Mainittakoon näin alkuun että vaikken syntyperäinen suomalainen olekaan (kaksoiskansalaisuus löytyy), niin olen viettänyt suuren osan elämästäni Suomessa (mm. osa koulsuat & opiskelusta). Luulen tai ainakin toivon sen tuoneen minulle hieman perspektiiviä täällä käytävään keskusteluun, joka ikävän usein tuntuu painottuvan suomalaisten miesten ja naisten toistensa panetteluun.
Itse koen että vieraita kulttuureja on mahdotonta ymmärtää ja arvostaa ellei ensin anna arvoa omalle kulttuuriperinnölleen. Olen katolisesta perheestä (nykyisin ateisti) ja vietän tavalla tai toisella katolisia juhlapyhiä sekä synnyinmaani pyhiä. Kieltämättä kun kyseessä on (pieni) länsi-eurooppalainen maa nin ei tarvitse niin kauheasti täällä tinkiä tavoista:)
On totta että Suomessa ei ehkä aina olla tarpeeksi suvaitsevaisia, mutta minkä ihmeen takia omaa kulttuuria ei osata oikein arvostaa? Sillon kun serustelin supisuomalaisen naisen kanssa niin kyllä kaikki suomalaiset perinteet on tullu vietettyä eikä minun tarvinnut tinkiä omistani. On tietysti aina yksilön valinta miten toimii, mutta mielestäni esim. länsimaisen naisen hunnuttautuminen tai käytöksen muutos miehen sukulaisten vierailun vuoksi on täysin käsittämätöntä. Aivan yhtä lailla ihmettelen "postimyyntivaimoja", joita muuten on paljon muuaalla kuin suomessakin. Miten tasa-arvoisessa maassa voi vallita käsitys että mennään miehen kulttuurin käytäntöjen mukaan.
Kaksoiskansalaisuudesta huolimatta en oikein pidä itseäni suomalaisena, mutta kyllä tästä kulttuurista kannattaa olla ylpeä!
Miten tämä liittyy multikulti suhteisiin? Olkaa sellaisia kuin olette ja kunnioittakaa myös omaa kulttuurianne! Vaikka se ei aina olekaan olekaan helppoa, itse seurustelen nykyään (suomessa asuvan) ranskalaisen kanssa vaikka je pense que toys les politiciens francais sont idiotes;)
Itse koen että vieraita kulttuureja on mahdotonta ymmärtää ja arvostaa ellei ensin anna arvoa omalle kulttuuriperinnölleen. Olen katolisesta perheestä (nykyisin ateisti) ja vietän tavalla tai toisella katolisia juhlapyhiä sekä synnyinmaani pyhiä. Kieltämättä kun kyseessä on (pieni) länsi-eurooppalainen maa nin ei tarvitse niin kauheasti täällä tinkiä tavoista:)
On totta että Suomessa ei ehkä aina olla tarpeeksi suvaitsevaisia, mutta minkä ihmeen takia omaa kulttuuria ei osata oikein arvostaa? Sillon kun serustelin supisuomalaisen naisen kanssa niin kyllä kaikki suomalaiset perinteet on tullu vietettyä eikä minun tarvinnut tinkiä omistani. On tietysti aina yksilön valinta miten toimii, mutta mielestäni esim. länsimaisen naisen hunnuttautuminen tai käytöksen muutos miehen sukulaisten vierailun vuoksi on täysin käsittämätöntä. Aivan yhtä lailla ihmettelen "postimyyntivaimoja", joita muuten on paljon muuaalla kuin suomessakin. Miten tasa-arvoisessa maassa voi vallita käsitys että mennään miehen kulttuurin käytäntöjen mukaan.
Kaksoiskansalaisuudesta huolimatta en oikein pidä itseäni suomalaisena, mutta kyllä tästä kulttuurista kannattaa olla ylpeä!
Miten tämä liittyy multikulti suhteisiin? Olkaa sellaisia kuin olette ja kunnioittakaa myös omaa kulttuurianne! Vaikka se ei aina olekaan olekaan helppoa, itse seurustelen nykyään (suomessa asuvan) ranskalaisen kanssa vaikka je pense que toys les politiciens francais sont idiotes;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin...minä ainakin olen ylpeä omasta kotimaastani SUOMESTA, sen kulttuurista, tavoista ja ihmisten identiteestistä.
Suomalaisista suurin osa hyviä ja hyväksyviä tyyppejä, vaikka ei sitä jenkkipaaska smaltalkkia puhutakkaan, kysytään vaan; "mitäs jätkä?" "paskaaks tässä" se on SUOMALAISUUTTA! Tyhjänpäiväiset kyselyt sikseen, jos ei ole oikeasti kiinnostunut siitä miten toinen voi!
