Purkaan sydäntä vähän

Kaikki muutokset elämässä ovat vaikeita, vaikka lopputulos olisikin positiivinen. Se muutos on vaan läpikäytävä, myöskin siihen liittyvät tunteiden ailahtelut. Kuitenkin, kun tutustuu ennalta eroprosessiin, osallistuu eroseminaareihin, ja opiskelee miten ihmismielen kemiat toimii, niin on paljon helpompi varautua eri tunnetiloihin. Kun oikein masentaa, tietää, että huomenna on jo paremmin. Ja kun tulee takapakkia, kun jo luulee selvinneensä pahimman yli, ja putoaa taas rytinällä alas, on se helpompi työstää, kun muistaa päämääränsä.
Ja vanha viisaus sanoo: "jos uskaltaa luopua jostain vanhasta, jotain vielä parempaa voi tulla vastaan".
Onnea ja voimia sinulle, ja valoa sekä iloa tähänkin harmaaseen päivään!

Aika kova päätös, mutta suunta on kuitenki varmasti oikea. Aina on helpompaa alistua nykyiseen kuin muuttaa tulevaisuuttaan. Vaikka kaikkeen ei voikaan vaikuttaa ihminen on kuitenki pohjimmiltaan oman onnensa seppä. Maailma muuttuu kuitenkin koko ajan. ihminen voi tyytyä muutokseen tai muuttaa maailmaan mieleisekseen. Sinulla on rohkeutta, hienoa.

Eronnut olen useammankin kerran, mut en kertaakaan avioliitosta, enkä noin pitkän yhdessäolon jälkeen. Uskalla omia neuvojaan tässä siksi erityisesti korostaa.;)

Ohjeiden antajia on varmaan enemmän, kuin ohjeita. Kuuntele sydäntäs. En mä muuta osaa sanoa.

Et varmaan ole ajatustesi kanssa yksin. Se ihminen joka on ollut sulle tärkeä ja suuri osa elämääsi noinkin kauan, on varmaan myös pohtinut tulevaisuuttanne. Kenties sä voisit ajatella jotenkin, että te ootte miehesi kanssa ikäänkuin "yhdessä yksin" ts. samassa veneessä siitäkin huolimatta, mitä edessä on. Rauhallisesti eteenpäin. Ajatukset ei selkiä päivässä, mutta tottakai sun on se voima sisältäsi löydettävä erohaluista kertomiseen. Vois ajatella, että kun on eletty yhdessä pitkään, sitä sitten myös erotaan ns."pitkään". Se huominen tulee sieltä, mut ei välttämättä hetkessä. Varaudu siihen, niin jaksat paremmin.

Tsemppiä!

"Anna minulle voimia pitää kiinni ja päästää irti ajoissa"