Elämäni tuntuu toistavan samaa kaavaa. Työstän uutta elämääni päässäni pari viikkoa ja teen ratkaisun. Hän on se mies, elämäni mies, hän, jota olen aina odottanut. Kaikki tuntuu olevan pienistä virheistä huolimatta täydellistä. Nyt siitä on puoli vuotta. Huomaan, että kaikki ei ollutkaan niin kuin kuvittelin. Hoen itselleni rakastavani, mutta tuntuu siltä, että uskottelen vain itselleni niin loppujen lopuksi. Sisälläni kuohuaa, ahdistaa, pelkään itseäni... teinkö taas väärän ratkaisun? Mikä hemmetti tässä päässä on?
Rakastamisen uskottelusta
Eksyksissä
5694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yrität liikaa, rentoudu!
En voi rentoutua, koska pelkään pettäväni itseäni. Kiitos kuitenkin neuvosta! Tiedän, että olet oikeassa, mutta tunteet ja järki on 98/2 suhteessa tässä päässä AINA ja siinähän se vika onkin.
Joskus on vaikeaa antaa itsensä vain olla, ja etenkin jos itselläsi on alitajuinen kontrollin menettämispelko? En sano että olisi....itselläni oli, ja on edelleen jossain määrin, niinpä olen ollut useastikin kaltaisessasi tilanteessa...useasti jopa samassa suhteessa.
Yksi miten se ilmenee, on jatkuva analysointi ja asioiden "järkeistäminen" ja kontrollipuoli lähinnä taas esim. siinä etten koskaan ole humalassa (ei tosin liity suhteeseen vaan itsekontrolliin), eli harvoin ja aina kohtuudella, en edes pysty juomaan "pään tyhjentäviä" kännejä, muuten ehdottaisin sitä sinulle, kuten itselleni on ehdotettu.
Kaikkea ei voi yksinkertaisesti elää järjellä, eikä etenkään suhdetta. Itse olen tilanteessa päässyt siihen tulokseen, että järki 70 ja tunteet 30.
Liika miettiminen miten asioiden "pitäisi" olla ja miltä "pitäisi" tuntua, vaikuttaa paljon, siitä itse huomasin itsessäni kontrollin menettämisen pelon, kun lähdin miettimään että voisin kyllä tuntea, mutta miksi en, ja vastauksena, että tunteet eivät toimi kontrollin alla.
Joskus kannattaisi vain tuntea ja sitten vasta järkeillä.
Tuntea miltä hänen kanssa oleminen tuntuu ja antaa sille tuntemiselle aikaa.
Minulle tulee joskus sellainen tunne, että onko hän sittenkään se kenen kanssa haluan olla. Pelottaa ja ahdistaa.
Mutta loppujen lopuksi, kun hän katsoo minua, tiedän, että hänen kanssaan haluan olla. Tässä hetkessä.
rakkauden ensihuuma haihtuu? Huomataan, ettei mies olekaan mikään jumalainen taruolento vaan ihan tavallinen (mutta mukava) mies. Oletko rakastunut vain rakastumisen tunteeseen?
Ota huomioon, ettet vain sinä tee ratkaisuja suhteessanne. Siihen tarvitaan toinenkin osapuoli ja hän saattaa pohtia aivan samoja asioita omalta kannaltaan.