Miksi ihmeessä suomalaisten pitäisi olla kuin epanjalaisten tai afrikkalaisten jne. luonteeltaan tai tavoiltaan tai vaikka pukeutumiseltaan???
Oishan se aika tylsää jos me kaikki maailman ihmiset käyttäydyttäis, ajateltais ja toimittais samalla tavalla!!! EIPÄ OIS PALJON KESKUSTELTAVAA!
Kovin oli samansuuntaisia ajtuksia kuin omanikin. Kirjoitin joskus tälle palstalle jutun oman kulttuurin arvostamisesta. Silloin muutama muslimiksi kääntynyt nainen piti minua suvaitsemattomana.
Samoin kuin hämmästellessäni, miksi puolisoiden tulisi tehdä erilaisesta taustasta huolimatta asioita samalla tavalla puolisonsa kanssa. Se olisi kumppanin arvostamista, joka ei minulta kuulemma onnistu.
miten tuo menee...toisen pitää muuttaa identiteettiään sen vuoksi että kunnioittaa puolisoaan?
Miten sen toisen puoliskon sitten pitää toimia...muuttaako sekin identiteettiään?
Eiköhän se pitäis hyväksyä toinen "karvoineen villoineen". Eikä ketään saa ruveta muokkaamaan oman toivomusten mukaiseksi...silloinhan se ihminen ei ole ollutkaan se ihanne puoliso jos pitää vielä muutella???
Olen itse ollut naimisissa jo kohta 12 v muslimi miehen kanssa. Oman kulttuurin ja identiteetin arvostaminen on tärkeää varsinkin kun on lapsia joita kasvatetaan yhdessä meillä on onneksi löytynyt sellainen kultainen keskitie eli lyhyesti siis ei hypitä toisen varpaille (ainakaan hirveästi) niin kaikki sujuu.
En todellakaan ymmärrä mitä suvaitsematonta on oman kulttuurinsa arvostamisessa. Mielestäni on paljon suvaitsemattomampaa hylätä omat perinteensä, etenkin jos vielä asuu suomalisessa yhteiskunnassa joka mielestäni on huomattavasti suvaitsevaisempi kuin esim. yksikään arabiyhteiskunta.
Tietysti on hyvä tehdä molempiin kulttuureihin kuuluvia asioista yhdessä, mutta vaikkapa hunnuttautuminen (synnyinmaassani kielletty useissa julkishallinnon rakennuksissa) ei mielestäni kuulu mitenkän tänne. En itsekään juonut kaljaa Saudeissa taikka mussuttanut purkkaa ramadanin aikaan, vaikka siinä tietty oli mukana mysös annos itsesuojeluvaistoa;)
Jos se on kumppanin arvostamista että tehdään kaikki niinkuin hän haluaa, niin eikö se ole samalla oman syntyperänsä, perheensä ja kulttuurinsa väheksymistä? Niinkuin kirjoitin niin vietin esim. suomalaisia juhlapyhiö exäni ja tämän perheen kanssa ihan suomalasella tvalla, mutta vastineeksi odotin että häntäkin kiinnosti omat perinteeni. Ainoa asia mistä voisi ehkä tulla hieman kiistaa on jos esim nykyisen kanssa pitäisi perhe perustaa ja meittiä lastenkasvatuksen uskonnollisia puolia, ranskalaiset tosin nyt eivät yleensä kauheasti katolisesta kasvatuksesta vouhota joka olisi minulle nykyisenä ateistina hieman vaikeaa. Sen sijaan vietän edelleen katolisia juhlapyhiä perinteen ja kulttuurin vuoksi.
Minusta tässä ei niinkään ole kysymys oman kulttuurin hylkäämisestä vaan sen hukkaamisesta. Vieras usein viehättää monella tapaa, on eksoottista. Siinä humussa ei huomata, että itsensä voi hukata. Se lienee paljolti itsetunnosta riippuva asia.
Minusta hunnuttaminen kuuluu kyllä tännekin, jos sen joku on sisäistänyt. Ei kai se paikasta ole kiinni? Hunnuttaminen ei ole meitä tai meidän kulttuuria kohtaan minkänlainen halventava juttu. Hunnuttautuminen on ihan ok, jos se tapahtuu omasta halusta ja uskonnon sisäistämisen kautta. Kukapa voi sanoa toisesta ihmisestä ihan vain ulkoisten merkkien perusteella onko syy oma usko vai puolison usko? Minulla ei ainakaan ole sellaista kykyä. En myöskään voi kuvitella, että pentuna pyhäkoulua yms. sellaisia rientoja hieman harrastaneena, olisin vaihtanut uskontoni. En edes yrittänyt kun ei tuntunut tarpeelliselta itseni takia. Eikä meillä edes sellaista kukaan vaatinutkaan.
