Exä jätti mieheen liian syvät haavat..

Todellakin haluan olla poikaystäväni kanssa, vaikka sitten koko loppuelämäni. Ajatus siitä ei tunnu mitenkään harmittavalta, eikä muut miehet kiinnosta tippaakaan!
Mutta oi miten sitä jaksaa olla toisen lähellä, kun tuntuu että omia tunteita pitää piilottaa ja pantata, eikä voi näyttää olevansa niin niin täysin rakastunut, että oksat pois :) Haluaahan sitä tuntea olevansa itsekin rakastettu, mutta kun poikaystäväni varta vasten varoo uppoutumasta muhun liikaa, niin niin.. koen sen kyllä pienenä loukkauksena. Eikä siinä itsekään pysty olemaan niin vallan rakastunut oma itsensä ja toimimaan niin ihanasti aina.
Meillä on ollut rankka viikko, keskustellen puhelimessa jne. Ei olla nähty muutamaan viikkoon, ja vkonloppuna taas toivottavasti nähdään (eri paikkakunnilla asutaan), oisko jotain vinkkejä siihen, mitä kivaa yhteistä tekemistä keksin meille osoittaakseni välittämiseni.?

RakastanRakastanRakastan kirjoitti:

Todellakin haluan olla poikaystäväni kanssa, vaikka sitten koko loppuelämäni. Ajatus siitä ei tunnu mitenkään harmittavalta, eikä muut miehet kiinnosta tippaakaan!
Mutta oi miten sitä jaksaa olla toisen lähellä, kun tuntuu että omia tunteita pitää piilottaa ja pantata, eikä voi näyttää olevansa niin niin täysin rakastunut, että oksat pois :) Haluaahan sitä tuntea olevansa itsekin rakastettu, mutta kun poikaystäväni varta vasten varoo uppoutumasta muhun liikaa, niin niin.. koen sen kyllä pienenä loukkauksena. Eikä siinä itsekään pysty olemaan niin vallan rakastunut oma itsensä ja toimimaan niin ihanasti aina.
Meillä on ollut rankka viikko, keskustellen puhelimessa jne. Ei olla nähty muutamaan viikkoon, ja vkonloppuna taas toivottavasti nähdään (eri paikkakunnilla asutaan), oisko jotain vinkkejä siihen, mitä kivaa yhteistä tekemistä keksin meille osoittaakseni välittämiseni.?

Itse olen ihan samanlaisessa tilanteessa ja aivan samat asiat painaa mieltä. Ei tässäkään ole täysin päästy asian yli, mutta yhdessä vaiheessa meillä oli kova keskustelu asiasta. Kerroin hänelle, ettei hän joutunut loukatuksi sen vuoksi, että uskalsi luottaa ja rakastaa vaan aiva muista syistä. Ja paljon muutakin. Se tuntui ainakin vähän auttavan ja nyt kun olen osoittanut, ettei hänen tarvitse pelätä, että jätän ja lähden heti ensimmäisen alamäen tultua , on tilanne mennyt jo vähän parempaan suuntaan.

Ajan kanssahan tuo luottamus rakentuu. Ymmärrystä ja tukea tarvitaan todella paljon. Silti kuitenkin sekä mies että minä tyytyväisiä siihen, etten silti jäänyt vain ymmärtämään vaan annoin hellän potkaisun takamukselle. Siinä tilassa ihminen on niin rikki, ettei muista enää niitä positiivisia asioita, joita rakastamisesta ja luottamisesta tulee, osoita sinä hänelle myös ne hyvät puolet. Oli se sitten kenen kanssa tahansa, on ihmisen silti jatkettava elämää. Kukaan, joka on satuttanut niin pahasti, ei ole elämän hukkaan heittämisen arvoinen.

........... kirjoitti:

Itse olen ihan samanlaisessa tilanteessa ja aivan samat asiat painaa mieltä. Ei tässäkään ole täysin päästy asian yli, mutta yhdessä vaiheessa meillä oli kova keskustelu asiasta. Kerroin hänelle, ettei hän joutunut loukatuksi sen vuoksi, että uskalsi luottaa ja rakastaa vaan aiva muista syistä. Ja paljon muutakin. Se tuntui ainakin vähän auttavan ja nyt kun olen osoittanut, ettei hänen tarvitse pelätä, että jätän ja lähden heti ensimmäisen alamäen tultua , on tilanne mennyt jo vähän parempaan suuntaan.

Ajan kanssahan tuo luottamus rakentuu. Ymmärrystä ja tukea tarvitaan todella paljon. Silti kuitenkin sekä mies että minä tyytyväisiä siihen, etten silti jäänyt vain ymmärtämään vaan annoin hellän potkaisun takamukselle. Siinä tilassa ihminen on niin rikki, ettei muista enää niitä positiivisia asioita, joita rakastamisesta ja luottamisesta tulee, osoita sinä hänelle myös ne hyvät puolet. Oli se sitten kenen kanssa tahansa, on ihmisen silti jatkettava elämää. Kukaan, joka on satuttanut niin pahasti, ei ole elämän hukkaan heittämisen arvoinen.

Viestisi antaa kyllä ajattelemisen aihetta. Varsinkin tuo viimenen lause "kukaan , joka on satuttanut niin pahasti, ei ole elämän hukkaan heittämisen arvoinen". Tämän kun saisin vielä mieheni mieleen :)

Minua on petetty monen miehen taholta ja monta kertaa. Luottamus vaikeaa, mutta se löytyi sittenkin, kun Se Oikea osui kohdalle. Hän tekee aina kaikkensa ollakseen luottamukseni arvoinen, ja sitä hän todella on. HÄn vain on sellainen. Ole siis sinäkin ap luottamuksen arvoinen miehellesi!