Onko ehdolla ja velvollisuudella paljonkaan eroa keskenänsä.
Jos sanelee toiselle ehdot, eikö ole sama, jos sanelisi toiselle velvollisuudet?
Jos minä sanelisin jollekin ehdot, että vaikkapa Einarin täytyisi käydä haistattelemassa Martille paskat, koska muuten ei pääsisi sillan yli kävelemään toiselle puolelle. Niin jos Einari olisi tyhmä, niin kuin me ihmiset olemme tyhmiä, niin silloinhan Einari todella kävisi haistattelemassa Martille paskat.
Ja Einari pääsisi ehkä sillan yli.
Sitten tämä Einari kertoisi kaikille muille, että kaikkien, jotka tahtovat päästä sillan yli, täytyy käydä haistattelemassa paskat Martille. Se on velvollisuus. M135 käskee.
- Kaikki kävisivät haistattelemassa Martille paskat.
Mutta kuka on tajunnut sen, että minä jo alunperin syötin Einarille puuteria tuosta sillan yli pääsystä. Ihan kun muka minä määräisin tuosta Martin itsensä tekemästä sillasta jonka Martti oli tehnyt kaikkien käyttöön.
Noh, liittyikö tuo esimerkki nyt sitten aiheeseen ...
- Mitä eroa on ehdoilla ja velvollisuudella? - Itse en näe ehtojen antamisessa, ja velvollisuuden antamisessa juurikaan mitään eroa.
Se, kenelle annetaan ehdot, tai velvollisuus, jota ei itse tunne itsellensä omasta itsestä noita velvollisuuksia, niin tuolle nuo molemmat maistuvat puulta, esitettiin ne sitten ehtoina tai velvollisuuksina.
Toinen asettaa ehdot, tai velvollisuudet, ja toinen tekee. "Onks se sit reiluu?".
Mutta kuka ja ketkä sanelevat velvollisuuksia ja ehtoja toisille, niin juuri ne, ketkä tahtovat hyötyä toisten kustannuksella.
"Kandee ehket tsekata, et kuka sua oikein käskee",
"Vai käskeeks sua kukaan",
"Eiks sua tosiaan kukaan käske",
"Entä jos joku sua käskee",
"Onks se sit reilu tyyppi".
Jos sanelee toiselle ehdot, eikö ole sama, jos sanelisi toiselle velvollisuudet?
Jos minä sanelisin jollekin ehdot, että vaikkapa Einarin täytyisi käydä haistattelemassa Martille paskat, koska muuten ei pääsisi sillan yli kävelemään toiselle puolelle. Niin jos Einari olisi tyhmä, niin kuin me ihmiset olemme tyhmiä, niin silloinhan Einari todella kävisi haistattelemassa Martille paskat.
Ja Einari pääsisi ehkä sillan yli.
Sitten tämä Einari kertoisi kaikille muille, että kaikkien, jotka tahtovat päästä sillan yli, täytyy käydä haistattelemassa paskat Martille. Se on velvollisuus. M135 käskee.
- Kaikki kävisivät haistattelemassa Martille paskat.
Mutta kuka on tajunnut sen, että minä jo alunperin syötin Einarille puuteria tuosta sillan yli pääsystä. Ihan kun muka minä määräisin tuosta Martin itsensä tekemästä sillasta jonka Martti oli tehnyt kaikkien käyttöön.
Noh, liittyikö tuo esimerkki nyt sitten aiheeseen ...
- Mitä eroa on ehdoilla ja velvollisuudella? - Itse en näe ehtojen antamisessa, ja velvollisuuden antamisessa juurikaan mitään eroa.
Se, kenelle annetaan ehdot, tai velvollisuus, jota ei itse tunne itsellensä omasta itsestä noita velvollisuuksia, niin tuolle nuo molemmat maistuvat puulta, esitettiin ne sitten ehtoina tai velvollisuuksina.
Toinen asettaa ehdot, tai velvollisuudet, ja toinen tekee. "Onks se sit reiluu?".
Mutta kuka ja ketkä sanelevat velvollisuuksia ja ehtoja toisille, niin juuri ne, ketkä tahtovat hyötyä toisten kustannuksella.
"Kandee ehket tsekata, et kuka sua oikein käskee",
"Vai käskeeks sua kukaan",
"Eiks sua tosiaan kukaan käske",
"Entä jos joku sua käskee",
"Onks se sit reilu tyyppi".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehtoon liittyy jatkotapahtuma, joka joko toteutuu tai ei toteudu tietyn asian suorittamisen seurauksena.
Esim. Lapsille luvataan jäätelöä, jos he käyttäytyvät kiltisti vanhempien poissaollessa -> ehto.
Kilttiä käytöstä tuskin voidaan kuitenkaan pitää lapsen velvollisuutena. Sen sijaan lapsen velvollisuutena voi olla esim. oman huoneen siisteydestä huolehtiminen.
