Kertokaa rehellisiä mielipiteitä siitä, kannattaako lapsia ylipäätänsä hankkia?? Sitähän ei osaa kaivata sellaista mistä ei mitään tiedä, joten onko vanhemmuus niin mahtava asia, että sen eteen kannattaa "uhrata". Tarkoitan uhraamisella lähinnä sitä, että sitten sitä on koko loppuelämän tosi iso vastuu ja huoli ja lisäksi joutuu tietenkin tinkimään omista harrastuksista, vapaa-ajasta, kavereista, parisuhteesta, lomista, myöhäisistä sunnuntaiaamuista ja ylipäätänsä vapaudestaan.
Kunpa tietäis että haluaisko vaiko eikö...
Kunpa tietäis että haluaisko vaiko eikö...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos mietit noin, että KANNATTAAKO LAPSIA HANKKIA, niin se jo kuulostaa siltä, ettei sinun ehkä ainakaan kannata. Me ei ehditty miettimään kannattamista, kun ehkäisy petti. Kun ekaa lasta piteli sylissään, tiesi tän elämän tarkoituksen. Ei hienompaa tunnetta voi olla. Siksi niitä haluttiin vielä kaksi lisää eikä ole kaduttanut kertaakaan. Isommista on jo paljon apua pienimmän hoidossa, ja viikonloppuisin antavat meidän vanhempien nukkua pitkään, kun katselevat lastenohjelmia. Jotenkin pysyy elämässä paremmin kiinni, kun seuraa omien lasten kasvamista. Sitä on vaikea selittää, mutta ehkä joskus ymmärrät. Terveisin maailman ihanimpien lasten tyytyväinen äiti!
Niin se on totta että ilman kokemusta ei välttämättä äitiyttä tunne, mutta kai olet lapsia nähnyt..eli tiedät hiukan millaisia ovat.
Oma lapsi tuntuu erilaiselta toki koska hänen kanssaan viettää paljon aikaansa.
Mutta tosiaankin on aikuisia jotka eivät koskaan halua lapsia ja toiset taas toisin....hyvä että nykyään osataan hiukan! jo tuntea itseään ja osataan tehdä suuria päätöksiä ....työ, harrastukset vai lapsi, vaikka todellisuudessa nämä voivat kulkea käsikädessä....
Pst. olethan sinäkin ollut lapsi :)
tämä on juuri tätä valinnanvapautta, toiset todellakin rakastavat lastenhoitoa kotona olemista jne. jne. ja toiset ulkona olemisesta, harrastuksistansa..mutta kuitenkaan nämä eivät eroa mitenkään "omalla tavallaan" ..samat päivän asiat toistuvat :)
Uskon että on lapsia tai ei vastuuta on elämässä aina mukana.
Se on tietysti jokaisen oma asia hankkiiko vai ei.Meille se asia oli ihan selvä ja kun vuoden yritimme ensimmäistä lasta meinasi tulla paniikki,että eikö niitä tulekkaan, ja kun tuli hetki jolloin sain tietää olevani raskaana, niin aika kovasti järkytti ne fiilikset, mitkä siitä tuli välillä oli niin maassa kun vain voi ja hetken päästä leijui pilvissä. Vauva kun syntyi se oli aivan käsittämätön tunne, meidän pieni oma vauva. Niimpä näitä "vauvoja" on siunaantunut meille 5 . Kyllä vanhemmuus on jotain niin mahtavaa, että ei se tunnu miltään uhraukselta.Varmasti jokaisella vanhemmalla on joskus se tunne, että ei jaksa, mutta äkkiä se tunne menee ohi. Kannattaa harkita tarkkaan, koska sitä vastuuta ei voi sysätä toiselle tsemppiä
Itselläni on 2 lasta ja siinä käy juuri noin kuin kuvasit: vapaus menee, huolia ja murheita tulee. Silti en kadu, päinvastoin. Lapset ovat käsittämättömän hauskoja veijareita ja hankkisin lisää, jos vain olisi sopiva vaimo.
elämäsi pahinta virhettä!
Lasten hankinta on suuri erehdys
ja pallo jalassa lopun ikää!
Maailma ei tarvitse enempää ihmisiä!
Sitten kun lapsen haluaa, ei sitä tarvitse miettiä että haluaako vai ei, onko kypsä vastuuseen vai ei. Sinänsä hyvä ajatella ja miettiä tuota kaikkea, osoittaa sen että ymmärtää miten isosta vastuusta on kyse, koko elämän mittaisesta asiasta.
Minusta sinä olet jo itse antanut itsellesi vastauksen: juuri nyt lapsi ei ole ajankohtainen, mutta joskus myöhemmin, ehkä. Sillä kuten sanoin: sitten kun olet valmis vanhemmaksi, ei asiaa tarvitse miettiä. Jostain vain tulee itsestäänselvänä tieto, varmuus, että nyt asia on ajankohtinen, nyt haluaisin saada lapsen..
Oma tuntemukseni lastenteosta on aika negatiivinen, olenhan koko elämäni saanut kuulla olevani ei-toivottu ja vahinko, isäni oli väkivaltainen ja alkoholisti, kummatkin vanhempani (myös isovanhempani) toitottivat minulle pienestä pitäen että lapsia ei kannata tehdä, niistä ei ole kuin riesaa ja murhetta, puhumattakaan hirveistä kivuista ja tuskista joita minä aiheutin äidilleni syntymällä tähän maailmaan.
Minä PELKÄÄN lapsia, ja niiden tekemistä. Pelkään odotusaikaa, pelkään synnyttämistä, pelkään ettei minulle tule vauvakuumetta, pelkään etten jaksa, pelkään että olisin huono äiti. Ovathan vauvat tosi söpöjä ja sydämessäni sitä ajatusta omasta lapsesta hellin.
En siis ole itsekäs sinkku vaan rankan propagandan uhri. Ehkä joskus. Tai sitten ei.
Toi asia sun täytyy ratkaista ihan itse/kumppanisi kanssa. Toiset haluaa lapsia, toiset ei. Ne jotka lapsia haluavat ja joilla lapsia on, tottakai sanovat että kannattaa hankkia lapsia. Toiset taas ovat "ikisinkkuja" jotka eivät koskaan hanki lapsia ja suosittelevat samaa muillekkin.