottaa, voitte seurustella erillisistä asunnoista, rakentaa vahvaa läheisyyttä. Oma pakkomielteesi kuulostaa pahalta, ei hyvältä näytä, jos muutatte heti taas yhteen. Sano hänelle rakastavasti, että nyt aiot hoitaa itsesi eheäksi ja parempi, että asutte erillänne sen ajan. Näin sinulla on mahdollisuus säilyttää rakkaasi. Toisen kaavan tiedät jo johtavan eroon. Se ei muutu, ennen kuin olet ajan kanssa käsitellyt syyt mustasukkaisuuteesi. Usko pois tai ole uskomatta. Mutta kantapään kautta jos haluat mennä, niin sitten uskot.
Tarinasi oli kuin minun.Erosimme loppukesästä.Mieheni syytti minua mustasukkaisuudesta.Minun mustasukkaisuuteni oli sitä, että huomautin siitä että kun yhdessä kuljimme mieheni aina kääntyi katsomaan vastaantulevia,ohikulkevia,viereisessä pöydässä olevia.Koin sen hyvin kiusalliseksi.Tuntui niin älyttömältä olla esm syömässä ravintolassa kun seuralaiseni suurimmaksi osaksi ajasta seuraili mitä naapuripöydässä tapahtui.Siitä huomautin, ja sainkin kuulla olevani aivan älyttömän mustasukkainen jota hän ei siedä.Muutin omaan asuntoon ja kuukauden päästä mies otti yhteyttä katuvaisena ja päätimme vielä yrittää.Lähdimme matkalle ja sain taas syytteet mustasukkaisuudestani em asioista.Nyt olemme lopullisesti eronneet.
Ihan samassa tilanteessa olin. Melkein kaksi vuotta seilattiin eres takaasi neliän yhteesen vuoren jälkeen, välillä muutettiin jopa yhteen ja taas erottiin. Eron aikana meillä oli myös näitä "ihania näkemisiä", mutta ei se koskaan ollut alku huuman haihduttua yhtään erilaista. Samaan ajauduttiin joka kerta, tai ainakin minä ajauduin tunteitteni kanssa (olin se joka halusi eroa).
Sanoisin että ei se siitä tule muuttumaan eikä yhtehen paluu ole tulossa, mutta toisaalta en teitä tunne enkä tunteistanne tierä. Oma kokemukseni vain kertoo näin.