Tuo mainitsemasi esimerkki ei oikein toimi, koska sillan ylittäminen ei varmaankaan ole kenenkään velvollisuus. Yleisesti ottaen sanoisin, että velvollisuutta ei niinkään anneta, vaan se on olemassa tiettynä oletusarvona (kenties yhteiskunnan tai moraalin sanelemana). Vaikka tuo esimerkkini lapsen velvollisuudesta viittaakin "annettuun velvollisuuteen", niin lähtökohtaisesti voitasiin kuitenkin olettaa, että jokaisen ihmisen tulee itse huolehtia itsestään. Lapselle nuo velvollisuudet vain opetetaan yleensä ehtojen kautta.
Sekavaa, mutta itsepähän kysyit. Omasta mielestäni ehdossa ja velvollisuudessa on niin itsestäänselvä ero, että vaikea edes selittää asiaa.
ehtonsa.
Esim. jos haluat syödä, sinun täytyy joko laittaa ruokaa, mennä ravintolaan tai jonnekin muualle syömään, missä joku on laittanut ruokaa. Jollakin tapaa joudut maksamaan tuosta ruoasta. Joskus toki joku voi tarjota sinulle ruoat, mutta vastineeksi sinä tarjoat hänelle jonakin toisena ajankohtana jotakin, jos haluat suhteen jatkuvan.
Velvollisuus liittyy vastuuseen ja valtaan. Jokaisella on valtaa joissakin asioissa, mutta valta tuo mukanaan vastuun ja velvollisuudet. Esim. jos sinulla on lapsia, olet velvoitettu hoitamaan heitä, mikä puolestaan vaatii sitä, että käytät heihin valtaasi. Mikäli et niin tee, he käyttävät valtaansa sinuun. Kumpi oikeastaan on tässä tapauksessa "parempi" asia: valta vai velvollisuus? Se on monelle vanhemmalle kiperä paikka tuo vallankäyttö.
Ihminen voi vain valita sen, minkä tai kenenkä antaa sanella itselleen ehdot ja velvollisuudet. Jotkut valinnoista ovat pakollisia (kuten syöminen), jotkut vapaaehtoisia. Ei voi kuitenkaan valita jotakin ilman sen tuomia ehtoja ja velvollisuuksia, vaikka monet niin haluaisivatkin "vapauden" nimissä tehdä.
Olipa hyvin ja tyhjentävästi selitetty. Jollain sentään toimii aivot tähän aikaa yöstä :) Mun pitää kai lähteä lataamaan.
Eikö ehtojen saneleminen ja velvollisuuksien saneleminen ole hyvin samantapainen asia?
- Jos, vaikka, kuka tahansa, sanelee ehdot, kuinka toimia, että saamme kaikki elää rauhassa yhteiskunnassa, niin eikö tuo lähene hyvin paljon ihmisen velvollisuuksia.
Esimerkiksi laki sanoo. Jos varastat, joudut vankilaan.
Eikö saman voisi sanoa myös:
Sillä ehdolla, että et varasta, saat olla vapaana.
No.
- Noin ajattelemme yleisesti. Eli "Sillä ehdolla, että et varasta, saat olla vapaana".
Eli yleisesti ihminen ajattelee näin: Tekisipä mieli varastaa, mutta hitto kun saatan joutua vankilaan.
Mutta entä jos pitäisikin ajatella näin.
Että. Sillä ehdolla, että et varasta, saamme nauttia kaikki vapaasta ilmapiiristä.
Silloin ajattelemme näin: Tekisipä mieli varastaa tuo, mutta silloin rikkoisin harmonisen ilmapiirin ja olisin kaikille harmiksi, myös itselleni, jätänpä tekemättä, ja nautin tästä hyvästä ilmapiiristä.
Mielestäni ehtojen saneleminen ja velvollisuuksien saneleminen on hyvin lähellä toisiaan.
Ehdoilla yritämme vaikuttaa toisen sisäiseen velvollisuudentuntoon, jos näin voisi kenties sanoa.
Mutta entäpä jos ehtojen/velvollisuuden antaja tahtoo hyötyä itselleen toisen kustannuksella? (Eikös tämä ole väärin tehty silloin?)
Esim. Ehto.
Jos minä sanoisin vaimolleni, että "Sinun on täytynyt tehdä minulle ruoka aina valmiiksi, kun olen tullut töistä" - "Muuten en jaksa katsella sinua".
- Niin enkö minä tuolloin väärämielisenä tahtoisi määritellä naiselle naisen velvollisuuksia?
Koska se, että nainen iloisesti ottaisi vastaan tuon, merkitsisi sitä, että nainen olisi ottanut tuon asian sisäisesti omaksi velvollisuudekseen.