Kaljan juonti paikassa, jossa se on laitonta on lainvastaista, olipa kyse sitten maallisesta tai maassa voimassa olevasta uskontoon perustuvasta laista. Se on maan lakien halveeraamista.
Minä kyllä olen mussuttanut purkkaa ja syönyt ramadanin aikaan eikä se ole aiheuttanut muslimeissa minkäänlaista reaktiota suuntaan tai toiseen. Kysehän ei ollut minun paastostani. Eikä kukaan odottanut minun siinä hetkessä muslimiksi heittäytyvän. En toki mennyt hartauttaharjoittavien eteen. Oma kokemukseni on, että pitäytymällä omassa uskossani ja olemalla arvostelematta toisten uskoa,sain vain arvostusta.
"Jos se on kumppanin arvostamista että tehdään kaikki niinkuin hän haluaa, niin eikö se ole samalla oman syntyperänsä, perheensä ja kulttuurinsa väheksymistä? " Ennen kaikkea siinä on kyse siitä, ettei arvosta itseään. Siis kiertyykö juttu taas siihen huonoon itsetuntoon:)
mielestäni on se, että antaa toisen pitää oman kulttuurinsa tavat.
Eikö sitä hukkaa oman identiteettinsä jos pakotetaan unohtamaan oman maansa kulttuuri ja tavat? Samalla menettää omat juurensa.
Silloin et ole entisesi. Ja taitaa mennä aika kauan ennenkuin olet omaksunut ja sisäistänyt toisen kulttuurin itseesi kokonaan. Vai voiko sitä ylipäätäänkään täysin muuttua toiseksi? Enpä usko...
"Eikö sitä hukkaa oman identiteettinsä jos pakotetaan unohtamaan oman maansa kulttuuri ja tavat? Samalla menettää omat juurensa. - voi sen hukata ilman pakottamistakin, mutta mihkäs ne juuret häviäis? Unohtaa ne toki voi. Pakottamisella toisen muuttaminen ei myöskään voi onnistua muuta kuin pinnallisesti. Ja pahoinvointia siitä vaan seuraa.
Kukapa meistä samanlaisena pysyisi koko ikänsä. Eiköhän me muututa koko ajan sen mukaan millasta se elämä ja kokemukset itse kullakin sattuu olemaan. Ei siltä muuttumiselta voi välttyä, se on koko elämän pituinen prosessi. Sitäkin tuossa juuri yritin edellä saada sanotuksi, mutta ilmeisen kehnosti, että yritys omaksua "toinen kulttuuri kokonaan", vie turmioon. Enpä usko minäkään sen aidosti olevan mahdollista, mutta miten lie...
"Kukapa meistä samanlaisena pysyisi koko ikänsä. Eiköhän me muututa koko ajan sen mukaan millasta se elämä ja kokemukset itse kullakin sattuu olemaan."
Itse henk.koht uskon siihen että esivanhempani eivät tulleet tähän maahan Suomi sattumalta, vaan etsimään rauhaa ja hyvää kalastus/metsästysmaata, jolla sitten pikkunaskiaiset elättää.
Uskon, että suurimmalla osalla maahanmuuttajista motiivit omat samat. Nyt vaan sattuu olemaan niin, että olimme täällä vuosisatoja/tuhansia aikaisemmin.
Sitähän kaikki parisuhteet ovat ja varsinkin nämä kahden(tai useamman) kulttuurin suhteet. Me olemme ainakin luoneet oman perhekulttuurin, joka sopii meidän perheelle.
Jo Suomessa asuessamme vietimme joulut ja eidit, pääsiäiset ym. juhlat molempien kulttuurin mukaan. Koska emme kummatkaan ole kovinkaan uskonnollisia, tämä on onnistunut hyvin ja lapset saavat kasvaa suomalaisen ja tunisialaisen kulttuurin suloisessa sekamelskassa.
Nyt asuessamme täällä Tunisiassa, ovat naapurissa asuvat lastemme serkut perehdytetty joulupukkiin ja juuri lähetimme Korvatunturille 6 kpl kirjeitä. Joulukalenterit ovat kaikille tulossa ja varmaankin aattona meillä on taas, kuten viime vuonnakin, kaikki sulassa sovussa nauttimassa pöydän antimia :)
Jokaisessa parisuhteessa sovelletaan omia periaatteita ja se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle, mutta jos ei arvosta omaa kulttuuriaan ei voi arvostaa toistakaan kulttuuria. Eivät ne sulje pois toisiaan.