- Jos nainen ottaisi velvollisuudekseen tehdä ruokaa aina tiettyyn kellon aikaan, niin tuo velvollisuus ei olisi tullut alunperin naisen itsensä sisältä, vaan ulkopuolelta. Ja sellainen ei rakenna.
Usein, kun sanelemme ehdot toiselle, yritämme salakavalasti syöttää toiselle velvollisuudentuntoa jostakin asiasta. Se ei ole hyvä asia. Silloin toinen ei tee asiaa omasta sydämestään, vaan toisen käskystä, tuntien jotakin "velvollisuudentuntoa jostakin asiasta", mutta joka ei välttämättä ole oikeasti mikään velvollisuus.
Em. tapauksessa, olisi aivan oikein, jos naiseni pakkaisi kimpsunsa ja kampsunsa ja vaihtaisi maisemaa. Minä itse olisin nimittäin toiminut väärin yritellessäni määritellä naisen sisäisiä tuntemuksia, mm. velvollisuudentuntoa.
Parisuhteessa ei kannata sanella minkäänlaisia ehtoja. Pahimmillaan se estää toisen omatoimisen välittämisen ja rakkauden tunteen ja tekee siitä keinotekoista.
Mutta kun kaikki on ehdotonta, niin kaikki on aitoa.
hieno juttu. Ikävä kyllä harva pystyy sellaiseen, jos kukaan, kun puhutaan parisuhteesta. Jos puoliso käyttäytyy väärin toista kohtaan, eikä pyynnöistä huolimatta muuta käytöstään ja asennettaan, ei silloin kukaan täysijärkinen ihminen siedä loputtomiin ja ilman ehtoja tuollaista elämää. Jokainen määrittelee omat rajansa ja asettaa sillä tavoin ehtoja toisen käytökselle. Onneksi näin on, sillä ihmiset eivät todellakaan ole täydellisiä olentoja. Ainoa keino selvitä täällä elämässä kutakuinkin onnellisena on juuri rajojen ja ehtojen asettaminen toisille ihmiselle.
Laki sanoo, että jos varastat, joudut vankilaan. Itseasiassa totuus on: jos varastat ja jäät kiinni siitä, joudut vankilaan tai saat sakot. Jos ihminen automaattisesti joutuisi vankilaan varastettuaan, niin tuskinpa varkaita olisikaan. Tilaisuus tekee tietynluonteisista ihmisistä varkaan. Ehdot eivät siis tehoa varkaisiin ja muihin ihmisiin tuollaisia ehtoja ei tarvitse edes käyttää, koska heille ei muutenkaan tulisi mieleen varastaa toisen omaa.
Kaunis ajatus, että varas jättäisi varastamatta, jotta harmonia säilyisi. :)
Kenelläkään ei ole velvollisuutta elää parisuhteessa toisen asettamien ehtojen mukaan. Se on vapaaehtoista. Kun molempien asettamat ehdot ovat harmoniassa eivätkä ristiriidassa toistensa kanssa ja mikäli nuo ehdot eivät ahdista kumpaakaan, niin silloin ihminen voi elää elämäänsä onnellisena eikä toimia velvollisuudentunteen pakottamana. Ihminen haluaa silloin sitä, minkä molemmat ovat määritelleet hyväksi.
Miehillä on velvollisuuksia, ehdoitta.
"Jos minä sanelisin jollekin ehdot, että vaikkapa Einarin täytyisi käydä haistattelemassa Martille paskat, koska muuten ei pääsisi sillan yli kävelemään toiselle puolelle. Niin jos Einari olisi tyhmä, niin kuin me ihmiset olemme tyhmiä, niin silloinhan Einari todella kävisi haistattelemassa Martille paskat.
Ja Einari pääsisi ehkä sillan yli.
Sitten tämä Einari kertoisi kaikille muille, että kaikkien, jotka tahtovat päästä sillan yli, täytyy käydä haistattelemassa paskat Martille. Se on velvollisuus. M135 käskee. M135 teki siitä lain.
- Kaikki kävisivät haistattelemassa Martille paskat.
Mutta kuka on tajunnut sen, että minä jo alunperin syötin Einarille puuteria tuosta sillan yli pääsystä. Ihan kun muka minä määräisin tuosta Martin itsensä tekemästä sillasta jonka Martti oli tehnyt kaikkien käyttöön."
- Palaan aiheeseen myöhemmin.
moi, tässä on takerruttu liikaa sanalliseen ilmaisuun. Entä jos toinen kohtelemalla huonosti sanelee, että kyse on vaikutusvallasta myös? Ts. tilanteessa on sanallisen ohella selvä huomioon ottamattomuus, jolloin toisen elämisen tai hyvän ehdot eivät toteudu. Kävellään vaan yli, siis sanellaan.